Kiireesti eläinlääkäriin
Hakeudu nopeasti hoitoon, jos korvaoireiden yhteydessä ilmenee jokin seuraavista:
- kissa menettää tasapainonsa, kaatuilee tai ei pysty kävelemään,
- silmät liikkuvat tahattomasti tai päähän tulee uusi selvä vino asento,
- kasvojen liike muuttuu tai kissa ei pysty sulkemaan silmäänsä,
- kipu on voimakasta, kissa ei syö tai sen yleisvointi romahtaa.
Nämä oireet voivat viitata tavallista ulkokorvatulehdusta laajempaan ongelmaan. Hoitopaikan löytämisessä auttaa eläinlääkäriopas.
Yleiskuvaus
Kissan ulkoista korvakäytävää verhoaa herkkä, rauhasia sisältävä iho, ja sen pinnalla on karvoja. Ärsyttävät tekijät tai infektiot aiheuttavat tulehduksen, joka tuo epämukavuutta, kipua ja kuulon heikkenemistä. Ulkokorvan tulehdus voi olla toispuoleinen tai molemminpuoleinen, äkillinen tai krooninen.
Usein omistaja huomaa sairauden korvan tyypillisestä hajusta, eritteestä ja siitä, että kissa raapii päätään jatkuvasti.
Ulkokorvan tulehdus tarkoittaa korvakäytävän ihon tulehdusta, eikä jokaista tapausta voi pitää pelkkänä bakteeritartuntana. Esimerkiksi punkki tai allergia voi käynnistää tulehduksen, ja bakteerit tai hiivat voivat lisääntyä muuttuneessa korvassa toissijaisesti. Jos hoidetaan vain mikrobeja mutta alkuperäinen syy jää, oireet voivat uusiutua.
Syyt
Kissan ulkokorvan tulehduksen tärkeimpiä syitä ovat:
- Loiset – korvapunkki (Otodectes cynotis) on yksi yleisimmistä syistä.
- Bakteeri-infektiot (stafylokokit, streptokokit ym.).
- Sieni-infektiot (Malassezia).
- Vierasesineet korvassa (roskat, heinänsiemenet).
- Allergiat (ruoka-aineallergia tai atooppinen dermatiitti).
- Korvan vammat.
- Korvakäytävän kasvaimet (useammin iäkkäillä kissoilla).
Malassezia on hiivasieni, jota voidaan löytää pieninä määrinä myös terveen kissan korvasta. Samoin osa bakteereista kuuluu korvan tavalliseen mikrobistoon. Pelkkä mikrobin löytyminen ei siis yksin osoita hoitoa vaativaa infektiota: näytettä tulkitaan yhdessä tulehdussolujen, mikrobimäärän ja oireiden kanssa.
Toistuvasti oireilevan tai jatkuvasti toispuoleisen korvan tutkimuksessa etsitään myös rakenteellista syytä. Tulehduksellinen polyyppi voi ulottua välikorvasta korvakäytävään ja ylläpitää tulehdusta. Polyyppi ei tarkoita samaa kuin pahanlaatuinen kasvain, mutta ulkonäkö ei aina riitä kudosmuutoksen tunnistamiseen.
Riskitekijät
- pennut ja nuoret kissat (saavat useammin korvapunkkitartunnan);
- ulkoilevat kissat;
- kissat, joilla on allergioita tai kroonisia ihotulehduksia;
- rodut, joilla on kapea korvakäytävä tai runsaasti karvaa korvissa (persialaiset, eksoottiset lyhytkarvat).
Kissojen tarkasti määritellyistä rotukohtaisista ulkokorvatulehduksen riskeistä on rajallisesti tietoa. Rotu, karvaisuus tai ulkoilu eivät yksin vahvista syytä, ja sisäkissakin voi sairastua. Korvapunkkitartuntaan vaikuttaa myös kontakti muihin eläimiin; nuoren kissan kutina ei silti aina johdu punkeista.
Tyypilliset oireet
- pään ravistelu, pään kallistus kipeän korvan puolelle;
- korvien raapiminen tassuilla;
- korvavuoto (ruskea, märkäinen tai kirkas);
- epämiellyttävä haju korvasta;
- korvakäytävän punoitus ja turvotus;
- arkuus kosketettaessa;
- vaikeissa tapauksissa kuulon menetys ja kivusta johtuva aggressiivisuus.
Pään kallistumista ei pidä tulkita automaattisesti pelkäksi kivun merkiksi. Jos siihen liittyy tasapainon heikkenemistä tai silmien tahatonta liikettä, tarvitaan nopea arvio väli- ja sisäkorvan sekä muiden neurologisten syiden selvittämiseksi.
Eritteen väri ei yksin kerro, onko kyse punkeista, hiivasta vai bakteereista. Ruskeaa vahaa voi olla terveessäkin korvassa ilman kipua tai kutinaa. Olennaisia ovat muutos aiempaan, eritteen määrä ja muut oireet. Omistajan havainto molempien korvien tilanteesta auttaa tutkimusta, vaikka kissa raapisi vain toista puolta.
Komplikaatiot ja seuraukset
Hoitamaton ulkokorvan tulehdus voi johtaa:
- tulehduksen leviämiseen väli- ja sisäkorvaan;
- tärykalvon vaurioitumiseen;
- hermostollisiin komplikaatioihin (vestibulaarioireyhtymä, pään vino asento);
- krooniseen taudinkulkuun ja jatkuvaan epämukavuuteen;
- täydelliseen tai osittaiseen kuuroutumiseen.
Välikorvatulehdus voi kissalla esiintyä myös ilman selvää ulkokorvatulehdusta. Siksi neurologisia oireita ei suljeta pois sillä perusteella, että korvakäytävä näyttää siistiltä. Pitkittynyt ravistelu ja raapiminen voivat lisäksi vaurioittaa korvalehteä ja aiheuttaa sen sisään verenpurkauman. Paksuksi turvonnut korvalehti tarvitsee oman arvionsa.
Diagnoosi eläinlääkärissä
Tarkan diagnoosin tekemiseksi käytetään:
- korvan tähystystä – korvakäytävän ja tärykalvon tutkiminen;
- korvanäytteen mikroskopointia (punkkien, bakteerien ja sienten toteaminen);
- bakteeriviljelyä kroonisessa tai vaikeassa taudissa;
- verikokeita yleissairauksissa;
- röntgenkuvausta tai tietokonetomografiaa, jos epäillään väli- tai sisäkorvan tulehdusta tai kasvainta.
Esitiedoissa käydään läpi oireiden alku, aiemmat korvalääkkeet ja puhdistusaineet, iho-oireet, loistorjunta ja muiden eläinten mahdolliset oireet. Kerro, onko vaiva uusiutunut saman korvan alueelle ja paheniko se jonkin valmisteen käytön jälkeen.
Tähystyksessä eli otoskopiassa arvioidaan korvakäytävän avoimuutta, eritettä, vierasesineitä ja tärykalvoa. Jos korva on hyvin kipeä tai täynnä eritettä, tutkimus ja puhdistus voivat vaatia rauhoituksen tai anestesian. Näkymätöntä tärykalvoa ei voida todeta ehjäksi pelkän ulkoisen tarkastelun perusteella.
Solunäyte eli sytologia auttaa tunnistamaan bakteerit, hiivat ja tulehduksen luonteen. Punkkeja etsitään erillisellä mikroskooppitutkimuksella tai tähystyksessä. Viljelyä voidaan tarvita esimerkiksi vaikeassa, toistuvassa tai aiempaan hoitoon huonosti vastaavassa bakteeritulehduksessa. Näytteiden tulokset auttavat kohdentamaan lääkityksen.
Jos korvassa on massa, pitkittynyt tukos tai epäily välikorvan sairaudesta, voidaan tarvita koepala tai tarkempaa kuvantamista. Tietokonetomografia auttaa tutkimaan syvemmällä sijaitsevia muutoksia. Pitkäaikaisessa vaivassa arvioidaan myös mahdollinen allergia. Ruoka-aineallergia selvitetään tarvittaessa eläinlääkärin suunnittelemalla ruokavaliokokeella ja altistuksella, ei pelkän korvaeritteen perusteella.
Hoito
Hoito riippuu syystä:
- korvapunkeissa eläinlääkärin määräämät loislääkkeet (esim. selamektiini tai moksidektiini, joita on kissoille myyntiluvallisina täppeinä);
- bakteeri-infektioissa paikalliset tai suun kautta annettavat antibiootit;
- sieni-infektioissa sienilääketipat;
- allergioissa allergeenin poistaminen ja tulehdusta lievittävä hoito;
- kasvaimissa tai polyypeissä leikkaus.
Tavallinen ulkokorvan bakteeri- tai hiivatulehdus hoidetaan usein paikallisesti. Suun kautta annettavan antibiootin tarve arvioidaan erikseen esimerkiksi syvemmälle levinneessä tai vaikeassa infektiossa. Kipua ja turvotusta hoidetaan samalla, jotta kissa pystyy sietämään tarvittavat toimenpiteet.
Korvatipan valinnassa huomioidaan tärykalvon tila. Kaikki korvaan käytettävät aineet eivät ole turvallisia, jos ne pääsevät väli- tai sisäkorvaan. Siksi vanhaa korvalääkettä, toisen eläimen tippoja tai ihmisille tarkoitettua valmistetta ei käytetä omin päin. Korvaoireiden paheneminen lääkkeen aloittamisen jälkeen edellyttää uutta arviota.
Korvapunkkilääkitys valitaan kissalle sopivasta valmisteesta. Todetussa tartunnassa saman talouden kissojen ja koirien hoito sovitetaan yhteen, jotta tartunta ei kierrä eläimestä toiseen. Pelkkä vahan poistaminen ei hävitä punkkitartuntaa.
Allergian aiheuttajaa ei aina voida poistaa kokonaan, jolloin tarvitaan pitkäaikainen ihosairauden hallintasuunnitelma. Polyyppi tai muu korvan tukkeuttava muutos voi puolestaan vaatia poistamista. Toimenpiteen laajuus riippuu muutoksen sijainnista ja tutkimustuloksista.
Eläinlääkäri puhdistaa korvat aina märästä ja karstasta. Älä käytä vanupuikkoja – ne voivat pahentaa vauriota.
Puhdistuksen tapa ja ajankohta valitaan yksilöllisesti. Erittäin kivuliasta korvaa ei huuhdella väkisin kotona, vaan hoitopaikka antaa turvalliset ohjeet. Puhdistus ei ole kaikissa tilanteissa ensimmäinen tai ainoa toimenpide.
Kotihoito ja seuranta
Pyydä näyttämään, miten määrätty valmiste annetaan ja miten korvaa saa käsitellä. Puhdistusaineen ja lääkkeen yhteensopivuus sekä mahdollinen väli niiden antamisen välillä tarkistetaan eläinlääkäriltä. Jos kissa vastustaa käsittelyä kivun vuoksi, ota yhteyttä hoitopaikkaan. Hoitoa voidaan joutua muuttamaan, jotta se onnistuu turvallisesti.
Vältä etikkaa, vetyperoksidia ja muita kotikonsteja: ne voivat ärsyttää tulehtunutta korvakäytävää. Puhdistukseen käytetään vain soveltuvaa valmistetta ja niitä näkyviä alueita, joiden käsittelyyn on saatu ohje. Syvälle ei työnnetä välineitä.
Seuraa kutinaa, hajua, eritettä, kipua ja kissan tasapainoa. Uusi horjuminen, kuulon muutos tai selvästi paheneva kipu on syy ottaa nopeasti yhteyttä. Kontrollissa voidaan tutkia korva ja näyte uudelleen, sillä hajun väheneminen ei yksin varmista tulehduksen paranemista. Lääkitystä ei lopeteta aiemmin vain siksi, että kissa ravistelee päätään vähemmän.
Ennuste
Ennuste on usein hyvä, kun tulehduksen syy löydetään ja hoito voidaan toteuttaa. Uusiutuva vaiva vaatii taustasyyn tarkistamista. Väli- tai sisäkorvan vaurioon voi liittyä pidempiaikaisia kuulo- tai tasapainohäiriöitä, vaikka infektio saataisiin hallintaan.
Ehkäisy
- Tarkista kissan korvat säännöllisesti.
- Huolehdi ennaltaehkäisevästä loishoidosta.
- Ruoki kissaa oikein allergioiden riskin pienentämiseksi.
- Ehkäise vammoja ja vierasesineiden joutumista korvaan.
- Hoida kaikki iho- ja allergiasairaudet ajoissa.
Terveen kissan korvia ei yleensä tarvitse puhdistaa rutiininomaisesti. Pieni vahamäärä ilman muita oireita ei tarkoita sairautta. Loistorjunta sovitetaan altistumisriskiin, eikä tasapainoinenkaan ruokinta takaa allergian ehkäisyä. Toistuvasti punoittava, haiseva tai kutiseva korva tutkitaan puhdistamisen lisäämisen sijaan.
Tärkeää kissanomistajalle
Ulkokorvan tulehdus on yleinen ja epämiellyttävä sairaus, joka aiheuttaa kissalle kipua ja kärsimystä. Muista: haju, korvavuoto ja pään ravistelu ovat syy viedä kissa heti eläinlääkäriin. Mitä aiemmin hoito alkaa, sitä paremmat mahdollisuudet on välttää komplikaatiot ja säilyttää kissan kuulo.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Tarkoittaako ruskea korvavaha aina korvapunkkeja?
Ei. Ruskeaa vahaa voi olla normaalistikin, ja erilaiset tulehdukset voivat näyttää samankaltaisilta. Punkkitartunta varmistetaan tutkimalla korva ja tarvittaessa näyte.
Saako kissalle käyttää aiemmin määrättyjä korvatippoja?
Uutta vaivaa ei hoideta vanhalla lääkkeellä ilman ohjetta. Syynä voi olla eri ongelma, ja tärykalvon kunto vaikuttaa valmisteen turvallisuuteen.
Miksi korva tulehtuu uudelleen?
Taustalla voi olla esimerkiksi allergia, punkkitartunta, polyyppi tai välikorvan sairaus. Jos alkuperäinen syy jää hoitamatta, mikrobien vähentäminen voi auttaa vain tilapäisesti.
Pitääkö terveet korvat puhdistaa säännöllisesti?
Yleensä ei. Korvia kannattaa tarkkailla, mutta puhdistustarve ja käytettävä valmiste sovitaan eläinlääkärin kanssa, jos oireita ilmenee.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Otitis Externa (External Ear Infection) in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Chronic Otitis in Cats: Clinical management of primary, predisposing and perpetuating factors, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-03.
- Otitis Media and Interna in Cats (Middle and Inner Ear Infections), Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Ear Cleaning and Administering Ear Medication in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Otodectic Mite, Companion Animal Parasite Council, luettu 2026-11-03.
- Ear Infections in Cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- 2023 AAHA Management of Allergic Skin Diseases in Dogs and Cats Guidelines, AAHA, luettu 2026-11-03.
- Nasopharyngeal Polyps, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-03.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
