LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Ruoansulatuselimet

Maksakirroosi kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Maksakirroosi on vakava krooninen sairaus, jossa normaali maksakudos korvautuu sidekudoksella ja uudismuodostumiskyhmyillä. Maksa menettää toimintakykynsä: aineenvaihdunta, myrkkyjen poisto ja elintärkeiden proteiinien tuotanto häiriintyvät. Kirroosi on monien kroonisten maksasairauksien loppuvaihe, ja siihen liittyy suuri komplikaatioiden ja kuoleman riski.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos maksasairaalla tai aiemmin terveellä kissalla ilmenee jokin seuraavista:

  • kouristelu, horjuminen, tajunnan heikkeneminen tai pään painaminen seinää vasten;
  • uusi keltaisuus yhdessä syömättömyyden tai voimakkaan väsymyksen kanssa;
  • verioksennus, musta tervamainen uloste tai muu selittämätön verenvuoto;
  • nopeasti pingottuva vatsa ja vaikeutunut hengitys;
  • syömättömyys ja toistuva oksentelu, jonka vuoksi ruoka tai vesi ei pysy sisällä.

Hoitoon ei odoteta kaikkien oireiden ilmaantumista. Sopivan hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Maksalla on keskeinen tehtävä aineenvaihdunnassa: se osallistuu rasvojen pilkkomiseen, proteiinien tuotantoon ja myrkkyjen poistoon. Kirroosissa elimen normaali rakenne tuhoutuu, ja siihen muodostuu arpia ja kyhmyjä, jotka puristavat verisuonia ja sappiteitä. Tämä aiheuttaa porttilaskimon verenpaineen nousun, askiteksen ja maksan vajaatoiminnan.

Fibroosi tarkoittaa sidekudoksen eli arven kertymistä maksaan. Kaikki fibroosi ei ole vielä kirroosia: kirroosissa myös elimen normaali rakenne on laajasti järjestäytynyt uudelleen. Varhaisempaan arpeutumiseen vaikuttaminen ja pitkälle edenneen kirroosin hoitaminen ovat siksi eri tilanteita.

Maksalla on huomattava toimintavara. Pitkäaikainen sairaus voi edetä vähäoireisesti, kun jäljellä oleva kudos korvaa vaurioituneiden alueiden toimintaa. Maksasairauden toteaminen ei kuitenkaan automaattisesti merkitse vajaatoimintaa tai kirroosia. Toimintakykyä, tulehdusta ja kudosrakennetta arvioidaan eri tutkimuksilla.

Syyt

  • krooninen sappitietulehdus ja kolangiohepatiitti sekä muut pitkäaikaiset maksasairaudet – kissoilla kirroosi on kuitenkin harvinainen;
  • krooninen myrkytys (lääkkeet, myrkyt, kasvimyrkyt);
  • loissairaudet (maksamadot);
  • maksan rasvoittuminen;
  • perinnölliset aineenvaihdunnan häiriöt;
  • kroonisen munuaissairauden ja sydämen vajaatoiminnan komplikaatiot.

Luetteloa ei pidä tulkita niin, että jokainen näistä sairauksista tavallisesti johtaisi kissalla kirroosiin. Erityisesti maksan rasvoittuminen on eri sairaus kuin sidekudostuminen, ja se voi olla hoidettavissa. Krooninen munuaissairaus voi esiintyä maksasairauden rinnalla ilman, että se osoittaisi kirroosin syyn. Sydämen oikean puolen vajaatoiminta puolestaan voi nostaa maksan laskimopainetta myös ilman varsinaista kirroosia.

Kissoilla tärkeä tutkittava tausta on pitkäaikainen sappitiesairaus. Tulehdus ja sapen kulun estyminen voivat ylläpitää kudosvauriota ja arpeutumista. Maksamadot liittyvät erityisesti tiettyjen lämpimien alueiden altistuksiin, joten matkustus- ja saalistushistoria selvitetään. Tavallinen loishäätö ei korvaa tämän mahdollisuuden tutkimista.

Riskitekijät

  • iäkkäät kissat;
  • kissat, joilla on kroonisia maksan ja sappiteiden sairauksia;
  • kissat, jotka saavat pitkään maksalle myrkyllisiä lääkkeitä.

Kissojen kirroosin tarkasta yleisyydestä ja itsenäisistä riskitekijöistä on rajallisesti tietoa. Ikä yksin ei riitä riskin arviointiin, sillä sappitietulehduksia esiintyy eri-ikäisillä kissoilla. Aiemman maksasairauden laatu, kesto ja tutkimuslöydökset ovat tärkeämpiä kuin pelkkä ikä tai rotu.

Tyypilliset oireet

Kissan maksakirroosi näkyy:

  • etenevänä laihtumisena ja riutumisena;
  • velttoutena, apatiana;
  • heikentyneenä ruokahaluna tai syömättömyytenä;
  • limakalvojen ja ihon keltaisuutena;
  • oksenteluna, ripulina;
  • vatsan suurenemisena askiteksen vuoksi;
  • verenvuototaipumuksena (hyytymistekijöiden puute);
  • hermostollisina oireina (maksaperäinen enkefalopatia: sekavuus, kouristukset).

Alkuvaiheen ruokahaluttomuus, ajoittainen oksentelu ja laihtuminen voivat muistuttaa monia muita sairauksia. Keltaisuus kertoo bilirubiinin kertymisestä mutta ei yksin varmista kirroosia. Vatsan suurenemisen syy voi olla neste, suurentunut elin tai muu muutos, joten pelkkä ulkonäkö ei riitä askiteksen toteamiseen.

Maksaperäisessä enkefalopatiassa maksa ei käsittele elimistölle haitallisia aineita riittävästi tai veri ohittaa toimivaa maksakudosta. Kissa voi tuijottaa poissaolevasti, kuolata, kulkea päämäärättömästi tai käyttäytyä tavallisesta poikkeavasti. Häiriö voi vaihdella lievästä vaisuudesta hengenvaarallisiin neurologisiin oireisiin. Sekavuutta ei pidä tulkita vain vanhuudeksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Maksakirroosi johtaa vakaviin häiriöihin:

  • maksan vajaatoiminta;
  • porttilaskimon verenpaineen nousu ja askites;
  • hyytymishäiriöistä johtuvat verenvuodot;
  • toissijaiset infektiot;
  • enkefalopatia;
  • kuolema.

Porttilaskimo tuo verta suolistosta maksaan. Kun virtaus kohtaa poikkeavaa vastusta, paine voi nousta ja elimistö alkaa pidättää suolaa ja vettä. Vatsaonteloon kertyy nestettä myös silloin, kun veren albumiinipitoisuus ei ole selvästi laskenut. Askites ei siten ole pelkästään matalan veriproteiinin seuraus.

Nesteen kertyminen voi vähentää ruokahalua ja vaikeuttaa hengittämistä. Samalla lihaskato voi jatkua, vaikka kokonaispaino nousisi nesteen vuoksi. Laihtumisen seurannassa huomioidaan siksi myös selän ja raajojen lihaksisto eikä vain vaa'an lukema.

Diagnoosi eläinlääkärissä

Diagnoosin varmistamiseksi käytetään:

  • veren biokemiaa (kohonneet maksaentsyymit ja bilirubiini, matala kokonaisproteiini ja albumiini);
  • perusverenkuvaa (anemia, tulehdusmerkit);
  • hyytymistutkimuksia;
  • maksan ultraääntä (epätasainen rakenne, kovettuminen, askiteksen merkit);
  • röntgenkuvausta (maksan suureneminen tai pieneneminen);
  • maksabiopsiaa (diagnostiikan kultainen standardi).

Mitä veri ja ultraääni kertovat?

Kohonneet maksaentsyymit kertovat maksasolujen vauriosta tai sappiteiden häiriöstä, mutta niiden perusteella ei mitata suoraan jäljellä olevaa toimintakykyä. Bilirubiini, albumiini, glukoosi ja muut tulokset täydentävät kokonaiskuvaa. Yksittäinen poikkeava arvo ei osoita, kuinka paljon maksassa on arpea.

Ultraäänellä arvioidaan maksan lisäksi sappirakkoa, sappiteitä, verisuonia, haimaa ja vatsaontelon nestettä. Tavallinen ultraääni ei yksin varmista kudoksen kovuutta tai kirroosia, sillä monet eri sairaudet muuttavat maksan ulkonäköä. Tarvittaessa nesteestä tai sapesta otetaan näyte taustasyyn selvittämiseksi.

Miksi kudosnäytettä tarvitaan?

Maksabiopsiassa patologi näkee arven jakautumisen, kudoksen rakenteen ja tulehduksen luonteen. Muutokset voivat vaihdella maksalohkojen välillä, joten näytteiden edustavuus vaikuttaa tulokseen. Tavallinen ohutneulalla otettu solunäyte ei aina kuvaa koko kudosrakennetta riittävästi kirroosin arviointiin.

Näytteenoton hyöty ja turvallisuus punnitaan potilaskohtaisesti. Hyytymistutkimukset ja verihiutaleiden arvio auttavat valmistautumaan, mutta normaalit seulontatulokset eivät poista kaikkea vuotoriskiä. Vaikeasti sairaan kissan vointi voidaan joutua vakauttamaan ennen toimenpidettä.

Hoito ja ravitsemus

Taustasairaus ja komplikaatiot

Hoito kohdistuu mahdollisuuksien mukaan jatkuvaan kudosvaurioon. Bakteeriperäinen sappitietulehdus ja immuunivälitteinen tulehdus tarvitsevat erilaisen lääkityksen. Sappitietukos voi edellyttää toimenpidettä. Maksaa tukevat valmisteet eivät korvaa näitä hoitoja eivätkä palauta tuhoutunutta rakennetta ennalleen.

Askitekseen voidaan käyttää eläinlääkärin valitsemia nesteenpoistolääkkeitä ja ravinnon suolan säätelyä. Voimakkaasti haittaavaa nestettä voidaan poistaa hallitusti hoitopaikassa. Liian nopea nesteen vähentäminen tai sopimaton lääkitys voi kuitenkin aiheuttaa kuivumista sekä munuaisten ja elektrolyyttitasapainon häiriöitä. Hoitovastetta seurataan tutkimuksin.

Enkefalopatiassa korjataan myös pahentavia tekijöitä, kuten kuivumista, ummetusta, ruoansulatuskanavan verenvuotoa tai infektiota. Hoidolla vähennetään suolistosta imeytyvien haitallisten aineiden määrää. Tajunnaltaan heikentyneelle kissalle ei anneta ruokaa väkisin suuhun. Verenvuodon tai hyytymishäiriön hoito voi vaatia vitamiinituen lisäksi verivalmisteita.

Ravintoa tarvitaan myös maksasairaana

Kissalle valitaan maittava, riittävästi energiaa ja välttämättömiä ravintoaineita tarjoava täysipainoinen ravinto. Proteiinia ei rajoiteta automaattisesti maksadiagnoosin vuoksi: liian vähäinen saanti voi kiihdyttää lihaskatoa. Jos enkefalopatia edellyttää proteiinimäärän säätelyä, se tehdään yksilöllisesti ravitsemustilaa seuraten. Koiralle laadittu kasvisruokavalio ei sovellu kissan tarpeisiin.

Pitkittyvä niukka syöminen voi aiheuttaa lisäksi maksan rasvoittumista. Tarvittaessa ravitsemus turvataan ruokintaletkulla. Pahoinvointi, kipu ja muut syömistä estävät tekijät hoidetaan samalla. Ruokaa ei pakoteta, koska se voi lisätä vastenmielisyyttä ja ahdistusta.

Vitamiineja tai rohdoksia ei aloiteta omin päin. Puutoksia voi esiintyä, mutta myös liikasaanti voi olla haitallista. Esimerkiksi liiallinen A-vitamiini voi edistää maksan sidekudostumista. Sopiva ravinto ja tarvittavat lisät päätetään diagnoosin, syömisen ja tutkimustulosten perusteella.

Seuranta ja ennuste

Kirjaa kotihoidossa ruokahalu, oksentelu, ulosteen muutokset, aktiivisuus ja mahdolliset käytösoireet. Painoa ja lihaskuntoa arvioidaan yhdessä vatsan nestemäärän kanssa. Eläinlääkäri sovittaa kontrollit lääkitykseen ja sairauden vaikeuteen; myös munuaisarvot ja veren suolat voivat vaatia seurantaa.

Pitkälle edenneessä kirroosissa ennuste on varauksellinen, mutta oireiden lievittäminen voi parantaa jäljellä olevaa elämänlaatua. Arvioinnissa huomioidaan syöminen, lepääminen, liikkuminen ja kyky hakeutua mieluisiin toimintoihin. Jos pahoinvointia, hengitysvaikeutta tai muuta kärsimystä ei enää saada hallintaan, hoidon tavoitteet ja rauhallisen lopetuksen mahdollisuus käydään läpi eläinlääkärin kanssa.

Ehkäisy

  • Hoida maksa- ja sappitietulehdukset ajoissa.
  • Käytä maksalle myrkyllisiä lääkkeitä vain eläinlääkärin valvonnassa.
  • Ehkäise loissairauksia.
  • Ruoki kissaa järkevästi ja pidä se normaalipainossa.
  • Käy iäkkään kissan kanssa säännöllisesti tutkimuksissa.

Kaikkia kirroosiin johtavia sairauksia ei voida estää. Seurannassa olennaista on reagoida syömisen ja voinnin muutoksiin sekä tutkia pitkittyvästi poikkeavat maksa-arvot. Maksamatojen ehkäisy suunnitellaan todellisen altistuksen mukaan; Suomesta ei pidä päätellä samoja riskejä kuin trooppisista saalistusympäristöistä.

Tärkeää kissanomistajalle

Maksakirroosi on kroonisten maksasairauksien loppuvaihe, joka on peruuttamaton ja vaatii tukihoitoa. Muista: äkillinen laihtuminen, keltaisuus ja vatsan suureneminen ovat hälytysmerkkejä, joiden vuoksi kissa on vietävä kiireesti eläinlääkäriin. Varhainen diagnoosi ja altistavien sairauksien hoito voivat hidastaa kirroosin kehittymistä ja pidentää kissan elämää.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Tarkoittavatko korkeat maksa-arvot kirroosia?

Eivät. Ne voivat liittyä moniin maksan ja sappiteiden sairauksiin. Kirroosi tarkoittaa tietynlaista laajaa kudosrakenteen muutosta, jota arvioidaan erityisesti biopsialla. Toimintakykyä selvitetään erikseen.

Onko maksan rasvoittuminen sama kuin kirroosi?

Ei. Rasvoittumisessa rasvaa kertyy maksasoluihin, kun taas kirroosissa arpeutuminen ja rakenteen muutos ovat keskeisiä. Rasvoittuminen voi olla hoidettavissa, ja se voi esiintyä muun maksasairauden rinnalla.

Voiko vatsan suurenemisen hoitaa kotona nesteenpoistolääkkeellä?

Ei omin päin. Ensin varmistetaan, mistä suureneminen johtuu. Askiteksen hoito valitaan kokonaisvoinnin perusteella ja sen aikana seurataan kuivumisen, munuaisvaurion ja elektrolyyttihäiriöiden riskiä.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →