Kissat
Koirat
Eläinlääkärit
Eläinlääkkeet
Luettelo
Työkalut
UutisetTietoja meistä
Ruoansulatuselimet

Oksentelu kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Oksentelu on kissoilla yleinen oire, jossa mahalaukun tai ohutsuolen sisältö poistuu suun kautta. Se voi olla yksittäinen ja harmiton (esimerkiksi karvapallon jälkeen), mutta se voi myös kertoa vakavista ruoansulatuskanavan, maksan, munuaisten tai hormonitoiminnan sairauksista. Oksentelu ei ole itsenäinen sairaus vaan tärkeä oireyhtymä, jonka syy on selvitettävä.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos oksenteluun liittyy jokin seuraavista:

  • Kissa ei pysty pitämään vettä sisällään tai oksentaa toistuvasti.
  • Oksennuksessa on verta ja kissa on heikko, kivulias tai apaattinen.
  • Epäilet lääkkeen, myrkyllisen kasvin, langan tai muun vierasesineen nielemistä.
  • Kissa lakkaa syömästä, sen vatsa aristaa tai sen yleisvointi heikkenee selvästi.
  • Kissa ponnistelee laatikolla mutta virtsaa ei tule normaalisti.

Myrkytys- tai tukosepäilyssä ei odoteta oireiden tihentymistä. Hoitopaikan löytämisessä auttaa eläinlääkäriopas.

Yleiskuvaus

Kissoilla oksennusrefleksi on melko herkkä. Se voi toimia suojamekanismina, jolla elimistö pääsee eroon myrkyistä tai sulamattomasta ruoasta. Säännöllinen tai krooninen oksentelu kertoo kuitenkin aina sairaudesta. On tärkeää erottaa oksentelu pulauttelusta (ruoka tulee ulos ilman ponnistusta pian syömisen jälkeen).

Oksentelua voi edeltää pahoinvointi: kissa lipoo huuliaan, kuolaa, nielee toistuvasti tai muuttuu levottomaksi. Varsinaisessa oksentamisessa vatsalihakset supistuvat voimakkaasti. Pulauttelu on passiivisempaa ja voi liittyä ruokatorven sairauteen. Sitäkään ei pidä pitää automaattisesti harmittomana, jos se toistuu.

Myös yskä voi näyttää siltä, että kissa yrittäisi saada karvapalloa ulos. Yskiessä kissa saattaa ojentaa kaulaansa ja kyyristyä, eikä ulos välttämättä tule muuta kuin vaahtoa. Lyhyt video kohtauksesta voi auttaa eläinlääkäriä erottamaan ilmiöt. Kissan hengityksen vaikeutuessa kuvaaminen ei saa viivyttää hoitoon lähtöä.

Syyt

  • Ruokaan liittyvät tekijät: ylensyönti, syötäväksi kelpaamattomien esineiden syöminen, äkillinen ruoanvaihto.
  • Ruoansulatuskanavan sairaudet: mahatulehdus, suolistotulehdus, haavaumat, suolitukos, matotartunnat.
  • Maksan ja haiman sairaudet (maksatulehdus, maksan rasvoittuminen, haimatulehdus).
  • Munuaissairaudet (uremia kroonisessa munuaissairaudessa tai äkillisessä munuaisten vajaatoiminnassa).
  • Hormonisairaudet (kilpirauhasen liikatoiminta, diabetes).
  • Tartuntataudit (kissarutto eli panleukopenia, virusperäinen maha-suolitulehdus).
  • Myrkytykset (lääkkeet, kasvit, myrkyt).
  • Stressi ja psyykkiset tekijät.

Karvan löytyminen oksennuksesta ei yksin todista karvapallon olevan oireen ainoa syy. Toistuva karvapallojen oksentaminen voi liittyä mahalaukun tai suoliston sairauteen tai ihovaivan vuoksi lisääntyneeseen nuolemiseen. Myös ummetus ja kasvaimet kuuluvat oksentelun mahdollisiin selityksiin.

Lanka, naru tai nauha on kissalle erityisen vaarallinen vierasesine. Se voi kiinnittyä esimerkiksi kielen alle ja vetää suolta poimuille, jolloin suolen seinämä voi vaurioitua. Suusta tai peräaukosta näkyvää lankaa ei vedetä. Oksentelun puuttuminen hetkeksi ei varmista, että nielty esine olisi kulkenut turvallisesti läpi.

Stressi voi liittyä oireiluun, mutta toistuvaa oksentelua ei selitetä pelkällä luonteella tai muutoksella kodissa ilman muiden syiden arviointia. Munuais-, maksa- ja hormonisairaudet voivat aiheuttaa pahoinvointia, vaikka ruoassa ei olisi vikaa.

Riskitekijät

  • Pennut (herkempiä infektioille ja loisille).
  • Iäkkäät kissat (sairastavat usein kroonisia maksa- ja munuaissairauksia).
  • Ulkoilevat kissat (myrkkyjen ja vammojen riski).
  • Kissat, jotka saavat epätasapainoista ruokaa tai pöydän tähteitä.

Riski riippuu altistuksesta ja perussairaudesta. Sisäkissakin voi niellä lelun osan tai päästä käsiksi lääkkeeseen tai kukkakimppuun. Pennulla tai vanhalla kissalla vähäinenkin jatkuva oksentelu voi johtaa nopeasti lisäongelmiin. Yksittäinen ruokavalioon liittyvä epäily ei siksi korvaa yleisvoinnin arviointia.

Tyypilliset oireet

  • kertaluonteinen tai toistuva oksentelu;
  • oksennuksessa ruokaa, sappea, limaa, verta tai matoja;
  • väsymys, syömättömyys;
  • jano ja nestehukka;
  • laihtuminen kroonisessa oksentelussa;
  • perussairauden merkit (pahanhajuinen hengitys kroonisessa munuaissairaudessa, ripuli suolistotulehduksessa jne.).

Oksennuksen väriä ja sisältöä kannattaa kuvata, mutta pelkkä ulkonäkö ei osoita syytä. Vaahtoa tai nestettä voi tulla, vaikka mahassa ei olisi ruokaa. Arvioinnissa painavat myös oireiden määrä, suhde aterioihin ja muutokset ruokahalussa, painossa, janossa ja virtsaamisessa.

Toistuvasti oksentava kissa ei välttämättä menetä ruokahalua heti. Laihtuminen hyvästäkin syömisestä huolimatta tutkitaan. Kerro vastaanotolla myös, jos oireiden alku liittyi uuden lääkkeen aloittamiseen tai ruokavalion vaihtoon.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • nestehukka ja elektrolyyttihäiriöt;
  • riutuminen kroonisessa oksentelussa;
  • aspiraatiokeuhkokuume (oksennusta joutuu hengitysteihin);
  • perussairauden (munuais-, maksa- tai hormonisairauden) eteneminen.

Nesteen ja suolojen menetyksen lisäksi jatkuva pahoinvointi voi vähentää ravinnonsaantia. Niukasti syövä kissa voi tarvita ravitsemustukea, eikä pitkä omatoiminen paasto ole yleinen oksentelun hoito. Jos oksentelun jälkeen ilmaantuu yskää tai hengitysvaikeutta, myös hengitysteihin joutuneen sisällön aiheuttama vaurio pitää arvioida.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • esitiedot (oksentelun tiheys ja laatu, muut oireet);
  • perusverenkuva ja veren biokemia (maksa, munuaiset, elektrolyytit);
  • ulostetutkimus suolistomatojen varalta;
  • vatsaontelon ultraääni;
  • röntgen (vierasesineet, suolitukos);
  • mahalaukun tähystys kroonisessa oksentelussa.

Vastaanotolle kerrotaan oireiden alkaminen, oksentamisen ja pulauttelun erot, kaikki ruoat, lääkkeet ja mahdolliset altistukset. Tieto puuttuvasta lelusta, syödystä kasvista tai oireilevista muista eläimistä voi muuttaa tutkimusten kiireellisyyttä. Valokuva kasvista tai tuotteen pakkaus auttaa myrkytysepäilyssä.

Eläinlääkäri tutkii nesteytyksen, suun ja vatsan sekä arvioi yleisvoinnin. Virtsanäyte voi täydentää verikokeita erityisesti munuaisten tai aineenvaihdunnan sairauden epäilyssä. Kilpirauhasen, haiman tai B12-vitamiinin tutkiminen valitaan muiden löydösten mukaan. Kaikki kissat eivät tarvitse heti samoja kokeita.

Röntgen- ja ultraäänitutkimukset täydentävät toisiaan, kun etsitään vierasesinettä, tukosta, massaa tai elinmuutosta. Kroonisessa oireessa normaali ultraääni ei sulje pois suolistosairautta. Tähystys voi mahdollistaa mahalaukun ja ohutsuolen limakalvon tutkimisen sekä koepalat. Tulehduksen ja lymfooman erottaminen voi edellyttää kudostutkimuksia, vaikka tavalliset veriarvot eivät selittäisi oireita.

Hoito ja ruokinta

Hoito suunnataan oksentelun aiheuttajaan. Eläinlääkäri voi määrätä pahoinvointilääkkeen ja tarvittaessa nestehoitoa sekä elektrolyyttien korjaamista. Oirelääkkeen vaikutus ei yksin todista perussyyn poistuneen. Vierasesine voidaan joutua poistamaan tähystyksessä tai leikkauksessa. Krooninen elinsairaus tarvitsee oman hoitosuunnitelmansa.

Myrkytysepäilyssä oksennuttamista ei kokeilla kotona, eikä kissalle anneta ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä. Liljat ja päivänliljat voivat vaurioittaa kissan munuaisia; myös siitepöly ja maljakkovesi ovat vaarallisia. Epäilty altistuminen on syy välittömään yhteydenottoon, vaikka kissa näyttäisi vielä terveeltä.

Ruokinnan jatkaminen sovitaan voinnin ja diagnoosin mukaan. Lievässä tilanteessa voidaan käyttää eläinlääkärin suosittelemaa helposti sulavaa ruokaa pieninä annoksina. Sairaan tai laihtuvan kissan ravinnonsaannista huolehditaan erikseen. Ruokaa tai vettä ei pakoteta suuhun oksentavalle tai huonosti nielevälle kissalle.

Vettä pidetään saatavilla, ellei hoitava eläinlääkäri anna tilanteeseen muuta ohjetta ja järjestä tarvittavaa nesteytystä. Jos vesi ei pysy sisällä, kotihoito ei riitä. Ruokavaliota ei vaihdeta jatkuvasti sattumanvaraisesti, sillä muutokset vaikeuttavat hoitovasteen arviointia.

Kotiseuranta ja ennuste

Kirjaa oksentelukerrat, kellonajat, suhde ruokailuun, sisältö ja muu vointi. Seuraa syömistä, juomista, ulostamista, virtsaamista ja painoa. Kerro myös mahdollisesta yskästä, nielemisvaikeudesta tai siitä, että kissa piiloutuu tavallista enemmän.

Yksittäisen kohtauksen jälkeen täysin normaalina pysyvää aikuista kissaa voidaan seurata hoitopaikan ohjeella. Toistuva, tihentyvä tai muihin oireisiin liittyvä oksentelu tutkitaan. Hoidon aikana paheneva kipu, syömättömyys tai heikkous edellyttää uutta yhteydenottoa ennen sovittua kontrollia. Ennuste riippuu syystä: ohimenevä ärsytys ja suolitukos vaativat eri hoitoa, ja krooninen sairaus voi tarvita pitkäaikaista seurantaa.

Ehkäisy

  • Ruoki kissaa tasapainoisesti ilman äkillisiä ruokavalion muutoksia.
  • Matolääkitse kissa säännöllisesti.
  • Pidä myrkylliset kasvit, kemikaalit ja pienet esineet kissan ulottumattomissa.
  • Hoida ja seuraa kroonisia maksa-, munuais- ja hormonisairauksia.
  • Käy säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa.

Loistorjunta sovitetaan elintapoihin ja altistumiseen, tarvittaessa ulostenäytteitä hyödyntäen. Lelut tarkistetaan irtoavien osien varalta ja lankaleikit valvotaan. Turkin säännöllinen harjaaminen voi vähentää nieltyä karvaa, mutta se ei hoida kaikkia karvapalloiluun liittyviä sairauksia. Myrkylliset kukat jätetään pois kissataloudesta, sillä pelkkä korkealle nostaminen ei aina estä pääsyä kasvin luo.

Tärkeää kissanomistajalle

Oksentelu on kissoilla yleinen mutta epäspesifinen oire. Muista: jos kissasi oksentaa useammin kuin 1–2 kertaa viikossa tai oksenteluun liittyy velttoutta, syömättömyyttä tai verta, vie se viipymättä eläinlääkäriin. Kun syy löydetään ajoissa, vakavat komplikaatiot voidaan välttää ja kissan henki pelastaa.

Viikoittainen lukumäärä ei ole turvallisen odottamisen raja. Kipu, syömättömyys, veri, veden pysymättömyys tai myrkytys- ja vierasesine-epäily vaativat arviota jo ensimmäisellä kerralla. Myös harvemmin mutta toistuvasti ilmenevä oire kannattaa ottaa puheeksi.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko karvapallojen oksentaminen aina normaalia?

Ei. Satunnainen karvapallo voi tulla muuten terveeltä kissalta, mutta toistuva oire voi liittyä ihon, mahalaukun tai suoliston sairauteen. Karvan näkyminen ei sulje muita syitä pois.

Miksi kissa oksentaa mutta syö silti?

Ruokahalu voi säilyä monessa sairaudessa, joten se ei yksin osoita oksentelua harmittomaksi. Toistuminen, laihtuminen ja muut oireet ratkaisevat tutkimusten tarpeen.

Voiko yskän sekoittaa oksentamiseen?

Voi. Kissa voi kyyristyä, ojentaa kaulaansa ja yökkäillä yskiessään. Video voi auttaa eläinlääkäriä, mutta hengitysvaikeudessa lähdetään kiireellisesti hoitoon.

Saako oksentavaa kissaa paastottaa?

Ruokintatauko ja jatkoruokinta sovitaan eläinlääkärin kanssa yksilöllisesti. Pitkä omatoiminen paasto ei ole yleinen hoito, etenkin pennulla, sairaalla tai valmiiksi huonosti syövällä kissalla.

Tassusen toimitus

Lähteet

Lue myös

Kaikki artikkelit →

Opistorkiaasi (kissan maksamato) kissoilla: oireet, diagnoosi ja ehkäisy

Kissan maksamato Opisthorchis felineus tarttuu raa'asta särkikalasta ja vaurioittaa sappiteitä ja maksaa.

Portosysteeminen suntti kissoilla: syyt, oireet, diagnoosi ja hoito

Portosysteemisessä suntissa suoliston veri ohittaa maksan, ja kissalle kehittyy myrkytysoireita ja enkefalopatia. Lue oireista, tutkimuksista ja leikkaushoidosta.

Proteiinia menettävä enteropatia kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Proteiinia menettävässä enteropatiassa kissan suolisto päästää proteiinia ulosteeseen, mikä aiheuttaa ripulia, laihtumista ja turvotuksia. Lue syistä ja tutkimuksista.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →