Ruokatorven tulehdus (esofagiitti) kissoilla: syyt, oireet ja hoito

• vaurioittavan tekijän poistaminen (lääkkeen vaihto, vierasesineen poisto);
• ruokavalio – pehmeä, kostea ruoka tai hoitoruoat;
• limakalvoa suojaavat lääkkeet (sukralfaatti);
• protonipumpun estäjät (omepratsoli) mahahapon vähentämiseksi;
• suoliston liikettä edistävät lääkkeet (metoklopramidi) refluksissa;
• kivunlievitys ja tukihoito;
• ahtaumissa ruokatorven laajennus tähystyksessä.

Lääkkeet ja annokset määrää aina eläinlääkäri.

Hoito räätälöidään syyn ja vaurion vaikeuden mukaan; luettelo ei ole kaikille kissoille annettava lääkekokonaisuus. Liikettä edistävän lääkkeen tarve arvioidaan vasta, kun mahdollinen mekaaninen tukos on huomioitu. Todettu ruokatorven vierasesine poistetaan viivyttelemättä, ja joskus tarvitaan leikkausta.

Mahahapon eritystä vähentävä lääke ja limakalvoa suojaava lääke vaikuttavat eri tavoin. Valmisteen sopivuuteen vaikuttavat myös nestetasapaino, munuaissairaus ja muut lääkitykset. Suojalääke voi häiritä muiden valmisteiden käyttöä, joten pyydä kokonaisuudesta selkeä ohje. Älä aloita ihmiselle tarkoitettua närästyslääkettä omin päin tai muuta määrättyä lääkettä tabletista murskeeksi kysymättä.

Ravitsemus ja tukihoito

Pehmeä ruoka voi helpottaa syömistä silloin, kun kissa pystyy nielemään turvallisesti. Ruokavalion koostumus ja tarjoamistapa sovitaan löydösten mukaan. Jos nieleminen on kivuliasta tai ruokaa pulautuu jatkuvasti, pelkkä ruoan pehmentäminen ei riitä. Eläinlääkäri arvioi kivunlievityksen, nesteytyksen ja ravitsemustuen tarpeen.

Vakavassa vauriossa voidaan tarvita ruokatorven ohittavaa mahalaukkuruokintaletkua. Letkun tyyppi valitaan sairauden ja ravitsemustarpeen perusteella. Sen kautta voidaan turvata ravinnonsaanti ilman suuhun pakottamista. Omistaja saa opastuksen letkun käyttöön, sopivaan ruokaan ja ihon hoitoon.

Letkun tukkeutumisesta, irtoamisesta tai sen ympäristön tulehduksesta ilmoitetaan hoitopaikkaan. Ruokaa ei paineta voimalla tukkeutuneeseen letkuun eikä letkua aseteta uudelleen itse. Ravinnonsaantia seurataan myös silloin, kun kissa jo maistelee ruokaa omaehtoisesti, jotta kokonaismäärä pysyy riittävänä.

Ahtauman hoito ja ennuste

Arpiahtaumaa voidaan avartaa tähystyksessä esimerkiksi pallolaajennuksella. Hoitokertoja saatetaan tarvita useita, ja ruokatorven tulehdusta hoidetaan samalla. Valmista ahtaumaa ei voi kotona venyttää suurilla ruokapaloilla. Toimenpiteen jälkeen vointia ja ruoan kulkua seurataan, koska kaventuma voi uusiutua.

Ennuste riippuu syystä, vaurion syvyydestä, ahtaumasta ja mahdollisesta keuhkokomplikaatiosta. Ahtaumien pitkäaikaisesta hoidosta on kissoilla rajallisesti tutkimustietoa, eikä koirien tuloksia voi suoraan soveltaa niihin. Seurannassa arvioidaan toimintakykyä: pysyykö ravinto sisällä, säilyykö paino ja onnistuuko syöminen ilman kipua.

Seuranta kotona

Kirjaa pulauttelun määrä, ajankohta ja yhteys ruokaan tai lääkkeeseen. Tarkkaile ruokahalua, juomista, painoa ja levossa tapahtuvaa hengitystä. Ota nopeasti yhteys, jos nieleminen huononee, kissa ei saa riittävästi ravintoa tai hengitys muuttuu työlääksi. Kontrollia ei korvata sillä, että näkyvä kuolaaminen vähenee.