Kissat
Koirat
Eläinlääkärit
Eläinlääkkeet
Luettelo
Työkalut
UutisetTietoja meistä
Ruoansulatuselimet

Refluksitauti (gastroesofageaalinen refluksi) kissoilla: syyt ja oireet

Gastroesofageaalinen refluksi (GER, happorefluksi) on tila, jossa mahalaukun sisältöä nousee takaisin ruokatorveen. Happo ja entsyymit ärsyttävät ruokatorven limakalvoa ja aiheuttavat ruokatorven tulehdusta, kipua ja epämukavuutta. Kissoilla refluksi on harvinaisempi kuin ihmisillä, mutta se voi johtaa kroonisiin ruoansulatuskanavan ongelmiin ja heikentää elämänlaatua.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota kiireellisesti yhteyttä eläinlääkäriin, jos pulautteluun tai nielemisvaikeuteen liittyy jokin seuraavista:

  • työläs hengitys, hengittäminen suu auki tai lyyhistyminen;
  • ruoka tai vesi ei pysy sisällä ja kissa heikkenee;
  • kissa ei pysty nielemään tai epäilet ruokatorveen juuttunutta vierasesinettä;
  • toistuva verinen oksennus tai voimakas yleisvoinnin lasku.

Hengitysoireen tutkimista ei siirretä tavallisen vatsavaivan kontrolliin: eläinlääkäriopas.

Yleiskuvaus

Normaalisti ruokatorven ja mahalaukun välissä on alempi ruokatorven sulkijalihas, joka estää ruokaa liikkumasta takaisin ylöspäin. Kun sulkijalihas on heikko tai mahalaukun toiminta häiriintyy, hapan mahansisältö pääsee ruokatorveen. Seurauksena on tulehdus, limakalvon syöpymät ja haavaumat. Kissoilla refluksi voi kehittyä nukutuksen jälkeen sekä mahatulehduksen, palleatyrän tai lihavuuden yhteydessä.

Refluksitapahtuma ja sen aiheuttama ruokatorvitulehdus ovat eri asioita. Nukutuksessa voi esiintyä takaisinvirtausta ilman näkyvää pulauttelua. Kaikille tällaisen tapahtuman kokeneille kissoille ei kuitenkaan kehity kroonista sairautta tai ahtaumaa. Vaurion merkitys arvioidaan tapahtuman ja myöhempien oireiden perusteella.

Ruokatorven tulehdus ei aina johdu refluksista. Samantyyppistä kipua ja nielemisvaikeutta voivat aiheuttaa esimerkiksi vierasesine, ärsyttävä aine tai ruokatorveen jäänyt lääke. Myös eräät tablettilääkkeet voivat vaurioittaa limakalvoa. Siksi oireita ei pidä nimetä kotona happovaivaksi ilman syyn selvittämistä.

Syyt

  • alemman ruokatorven sulkijalihaksen löystyminen tai heikkous;
  • mahatulehdus ja mahalaukun hidastunut tyhjeneminen;
  • lihavuus (lisääntynyt paine vatsaontelossa);
  • palleatyrä;
  • nukutuksen jälkiseuraukset;
  • rasvainen tai liian runsas ruoka;
  • ruoansulatuskanavan tulehdukselliset sairaudet.

Luettelon kaikki yhteydet eivät ole yhtä vahvasti osoitettuja kissoilla. Esimerkiksi lihavuuden ja rasvaisen ruoan merkitystä ei pidä päätellä suoraan ihmisten refluksitaudista. Kissojen tutkimustietoa on niukemmin, ja hoito perustuu todettuun ruokatorvivaurioon sekä altistavaan sairauteen. Nukutuksen aikainen refluksi on kuvattu myös muuten terveillä kissoilla, joten sitä ei esiinny vain kroonisesti sairailla.

Riskitekijät

  • ylipainoiset kissat;
  • kissat, joilla on kroonisia ruoansulatuskanavan sairauksia;
  • pennut ja nuoret kissat nukutuksen jälkeen (refluksi on tällöin yleinen);
  • iäkkäät kissat, joiden suoliston liikkuvuus on heikentynyt.

Erityisesti pentujen, nuorten ja iäkkäiden kissojen välisistä riskieroista on rajallisesti kissakohtaista tietoa. Väite refluksin yleisyydestä juuri nuorilla nukutetuilla kissoilla ei tarkoita, että kaikilla nuorilla olisi suuri komplikaatioriski. Nukutuksen lääkkeet, toimenpide, valmistautuminen ja yksilöllinen terveydentila vaikuttavat kokonaisarvioon.

Tyypilliset oireet

  • ajoittainen oksentelu tai ruoan pulauttelu;
  • epämukavuus ja kipu syömisen jälkeen (kissa voi kieltäytyä ruoasta);
  • tiheä nuoleskelu ja nieleskely;
  • runsas kuolaaminen;
  • pahanhajuinen hengitys;
  • yskä tai rohina (jos mahansisältöä joutuu hengitysteihin);
  • laihtuminen pitkittyneessä taudissa.

Oksentaminen ja pulauttelu kannattaa erottaa tapahtumaa kuvaillessa. Oksentamiseen liittyy tavallisesti aktiivista yökkäilyä ja vatsalihasten supistelua. Pulauttelussa ruokaa tai nestettä voi tulla takaisin ilman samanlaista ponnistelua. Jos tapahtuman voi kuvata turvallisesti videolle, se voi auttaa eläinlääkäriä erottamaan ruokatorven oireen varsinaisesta oksentelusta.

Kerro, tapahtuuko oire heti syömisen yhteydessä, minkä koostumuksen ruoka onnistuu ja liittyykö nielemiseen kaulan ojentamista tai kipua. Kissa voi lähestyä ruokaa nälkäisenä mutta keskeyttää syömisen nielemisen epämukavuuden vuoksi. Ruokahaluttomuutta ei silloin pidä tulkita vain nirsoiluksi. Pitkittynyt huono syöminen edellyttää myös ravitsemuksen arviointia.

Kuolaaminen tai nuoleskelu ei yksin paikanna sairautta ruokatorveen. Toistuvan oksentelun syitä voi olla myös muualla ruoansulatuskanavassa tai esimerkiksi munuaisissa ja aineenvaihdunnassa. Oireiden kokonaisuus, lääkitykset ja mahdollinen äskettäinen nukutus auttavat suuntaamaan tutkimuksia.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • haavainen ruokatorven tulehdus;
  • ruokatorven ahtaumat;
  • krooninen oksentelu ja laihtuminen;
  • aspiraatiokeuhkokuume;
  • elämänlaadun heikkeneminen.

Ahtauma syntyy, kun vaurioitunut ruokatorvi arpeutuu ja sen sisätila kapenee. Tällöin nielemisongelma voi jatkua, vaikka alkuperäinen ärsytys olisi jo loppunut. Toistuva pulauttelu tai vaikeus syödä nukutuksen jälkeen tutkitaan, eikä oiretta kuitata automaattisesti tavalliseksi toipumiseksi.

Aspiraatiossa ruokaa tai nestettä joutuu hengitysteihin. Tällainen tilanne voi vaatia hengityksen tukemista ennen laajoja jatkotutkimuksia. Kotona ei pakoteta nielemään ruokaa tai lääkettä kissaa, jolla on vaikea nielemis- tai hengityshäiriö. Vastaanotolle kerrotaan myös oireen mahdollisesta yhteydestä syömiseen.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • esitiedot ja oireiden kuvaus;
  • varjoainekuvaus (bariumröntgen);
  • ruokatorven ja mahalaukun tähystys (kultainen standardi);
  • verikokeet maksan ja haiman sairauksien poissulkemiseksi;
  • vatsaontelon ultraääni.

Tähystys soveltuu ruokatorven limakalvon vaurioiden, kuten tulehduksen, haavaumien ja vierasesineen, arvioimiseen. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin takaisinvirtauksen jatkuva mittaaminen. Refluksin, ruokatorvitulehduksen ja ahtauman selvittelyssä tutkimus valitaan sen mukaan, mitä epäillään. Kaikki luettelon tutkimukset eivät kuulu jokaisen kissan tutkimuspakettiin.

Tavallinen röntgenkuva voi jäädä ruokatorvitulehduksessa normaaliksi. Varjoaineen kulkua seuraavalla läpivalaisulla voidaan puolestaan tutkia nielemistä, liikkuvuutta ja ahtaumaa. Verikokeilla etsitään muita oireita selittäviä sairauksia ja arvioidaan yleisvointia; ne eivät yksin varmista refluksia tai sulje varmasti pois kaikkia maksan ja haiman sairauksia.

Hoito ja seuranta

Oireisen ruokatorvitulehduksen hoidossa vähennetään limakalvon ärsytystä ja huolehditaan kivunlievityksestä sekä riittävästä ravinnonsaannista. Eläinlääkäri voi määrätä mahahapon eritystä vähentävää lääkettä, limakalvoa suojaavaa lääkettä tai ruoansulatuskanavan liikkuvuuteen vaikuttavaa hoitoa. Valinta riippuu syystä ja vaurion vaikeudesta. Vierasesine tai rakenteellinen ongelma tarvitsee oman hoitonsa.

Happosalpaaja vähentää mahansisällön happamuutta, mutta ei itsessään estä jokaista takaisinvirtausta. Siksi oireiden helpottuminen tai lääkkeen käyttäminen ei poista aspiraation tai rakenteellisen ongelman arviointitarvetta. Happolääkettä ei myöskään aloiteta automaattisesti kaikille oksentaville kissoille. Sen tavoite ja jatkamisen tarve arvioidaan todetun sairauden perusteella.

Ruokinnan koostumus ja annoskoko sovitetaan kissan nielemiseen sekä muihin sairauksiin. Pehmeä ruoka ja pienemmät ateriat voivat kuulua hoitoon, mutta huonosti syövää kissaa ei jätetä pärjäämään pelkällä ruokavaliokokeilulla. Jos suun kautta syöminen ei onnistu, eläinlääkäri arvioi ravitsemustuen ja sopivan ruokintaletkun tarpeen.

Ruokintaletku voi turvata energian, nesteen ja lääkkeiden antamisen suunnitelman mukaisesti. Sen tyyppi valitaan sairauden mukaan; vaikeassa ruokatorvivauriossa ruokatorven ohittaminen voi olla tarpeen. Omistaja saa ohjeet letkun käytöstä, huollosta ja ongelmatilanteista. Letku ei yksin korjaa refluksin syytä, vaan tukee muuta hoitoa.

Todettua ahtaumaa voidaan hoitaa tähystyksen yhteydessä tehtävällä pallolaajennuksella. Joskus laajennuksia tarvitaan useampi, eikä pelkkä hapon vähentäminen avaa arpeutunutta kohtaa. Hoidossa seurataan siksi erikseen nielemisen onnistumista, painoa, kipua ja mahdollisia hengitysoireita.

Kerro kontrollissa, mitä kissa todella syö ja kuinka usein ruoka tai neste palautuu suuhun. Toistuva pulauttelu, laihtuminen tai uusi yskä voi muuttaa tutkimussuunnitelmaa. Lääkityksen kesto ja lopetus sovitaan hoitavan eläinlääkärin kanssa; pitkään jatkunutta happosalpaajaa ei muuteta omin päin, koska lopettamistapakin voi vaikuttaa oireisiin.

Ehkäisy

  • Ruoki kissaa useammin ja pieninä annoksina.
  • Valitse helposti sulavaa, vähärasvaista ruokaa.
  • Pidä kissa normaalipainossa.
  • Valmistele kissa nukutukseen oikein: nykysuositusten mukaan kissaa ei pidetä pitkään syömättä – 3–4 tuntia pienen märkäruoka-aterian jälkeen riittää, sillä pitkä paasto lisää refluksia.
  • Hoida ruoansulatuskanavan sairaudet varhaisvaiheessa.

Paastoa koskeva 3–4 tunnin maininta ei ole kaikille kissoille tai toimenpiteille yleispätevä ohje. Lyhyen paaston suosituksen kissakohtainen tutkimusnäyttö on rajallista, eikä pitkä paasto toisaalta takaa tyhjää mahalaukkua. Noudata juuri kyseiselle käynnille annettua ohjetta ja kerro mahdollisesta refluksista, oksentelusta tai nielemisvaikeudesta etukäteen.

Ennen nukutusta annettava happolääke ei ole rutiiniratkaisu jokaiselle kissalle. Vaikka mahalaukun happamuutta voidaan vähentää, tämän vaikutus myöhempien ahtaumien ehkäisyyn ei ole varma. Mahdollinen lääkitys suunnitellaan todettujen riskien perusteella. Omistaja ei lisää ihmiselle tarkoitettua närästyslääkettä kissan valmisteluun.

Tärkeää kissanomistajalle

Gastroesofageaalinen refluksi ei ole vain ”närästystä” vaan sairaus, joka voi johtaa vakaviin komplikaatioihin. Muista: jos kissasi oksentaa toistuvasti, kieltäytyy ruoasta ja kuolaa, vie se eläinlääkärin tutkimuksiin. Varhainen toteaminen ja ruokinnan korjaaminen auttavat ehkäisemään ruokatorven kroonisen tulehduksen ja parantamaan kissan elämänlaatua.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Mistä erottaa pulauttelun ja oksentamisen?

Oksentaminen on yleensä aktiivista ja siihen liittyy yökkäilyä sekä vatsan ponnistelua. Pulauttelussa sisältö voi palata suuhun ilman vastaavaa ponnistelua. Video voi auttaa eläinlääkäriä, mutta toistuva oire tutkitaan kummassakin tapauksessa.

Voiko refluksia esiintyä nukutuksessa ilman näkyvää pulauttelua?

Voi. Tutkimuksissa takaisinvirtausta on mitattu myös ilman ulospäin näkyvää tapahtumaa. Tällainen havainto ei yksin tarkoita, että kissalle kehittyisi krooninen refluksitauti. Myöhemmät nielemisvaikeudet ja pulauttelu kerrotaan eläinlääkärille.

Saako kissalle antaa ihmisen närästyslääkettä?

Älä aloita lääkettä omin päin. Kaikki oksentelu tai kuolaaminen ei johdu haposta, ja lääkityksen tarve arvioidaan syyn perusteella. Happamuuden vähentäminen ei korjaa vierasesinettä tai avaa ruokatorven ahtaumaa.

Tassusen toimitus

Lähteet

Lue myös

Kaikki artikkelit →

Riisitauti kissanpennuilla: miksi liha ilman kalsiumia on vaarallista

Miksi pelkällä lihalla ja kotiruoalla ilman kalsiumia elävän pennun luut pehmenevät, miltä se näyttää, mitä tehdä ja miksi aurinko tai UV-lamppu ei anna…

Ruoansulatuskanavan verenvuoto kissoilla: syyt, oireet ja ennaltaehkäisy

Ruoansulatuskanavan verenvuoto kissoilla on vakava tila, joka voi ilmetä verioksennuksena tai mustana ulosteena. Lue syyt, riskitekijät ja hoitokeinot.

Ruokatorven ahtauma kissoilla: syyt, oireet, hoito ja ehkäisy

Ruokatorven ahtauma vaikeuttaa kissan nielemistä ja aiheuttaa ruoan pulauttelua ja laihtumista. Lue syistä – usein tabletti ilman vettä –, tutkimuksista ja hoidosta.
Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →