LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Ruoansulatuselimet

Maksaperäinen enkefalopatia kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Maksaperäinen enkefalopatia on joukko hermostollisia häiriöitä, joita syntyy vaikeassa maksan vajaatoiminnassa tai portosysteemisen suntin (maksan ohitussuonen) yhteydessä. Tila johtuu siitä, että vereen kertyy myrkkyjä (ennen kaikkea ammoniakkia), jotka maksa normaalisti tekee vaarattomiksi. Nämä aineet pääsevät aivoihin ja aiheuttavat käytöksen, liikkeiden hallinnan ja tajunnan häiriöitä.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Ota heti yhteys eläinlääkäriin, jos kissalla on jokin seuraavista:

  • kouristuskohtaus tai toistuvia kohtauksia;
  • voimakas sekavuus, pään painaminen seinää vasten tai päämäärätön kiertäminen;
  • kyvyttömyys pysyä pystyssä, romahtaminen tai vaikea heräteltävyys;
  • äkillinen näön menetys tai tajuttomuus.

Hoitoon hakeudutaan myös ilman aiempaa maksadiagnoosia. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Maksalla on keskeinen tehtävä elimistön myrkkyjen poistossa. Kun maksan toiminta heikkenee tai suoliston veri ohittaa maksan sunttia pitkin, aineenvaihdunnan myrkylliset tuotteet pääsevät suoraan verenkiertoon. Kissalla tämä aiheuttaa hermostollisia oireita lievästä sekavuudesta kouristuksiin ja koomaan.

Useimmiten enkefalopatia kehittyy kroonisten maksasairauksien (maksan rasvoittuminen, kirroosi, kasvaimet), äkillisen maksan vajaatoiminnan tai synnynnäisten portosysteemisten sunttien yhteydessä.

Kaikki maksasairaudet eivät kuitenkaan aiheuta enkefalopatiaa. Myöskään synnynnäinen ohitussuoni ei automaattisesti tarkoita maksan vajaatoimintaa: ongelmana voi olla se, että maksa ei pääse käsittelemään riittävää osaa suolistosta tulevasta verestä. Maksakudoksen sairaus ja veren poikkeava kulkureitti selvitetään siksi erikseen.

Ammoniakki on keskeinen tekijä, mutta oireiden syntyyn vaikuttavat myös tulehdusreaktiot ja muut aineenvaihdunnan muutokset. Krooninen enkefalopatia voi oireilla jaksoittain, kun taas äkilliseen vaikeaan maksan vajaatoimintaan liittyvä tila voi edetä nopeasti. Oireiden hetkellinen helpottuminen ei osoita taustasyyn poistuneen.

Syyt

  • synnynnäiset tai hankinnaiset portosysteemiset suntit;
  • krooninen maksan vajaatoiminta (maksan rasvoittuminen, sappitietulehdus, kirroosi);
  • äkilliset myrkytykset ja maksan tartuntataudit;
  • ruoansulatuskanavan verenvuodot (lisäävät ammoniakin muodostumista);
  • arginiinin puute pitkässä paastossa – ilman tätä aminohappoa kissan elimistö ei pysty poistamaan ammoniakkia, ja enkefalopatia voi kehittyä jopa terveellä maksalla.

Ruoansulatuskanavan verenvuoto on ennen kaikkea mahdollinen oirejakson laukaisija alttiilla potilaalla. Samoin kuivuminen, ummetus, infektio tai matala verensokeri voi pahentaa tilannetta. Ne eivät yksin osoita maksaperäistä enkefalopatiaa ilman muuta diagnoosiin sopivaa kokonaisuutta.

Arginiini on kissalle välttämätön aminohappo. Arginiinittomalla koeruokavaliolla on osoitettu ammoniakin vaarallista kertymistä, mutta tästä ei voi päätellä, että jokaisen syömättömän kissan hermosto-oire johtuisi arginiinin puutteesta. Syömättömyys vaatii syyn selvittämistä ja ravitsemussuunnitelman. Aminohappolisiä ei aloiteta kotona diagnoosin korvikkeeksi.

Riskitekijät

  • pennut ja nuoret kissat, joilla on synnynnäinen suntti;
  • iäkkäät kissat, joilla on kroonisia maksasairauksia;
  • kissat, joilla on maksan vajaatoiminta ja askites;
  • kissat, jotka ovat olleet pitkään syömättä (maksan rasvoittuminen, arginiinin puute).

Synnynnäisen suntin oireet voivat tulla esiin kasvuiässä, mutta pelkkä ikä ei ratkaise diagnoosia. Hankinnaiset verenkierron muutokset liittyvät eri tilanteeseen kuin yksittäinen synnynnäinen ohitussuoni. Myös aiemmin todettu maksasairaus, ruokinnan muutokset ja käytetyt lääkkeet otetaan huomioon oirejaksoa arvioitaessa.

Tyypilliset oireet

  • käytöksen muutokset: apatia, sekavuus, aggressiivisuus;
  • horjuva kävely, koordinaatiohäiriöt (ataksia);
  • kuolaaminen, oksentelu;
  • sokeuskohtaukset;
  • kouristukset, vapina, lihasnykäykset;
  • vaikeissa tapauksissa horros tai kooma;
  • aaltoileva taudinkulku (oireet pahenevat syömisen tai stressin jälkeen).

Kotona varhainen muutos voi näkyä tavallista vaisumpana reagointina, levottomana vaelteluna tai outona käyttäytymisenä tutussa ympäristössä. Oireiden yhteys ateriaan on hyödyllinen havainto, mutta sitä ei todeta tarkoituksellisella ruokintakokeella. Kaikki potilaat eivät myöskään oireile jokaisen aterian jälkeen.

Kuolaaminen on kissoilla tunnettu löydös, mutta sillä on muitakin syitä. Keltaisuutta, ruokahaluttomuutta tai laihtumista voi esiintyä taustalla olevan maksasairauden vuoksi. Kissa ei silti välttämättä ole näkyvästi keltainen. Yksittäisen oireen puuttuminen ei sulje neurologista hätätilannetta pois.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • vaikeat kouristukset ja status epilepticus;
  • pysyvät aivovauriot;
  • monielinvaurio;
  • kuolema ilman hoitoa.

Vakavat seuraukset ovat mahdollisia, mutta pysyvä aivovaurio ei ole jokaisen oirejakson väistämätön lopputulos. Krooniseen maksasairauteen tai ohitussuoneen liittyviä oireita voidaan usein hallita ja ne voivat korjaantua hoidolla. Äkilliseen vaikeaan maksan vajaatoimintaan liittyvä aivoturvotus on erityisen vaarallinen tilanne.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • esitiedot (maksasairaudet, suntit, ruokavalio);
  • veren biokemia (kohonneet ammoniakki, sappihapot, bilirubiini);
  • perusverenkuva (anemia, tulehdus);
  • maksan ja verisuonten ultraääni (suntit, rakennemuutokset);
  • tietokone- tai magneettikuvaus vaikeissa tapauksissa;
  • muiden kouristusten ja hermostollisten häiriöiden syiden poissulkeminen.

Verikokeiden tuloksia tulkitaan yhdessä neurologisen tutkimuksen ja taustasairauden kanssa. Ammoniakki voi joskus olla normaalikin, eikä pitoisuus yksin kuvaa luotettavasti kroonisen oireilun vaikeutta. Myöskään sappihappojen nousu ei osoita juuri sunttia, sillä niitä voi olla tavallista enemmän muissakin maksasairauksissa.

Tutkimuksilla arvioidaan myös verensokeria, suolojen tasapainoa, munuaistoimintaa ja mahdollisia muita oireita selittäviä häiriöitä. Virtsatutkimus voi antaa lisätietoa. Jos epäillään ohitussuonta, kuvantamisessa etsitään poikkeavan verisuonen sijaintia ja kulkua. Varjoainetehosteista tietokonetomografiaa voidaan käyttää verisuoniston tarkempaan kartoitukseen.

Aivojen kuvantamista tai maksakudosnäytettä tarvitaan harkinnan mukaan, ei automaattisesti kaikille potilaille. Kouristelulla ja horjumisella on useita mahdollisia syitä. Tutkimuskokonaisuuden tarkoitus on erottaa maksaperäinen tila esimerkiksi muista aineenvaihduntahäiriöistä ja hermoston sairauksista.

Hoito

Hoidon tavoitteena on poistaa syy ja vähentää myrkkyjen määrää:

  • ruokavalion korjaaminen (proteiinin rajoitus, erikoisruoat);
  • laktuloosi (vähentää ammoniakin muodostumista suolistossa);
  • antibiootit (esim. metronidatsoli, amoksisilliini – vähentävät myrkkyjä tuottavia suolistobakteereja);
  • nesteytys myrkkyjen poistamiseksi;
  • kouristuslääkkeet hermostollisissa kriiseissä;
  • portosysteemisen suntin kirurginen korjaus (nuorilla kissoilla, joilla on synnynnäinen suntti).

Proteiinin määrää ei vähennetä voimakkaasti omin päin. Kissan on saatava riittävästi energiaa ja välttämättömiä aminohappoja. Ruokavalio sovitetaan oireisiin ja siedettyyn proteiinimäärään samalla, kun pyritään säilyttämään lihasmassa. Maksan rasvoittuminen ei yksin ole peruste siirtyä vähäproteiiniseen ruokaan. Koiralle suunniteltua maksan hoitoruokaa ei valita kissan ainoaksi ravinnoksi.

Laktuloosi vaikuttaa suolistossa ja vähentää ammoniakin imeytymistä verenkiertoon. Tietyt antibiootit voivat kuulua hoitoon, mutta niiden valinta ja turvallisuus arvioidaan yksilöllisesti. Nesteytyksellä korjataan muun muassa kuivumista ja suolatasapainoa; se ei yksin poista ohitussuonta tai korjaa vakavaa maksavauriota. Mahdollinen verenvuoto, infektio tai muu laukaiseva tekijä hoidetaan samalla.

Leikkausta harkitaan suntin tyypin ja kissan kokonaistilanteen perusteella. Potilas vakautetaan yleensä ennen toimenpidettä. Suonen sulkeminen saatetaan toteuttaa asteittain, koska maksan verenkierron täytyy sopeutua muutokseen. Kaikkia hankinnaisia ohitussuonia ei käsitellä kuten yksittäistä synnynnäistä sunttia. Hoitava eläinlääkäri selittää, tavoitellaanko syyn korjaamista vai oireiden pitkäaikaista hallintaa.

Lääkkeet ja annokset määrää aina eläinlääkäri.

Kotihoito ja seuranta

Kotihoito aloitetaan, kun eläinlääkäri on arvioinut sen turvalliseksi. Noudata lääkitysohjetta ja ilmoita, jos antaminen ei onnistu. Uusi hermosto-oire ei ole syy lisätä laktuloosia, antibioottia tai kouristuslääkettä ilman sovittua toimintaohjetta. Maksan sairaus voi vaikuttaa lääkkeiden käsittelyyn, joten myös muista käytössä olevista valmisteista kerrotaan hoitopaikkaan.

Pidä kirjaa ruokahalusta, syödystä määrästä, painon kehityksestä, ulostamisesta ja käyttäytymisen muutoksista. Merkitse, liittyikö oireeseen ateria, ummetusta tai muu sairastuminen. Näistä tiedoista on apua hoitovasteen arvioinnissa. Myös näennäisesti pienet toistuvat sekavuusjaksot kannattaa kertoa kontrollissa.

Tajunnaltaan heikentyneelle tai kouristelevalle kissalle ei anneta ruokaa tai lääkettä suuhun väkisin. Kun syöminen on turvallista, ravitsemus toteutetaan sovitulla tavalla. Pitkittyvään huonoon ruokahaluun etsitään ratkaisu, sillä syömättä jääminen ja lihaskato voivat heikentää toipumista. Tarvittaessa eläinlääkäri suunnittelee avustetun ravitsemuksen.

Kontrolleissa arvioidaan yleisvointia, neurologisia oireita ja taustasairauden kehitystä. Leikkauksen jälkeenkin lääkitystä ja ruokavaliota voidaan tarvita, kunnes jatko-ohjeita muutetaan tutkimustulosten perusteella. Pelkkä yksi parempi päivä ei riitä kaikkien hoitojen lopettamisen perusteeksi.

Ennuste

Ennuste riippuu etenkin siitä, mistä verenkierron tai maksan toiminnan häiriö johtuu ja voidaanko siihen vaikuttaa. Synnynnäinen suntti voi soveltua korjaavaan toimenpiteeseen, kun taas etenevä maksasairaus vaatii erilaista hoitoa. Oireiden hallinta voi parantaa elämänlaatua, vaikka kaikkia taustamuutoksia ei voitaisi poistaa. Vaikea tajunnanhäiriö ja hallitsematon kouristelu edellyttävät sairaalahoitoa.

Ehkäisy

  • Maksasairauksien varhainen toteaminen ja hoito.
  • Ruokavalion seuranta kissoilla, joilla on krooninen maksasairaus.
  • Riskiryhmän kissojen säännölliset terveystarkastukset.
  • Rokotus kissaruttoa ja muita maksaa vaurioittavia tartuntatauteja vastaan.
  • Myrkytysten ehkäisy.

Rokotus suojaa tiettyjä tartuntatauteja vastaan, mutta se ei ehkäise kaikkia maksasairauksia eikä korjaa synnynnäistä ohitussuonta. Rokotussuunnitelma tehdään kissan tarpeiden mukaan. Enkefalopatiariskin vähentämisessä keskeistä on todetun taustasairauden hoito, riittävä ravitsemus ja pahenemista laukaisevien tekijöiden tunnistaminen.

Tärkeää kissanomistajalle

Maksaperäinen enkefalopatia on maksasairauksien ja portosysteemisten sunttien vakava komplikaatio. Muista: äkilliset käytöksen muutokset, horjuva kävely tai kouristukset ovat syy hakeutua kiireesti eläinlääkäriin. Mitä aiemmin syy löydetään ja hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on säilyttää kissan henki ja elämänlaatu.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Voiko maksaperäinen enkefalopatia tulla ilman keltaisuutta?

Voi. Keltaisuus ei kuulu jokaisen potilaan oireisiin. Ohitussuoni tai muu maksan käsittelykykyyn vaikuttava ongelma selvitetään oireiden, verikokeiden ja tarvittavan kuvantamisen perusteella.

Todistaako korkea ammoniakki diagnoosin?

Se tukee epäilyä sopivassa tilanteessa, mutta tulos ei yksin määritä oireiden syytä tai vakavuutta. Myös normaalin tuloksen yhteydessä enkefalopatia voi olla mahdollinen, joten kokonaisarvio ratkaisee.

Pitääkö kissan proteiinia vähentää heti?

Älä muuta ruokavaliota voimakkaasti omin päin. Proteiinin määrä ja laatu sovitetaan yksilöllisesti oireisiin sekä ravitsemustilaan. Riittävä energian ja välttämättömien ravintoaineiden saanti sekä lihasmassan säilyminen kuuluvat hoidon tavoitteisiin.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →