LemmikkipäiväkirjaPäiväkirja
Pää ja aistit

Hammasytimen tulehdus ja hammasmurtuma kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Hammasytimen tulehdus (pulpiitti) on hampaan sisällä olevan verisuoni- ja hermokudoksen eli hammasytimen tulehdus, joka kehittyy usein hampaan murtuman jälkeen. Kun kulmahampaan tai välihampaan kruunu vaurioituu, hampaan juurikanava avautuu, ja bakteerit pääsevät sisään. Tämä aiheuttaa kipua ja hammasytimen kuolion, ja seurauksena voi olla fisteleitä ja paiseita. Tila vaatii eläinlääkärin hammashoitoa – juurihoitoa tai hampaan poiston.

8 min lukuaikaLähteet

Kaikki lohkeamat eivät avaa hammasydintä suoraan. Vaurio voi rajoittua kiilteeseen tai ulottua hammasluuhun eli dentiiniin ilman näkyvää ydinyhteyttä. Myös tällainen hammas voi olla herkkä ja vaatii tutkimuksen. Hoitotarve ratkaistaan vaurion syvyyden ja hampaan elinvoimaisuuden perusteella.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin ja hakeudu välittömään arvioon, jos kissalla on:

  • kasvojen nopeasti lisääntyvä turvotus tai märkävuoto ja huono yleisvointi;
  • voimakas suukipu tai kyvyttömyys syödä ja juoda;
  • suun trauma, jatkuva verenvuoto tai muuttunut purenta putoamisen jälkeen;
  • hengitysvaikeutta, romahtaminen tai tajunnantason muutos.

Myös oireeton murtunut hammas tutkitaan viivyttelemättä. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Kissan hampailla, erityisesti kulmahampailla, on tärkeä tehtävä metsästyksen lisäksi myös arjessa – ruoan pitelyssä, turkinhoidossa ja puolustautumisessa. Hampaan murtuessa kiille ja hammasluu rikkoutuvat, ja infektiot pääsevät sisään. Tulehtunut tai kuolioitunut hammasydin aiheuttaa kroonista kipua ja märkäisiä tulehduksia. Ilman hoitoa infektio leviää leukaluuhun ja jopa nenäkäytäviin.

Kiille suojaa hampaan pintaa, ja sen alla oleva hammasluu ympäröi ydintä. Paljastunut hammasluu voi reagoida lämpöön, kylmään ja pureskelun paineeseen. Kissan kiille on ohut, joten pienenkin kärkilohkeaman syvyys voi olla vaikea arvioida kotona.

Kuollut hammasydin ei tarkoita, että koko ongelma olisi muuttunut kivuttomaksi. Bakteerit voivat jäädä juurikanavaan ja ylläpitää tulehdusta juuren ulkopuolisissa kudoksissa. Pureminen voi silloin olla kivuliasta, vaikka hampaan kruunu ei enää näyttäisi tuoreesti vaurioituneelta.

Syyt

  • mekaaniset vammat (putoamiset, iskut, tappelut, murtuma kovien esineiden kanssa leikkiessä);
  • hampaiden poikkeava kuluminen;
  • suun tulehdukset (ientulehdus, suutulehdus);
  • hampaiden ja ikenien krooniset infektiot;
  • synnynnäisesti hauras hammaskiille (harvemmin).

Hammasytimen verenkierto voi vaurioitua myös tylpästä iskusta ilman näkyvää murtumaa. Vamman jälkeen muuttunut hampaan väri on siksi aihe tutkimukseen, vaikka kruunu näyttäisi ehjältä. Eläinlääkäri arvioi sekä näkyvät muutokset että juuren ja ympäröivän luun tilanteen.

Ientulehdus ei ole sama sairaus kuin hammasytimen tulehdus. Hampaan kiinnityskudoksen pitkälle edennyt vaurio voi vaikuttaa hoitomahdollisuuksiin, ja eri hammassairauksia voi olla samassa suussa. Pelkkä ienreunan puhdistaminen ei kuitenkaan poista juurikanavan infektiota.

Riskitekijät

  • Nuoret aktiiviset kissat, jotka leikkivät usein kovilla leluilla tai esineillä.
  • Tappeluihin osallistuvat kissat (kulmahammasvammat).
  • Kissat, joilla on krooninen suutulehdus tai hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus.
  • Kissat, joiden vastustuskyky on heikentynyt (suurempi infektioriski).

Luettelo ei tarkoita, että vain nuoret tai heikkokuntoiset kissat saisivat hammasmurtumia. Tietoa juuri pulpiitin riskistä eri kissaryhmissä on rajallisesti. Yksittäisessä tapauksessa vamman laatu, murtuman syvyys ja muiden hammaskudosten kunto ovat olennaisia hoidon kannalta.

Tyypilliset oireet

  • omistajan havaitsemat hampaan lohkeamat tai murtumat;
  • hampaan värin muutos (harmaa tai tumma sävy on kuolion merkki);
  • kuivaruoasta kieltäytyminen, heikentynyt ruokahalu;
  • kipu syödessä tai kosketettaessa;
  • kuolaaminen, pahanhajuinen hengitys;
  • kasvojen turvotus, fisteli ikenessä tai iholla (märkä purkautuu);
  • aggressiivisuus, kun suuhun yritetään katsoa.

Kissa voi pureskella toisella puolella suuta, pudottaa ruokaa tai vetäytyä, kun päätä silitetään. Kaikilla ei näy selvää ruokahaluttomuutta. Normaali syöminen ei siten sulje pois kivuliasta hammassairautta, eikä vauriota jätetä odottamaan siihen asti, että kissa lopettaa syömisen.

Hampaan tumma väri voi sopia hammasytimen vaurioon, mutta hoitoratkaisu ei perustu vain värisävyyn. Myös pienen murtumakohdan merkitys arvioidaan tutkimalla ja kuvaamalla. Älä työnnä reikään neulaa tai muuta esinettä kokeillaksesi, onko ydin paljastunut.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • krooninen kipu ja stressi;
  • paiseet hampaan juuren alueella;
  • nenäonteloon tai ulos avautuvat fistelit;
  • leukaluun tulehdus (osteomyeliitti);
  • koko elimistön bakteeri-infektio.

Iholle tai ikeneen avautuva erittävä käytävä voi olla lähtöisin hampaan juuren tulehduksesta. Eritteen poistuminen ei tarkoita, että hammas olisi parantunut. Jos turvotus helpottuu lääkityksellä ja palaa myöhemmin, myös alkuperäinen infektiolähde on selvitettävä.

Putoamisessa tai liikennetapaturmassa hampaiden lisäksi voi olla leuan ja pään muita vammoja. Hengitys, verenkierto ja yleisvointi arvioidaan ennen yksityiskohtaisen hammashoidon suunnittelua. Selvä hammasmurtuma ei saa peittää alleen muuta kiireellistä vammaa.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • hampaiden tutkiminen rauhoituksessa;
  • hampaiden ja leuan röntgenkuvat juurten tilan arvioimiseksi;
  • juurikanavien tunnustelu;
  • muiden hammassairauksien (ientulehdus, suutulehdus, hampaiden kiinnityskudoksen tulehdus) poissulkeminen.

Perusteellinen hammastutkimus, hammaskuvat ja hoito tehdään yleensä yleisanestesiassa eli nukutuksessa, eivät pelkällä kevyellä rauhoituksella. Näin suu voidaan tutkia tarkasti, kissa pysyy liikkumatta ja hengitystiet voidaan suojata. Anestesia suunnitellaan yleisvoinnin ja mahdollisten muiden sairauksien mukaan, ja kissaa valvotaan toimenpiteen aikana.

Hammaskuvissa nähdään juuret ja luu, jotka jäävät tavallisessa katsomisessa piiloon. Niistä etsitään esimerkiksi juuren kärjen ympäristön muutoksia, juurimurtumaa ja hampaan syöpymistä eli resorptiota. Nämä löydökset vaikuttavat siihen, voidaanko hammas säilyttää. Pelkkä näkyvän kruunun arvio ei riitä hoitosuunnitelmaksi.

Kerro vastaanotolla, milloin vaurio huomattiin, onko väri muuttunut ja miten kissa syö. Myös aikaisemmat suuvammat, hammastoimenpiteet ja lääkitykset ovat hyödyllisiä tietoja. Jos koko suuta ei voida arvioida hereillä turvallisesti, sitä ei tutkita väkisin omistajan otteessa.

Hoitovaihtoehdot

Paljastunut tai kuolioitunut hammasydin tarvitsee hoidon, vaikka kissa ei näyttäisi kipua. Tavalliset vaihtoehdot ovat hampaan poisto ja juurihoito. Valintaan vaikuttavat muun muassa murtuman ulottuminen, juuren kunto, resorptio ja hampaan kiinnityskudoksen tuki. Kaikki hampaat eivät sovellu säilytettäviksi.

Juurihoidossa sairas ydinkudos poistetaan, kanava puhdistetaan ja täytetään sekä kruunun aukko suljetaan. Tavoitteena on säilyttää toimiva hammas ilman infektiolähdettä. Hoidettu hammas ei kuitenkaan muutu murtumattomaksi. Se vaatii jatkossa tutkimuksia ja hammaskuvaseurantaa, sillä epäonnistuminen ei aina näy omistajalle.

Tuoreessa vammassa, erityisesti nuoren kissan vielä elävässä hampaassa, voidaan joissakin tilanteissa harkita elävän hammasytimen säilyttävää hoitoa. Tämä ei sovi kaikkiin vaurioihin, ja myöhempi juurihoito tai poisto voi silti tulla tarpeelliseksi. Pinnallisemman murtuman seuranta valitaan vasta, kun ydinkudoksen tila on arvioitu.

Antibiootti voi olla tarpeellinen esimerkiksi leviävän infektion yhteydessä, mutta se ei yksin korjaa infektoitunutta juurikanavaa. Oireiden väliaikainen helpottuminen ei peruuta suunniteltua hammashoitoa. Kivunlievitys toteutetaan eläinlääkärin ohjeella; ihmiselle tarkoitettua kipulääkettä ei anneta oma-aloitteisesti.

Kotihoito ja toipuminen

Pyydä kotiutuessa ohjeet ruokailusta, lääkkeistä, suun käsittelystä ja kontrollista. Tarjoa rauhallinen paikka syödä ja seuraa, onnistuuko ruoan ottaminen. Jos ruokahalu ei palaudu tai kissa näyttää kivuliaalta, ilmoita siitä hoitopaikkaan. Ruokaa ei pakoteta suuhun. Kerro myös, jos lääkkeen antaminen ei onnistu tai ruokaa syödään selvästi tavallista vähemmän.

Älä kokeile haavan tai hampaan kestävyyttä kovilla leluilla. Suuhygienian aloittamisesta tai jatkamisesta sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa. Kipeää tai juuri hoidettua kohtaa ei harjata väkisin. Uusi kasvojen turvotus, märkävuoto tai selvä syömisvaikeus vaatii uuden arvion.

Ehkäisy

  • Vältä leikkejä liian kovilla esineillä (luut, metalliesineet).
  • Vie kissa hammastarkastukseen säännöllisesti (kerran vuodessa, iäkkään kissan useammin).
  • Ehkäise ientulehdusta ja hampaiden kiinnityskudoksen tulehdusta (suuhygienia, hampaille tarkoitetut erikoisruoat ja -herkut).
  • Hoida suun tulehdukset ajoissa.

Kotiharjaus poistaa pehmeää plakkia, mutta ei jo muodostunutta hammaskiveä eikä hoida hammasytimen sairautta. Hammastuotteet eivät myöskään tee kovasta puruesineestä turvallista. Valitse kissalle sopivat lelut ja huomioi uusi värimuutos tai lohkeama myös aiemmin hoidetussa hampaassa.

Tärkeää kissanomistajalle

Hammasytimen tulehdus ja hammasmurtuma ovat kissoilla yleinen hammasongelma, joka aiheuttaa kovaa kipua. Muista: jos kissasi hampaasta on lohjennut pala tai sen väri on muuttunut, älä lykkää hammashoitoon perehtyneen eläinlääkärin käyntiä. Useimmiten tarvitaan juurihoito tai vaurioituneen hampaan poisto, mikä poistaa kivun kokonaan ja ehkäisee komplikaatiot.

Asianmukainen hoito poistaa infektiolähdettä ja helpottaa kipua, mutta täydellistä kivuttomuutta ja kaikkien komplikaatioiden estymistä ei voi luvata ennalta. Toipumista arvioidaan kontrollissa, ja mahdolliset muut suun sairaudet hoidetaan erikseen.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko kissa syödä normaalisti, vaikka hammasydin on tulehtunut?

Voi. Kissat voivat peittää suukipua tai muuttaa pureskelutapaansa. Normaali ruokahalu ei siksi osoita murtunutta tai värjäytynyttä hammasta terveeksi.

Riittääkö antibiootti tulehtuneen hampaan hoidoksi?

Ei yleensä. Se voi hillitä infektion oireita, mutta infektoitunut juurikanava jää hoitamatta. Lopullinen ratkaisu on tilanteeseen sopiva hammashoito, usein poisto tai juurihoito.

Tarvitseeko juurihoidettua hammasta seurata?

Kyllä. Jatkotutkimuksilla ja hammaskuvilla tarkistetaan hoidon tulos. Hammas voi myös murtua uudelleen, joten kovia puruesineitä vältetään ja sovituista kontrolleista huolehditaan.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →