Ruoansulatuselimet

Ruokatorven tulehdus (esofagiitti) kissoilla: syyt, oireet ja hoito

Ruokatorven tulehdus eli esofagiitti on ruokatorven limakalvon tulehdus, joka syntyy mahahapon, lääkkeiden tai vierasesineiden aiheuttamasta vauriosta. Siihen liittyy nielemiskipua, oksentelua, kuolaamista ja ruoasta kieltäytymistä. Hoitamattomana tulehdus voi johtaa ruokatorven arpeutumiseen ja ahtaumaan.

9 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Nielemiskipu ja toistuva pulauttelu vaativat eläinlääkärin arvion, ja päivystykseen otetaan heti yhteys, jos:

  • Kissa ei saa nieltyä vettä tai sylkeä tai yrittää jatkuvasti niellä tuloksetta.
  • Pulautteluun liittyy hengitysvaikeutta, nopeasti tihentynyt hengitys tai voimakas heikkous.
  • Epäilet terävän vierasesineen, syövyttävän kemikaalin tai muun vaarallisen aineen nielemistä.
  • Kissa ei pysty syömään, kuivuu tai eritteessä näkyy verta.

Älä pakota ruokaa tai vettä suuhun, jos nieleminen ei onnistu. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Jos kissa on niellyt syövyttävää ainetta, älä oksennuta äläkä yritä neutraloida kemikaalia toisella aineella. Molemmat voivat pahentaa vauriota. Ota heti yhteys eläinlääkäriin ja pidä tuotteen pakkaus saatavilla altistuksen selvittämiseksi.

Yleiskuvaus

Kissoilla ruokatorven tulehdus kehittyy useimmiten gastroesofageaalisen refluksin (happaman mahansisällön nousu ruokatorveen) komplikaationa sekä silloin, kun kissa saa tiettyjä tabletteja ilman riittävää vettä (esimerkiksi doksisykliiniä). Tulehdus voi olla äkillinen tai krooninen, ja siihen liittyy haavaumien ja ahtaumien riski.

Ruokatorvi kuljettaa niellyn ruoan mahalaukkuun lihastyön avulla. Limakalvon vaurio aiheuttaa kipua ja voi häiritä kuljetusta. Mahalaukun sisältö ärsyttää ruokatorven pintaa, mutta kaikki pulauttelu ei johdu hapon liikatuotannosta. Myös tukos tai liikehäiriö voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.

Pulauttelussa eli regurgitaatiossa ruoka tai neste palautuu yleensä passiivisesti ilman vatsan voimakasta ponnistelua. Oksentamiseen liittyy tavallisesti vatsalihasten supistelua ja yökkimistä. Erottaminen voi olla kotona vaikeaa, joten turvallisesti kuvattu video auttaa eläinlääkäriä. Merkitse myös, kuinka pian syömisen, juomisen tai lääkkeen antamisen jälkeen tapahtuma tulee.

Syyt

  • gastroesofageaalinen refluksi (esim. nukutuksen aikana tai kroonisissa ruoansulatuskanavan sairauksissa);
  • tiettyjen tablettien antaminen ilman vettä (doksisykliini ja muut tetrasykliinit, bisfosfonaatit);
  • vierasesineen juuttuminen ruokatorveen;
  • palovammat ja syöpymät (kuumat tai ärsyttävät aineet);
  • krooninen oksentelu mahatulehduksissa ja muissa sairauksissa.

Tabletin aiheuttama vaurio on paikallinen: ruokatorveen jäänyt lääke voi ärsyttää samaa limakalvokohtaa pitkään. Tämä ei tarkoita, että kyseinen lääke olisi aina kissalle sopimaton. Eläinlääkäri valitsee tarvittaessa toisen antotavan tai valmisteen. Kerro myös kapselit, lisäravinteet ja muut suun kautta annetut tuotteet.

Vierasesine voi vaurioittaa ruokatorven seinämää tai tukkia kulun osittain. Neste voi joskus päästä osittaisen tukoksen ohi, vaikka ruoka ei kulje. Siksi juomisen onnistuminen ei yksin sulje vierasesinettä pois. Esineen työntämistä eteenpäin ruoalla ei pidä yrittää kotona.

Riskitekijät

  • nuoret ja aktiiviset kissat (saavat usein tabletteja tai maistelevat syötäväksi kelpaamattomia esineitä);
  • kissat, joilla on kroonisia ruoansulatuskanavan sairauksia;
  • kissat nukutuksen jälkeen (lisääntynyt refluksin riski);
  • kissat, joilla on nielemishäiriöitä tai ruokatorven poikkeamia.

Esofagiitin tarkasti määritellyistä ikä- ja aktiivisuuteen liittyvistä riskitekijöistä on vähän kissakohtaista tietoa. Nuoruus ei yksin selitä lääkkeiden käyttöä tai sairastumista. Oireiden yhteys nukutukseen on hyödyllinen esitieto, mutta kaikki nukutetut kissat eivät saa ruokatorvitulehdusta. Myös aiemmat nielemisongelmat vaikuttavat tutkimusten suunnitteluun.

Tyypilliset oireet

  • nielemisvaikeus (dysfagia);
  • kuolaaminen;
  • ruoan pulauttelu tai oksentelu syömisen jälkeen;
  • ruoasta kieltäytyminen, varsinkin kuivaruoasta;
  • laihtuminen;
  • levottomuus ja kivuliaat reaktiot nieltäessä;
  • mahdolliset aspiraatiokeuhkokuumeen merkit (yskä, hengenahdistus), jos ruokaa joutuu hengitysteihin.

Kissa voi vaikuttaa nälkäiseltä ja lähestyä ruokaa, mutta vetäytyä yrittäessään niellä. Pään ja kaulan ojentaminen, toistuva nieleskely ja ruokailun keskeyttäminen voivat olla helpommin havaittavia kuin varsinainen kipu. Oireet eivät kuitenkaan yksin erota ruokatorven sairautta esimerkiksi suun kivusta, joten myös suu tutkitaan.

Lievä tulehdus voi olla vähäoireinen. Toisaalta kuolaaminen ja nielemisyritykset voivat liittyä kiireellisesti poistettavaan vierasesineeseen. Oireiden voimakkuus, alkamistapa ja mahdollinen altistus ratkaisevat kiireellisyyttä; tutkimusta ei lykätä vain siksi, ettei kissa varsinaisesti oksenna.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • ruokatorven haavaumat;
  • verenvuodot;
  • ahtaumien muodostuminen (ruokatorven kaventuminen);
  • krooninen nielemisvaikeus ja riutuminen;
  • aspiraatiokeuhkokuume.

Ahtauma syntyy, kun vaurioitunutta aluetta korvaava arpikudos kaventaa ruokatorvea. Se voi jatkaa ruoan kulun haittaamista, vaikka alkuperäinen ärsytys olisi jo päättynyt. Pelkkä tulehdusta lievittävä lääke ei avaa valmista arpiahtaumaa.

Aspiraatiossa ruokaa, nestettä tai muuta materiaalia pääsee hengitysteihin. Se voi aiheuttaa keuhkotulehduksen, joka vaatii erillistä hoitoa. Ruokatorven sairaus ja vaikeutunut nieleminen suurentavat riskiä. Siksi väkisin syöttäminen tai liian nopea nestemäisen lääkkeen antaminen voi olla vaarallista.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • esitiedot (tabletit, oksentelu, kosketus kemikaaleihin);
  • varjoaineröntgen (barium – ahtaumat ja ruoan pysähtyminen);
  • tähystys (tulehduksen, haavaumien ja ahtaumien näkeminen);
  • verikokeet (toissijaiset muutokset – anemia, tulehdus);
  • kasvainten ja muiden ruokatorven sairauksien poissulkeminen.

Barium ei sovi automaattisesti kaikkiin tilanteisiin. Jos epäillään ruokatorven puhkeamista, valitaan muu sopiva varjoaine. Myös aspiraatioriski ja suunniteltu tähystys vaikuttavat tutkimusjärjestykseen, sillä varjoaine voi haitata näkyvyyttä. Menetelmät valitaan ennen aineen antamista.

Esitiedot ja perustutkimukset

Ota mukaan lääkkeiden nimet ja tieto siitä, miten ne annettiin. Kerro viimeaikaisesta nukutuksesta, oksentelusta ja mahdollisesta kemikaalialtistuksesta. Eläinlääkäri arvioi suun, nielun, nestetasapainon ja hengityksen. Verikokeet auttavat arvioimaan yleisvointia ja ravitsemuksen tai muun sairauden vaikutuksia, mutta normaali verikoe ei sulje paikallista ruokatorvivauriota pois.

Kuvantaminen ja tähystys

Tavallinen röntgenkuva voi paljastaa osan vierasesineistä tai muita rintaontelon muutoksia, mutta pelkkä ruokatorven limakalvotulehdus voi jäädä siinä näkymättä. Hengitysoireiden yhteydessä kuvataan myös keuhkoja. Varjoainetutkimus voi auttaa arvioimaan ruoan kulkua, ahtauman sijaintia ja liikehäiriöitä.

Tähystyksessä nähdään limakalvon pinta, haavaumat ja mahdollinen vierasesine. Esine voidaan usein poistaa samalla. Ahtauman kohdalla selvitetään sen laajuutta, ja tarvittaessa suunnitellaan laajennus. Tähystys ja varjoainekuvaus täydentävät toisiaan eivätkä aina vastaa samoihin kysymyksiin.

Hoito

  • vaurioittavan tekijän poistaminen (lääkkeen vaihto, vierasesineen poisto);
  • ruokavalio – pehmeä, kostea ruoka tai hoitoruoat;
  • limakalvoa suojaavat lääkkeet (sukralfaatti);
  • protonipumpun estäjät (omepratsoli) mahahapon vähentämiseksi;
  • suoliston liikettä edistävät lääkkeet (metoklopramidi) refluksissa;
  • kivunlievitys ja tukihoito;
  • ahtaumissa ruokatorven laajennus tähystyksessä.

Lääkkeet ja annokset määrää aina eläinlääkäri.

Hoito räätälöidään syyn ja vaurion vaikeuden mukaan; luettelo ei ole kaikille kissoille annettava lääkekokonaisuus. Liikettä edistävän lääkkeen tarve arvioidaan vasta, kun mahdollinen mekaaninen tukos on huomioitu. Todettu ruokatorven vierasesine poistetaan viivyttelemättä, ja joskus tarvitaan leikkausta.

Mahahapon eritystä vähentävä lääke ja limakalvoa suojaava lääke vaikuttavat eri tavoin. Valmisteen sopivuuteen vaikuttavat myös nestetasapaino, munuaissairaus ja muut lääkitykset. Suojalääke voi häiritä muiden valmisteiden käyttöä, joten pyydä kokonaisuudesta selkeä ohje. Älä aloita ihmiselle tarkoitettua närästyslääkettä omin päin tai muuta määrättyä lääkettä tabletista murskeeksi kysymättä.

Ravitsemus ja tukihoito

Pehmeä ruoka voi helpottaa syömistä silloin, kun kissa pystyy nielemään turvallisesti. Ruokavalion koostumus ja tarjoamistapa sovitaan löydösten mukaan. Jos nieleminen on kivuliasta tai ruokaa pulautuu jatkuvasti, pelkkä ruoan pehmentäminen ei riitä. Eläinlääkäri arvioi kivunlievityksen, nesteytyksen ja ravitsemustuen tarpeen.

Vakavassa vauriossa voidaan tarvita ruokatorven ohittavaa mahalaukkuruokintaletkua. Letkun tyyppi valitaan sairauden ja ravitsemustarpeen perusteella. Sen kautta voidaan turvata ravinnonsaanti ilman suuhun pakottamista. Omistaja saa opastuksen letkun käyttöön, sopivaan ruokaan ja ihon hoitoon.

Letkun tukkeutumisesta, irtoamisesta tai sen ympäristön tulehduksesta ilmoitetaan hoitopaikkaan. Ruokaa ei paineta voimalla tukkeutuneeseen letkuun eikä letkua aseteta uudelleen itse. Ravinnonsaantia seurataan myös silloin, kun kissa jo maistelee ruokaa omaehtoisesti, jotta kokonaismäärä pysyy riittävänä.

Ahtauman hoito ja ennuste

Arpiahtaumaa voidaan avartaa tähystyksessä esimerkiksi pallolaajennuksella. Hoitokertoja saatetaan tarvita useita, ja ruokatorven tulehdusta hoidetaan samalla. Valmista ahtaumaa ei voi kotona venyttää suurilla ruokapaloilla. Toimenpiteen jälkeen vointia ja ruoan kulkua seurataan, koska kaventuma voi uusiutua.

Ennuste riippuu syystä, vaurion syvyydestä, ahtaumasta ja mahdollisesta keuhkokomplikaatiosta. Ahtaumien pitkäaikaisesta hoidosta on kissoilla rajallisesti tutkimustietoa, eikä koirien tuloksia voi suoraan soveltaa niihin. Seurannassa arvioidaan toimintakykyä: pysyykö ravinto sisällä, säilyykö paino ja onnistuuko syöminen ilman kipua.

Seuranta kotona

Kirjaa pulauttelun määrä, ajankohta ja yhteys ruokaan tai lääkkeeseen. Tarkkaile ruokahalua, juomista, painoa ja levossa tapahtuvaa hengitystä. Ota nopeasti yhteys, jos nieleminen huononee, kissa ei saa riittävästi ravintoa tai hengitys muuttuu työlääksi. Kontrollia ei korvata sillä, että näkyvä kuolaaminen vähenee.

Ehkäisy

  • Anna kissalle aina tablettien perään riittävästi vettä tai anna tabletit ruoan kanssa.
  • Vältä ruokatorvea ärsyttäviä lääkkeitä, jos niitä ei välttämättä tarvita.
  • Pidä kodin kemikaalit ja myrkylliset aineet kissan ulottumattomissa.
  • Hoida ajoissa sairaudet, jotka aiheuttavat oksentelua ja refluksia.

Lääkekohtainen ohje menee yleisen antovinkin edelle: kaikkia tabletteja ei saa antaa ruoan kanssa, murskata tai sekoittaa toisiin valmisteisiin. Pyydä kissalle sopivan antotavan näyttäminen. Nestettä annettaessa päätä ei kallisteta voimakkaasti ylöspäin, ja kissan täytyy saada niellä rauhassa. Nielemisvaikeuksissa ota yhteys ennen uutta suun kautta annettavaa lääkettä.

Tärkeää kissanomistajalle

Ruokatorven tulehdus on vakava sairaus, joka liittyy usein väärin annettuihin lääkkeisiin tai refluksiin. Muista: kuolaaminen, ruoan pulauttelu ja ruoasta kieltäytyminen tablettien jälkeen ovat hälytysmerkkejä, joiden vuoksi kissa on vietävä eläinlääkäriin. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä paremmin kroonisilta komplikaatioilta vältytään.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Ovatko pulauttelu ja oksentelu sama asia?

Eivät. Pulauttelu on yleensä passiivista, kun taas oksentamiseen liittyy ponnistelua. Video ja tieto yhteydestä ruokailuun auttavat erottamaan niitä vastaanotolla.

Voiko tabletti vahingoittaa ruokatorvea?

Voi, jos se jää paikalleen ja ärsyttää limakalvoa. Lääkkeen antotapa tarkistetaan eläinlääkäriltä; nielemisvaikeudesta ilmoitetaan ennen seuraavaa suun kautta annettavaa lääkettä.

Saako syömätöntä kissaa ruokkia ruiskulla?

Ruokatorvioireista kissaa ei pakoteta syömään tai juomaan. Ruoka voi päätyä hengitysteihin. Eläinlääkäri suunnittelee turvallisen ravitsemustuen.

Näkyykö ruokatorvitulehdus tavallisessa röntgenkuvassa?

Ei välttämättä. Kuva auttaa löytämään joitakin vierasesineitä ja muita muutoksia, mutta limakalvon arvioon tarvitaan usein tähystystä.

Parantaako happolääke ruokatorven ahtauman?

Se voi auttaa tulehduksen hoidossa, mutta ei avaa valmista arpikavennusta. Ahtauma voi vaatia erillisen laajennustoimenpiteen ja seurannan.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →