LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Ruoansulatuselimet

Märkäinen sappitietulehdus (suppuratiivinen kolangiitti) kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Märkäinen sappitietulehdus (suppuratiivinen eli neutrofiilinen kolangiitti) on sappiteiden ja maksan bakteeritulehdus, johon liittyy märkäinen tulehdusprosessi. Se on kissoilla yleinen sappitietulehduksen muoto. Tauti alkaa äkillisesti, ja siihen liittyy kuumetta, velttoutta, syömättömyyttä sekä maksan ja ruoansulatuskanavan vaurion merkkejä. Hoitamattomana märkäinen sappitietulehdus voi johtaa sepsikseen ja kissan kuolemaan.

8 min lukuaikaLähteet

Neutrofiilisestä sappitietulehduksesta tunnetaan myös krooninen muoto, joten alku ei aina ole äkillinen.

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota nopeasti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla ilmenee jokin seuraavista:

  • silmänvalkuaiset, ikenet tai iho muuttuvat keltaisiksi,
  • kissa lopettaa syömisen ja on selvästi väsynyt tai oksentaa toistuvasti,
  • vatsa on kivulias tai suurenee nopeasti,
  • kissa lyyhistyy, kouristelee tai hengittää vaikeasti.

Lyyhistyminen, kouristelu ja hengitysvaikeus vaativat välitöntä päivystysarviota. Hoitopaikan löytämisessä auttaa eläinlääkäriopas.

Yleiskuvaus

Kissan sappitietulehdus jaetaan useisiin muotoihin, ja märkäistä muotoa pidetään yleisimpänä ja vaikeimpana. Se syntyy, kun bakteeritulehdus nousee suolistosta sappiteihin, tai haiman ja suoliston sairauksien komplikaationa. Tulehdus vaurioittaa sappiteitä, niihin kertyy märkää ja koko elimistö myrkyttyy.

Neutrofiilinen tarkoittaa, että tulehdusalueella on erityisesti neutrofiilejä eli bakteereja torjuvia valkosoluja. Eri tulehdusmuotojen yleisyys vaihtelee tutkimusaineistoittain, eikä nimitys yksin kerro yksittäisen kissan sairauden vaikeusastetta. Paikallinen tulehdus ei aina johda sepsikseen tai koko elimistön toimintahäiriöön.

Sappi muodostuu maksassa ja kulkee sappiteitä pitkin suoleen, missä se auttaa rasvojen ruoansulatuksessa. Tulehdus ja turvotus voivat haitata tätä virtausta. Tulehduksen ulottuessa sappiteiden ympäriltä maksakudokseen puhutaan kolangiohepatiitista. Sappirakon tulehdus, sappitietulehdus ja sappitietukos voivat esiintyä yhdessä, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa.

Syyt

  • bakteeri-infektio (useimmiten E. coli, Enterococcus- ja Clostridium-lajit);
  • suolistosta nouseva tulehdus;
  • haimatulehduksen tai tulehduksellisen suolistosairauden komplikaatio;
  • sapen virtauksen häiriö (tukos, kivet, kasvaimet);
  • leikkausten ja vammojen jälkeiset vauriot.

Kissan sappi- ja haimatiehyiden yhteinen kulkureitti suolen lähellä auttaa ymmärtämään näiden elinten sairauksien yhteyttä. Kun maksan sappiteiden, haiman ja suoliston tulehdukset todetaan samanaikaisesti, käytetään nimitystä triadiitti. Haimatulehdus tai suolistosairaus ei kuitenkaan tarkoita, että kissalle väistämättä kehittyisi bakteeriperäinen sappitietulehdus. Samanaikaiset sairaudet selvitetään oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella.

Riskitekijät

  • aikuiset ja iäkkäät kissat;
  • kissat, joilla on kroonisia ruoansulatuskanavan sairauksia;
  • kissat, joilla on taipumusta haimatulehdukseen;
  • kissat, joiden vastustuskyky on heikentynyt.

Neutrofiilinen sappitietulehdus voidaan todeta myös nuorella kissalla. Ikä, rotu tai sukupuoli eivät sulje sitä pois. Luettelon tekijät eivät myöskään yksin vahvista diagnoosia, ja esimerkiksi heikentyneen vastustuskyvyn merkityksestä erillisenä riskitekijänä on rajallisesti tietoa.

Tyypilliset oireet

  • velttous, apatia;
  • syömättömyys, laihtuminen;
  • kuume;
  • oksentelu, ripuli;
  • vatsan arkuus tunnusteltaessa;
  • limakalvojen ja ihon keltaisuus;
  • vaikeissa tapauksissa sepsis, askites, kouristukset.

Kaikkia oireita ei esiinny jokaisella kissalla. Keltaisuutta voi huomata ikenissä, silmänvalkuaisissa tai vaaleassa ihossa, mutta sen puuttuminen ei sulje pois sairautta. Keltaisuus on oire bilirubiinin kertymisestä, ja sitä aiheuttavat myös muut maksa- ja sappisairaudet sekä punasolujen hajoaminen. Kuume, vatsakipu tai oksentelu eivät yksin erota sappitietulehdusta esimerkiksi haimatulehduksesta.

Kroonisessa taudissa omistaja voi huomata vähitellen heikentyvän ruokahalun, painon laskun tai vaihtelevia oirejaksoja. Vastaanotolla auttaa tieto siitä, paljonko kissa todella syö ja milloin muutos alkoi. Huomattavan voimattoman tai syömättömän kissan kanssa ei pidä odottaa keltaisuuden ilmaantumista.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • maksapaiseet;
  • sepsis;
  • krooninen sappitietulehdus ja maksakirroosi;
  • monielinvaurio;
  • kuolema vaikeassa taudissa.

Sepsis tarkoittaa infektion yhteydessä kehittyvää elinten toimintahäiriötä. Pelkkä kuume tai bakteerin löytyminen näytteestä ei osoita sitä. Vakavasti sairaan kissan verenkierto, hengitys, tajunnantaso ja elintoiminnot arvioidaan kiireellisesti. Komplikaatioluettelo kuvaa mahdollisia vaikeita seurauksia; ne eivät kehity kaikille kissoille.

Syömättömyys aiheuttaa lisäksi oman ongelmansa: kissalle voi kehittyä maksan rasvoittuminen eli rasvamaksa. Siksi ravitsemuksen turvaaminen kuuluu hoitoon, vaikka kissan alkuperäinen ongelma olisi infektio.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • perusverenkuva ja veren biokemia (kohonneet maksaentsyymit, tulehdus);
  • vatsaontelon ultraääni (laajentuneet sappitiet, maksamuutokset);
  • sappinäyte (bakteeriviljely);
  • maksabiopsia diagnoosin varmistamiseksi;
  • maksan virus- ja loissairauksien poissulkeminen.

Maksaentsyymit kertovat vauriosta tai sappivirtauksen häiriöstä, mutta eivät yksin osoita tulehdustyyppiä. Ultraäänessä arvioidaan maksan lisäksi sappirakko, sappitiehyt, haima ja suolisto sekä etsitään mahdollista tukosta. Normaali ultraäänilöydös ei sulje pois neutrofiilistä sappitietulehdusta.

Sapen solututkimus ja viljely voivat osoittaa bakteereja sekä auttaa sopivan antibiootin valinnassa. Negatiivinen viljely ei kuitenkaan aina sulje infektiota pois: aiempi lääkitys tai näytteen käsittelyyn liittyvät tekijät voivat vaikuttaa tulokseen. Kerro siksi kaikista jo annetuista lääkkeistä.

Maksakudoksen mikroskooppitutkimus auttaa erottamaan neutrofiilisen ja lymfosyyttisen tulehduksen toisistaan. Näytteenotto suunnitellaan kissan voinnin ja verenvuotoriskin mukaan, ja veren hyytyminen tarkistetaan tarvittaessa ennen toimenpidettä. Epävakaan potilaan hoitoa ei viivytetä vain täydellisen näytesarjan saamiseksi. Jos kudosnäytettä ei voida turvallisesti ottaa, diagnoosi voi jäädä perustelluksi epäilyksi muiden löydösten varassa.

Ohutneulanäytteessä nähdään irtonaisia soluja, mutta kudoksen rakenne ei säily samalla tavalla kuin koepalassa. Siksi solunäyte ei aina korvaa kudostutkimusta tulehdustyypin määrittämisessä. Tutkimusmenetelmä valitaan sen mukaan, mihin kysymykseen vastausta tarvitaan ja millaisen toimenpiteen kissa kestää.

Hoito

Selvästi sairas kissa tarvitsee usein sairaalahoitoa. Antibioottihoito on bakteeriperäisen tulehduksen keskeinen osa, ja lääkitys tarkennetaan viljelyn sekä herkkyystutkimuksen avulla, jos tulokset ovat saatavilla. Eläinlääkäri arvioi hoidon keston ja seurannan yksilöllisesti. Vanhoja kotiin jääneitä antibiootteja ei aloiteta omin päin.

Nestehoidolla korjataan kuivumista ja suolatasapainon häiriöitä. Lisäksi hoidetaan pahoinvointia ja kipua, jotka voivat estää syömistä. Samanaikainen haima- tai suolistosairaus voi tarvita omaa hoitoa. Eri sappitietulehdusmuotojen lääkityksiä ei pidä pitää keskenään vaihtokelpoisina: bakteeri-infektio ja immuunivälitteinen tulehdus vaativat erilaista harkintaa.

Jos sappitiet ovat tukossa tai sappirakossa on leikkaushoitoa edellyttävä vaurio, pelkkä lääkitys ei välttämättä riitä. Toimenpiteen tavoitteena voi olla sapen kulun palauttaminen tai sairaan sappirakon poistaminen. Ratkaisu riippuu tukoksen syystä, sijainnista ja kissan voinnista. Sappiteiden leikkauksen jälkeen voidaan tarvita tehostettua seurantaa ja ravitsemustukea.

Ravitsemuksen tukeminen

Kissalle laaditaan ruokintasuunnitelma sen voinnin, ravitsemustilan ja syödyn määrän perusteella. Ruokahalulääke ei korvaa pahoinvoinnin, kivun tai kuivumisen hoitamista. Jos oma syöminen ei riitä, ruokintaletku voi mahdollistaa ravinnon antamisen hallitusti. Ruokaa ei pakoteta suuhun, sillä se voi lisätä vastenmielisyyttä ruokaa kohtaan.

Pitkään huonosti syöneen kissan ruokinta aloitetaan suunnitelmallisesti ja sen sietoa seurataan. Äkillinen runsas ruokinta ei ole turvallinen tapa korjata vakavaa ravitsemusvajetta. Eläinlääkäri arvioi myös tarvittavan elektrolyyttiseurannan.

Kotihoito ja seuranta

Kotiutuksessa sovitaan, mitä lääkkeitä annetaan ja miten ravinnonsaanti varmistetaan. Kirjaa syöty ruoka, oksentelu, yleisvointi ja mahdolliset muutokset keltaisuudessa. Ilmoita, jos lääke ei pysy sisällä tai sen antaminen ei onnistu. Uusi syömättömyys, lisääntyvä väsymys tai vatsakipu vaatii yhteydenottoa.

Ruokintaletkun kanssa omistaja saa erillisen opetuksen ruoan valmisteluun, antamiseen ja letkun hoitoon. Letkua ei vedetä eikä sen paikkaa korjata itse. Tukkeutuminen, irtoaminen tai tulehtunut ulostulokohta ovat syitä kysyä toimintaohjeet hoitopaikasta. Ruokamäärät ja ruokinnan jatkaminen sovitaan kissakohtaisesti.

Ennuste

Nopeasti hoidettu neutrofiilinen sappitietulehdus voi parantua hyvin. Ennustetta heikentävät esimerkiksi sappitukos, sepsis ja vakavat samanaikaiset sairaudet. Ruokahalun palaaminen on myönteinen merkki, mutta hoidon päättymistä ei arvioida vain sen perusteella. Seurantatutkimuksilla tarkistetaan maksa-arvojen ja bilirubiinin kehitys sekä tarvittaessa sappiteiden tilanne. Krooninen sairaus voi vaatia pidempää seurantaa.

Ehkäisy

  • Hoida ruoansulatuskanavan ja haiman sairaudet ajoissa.
  • Hoida ja seuraa suoliston kroonisia tulehduksia.
  • Ehkäise bakteeri-infektioita ja huolehdi hygieniasta.
  • Käy säännöllisesti eläinlääkärissä, jos kissallasi on toistuvia ruoansulatuskanavan sairausjaksoja.

Tavallinen hygienia ei takaa tämän sairauden ehkäisyä. Suolistosta lähtöisin oleva infektio ei tarkoita, että koti olisi likainen. Käytännössä olennaista on tutkia toistuvat oireet, hoitaa todetut perussairaudet ja selvittää mahdollinen sapen kulun häiriö. Ennaltaehkäisevää antibioottia ei aloiteta kotona varmuuden vuoksi.

Tärkeää kissanomistajalle

Märkäinen sappitietulehdus on vakava maksan ja sappiteiden bakteeritulehdus. Muista: äkillinen syömättömyys, velttous, kuume ja limakalvojen keltaisuus ovat syy hakeutua kiireesti eläinlääkäriin. Ilman ajoissa tehtyä diagnoosia ja hoitoa tauti voi johtaa sepsikseen ja kissan kuolemaan.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko keltaisuus aina sappitietulehdusta?

Ei. Keltaisuutta aiheuttavat myös muut maksan sairaudet, sappitukos ja punasolujen tavallista nopeampi hajoaminen. Syyn selvittämiseen tarvitaan eläinlääkärin tutkimus.

Voiko ultraääni olla normaali?

Kyllä. Sappitietulehdusta voi esiintyä ilman selviä ultraäänimuutoksia. Siksi kuvantaminen tulkitaan yhdessä verikokeiden, oireiden ja tarvittavien näytteiden kanssa.

Tarvitaanko aina leikkaus?

Ei. Monet kissat hoidetaan lääkityksellä ja tukihoidolla. Leikkausta harkitaan esimerkiksi silloin, kun sappitukos tai sappirakon vaurio vaatii korjaamista.

Miksi ruokintaletkua ehdotetaan?

Letku turvaa ravinnonsaantia, kun kissa ei syö riittävästi itse. Se voi tukea toipumista ja ehkäistä ravitsemusvajeen pahenemista samalla, kun tulehdusta ja pahoinvointia hoidetaan.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →