Kiireesti eläinlääkäriin
Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin, jos huomaat jonkin seuraavista:
- Kissa pitää silmää kiinni tai siristelee ja hankaa sitä jatkuvasti.
- Silmä muuttuu sameaksi, sinertäväksi tai selvästi punoittavaksi.
- Mustuaiset ovat erikokoiset tai kissa vaikuttaa näkevän aiempaa huonommin.
- Silmäoire alkoi vamman tai kemikaaliroiskeen jälkeen.
Kivuliasta silmää ei pidä seurata kotona useita päiviä paranemisen toivossa. Hoitopaikan löytämisessä auttaa eläinlääkäriopas.
Yleiskuvaus
Normaalisti silmäluomien liikkeitä säätelevät hermoimpulssit, jotka takaavat silmien räpyttelyn ja suojaavat silmää. Blefarospasmissa tämä toiminta häiriintyy: silmäluomet supistuvat liian usein ja voimakkaasti. Kissoilla se näkyy siristelynä, silmän sulkeutumisena ja tihentyneenä räpyttelynä. Oire voi olla ohimenevä tai krooninen riippuen taustasyystä.
Siristely on usein silmäkivun käytännön merkki, vaikka omistaja ei näkisi haavaa. Esimerkiksi pinnallinen sarveiskalvovaurio voi olla paljaalla silmällä lähes huomaamaton mutta silti hyvin kipeä. Kissa voi suojata silmää pitämällä luomet tiukasti kiinni tai hieromalla päätään alustaan. Hankaaminen voi puolestaan vaurioittaa silmän pintaa lisää.
Luomien liikkeen arvioinnissa katsotaan myös sitä, sulkeutuvatko ne normaalisti ja koskettavatko karvat silmää. Blefarospasmin aiheuttama voimakas supistuminen voi kääntää luomen reunaa sisäänpäin. Tätä kutsutaan spastiseksi entropioniksi. Silloin karvat hankaavat sarveiskalvoa ja lisäävät kipua, mikä ylläpitää luomen supistumista. Kaikki luomen sisäänkääntymät eivät kuitenkaan johdu kouristuksesta.
Syyt
Yleisimmät syyt kissojen blefarospasmiin:
- sarveiskalvovauriot (naarmut, haavaumat, eroosiot),
- sidekalvotulehdus (allerginen, bakteeriperäinen tai virusperäinen),
- uveiitti (silmän suonikalvon tulehdus),
- glaukooma (kohonnut silmänpaine),
- vierasesineet silmässä (hiekka, pöly, karva),
- kuivasilmäisyys (kyyneleiden puute),
- silmäluomen tai silmän vammat,
- kirkas valo tai kemialliset ärsykkeet.
Uveiitti tarkoittaa yhden tai useamman suonikalvoston osan tulehdusta: mukana voivat olla värikalvo, sädekehä ja suonikalvo. Etuosan tulehduksessa silmä voi punoittaa ja mustuainen pienentyä. Glaukoomassa taas silmän sisäinen paine on liian korkea. Molemmat voivat aiheuttaa siristelyä, eikä niitä eroteta luotettavasti ulkonäön perusteella.
Kissan sidekalvotulehdukseen liittyy usein infektiotekijöitä, erityisesti herpesvirusta. Ympäristöallergeenin aiheuttama silmäoire on yksi mahdollisuus, mutta allergiaa ei pidä olettaa kivuliaan siristelyn syyksi ilman tutkimusta. Myös toiselta näyttävässä silmässä voi olla samanaikaisesti sarveiskalvovaurio.
Riskitekijät
- kroonisia silmäsairauksia sairastavat kissat,
- ulkoilevat kissat (traumojen ja vierasesineiden riski),
- iäkkäät kissat, joilla on silmien ikääntymiseen liittyviä sairauksia,
- rodut, joilla on taipumusta silmäsairauksiin (esim. persialaiset, exotic shorthair).
Kissan blefarospasmin yksittäisistä riskitekijöistä on rajallisesti tutkimustietoa, joten luettelo ei kerro oireen syytä. Lyhytkuonoisilla kissoilla, kuten persialaisilla, silmän rakenne voi kuitenkin altistaa pintavaurioille: silmä on ulkoneva, luomi ei aina sulkeudu kunnolla ja karvat voivat hangata sarveiskalvoa. Joillakin tällaisilla eläimillä silmän pinnan tunto ja räpyttely ovat vähäisiä, joten vakavakin vaurio voi näkyä odotettua vähäisempänä kipureaktiona.
Oireet
Blefarospasmi on helppo tunnistaa seuraavista merkeistä:
- tiheä räpyttely tai siristely,
- silmän avaamisen vaikeus,
- lisääntynyt kyyneleritys,
- valoherkkyys (kissa välttelee kirkasta valoa),
- levottomuus ja silmien hankaaminen tassulla,
- silmäluomien punoitus ja turvotus.
Oire voi koskea yhtä tai molempia silmiä. Pelkkä kirkas kyynelneste ei osoita ongelmaa lieväksi, sillä myös silmän sisäinen tulehdus ja sarveiskalvohaavauma voivat vetistää silmää. Glaukooman yhteydessä silmä voi näyttää samealta ja mustuainen laajentua. Kissa saattaa myös piiloutua tai olla tavallista passiivisempi silmäkivun vuoksi.
Kerro eläinlääkärille, alkoiko oire äkillisesti, onko ollut silmävamman mahdollisuutta ja esiintyykö samalla nuhaa, aivastelua tai muita sairauden merkkejä. Mainitse aiemmat silmälääkkeet, myös jäljelle jääneet tipat. Oireen kuvaaminen tai valokuva voi auttaa, jos se vaihtelee, mutta se ei korvaa silmän tutkimista.
Mahdolliset seuraukset
Hoitamattomana blefarospasmi voi aiheuttaa:
- sarveiskalvon haavaumia ja arpeutumista,
- kroonisia tulehduksia,
- näön menetystä,
- infektion leviämistä silmän muihin rakenteisiin.
Seuraukset johtuvat tavallisesti ennen kaikkea siristelyn taustalla olevasta sairaudesta. Esimerkiksi sarveiskalvohaavauma on usein blefarospasmin syy, eikä pelkästään sen myöhempi seuraus. Hankaaminen ja luomen virheasento voivat silti pahentaa pintavauriota. Glaukooma tai vaikea uveiitti voi vahingoittaa näköä, vaikka silmän ulkopinnalla ei näkyisi suurta haavaa. Kaikki siristelytapaukset eivät etene näön menetykseen, mutta syy on selvitettävä ajoissa.
Diagnoosi eläinlääkärillä
Eläinlääkäri selvittää syyn tekemällä:
- silmätutkimuksen,
- sarveiskalvon värjäyksen fluoresceiinilla vaurioiden havaitsemiseksi,
- silmänpaineen mittauksen,
- laboratoriokokeet, jos epäillään infektiota,
- tarvittaessa oftalmoskopian tai silmän ultraäänitutkimuksen.
Silmän pinta, luomet ja kyynelneste
Fluoresceiinivärjäyksessä silmän pinnalle laitetaan väriainetta, joka tarttuu vaurioituneeseen sarveiskalvoon. Sen avulla havaitaan myös pieniä vaurioita, joita ei muuten nähdä. Jos haava on syvä, pitkäaikainen tai epäillään infektiota, voidaan ottaa solu- tai viljelynäytteitä. Näytteiden ja värjäyksen järjestys suunnitellaan tutkimuksen mukaan.
Luomien asentoa ja räpyttelyä tarkastellaan erikseen. Kipu voi muuttaa luomen asentoa, joten eläinlääkäri arvioi, onko kyse rakenteellisesta vai kipuun liittyvästä sisäänkääntymästä. Kyynelnesteen määrää ja silmän pintaa voidaan tutkia, jos epäillään kuivumista tai puutteellista sulkeutumista.
Silmänpaine ja sisäiset rakenteet
Silmänpaine mitataan erillisellä mittarilla eli tonometrilla. Uveiitissa paine on usein tavallista matalampi, glaukoomassa koholla, mutta kokonaisuus ja mahdolliset komplikaatiot ratkaisevat tulkinnan. Paineen mittaaminen auttaa erottamaan hoidon kannalta hyvin erilaisia tilanteita.
Oftalmoskopiassa tutkitaan silmän sisäisiä rakenteita. Ultraääntä voidaan tarvita, jos esimerkiksi sameus estää sisälle näkemistä tai epäillään muuta sisäistä muutosta. Uveiittia selvitettäessä tutkitaan myös kissan yleisterveys, sillä taustalla voi olla koko elimistön sairaus. Lisätutkimukset, kuten veri- tai virtsakokeet, valitaan löydösten perusteella.
Herpesviruksen tutkimustulos tulkitaan oireiden yhteydessä. Virus voi jäädä elimistöön piileväksi, ja viruksen erittäminen voi vaihdella. Siksi yksittäinen näyte ei aina yksin osoita nykyisen silmäkivun syytä. Silmän paikallinen tutkimus on tarpeen myös kissalla, jolla on aiemmin todettu herpesvirus.
Hoito ja seuranta
Hoito kohdistuu kivun aiheuttajaan
Sarveiskalvovaurion, glaukooman, uveiitin ja luomivirheen hoidot poikkeavat toisistaan. Glaukoomassa silmänpainetta on laskettava nopeasti näön ja silmän rakenteiden suojaamiseksi. Uveiitissa hoidetaan tulehdusta ja kipua sekä mahdollista yleissairautta. Syvä tai huonosti paraneva sarveiskalvohaavauma voi vaatia kirurgista hoitoa. Vaikeassa tilanteessa tarvitaan silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin arvio.
Spastinen luomen sisäänkääntyminen voi helpottaa, kun kipua aiheuttava silmäsairaus hoidetaan. Luomen asentoa voidaan tarvittaessa korjata tilapäisesti. Pysyvä leikkaustarve arvioidaan erikseen; kivun laukaisemaan muutokseen ei valita automaattisesti samaa ratkaisua kuin rakenteelliseen virheeseen.
Älä aloita vanhoja silmätippoja omin päin. Kortisonia sisältävä valmiste voi hidastaa sarveiskalvohaavan paranemista tai pahentaa sitä. Eläinlääkäri tarkistaa sarveiskalvon tilanteen ennen tällaisen lääkkeen valintaa. Tutkimuksessa käytettävät puuduttavat silmätipat eivät myöskään sovi toistuvaan kotihoitoon, koska ne voivat vaurioittaa sarveiskalvoa.
Kotihoito ja kontrollit
Estä silmän hankaamista eläinlääkärin neuvomalla suojakaulurilla, jos sellainen määrätään. Eritettä voidaan pyyhkiä silmän ympäriltä varovasti haalealla vedellä kostutetulla pehmeällä lapulla. Älä paina silmämunaa tai hankaa silmän pintaa. Käytä vain silmälle sopivia hoitovälineitä ja määrättyjä lääkkeitä.
Seuraa, avaako kissa silmää paremmin, väheneekö hankaaminen ja muuttuuko silmän kirkkaus tai mustuainen. Kivun lievittyminen ei yksin varmista sarveiskalvohaavan parantumista tai silmänpaineen normalisoitumista. Kontrollissa voidaan uusia värjäys tai paineen mittaus. Hoitoa ei lopeteta pelkän ulkonäön perusteella.
Jos lääkkeen antamisen jälkeen kipu lisääntyy tai silmä alkaa uudelleen sulkeutua, ota yhteys hoitavaan eläinlääkäriin. Kerro myös, jos lääkkeen antaminen ei käytännössä onnistu. Hoidon toteutustapaa voidaan joutua muuttamaan, jotta silmä saa tarvittavan hoidon.
Ennaltaehkäisy
Koska blefarospasmi on oire, ehkäisy kohdistuu taustasairauksien ehkäisyyn:
- kissan suojaaminen silmävammoilta,
- säännölliset eläinlääkärintarkastukset,
- hypoallergeenisten hiekkojen ja hoitotuotteiden käyttö,
- infektioiden hallinta ja silmäsairauksien varhainen hoito.
Yksittäisen ”hypoallergeenisen” hiekan ei ole osoitettu estävän kaikkia kissan silmäsairauksia. Ympäristön mahdollisten ärsykkeiden vähentäminen ei korvaa tutkimusta, jos kissa siristelee tai silmä vetistää jatkuvasti. Lyhytkuonoisella kissalla myös luomien sulkeutuminen ja silmän pintaterveys kannattaa tarkistaa, vaikka se ei osoittaisi selvää kipua.
Tämä teksti on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos kissallasi ilmenee oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Voiko siristelevällä kissalla olla silmähaava, vaikka sitä ei näy?
Voi. Pienet pintavauriot todetaan usein vasta fluoresceiinivärjäyksessä ja tarkassa tutkimuksessa. Voimakas siristely tai silmän kiinni pitäminen on siksi syy nopeaan eläinlääkärikäyntiin, vaikka silmä näyttäisi ulospäin lähes normaalilta.
Voiko kissan blefarospasmia hoitaa vanhoilla silmätipoilla?
Ei ilman eläinlääkärin arviota. Eri syyt tarvitsevat erilaisen hoidon, ja esimerkiksi kortisonia sisältävä tippa voi olla haitallinen sarveiskalvohaavaumassa. Myös aiemmin samannäköinen oire voi tällä kertaa johtua toisesta sairaudesta.
Onko blefarospasmi tarttuvaa?
Luomen tahaton supistuminen ei itsessään tartu. Sen taustalla voi kuitenkin olla tarttuva silmä- tai hengitystieinfektio, kuten herpesvirus, tai täysin muu syy, kuten vamma tai glaukooma. Mahdollinen tartuntariski arvioidaan aiheuttajan perusteella.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Glaucoma in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Uveitis in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Eyelids in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Conjunctivitis, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-03.
- Guideline for Feline Herpesvirus Infection, European Advisory Board on Cat Diseases, luettu 2026-11-03.
- Weepy eyes in cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- Understanding Brachycephalic Ocular Syndrome (BOS), American College of Veterinary Ophthalmologists, luettu 2026-11-03.
