Bakteerien aiheuttama ulkokorvatulehdus on kissalla harvinaisempi kuin koiralla. Korvaoireet eivät myöskään aina johdu bakteereista, joten diagnoosi edellyttää korvan tutkimista ja näytteen arviointia.
Kiireesti eläinlääkäriin
Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin, jos korvaoireisiin liittyy jokin seuraavista:
- Kissa horjuu, kaatuu tai ei pysty kävelemään normaalisti.
- Silmät liikkuvat tahattomasti tai pää kallistuu äkillisesti selvästi vinoon.
- Kissa ei pysty räpäyttämään silmää tai kasvojen toinen puoli näyttää erilaiselta.
- Korva on hyvin kipeä, kissa lakkaa syömästä tai sen tajunta heikkenee.
Myös lievempi kipu, haju ja erite ovat syy varata tutkimus. Hoitopaikan etsimiseen sopii eläinlääkäriopas.
Yleiskuvaus
Otiitti on yleisnimitys korvan tulehduksille. Kissoilla tavallisin muoto on ulkokorvatulehdus, jossa tulehdus rajoittuu korvakäytävään. Välikorvan ja sisäkorvan tulehdukset ovat harvinaisempia mutta huomattavasti vakavampia. Bakteeri-infektio kehittyy usein toissijaisesti – esimerkiksi vammojen, allergioiden, loistartuntojen (kuten korvapunkkien) tai heikentyneen immuunijärjestelmän seurauksena.
Ulkokorvan iho ja tärykalvon takana sijaitseva välikorva ovat eri alueita. Tärykalvo erottaa ne toisistaan, mutta välikorvasta kulkee korvatorvi nieluun. Kissalla välikorvatulehdus voi liittyä hengitysteiden sairauteen tai tulehdukselliseen polyyppiin, eikä sen tarvitse alkaa ulkokorvasta. Polyyppi on kudoskasvannainen, joka voi häiritä korvan ilmastoitumista ja eritteen poistumista.
Tulehtunut korvakäytävä turpoaa ja sinne kertyy eritettä. Tämä voi vaikeuttaa lääkkeen pääsyä koko hoidettavalle alueelle. Pitkittyessään tulehdus voi muuttaa korvakäytävän rakennetta, jolloin pelkkä uuden antibiootin kokeilu ei korjaa ongelmaa.
Syyt
Keskeisiä syitä bakteeriperäisen otiitin kehittymiseen:
- bakteerit (Staphylococcus, Streptococcus, Pseudomonas ym.),
- korvapunkkitartunnan (otodektoosi) jälkiseuraukset,
- allergiat, jotka altistavat tulehdukselle ja infektiolle,
- korvakäytävän vammat tai vierasesineet,
- korkea kosteus ja puutteellinen hygienia,
- immuunipuolustuksen heikkeneminen kroonisten sairauksien vuoksi.
Korvan bakteerit eivät aina tarkoita ulkopuolelta saatua tartuntaa. Osa niistä kuuluu terveenkin korvan mikrobistoon ja voi lisääntyä liikaa, kun korvan olosuhteet muuttuvat. Samassa korvassa voi olla myös hiivaa. Bakteerihoidon lisäksi on siksi selvitettävä, mikä käynnisti tulehduksen ja mikä ylläpitää sitä.
Puutteellinen hygienia ei ole jokaisen tapauksen selitys. Myös liian voimakas puhdistaminen ja ärsyttävät aineet voivat vahingoittaa korvakäytävää. Yhden korvan jatkuva tai nopeasti uusiutuva oireilu voi puolestaan herättää epäilyn vierasesineestä, polyypistä tai muusta tukkeuttavasta muutoksesta.
Riskitekijät
- pennut ja iäkkäät kissat, joilla on heikompi vastustuskyky,
- kroonisia allergioita sairastavat eläimet,
- ulkoilevat kissat, joilla on kontakti muihin eläimiin,
- kissat, joilla on runsas karvoitus korvissa (heikompi ilmanvaihto).
Näitä tekijöitä arvioidaan yksilöllisesti. Tarkkaa näyttöä esimerkiksi korvakarvoituksen tai kaikkia pentuja ja vanhoja kissoja koskevan bakteeriotiittiriskin suuruudesta on niukasti. Ulkoilu ja eläinkontaktit voivat lisätä korvapunkkialtistusta, mutta ne eivät yksin osoita bakteeri-infektiota. Sisäkissankin oireinen korva pitää tutkia.
Oireet
Bakteeriperäisen otiitin tyypillisiä oireita:
- kutina korvassa, jatkuva raapiminen ja pään hankaus esineisiin,
- epämiellyttävä haju korvasta,
- eritteet (märkäiset, tummat tai kellertävät),
- korvakäytävän punoitus ja turvotus,
- kipu kosketettaessa korvaa,
- pään kallistaminen tulehtuneen korvan puolelle,
- tasapaino- ja koordinaatiohäiriöt infektion levitessä syvemmälle,
- kuulon heikkeneminen.
Eritteen väri tai haju ei yksin tunnista bakteeria eikä erota bakteeritulehdusta punkkitartunnasta. Ruskeaa vahaa voidaan nähdä myös terveessä korvassa. Sairauteen viittaavat erityisesti uusi muutos, kipu, kutina ja tulehduslöydökset yhdessä.
Kissa voi vältellä pään silittämistä tai pureskelua, jos syvemmällä oleva tulehdus aiheuttaa kipua suuta avatessa. Pään vino asento ja tasapainon menetys on erotettava pelkästä korvan aristamisesta: tasapaino-oireet voivat liittyä sisäkorvaan tai muuhun neurologiseen sairauteen. Niiden syytä ei voi päätellä kotona korvaan katsomalla.
Mahdolliset seuraukset
Hoitamaton bakteeriperäinen otiitti voi johtaa:
- krooniseen, uusiutuvaan otiittiin,
- tärykalvon vaurioitumiseen,
- tulehduksen leviämiseen väli- ja sisäkorvaan,
- neurologisiin oireisiin (tasapaino-ongelmat, pään vinous),
- osittaiseen tai täydelliseen kuulonmenetykseen.
Voimakas raapiminen ja ravistelu voivat lisäksi aiheuttaa korvalehden verenpurkauman. Tällöin korvalehti turpoaa pehmeäksi tai paksuksi ja tarvitsee oman arvionsa. Korvakäytävän puhdistuminen ei välttämättä korjaa jo syntynyttä kuulo- tai hermovauriota. Toisaalta kaikki korvatulehdukset eivät etene syvemmälle, kun ne tunnistetaan ja hoidetaan ajoissa.
Diagnoosi eläinlääkärillä
Diagnoosi perustuu:
- otoskopiatutkimukseen (korvakäytävän tarkastus),
- näytteiden ottamiseen ja bakteeriviljelyyn,
- eritteiden sytologiseen tutkimukseen,
- röntgen- tai CT-kuvaukseen, jos epäillään komplikaatioita.
Eläinlääkärille kerrotaan oireiden kesto, aiemmat lääkkeet, korvien puhdistaminen ja mahdolliset iho- tai hengitystieoireet. Molemmat korvat tutkitaan, vaikka omistaja olisi huomannut muutoksen vain toisessa. Kivun, turvotuksen tai runsaan eritteen vuoksi tutkimus voi vaatia rauhoituksen tai anestesian. Korvaa ei tarvitse tutkia väkisin hereillä.
Sytologiassa eritteestä tehtyä valmistetta katsotaan mikroskoopilla. Bakteerien lisäksi arvioidaan hiivoja ja tulehdussoluja. Pieni bakteerimäärä ilman muita löydöksiä ei yksin varmista infektiota. Viljely ja herkkyystutkimus auttavat etenkin vaikean, kroonisen tai aiempaan hoitoon vastaamattoman infektion lääkevalinnassa. Välikorvaepäilyssä myös näytteen ottopaikka vaikuttaa tuloksen tulkintaan.
Normaalilta näyttävä tai ehjä tärykalvo ei täysin sulje pois välikorvatulehdusta. Tietokonetomografia tai magneettikuvaus voi antaa tavallista röntgenkuvaa tarkempaa tietoa syvemmistä rakenteista. Tutkimukset valitaan oireiden ja löydösten mukaan. Näkyvästä kudosmuutoksesta voidaan ottaa näyte sen luonteen selvittämiseksi.
Allergiaepäily tutkitaan erikseen; ruoka-aineallergian selvittäminen perustuu suunniteltuun ruokavaliokokeeseen ja altistukseen, eikä satunnainen ruokien vaihtaminen korvaa niitä.
Hoito
Hoito kohdistetaan todettuun infektioon, kipuun ja taustasyyhyn. Pelkkä bakteerin nimi ei ratkaise lääkitystä: merkitystä on myös tulehduksen sijainnilla, tärykalvon kunnolla ja aiemmalla hoitovasteella. Ulkokorvan bakteeritulehduksessa paikallinen antibioottia sisältävä korvalääke voi riittää. Vaikea tai syvä infektio voi edellyttää suun kautta tai pistoksena annettavaa lääkettä.
Jos näytteessä todetaan myös hiivainfektio, sen hoitoon tarvitaan siihen vaikuttava lääke. Antibiootti ei yksin hoida hiivaa eikä poista punkkeja tai vierasesinettä. Joissakin korvalääkkeissä on useita vaikuttavia aineita, joten omistajan ei pidä yhdistellä valmisteita itsenäisesti. Lääkevalinta tehdään löydösten perusteella.
Eläinlääkäri poistaa hoitoa estävää eritettä turvallisella tavalla ja määrää tarvittaessa tulehdusta sekä kipua vähentävän lääkityksen. Kaikkia korvavalmisteita ei voi käyttää vaurioituneen tärykalvon yhteydessä, sillä osa voi vahingoittaa kuuloa tai tasapainoelintä. Vanhoja tippoja tai toiselle eläimelle määrättyä lääkettä ei siksi aloiteta oma-aloitteisesti.
Jos tulehdusta ylläpitää polyyppi tai pitkälle muuttunut korvakäytävä, voidaan tarvita leikkaushoitoa. Polyyppi ei ole sama asia kuin pahanlaatuinen kasvain, mutta kudosmuutoksen laatu varmistetaan tarvittaessa tutkimalla poistettua kudosta. Välikorvan huuhtelu on vastaanotolla tehtävä toimenpide, johon voi liittyä näytteenotto ja anestesia. Omistaja ei huuhtele epäiltyä syvää infektiota kotona.
Kotihoito ja seuranta
Pyydä näyttämään lääkkeen antaminen ja mahdollinen puhdistus ennen kotiinlähtöä. Käytä vain sovittua korvavalmistetta. Etikka, vetyperoksidi ja muut ärsyttävät kotikonstit voivat pahentaa tulehdusta. Korvakäytävään ei työnnetä pumpulipuikkoja tai muita välineitä. Jos käsittely sattuu tai lääkitys ei onnistu, ota yhteys hoitopaikkaan.
Seuraa hajua, eritettä, ravistelua, kosketusarkuutta ja yleisvointia. Hoidon aloittamisen jälkeen lisääntyvä kipu tai uusi tasapainohäiriö vaatii nopean yhteydenoton. Kerro myös, jos korva näyttää ärtyvän aina tiputtamisen jälkeen. Ulkoisen paranemisen lisäksi kontrollissa voidaan tarvita uusi mikroskooppinäyte. Lääkitystä ei lyhennetä omin päin oireiden helpottaessa.
Ennuste
Moni ulkokorvan infektio paranee, kun syy löydetään ja hoito saadaan toteutettua. Uusiutuva tulehdus voi tarkoittaa, että taustasyy tai syvempi infektio on jäänyt hoitamatta. Vaikeassa väli- tai sisäkorvatulehduksessa kuulo- tai hermo-oireita voi jäädä, vaikka bakteeri-infektio saataisiin poistettua.
Ennaltaehkäisy
- säännölliset korvien tarkastukset ja puhdistus,
- loistartuntojen varhainen hoito,
- allergioiden hallinta,
- kosteuden ja vierasesineiden pääsyn estäminen korviin,
- säännölliset eläinlääkärintarkastukset.
Terveitä korvia ei yleensä tarvitse puhdistaa säännöllisesti. Tarkkailu ja oireiseen korvaan eläinlääkärin valitsema puhdistus ovat eri asioita. Todettu korvapunkkitartunta voi edellyttää saman talouden kissojen ja koirien koordinoitua hoitoa.
Tämä teksti on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos kissallasi ilmenee oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Tarttuuko bakteeriperäinen korvatulehdus toiseen kissaan?
Tulehdus ei automaattisesti tarkoita eläimestä toiseen leviävää tartuntaa, sillä tavallisen mikrobiston bakteerit voivat lisääntyä toissijaisesti. Taustalla olevat korvapunkit voivat kuitenkin tarttua, jolloin kontaktieläinten hoito suunnitellaan yhdessä.
Tarvitseeko kissa aina antibioottitabletteja?
Ei. Paikallinen lääkitys voi riittää ulkokorvan bakteeri-infektioon. Tablettien tai pistoslääkkeen tarve riippuu tulehduksen syvyydestä, vaikeudesta ja tutkimustuloksista.
Miksi tulehdus palaa lääkityksen jälkeen?
Taustalla voi olla hoitamaton polyyppi, allergia, korvapunkkitartunta tai välikorvatulehdus. Uusiutuva oire vaatii uuden tutkimuksen, jotta lääkityksen lisäksi voidaan hoitaa tulehdusta ylläpitävä tekijä.
Voiko välikorvatulehdus olla ilman korvaeritettä?
Voi. Kissan välikorva voi sairastua ilman selvää ulkokorvatulehdusta, ja tärykalvokin voi näyttää ehjältä. Tasapainon muutokset, kipu tai kasvojen poikkeava liike tutkitaan siksi myös silloin, kun korvan suu näyttää puhtaalta.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Otitis Externa (External Ear Infection) in Cats, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Chronic Otitis in Cats: Clinical management of primary, predisposing and perpetuating factors, Journal of Feline Medicine and Surgery, luettu 2026-11-03.
- Otitis Media and Interna in Cats (Middle and Inner Ear Infections), Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Ear Cleaning and Administering Ear Medication in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Otodectic Mite, Companion Animal Parasite Council, luettu 2026-11-03.
- Ear Infections in Cats, PDSA, luettu 2026-11-03.
- 2023 AAHA Management of Allergic Skin Diseases in Dogs and Cats Guidelines, AAHA, luettu 2026-11-03.
- Nasopharyngeal Polyps, American College of Veterinary Surgeons, luettu 2026-11-03.
- Initial Triage and Resuscitation of Small Animal Emergency Patients, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Otitis Media and Interna in Animals, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
- Ear Infections in Cats (Otitis Externa), VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
