LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Pää ja aistit

Epifora (lisääntynyt kyynelvuoto) kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Epifora on poikkeava kyynelvuoto, joka johtuu kyynelnesteen poistumisen häiriöstä tai silmien tulehduksesta. Kyyneleet valuvat jatkuvasti turkille ja aiheuttavat tummia läiskiä silmien alle, ihon ärsytystä ja alttiutta jälkitulehduksille. Tila voi olla itsenäinen ongelma tai oire muista silmäsairauksista.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Hakeudu kiireelliseen arvioon, jos kyynelvuotoon liittyy jokin seuraavista:

  • silmän siristely, kiinni pitäminen tai jatkuva hankaaminen;
  • sarveiskalvon sameus, näkyvä pintavaurio tai äkillinen näköhaitta;
  • silmävamma tai kemikaalin joutuminen silmään;
  • nopeasti paheneva turvotus ja selvä kipu silmän alueella.

Pitkittyvä kivutonkin vuoto kannattaa tutkituttaa. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Normaalisti kyynelneste poistuu kyynelkanavaa pitkin nenäonteloon. Kun kanava tukkeutuu tai tulehtuu, neste pakkautuu ja valuu ulos. Joillakin lyhytkuonoisilla roduilla (persialaiset, eksoottiset lyhytkarvat, brittiläiset lyhytkarvat) epifora on yleisempää rakenteen erityispiirteiden vuoksi.

Epifora tarkoittaa ennen kaikkea oiretta: kyyneleet valuvat silmästä kasvoille. Kaikilla kissoilla kyse ei ole tukkeutuneesta kanavasta. Silmän ärsytys voi lisätä kyynelten muodostumista niin, että niitä valuu yli, vaikka poistumistie olisi avoin. Samalla kissalla voi olla sekä ärsytystä että rakenteellinen syy huonoon poistumiseen.

Kyynelrauhanen tuottaa kyynelnesteen vesipitoista osaa. Neste suojaa silmän pintaa, ja ylimääräinen neste siirtyy silmän sisänurkan lähellä sijaitseviin pieniin aukkoihin. Poistumisreitin ongelma voi olla aivan aukon kohdalla tai syvemmällä kanavassa. Siksi märkä poski ei yksin kerro tukoksen sijaintia.

Syyt

  • synnynnäinen tai hankinnainen kyynelkanavan tukos;
  • silmien tulehdussairaudet (sidekalvotulehdus, sarveiskalvotulehdus, uveiitti);
  • luomen sisäänkääntymä (entropion) ja ripsien virheellinen kasvu (trikiaasi, distikiaasi);
  • silmän tai nenän vammat;
  • silmäkuopan tai kyynelkanavan alueen kasvaimet;
  • krooninen nuha, sivuontelotulehdus;
  • rotualttius (lyhytkuonoiset rodut).

Luomikarvojen tai ripsien hankaus voi vaurioittaa sarveiskalvoa ja lisätä kyynelvuotoa. Lyhytkuonoisella kissalla luomien asento, silmän ulkonevuus ja kasvojen poimut voivat vaikuttaa silmän pinnan suojaan. Rodun nimi ei kuitenkaan ratkaise oireen syytä: myös rakenteellisesti altis kissa voi sairastua erilliseen, kivuliaaseen silmäsairauteen.

Sidekalvotulehdus voi tuottaa kyynelvuodon lisäksi punoitusta, turvotusta ja vaihtelevan näköistä eritettä. Taustalla voi olla tartunta tai ympäristön ärsyke, kuten pöly. Silmän pinnan haavauma puolestaan voi aiheuttaa voimakasta refleksinomaista kyynelvuotoa. Näitä tilanteita ei hoideta pelkästään puhdistamalla turkkia.

Riskitekijät

  • lyhytkuonoisten rotujen kissat (persialaiset, himalajankissat, brittiläiset lyhytkarvat, eksoottiset lyhytkarvat);
  • kissat, joilla on kroonisia silmäinfektioita;
  • pennut, joilla on synnynnäisesti kapea tai epämuodostunut kyynelkanava;
  • iäkkäät kissat, joilla on kasvaimia tai tulehdussairauksia.

Rotuun liittyvä alttius koskee yksilön rakennetta, eikä kaikilla lueteltujen rotujen kissoilla ole kyynelteiden sairautta. Synnynnäinen poikkeavuus voi tulla esiin nuorena, mutta myöhemmin alkanut oire voi johtua hankinnaisesta tulehduksesta tai muusta muutoksesta. Kaikkien ikä- ja roturyhmien riskien suuruudesta ei ole kattavia tietoja, joten uusi oire tutkitaan myös aiemmin terveeltä kissalta.

Tyypilliset oireet

Kissan epifora näkyy:

  • jatkuvana tai ajoittaisena kyynelvuotona;
  • märkinä läiskinä silmien alla;
  • ruskeina tai punertavina juovina turkissa (”kyynelvanat”);
  • silmien alusihon ärsytyksenä ja punoituksena;
  • eritteenä (kirkas tai infektiossa limaisen märkäinen);
  • tiheänä räpyttelynä, epämukavuutena.

Ruskea tai punertava väri voi syntyä kyynelten värjätessä turkkia, eikä väri yksin osoita infektiota. Vaaleassa turkissa samat jäljet näkyvät helpommin kuin tummassa. Vanhan värjäymän laajuus ei myöskään mittaa sitä, kuinka kipeä silmä on juuri nyt.

Kirjaa, koskeeko oire yhtä vai molempia silmiä ja alkoiko se äkillisesti vai vähitellen. Huomioi silmän hierominen, siristely, punoitus, aivastelu ja nenävuoto. Valokuva ennen puhdistusta voi auttaa näyttämään, millaista vuoto oli kotona. Eritteen ulkonäön perusteella ei kuitenkaan valita antibioottia, sillä eri syyt voivat näyttää samankaltaisilta.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • ihon hautuminen ja ihotulehdukset silmien alla;
  • bakteeri- tai sieni-infektioiden lisääntyminen;
  • silmien krooniset tulehdukset;
  • jatkuvan ärsytyksen heikentämä elämänlaatu.

Jatkuva kosteus voi ärsyttää silmänalusihon pintaa. Paha haju, karvanlähtö, turvotus tai rikkoutunut iho ovat syitä tutkia myös ihoalue. Kyynelvanan lisäksi voi silloin olla hoitoa vaativa jälkitulehdus.

Kyynelpussin tulehdusta kutsutaan dakryokystiitiksi. Se voi liittyä poistumisreitin tukkeutumiseen ja aiheuttaa jatkuvaa vetistystä sekä huonosti hoitoon vastaavaa sidekalvotulehdusta. Joskus ihoon kehittyy erittävä aukko. Tämä on eri tilanne kuin pelkkä kuiva värjäymä turkissa.

Silmän varsinainen vaara riippuu taustasyystä. Pelkkä kyynelten valuminen ei tarkoita, että kissa menettäisi näkönsä, mutta esimerkiksi sarveiskalvohaavauma voi uhata silmän terveyttä. Kipua ei siksi selitetä pois tutulla taipumuksella kyynelvanoihin.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • silmätutkimus;
  • fluoreseiinikoe (kyynelkanavan läpäisevyyden tarkistus);
  • eritteen solututkimus tai bakteeriviljely;
  • nenän tähystys tai röntgen- tai tietokonetomografiatutkimus, jos epäillään kasvainta tai vammaa;
  • luomen sisäänkääntymän ja synnynnäisten vikojen poissulkeminen.

Tutkimuksessa erotetaan ensin liiallinen kyynelten muodostuminen ja niiden heikko poistuminen. Eläinlääkäri tarkistaa muun muassa silmäluomien asennon, karvojen kosketuksen silmän pintaan ja kyynelaukkojen näkyvyyden. Tarvittaessa mitataan kyyneleritystä ja silmänpainetta sekä tutkitaan sarveiskalvon pinta väriaineella.

Fluoreseiinia voidaan käyttää kahteen eri tarkoitukseen: sillä etsitään sarveiskalvon pintavauriota ja seurataan kyynelnesteen kulkua nenään. Värin löytyminen nenästä tukee poistumisreitin avoimuutta. Jos väriä ei havaita, tulos ei yksin todista täydellistä tukosta, vaan jatkotutkimus ratkaistaan muiden havaintojen perusteella.

Kyynelkanavan huuhtelussa eläinlääkäri käyttää ohutta välinettä ja asianmukaista kivunlievitystä tai rauhoitusta. Huuhtelulla voidaan sekä selvittää kulkureittiä että poistaa lievä tukos. Solunäytteitä, viljelyä ja kuvantamista tarvitaan valikoidusti: pitkä tutkimusluettelo ei tarkoita, että jokaiselle kyynelvuotoiselle kissalle tehtäisiin tietokonetomografia.

Kerro aikaisemmista silmäsairauksista, vammoista, nenäoireista ja käytetyistä lääkkeistä. Tieto oireen kestosta ja aiempien hoitojen vaikutuksesta auttaa arvioimaan, painottuuko ongelma silmän pintaan, luomiin vai poistumisreittiin.

Hoito syyn mukaan

Hoito kohdistuu todettuun ongelmaan. Sarveiskalvohaavauman tai sidekalvotulehduksen hoito eroaa rakenteellisen poistumishäiriön hoidosta. Antibiootti ei avaa jokaista tukosta eikä korjaa luomen virheasentoa. Lääkityksen tarve ratkaistaan tutkimuksessa, eikä vanhoja tippoja aloiteta pelkän kyynelvuodon perusteella.

Tulehduksen aiheuttama turvotus voi helpottaa sitä hoidettaessa. Tukos voidaan joskus avata huuhtelulla. Jos kyynelaukko ei ole kehittynyt avoimeksi, sen avaaminen voi vaatia toimenpiteen. Vierasmateriaali, kanavaa painava kasvain tai selvä luomipoikkeavuus saattaa puolestaan edellyttää kirurgista hoitoa. Vaikeassa kanavavauriossa vaihtoehdot arvioidaan silmäsairauksiin perehtyneessä hoidossa.

Rakenteeseen liittyvä kyynelvuoto voi jatkua jossain määrin hoidosta huolimatta. Tavoitteena on silloin pitää silmä terveenä ja silmänalusiho ehjänä. Täydellistä kosmeettista lopputulosta ei voida luvata. Antibiootteja ei käytetä vain turkin värin vaalentamiseen, koska tarpeeton käyttö edistää bakteerien vastustuskykyä lääkkeille.

Puhdistus ja seuranta kotona

Kun silmän sairaus on arvioitu, poista eritekertymät hellästi lämpimällä vedellä kostutetulla pehmeällä liinalla silmän ympäriltä. Kuivaa kostea turkki varovasti puhtaalla pyyhkeellä. Älä hankaa silmän pintaa tai vedä kuivunutta eritettä irti voimalla. Jos puhdistaminen sattuu, tarvitaan uusi arvio.

Kysy sopivasta silmänympärysihon tuotteesta ennen käyttöä. Vältä vetyperoksidia sisältäviä vaalennusaineita, sillä silmään joutuessaan ne voivat aiheuttaa vakavan vaurion. Turkin siistimisessä pyydä tarvittaessa ammattilaisen apua, jotta karvoja tai työvälineitä ei joudu silmään.

Jos kissalle määrätään silmälääke, pese kädet ennen antamista ja sen jälkeen. Pullon kärki pidetään erossa silmästä ja turkista. Ilmoita hoitopaikkaan, jos lääkkeen antaminen ei onnistu tai silmä ärtyy jatkuvasti lääkityksen jälkeen. Seuraa erikseen silmän kipua, vuodon määrää ja ihon kuntoa: pelkkä turkin värin muutos ei kerro hoidon onnistumisesta.

Ehkäisy

  • Vie alttiiden rotujen kissat säännöllisesti silmätutkimuksiin.
  • Hoida silmien tartuntataudit ajoissa.
  • Huolehdi silmien hygieniasta (eritteiden poisto, silmien alusturkin hoito).
  • Ehkäise kasvojen ja silmien vammoja.

Kaikkia synnynnäisiä rakennepoikkeavuuksia ei voi ehkäistä kotihoidolla. Älä altista kissan kasvoja puhdistussuihkeille tai muille ärsyttäville aineille. Silmien ympäristön puhtaana pitäminen auttaa ihon hoidossa, mutta se ei korvaa kivuliaan silmän tutkimista eikä poista mahdollista kanavatukosta.

Tärkeää kissanomistajalle

Epifora ei ole vain kauneusvirhe vaan merkki silmien tai kyynelkanavan ongelmista. Muista: jatkuvat kyynelvanat ja kosteus silmien alla ovat syy kääntyä silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin puoleen. Ajoissa tehty diagnoosi auttaa poistamaan syyn ja ehkäisemään komplikaatiot.

Tutkimuksen jälkeen osa pitkään samanlaisina pysyneistä kyynelvanoista voi osoittautua pääasiassa kosmeettiseksi ilmiöksi ilman merkittävää silmäsairautta. Uusi kipu, sameus tai vuodon selvä muutos arvioidaan silti erikseen, vaikka aikaisemmin olisi todettu hyvänlaatuinen rakenteellinen taipumus.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko kissan ruskea kyynelvana aina tulehdus?

Ei. Kyynelneste voi värjätä turkkia ilman aktiivista infektiota. Punoitus, paha haju, rikkoutunut iho tai silmän kipu kuitenkin edellyttävät tutkimusta. Turkin väri ei yksin ratkaise lääkityksen tarvetta.

Todistaako negatiivinen kyynelkanavakoe tukoksen?

Ei yksinään. Jos silmään laitettua väriainetta ei näy nenässä, tarvitaan tilanteen mukaan lisäselvitystä. Eläinlääkäri yhdistää tuloksen silmän rakenteeseen ja muihin tutkimuslöydöksiin.

Voiko kyynelkanavan avata itse kotona?

Ei. Kanavan huuhtelu tehdään sopivilla välineillä ja kissan tarvitsemalla kivunlievityksellä tai rauhoituksella. Kotona hoidetaan silmänympäryksen puhtautta, eikä kyynelaukkoon työnnetä mitään.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →