Tulehdus ei yksin osoita, että pentuetta olisi hoidettu huonosti tai emon sairautta laiminlyöty. Esimerkiksi herpesvirusta kantava emo voi erittää virusta ilman selviä oireita. Vastasyntyneiden silmätulehduksen tarkasta yleisyydestä ei ole kattavaa tietoa kaikissa kissapopulaatioissa.
Kiireesti eläinlääkäriin
Vastasyntyneen silmäoireesta kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin heti, erityisesti jos:
- Suljettujen luomien alue pullottaa, punoittaa tai turpoaa.
- Luomien välistä tihkuu märkäistä eritettä tai silmän pinnalla näkyy sameutta.
- Pentu ei ime, muuttuu veltoksi, tuntuu kylmältä tai sen paino ei kehity.
- Pennulla on hengitysvaikeutta tai yleisvointi heikkenee nopeasti.
Älä odota silmien tavallista avautumisikää, jos luomet turpoavat. Ota yhteys päivystykseen; apua löydät eläinlääkärioppaasta.
Yleiskuvaus
Vastasyntyneen pennun silmäraot pysyvät kiinni noin 10–14 päivän ikään asti. Tänä aikana sidekalvo ja sarveiskalvo ovat erityisen alttiita infektioille. Kun silmään pääsee bakteereja tai viruksia, syntyy äkillinen tulehdus, ja suljettujen silmäluomien taakse kertyy märkää.
Avautumisessa on yksilöllistä vaihtelua: tavallinen vaihteluväli on suunnilleen ensimmäisen ja toisen elinviikon välillä. Pelkkä nuoren pennun suljettu, turpoamaton silmä ei siis tarkoita tulehdusta. Jos silmät eivät ole avautuneet kahden viikon ikään mennessä, eläinlääkäri arvioi tilanteen. Oireinen silmä tutkitaan tätä aikaisemmin.
Silmätulehdusta sairastavan pennun silmäluomet ovat turvonneet ja liimautuneet yhteen, ja painettaessa niiden välistä tulee märkää. Hoitamattomana tulehdus voi levitä sarveiskalvoon ja aiheuttaa haavaumia ja pysyvän sokeuden.
Älä painele silmäluomia selvittääksesi, tuleeko niiden välistä märkää. Suljetun luomen taakse ei näe, ja silmän pinta voi olla jo vaurioitunut. Luomien avaaminen ja eritteen poistaminen kuuluvat eläinlääkärille. Varhainen avaus voi olla sairaassa silmässä välttämätön toimenpide, vaikka terveen pennun silmien annetaan avautua itsestään.
Syyt
- Tartunta synnytyksessä emosta, jolla on esimerkiksi herpesvirus-, klamydia- tai mykoplasmainfektio.
- Pentueen epähygieeniset olot.
- Tartunta käsien tai hoitovälineiden kautta.
- Pentujen heikentynyt vastustuskyky.
- Silmäluomien vammat tai vierasesineet.
Tartunta voi tulla synnytyksen yhteydessä tai myöhemmin läheisestä kontaktista. Herpesvirus jää tartunnan saaneessa kissassa piileväksi, ja synnytykseen sekä imetykseen liittyvä kuormitus voi aktivoida viruserityksen. Siksi tartunnan saanut emo voi vaikuttaa terveeltä. Kaikki tulehdukset eivät kuitenkaan johdu samasta mikrobista, eikä eritteen väri tunnista aiheuttajaa.
Herpesviruksen aiheuttamaan tulehdukseen voi liittyä toissijainen bakteeri-infektio. Bakteerit ja virukset vaativat osin erilaista hoitoa. Antibiootti ei poista herpesvirusta, mutta sitä voidaan tarvita samanaikaisen bakteeritulehduksen vuoksi.
Riskitekijät
- emon infektioita ei ole tutkittu tai hoidettu ennen astutusta;
- naaraan sukuelinten infektiot;
- ahtaat olot;
- heikot tai ennenaikaisesti syntyneet pennut;
- huono hygienia pentueen ensimmäisinä elinpäivinä.
Luettelo kuvaa mahdollisia altistavia tilanteita, mutta kaikkien tekijöiden merkitystä juuri vastasyntyneiden silmätulehdukseen ei ole tarkasti määritetty. Emolta saatavat vasta-aineet ja pennun yleisvointi vaikuttavat puolustuskykyyn. Hyvä hygienia pienentää tartuntapainetta, mutta ei yksin takaa, ettei pentu sairastu.
Tyypilliset oireet
- silmäluomien turvotus ja punoitus;
- silmät eivät avaudu ajallaan;
- märkää silmäluomien alla;
- silmien avautuessa sidekalvon punoitus ja runsas märkäinen vuoto;
- pennun velttous ja vähentynyt aktiivisuus.
Tulehdus voi näkyä vain toisessa silmässä tai molemmissa eri voimakkuudella. Luomen reunaan voi kuivua eritettä, vaikka silmärako ei vielä olisi auennut. Myös jo avautunut silmä voi liimautua eritteen vuoksi uudelleen kiinni. Turvotusta ei pidä tulkita tavalliseksi avautumisen vaiheeksi.
Nuha ja aivastelu voivat liittyä samaan infektioon, mutta niiden puuttuminen ei sulje silmätulehdusta pois. Pennun imemistä, vireyttä ja painon kehitystä seurataan silmien lisäksi. Vastasyntyneen väsymys tai syömättömyys ei ole vain paikallinen silmäoire, vaan voi edellyttää koko elimistön tukemista.
Komplikaatiot ja seuraukset
Hoitamaton vastasyntyneiden silmätulehdus voi johtaa vakaviin silmävaurioihin:
- sarveiskalvon haavaumat ja arpeutuminen;
- silmäluomen ja silmämunan väliset kiinnikkeet (symblefaron);
- krooninen sidekalvo- ja sarveiskalvotulehdus;
- pysyvä sokeus.
Sarveiskalvo on silmän kirkas etupinta. Sen haava voi syventyä ja pahimmillaan puhjeta, joten näköä uhkaava vaurio voi edetä suljettujen luomien suojassa. Symblefaronissa tulehtuneet pinnat tarttuvat toisiinsa. Kiinnikkeet voivat haitata luomien liikettä, silmän pinnan kostumista ja näköä myös varsinaisen infektion rauhoituttua.
Diagnoosi eläinlääkärissä
- pentujen ja emon kliininen tutkimus;
- sivelynäytteet ja eritteen bakteeriviljely;
- testit klamydian, mykoplasmojen ja virusinfektioiden varalta;
- koko pentueen yleistilan arviointi.
Silmän pinnan ja yleisvoinnin arviointi
Vastaanotolle kerrotaan pentujen syntymäaika, oireiden alku ja se, kuinka moni pentueesta oireilee. Mainitse emon silmä- ja hengitystieoireet sekä aiemmat tartunnat. Eläinlääkäri arvioi pennun lämmön, ravitsemuksen ja nestetasapainon sekä tutkii myös emon ja muut pennut tarpeen mukaan.
Kun luomet on saatu turvallisesti auki, silmän pinta voidaan tutkia. Fluoreseiinivärjäys auttaa löytämään sarveiskalvon pintavaurion. Tavallinen sidekalvotulehdus ja syvä haavauma tarvitsevat erilaista seurantaa, eikä pelkkä eritteen väheneminen osoita sarveiskalvon parantuneen.
Mitä näytteet kertovat?
Bakteeriviljely ja herkkyystutkimus voivat auttaa lääkkeen valinnassa etenkin vaikeassa tai huonosti hoitoon vastaavassa tulehduksessa. PCR etsii valittujen mikrobien perimää. Klamydian tutkimiseen tarvitaan laadukas näyte, jossa on sidekalvon soluja, koska bakteeri lisääntyy solujen sisällä. Näytteiden ottaminen suunnitellaan suhteessa silmän puhdistamiseen ja lääkitykseen.
PCR-tulos ei yksin ratkaise koko diagnoosia. Esimerkiksi mykoplasmaa voidaan löytää myös oireettomalta kissalta, ja herpestulokseen vaikuttavat viruserityksen vaihtelu sekä näytteenotto. Eläinlääkäri yhdistää tuloksen oireisiin ja silmälöydöksiin. Näytetulosten odottaminen ei saa viivyttää vaurioituneen silmän ensiapua.
Hoito
- eläinlääkäri avaa silmäluomet varovasti ja huuhtelee silmät märän poistamiseksi;
- paikalliset antibioottitipat tai -voiteet (eläinlääkärin määräyksestä);
- suun kautta annettavat antibiootit vaikeissa tapauksissa;
- pentujen silmien hoito (huuhtelu steriilillä keittosuolaliuoksella).
Omatoiminen hoito (esimerkiksi silmien avaaminen väkisin) on erittäin vaarallista ja voi pahentaa tilannetta.
Hoito valitaan löydösten mukaan
Luomien avaamisella ja huuhtelulla vapautetaan kertynyt erite sekä mahdollistetaan silmän tutkiminen ja paikallislääkitys. Pelkkä ulkopuolelta pyyhkiminen ei tyhjennä suljetun luomen takaista tulehduspesäkettä. Jos silmän pinta on vaurioitunut, hoitoon voidaan tarvita silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri.
Paikallislääke, mahdollinen suun kautta annettava antibiootti ja viruslääkkeen tarve ratkaistaan erikseen. Esimerkiksi klamydian hoidossa voidaan tarvita koko kissaryhmää koskeva suunnitelma. Omistaja ei anna samaa valmistetta kaikille omin päin, vaan kertoo eläinlääkärille myös oireettomista kontaktikissoista.
Heikko pentu voi tarvita lämpöä, nesteytystä ja ravitsemuksen tukemista. Vastasyntynyt ei säätele lämpöään aikuisen tavoin. Kerro vastaanotolle jo etukäteen, jos pentu ei ime tai vaikuttaa kylmältä, jotta kuljetuksesta ja hoidon kiireellisyydestä voidaan antaa ohjeet.
Silmänhoito kotona
Pyydä näyttämään lääkkeen antaminen käytännössä. Pese kädet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Pidä pullon tai tuubin kärki irti silmästä, luomista ja turkista. Jos kärki osuu niihin, kysy puhdistusohje. Käytä vain määrättyä valmistetta; vanhat tai toisen eläimen tipat eivät ole turvallinen kokeilu.
Puhdista luomien ulkopuolinen erite saamasi ohjeen mukaan hellästi kostuttamalla. Älä hankaa sarveiskalvoa, irrota kiinnikkeitä tai vedä kuivuneita rupia väkisin. Kortisonia sisältävä silmälääke voi pahentaa haavaumaa, joten sitä ei aloiteta ilman silmän tutkimusta. Jos puhdistaminen tai lääkkeen antaminen ei onnistu, ota yhteys hoitopaikkaan.
Toipumisen seuranta
Kirjaa kummankin silmän erite, turvotus ja kiinni pitäminen sekä pennun syöminen ja painon kehitys. Ota uudelleen yhteys, jos silmä liimautuu kiinni, pullotus uusiutuu tai pentu voipuu. Noudata sovittua kontrollia ja lääkitystä myös silloin, kun silmä näyttää jo paremmalta. Ennuste riippuu erityisesti sarveiskalvon vaurion syvyydestä ja mahdollisista kiinnikkeistä.
Ehkäisy
- Tutkituta emo infektioiden varalta ennen astutusta.
- Huolehdi hygieniasta emon ja pentujen tiloissa.
- Tarkista pentue säännöllisesti ensimmäisinä elinpäivinä.
- Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos silmät eivät avaudu ajallaan tai huomaat tulehduksen merkkejä.
Pidä emo ja pentue rauhallisessa, puhtaassa tilassa erillään tarpeettomista kissakontakteista. Vaihda likaantuneet alustat ja puhdista hoitovälineet. Tartuntatilanteessa eläinlääkäri neuvoo ryhmien erottelun ja muiden kissojen tutkimisen; oireista pentua ei siirrellä eri pentueisiin.
Emon tarkastus ja rokotussuojan suunnittelu ennen tiineyttä ovat hyödyllisiä, mutta rokote ei estä kaikkia tartuntoja eikä paranna jo sairastunutta pentua. Tiineelle emolle annettavat rokotteet ja lääkkeet valitaan eläinlääkärissä. Herpestartunnan kantajuutta ei voida sulkea pois pelkällä oireettomuudella.
Tärkeää kissanomistajalle
Vastasyntyneiden silmätulehdus on vaarallinen tulehdussairaus, joka voi johtaa pysyvään sokeuteen. Muista: jos pennut eivät avaa silmiään ajallaan tai niillä on silmäluomien turvotusta ja märkäistä vuotoa, vie ne kiireesti eläinlääkäriin. Ajoissa aloitettu hoito auttaa säilyttämään koko pentueen näön ja terveyden.
Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat pennuissa sairauden oireita, ota heti yhteys eläinlääkäriin.
Usein kysyttyä
Pitääkö odottaa, että pennun silmät avautuvat itsestään?
Terveen pennun silmät saavat avautua normaalisti. Turvotus, pullotus tai erite suljettujen luomien alueella vaatii kuitenkin eläinlääkärin arvion heti.
Saako luomia avata tai puristaa kotona?
Ei. Paine ja väkisin avaaminen voivat vahingoittaa silmää. Eläinlääkäri avaa tulehtuneen silmän tarvittaessa turvallisesti ja tutkii sarveiskalvon.
Voiko terveen näköinen emo tartuttaa pennun?
Voi. Herpesviruksen kantaja voi erittää virusta ilman selviä oireita, ja synnytys sekä imetys voivat aktivoida tartunnan. Sairastuminen ei yksin osoita puutteellista hoitoa.
Paraneeko silmä varmasti, kun märkä vähenee?
Ei välttämättä. Pinnalla voi yhä olla haavauma tai kiinnikkeitä. Kontrolli ja tarvittavat uusintatutkimukset varmistavat, miten silmä toipuu.
Tassusen toimitus
Lähteet
- Common Eye Problems in Kittens, National Kitten Coalition, luettu 2026-11-03.
- Ophthalmological conditions in kittens and young cats, Veterinary Focus, luettu 2026-11-03.
- Guideline for Feline Herpesvirus Infection, ABCD, luettu 2026-11-03.
- Guideline for Chlamydia felis, ABCD, luettu 2026-11-03.
- Guideline for Feline Respiratory Mycoplasma Infections, ABCD, luettu 2026-11-03.
- Raising Kittens, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Corneal Ulcers in Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Applying Eye Drops to Cats, VCA Animal Hospitals, luettu 2026-11-03.
- Conjunctivitis, Cornell Feline Health Center, luettu 2026-11-03.
- 2024 guidelines for the vaccination of dogs and cats, WSAVA / Journal of Small Animal Practice, luettu 2026-11-03.
- Feline Respiratory Disease Complex, Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-03.
