LemmikkipäiväkirjaPäiväkirjaMuistosivu
Ruoansulatuselimet

Maksan vajaatoiminta kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Maksan vajaatoiminta on vakava tila, jossa maksa menettää kykynsä hoitaa perustehtäviään: aineenvaihduntaa, myrkkyjen poistamista sekä proteiinien ja hyytymistekijöiden tuotantoa. Se näkyy keltaisuutena, hyytymishäiriöinä, aivojen toiminnan häiriöinä (enkefalopatia) ja ruoansulatusvaivoina. Ilman ajoissa aloitettua hoitoa maksan vajaatoiminta voi johtaa kissan koomaan ja kuolemaan.

8 min lukuaikaLähteet

Kiireesti eläinlääkäriin

Hakeudu välittömästi hoitoon, jos kissalla on jokin seuraavista:

  • kouristuksia, sekavuutta, pään painamista seinää vasten tai vaikea heräteltävyys;
  • veristä oksennusta, mustaa ulostetta tai selittämätöntä verenvuotoa;
  • keltaisuutta ja syömättömyyttä tai nopeasti heikkenevä yleisvointi;
  • romahtaminen, voimakas vatsakipu tai hengitysvaikeus.

Älä odota kaikkien oireiden ilmaantumista. Hoitopaikan löydät eläinlääkärioppaasta.

Yleiskuvaus

Maksa on elintärkeä elin, joka säätelee proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihduntaa, tuottaa sappea ja tekee myrkyt vaarattomiksi. Kun maksa vaurioituu, sen varakapasiteetti ehtyy nopeasti, koska suuri osa kudoksesta on jo vahingoittunut. Kissoilla maksan vajaatoiminta voi kehittyä äkillisesti (myrkytykset, infektiot, vammat) tai vähitellen (maksan rasvoittuminen, sappitietulehdus, kasvaimet).

Maksalla on kuitenkin suuri toimintareservi ja kyky uusiutua. Kaikki maksavauriot eivät siksi johda vajaatoimintaan. Maksasairaus tarkoittaa laajaa joukkoa sairauksia, kun taas vajaatoiminnassa jäljellä oleva toiminta ei enää riitä elimistön tarpeisiin. Pelkkä kohonnut maksaentsyymiarvo ei osoita tätä tilaa.

Äkillinen vajaatoiminta voi syntyä aiemmin terveeseen maksaan tai pahentaa jo olemassa olevaa sairautta. Kroonisessa sairaudessa toiminta voi heikentyä vähitellen, ja aiemmin huomaamaton ongelma voi tulla näkyviin muun sairastumisen yhteydessä. Taustasyyn tunnistaminen auttaa arvioimaan, voidaanko vauriota pysäyttää ja maksan toipumista tukea.

Syyt

  • äkilliset myrkytykset (lääkkeet, kasvimyrkyt, myrkylliset ruoat);
  • tartuntataudit (FIP, toksoplasmoosi; leptospiroosi on kissoilla harvinainen);
  • krooniset maksasairaudet (maksan rasvoittuminen, sappitietulehdus, kirroosi, kasvaimet);
  • veritulpat ja maksan verenkiertohäiriöt;
  • loistartunnat (esim. maksamadot);
  • vammat ja leikkaukset.

Syyluettelo ei tarkoita, että kaikki nämä sairaudet olisivat kissoilla yhtä yleisiä. Tartuntojen ja loisten todennäköisyys arvioidaan elinympäristön, matkustamisen ja muiden löydösten perusteella. Eläinlääkärille kannattaa kertoa myös uusista lääkkeistä, ravintolisistä ja mahdollisesta myrkkyaltistumisesta. Ota epäillyn aineen pakkaus tai kuva mukaan, jos se onnistuu turvallisesti.

Maksan rasvoittumisessa eli lipidoosissa maksasoluihin kertyy liikaa rasvaa. Se liittyy usein syömisen vähentymiseen ja johonkin ruokahalua heikentävään sairauteen. Ylipaino lisää alttiutta, mutta myös muunpainoiset kissat voivat sairastua. Pelkän rasvoittumisen toteamisen lisäksi etsitään syömättömyyden alkuperäistä syytä.

Riskitekijät

  • lihavat kissat ja kissat, joilla on maksan rasvoittuminen;
  • iäkkäät kissat;
  • ruoansulatuskanavan ja haiman krooniset sairaudet (triadiitti);
  • pitkäaikainen lääkkeiden käyttö ilman seurantaa;
  • kissat, jotka pääsevät käsiksi myrkyllisiin aineisiin (myrkyt, kasvit, ihmisten lääkkeet).

Ikä tai ylipaino ei yksin kerro maksan toimintakyvystä. Maksasairauksia esiintyy myös nuorilla kissoilla. Lääkkeisiin liittyvä riski riippuu valmisteesta ja potilaasta, joten tarpeellista lääkitystä ei lopeteta omin päin. Hoitava eläinlääkäri arvioi seurannan ja mahdolliset muutokset.

Tyypilliset oireet

  • väsymys, apatia, syömättömyys;
  • laihtuminen, riutuminen;
  • keltaisuus (limakalvojen ja ihon kellastuminen);
  • oksentelu, ripuli;
  • askites (nestettä vatsaontelossa);
  • verenvuototaipumus (veren hyytyminen on häiriintynyt);
  • hermostolliset oireet – maksaperäinen enkefalopatia (sekavuus, kouristukset, aggressiivisuus, kooma);
  • tyypillinen makeahko haju suusta (maksaperäinen haju).

Suusta tulevan hajun tyypillisyydestä juuri kissojen maksan vajaatoiminnassa on rajallisesti tietoa. Hajua tai keltaisuutta ei pidä odottaa ennen hoitoon hakeutumista. Luetellut oireet voivat johtua muistakin sairauksista, eikä niiden perusteella voi tehdä kotidiagnoosia. Keltainen väri syntyy bilirubiinin kertymisestä kudoksiin.

Enkefalopatiassa käytös voi aluksi muuttua hienovaraisesti: kissa vaeltelee tarkoituksettomasti, reagoi poikkeavasti tai horjuu. Oireita voi tulla jaksoittain. Samantapaisia muutoksia aiheuttavat muutkin vakavat sairaudet. Myös maksan ohittava poikkeava verenkierto voi aiheuttaa enkefalopatiaa ilman varsinaista maksan vajaatoimintaa.

Komplikaatiot ja seuraukset

  • maksaperäinen enkefalopatia;
  • runsaat verenvuodot (hyytymishäiriö);
  • sepsis;
  • monielinvaurio;
  • kissan kuolema ilman hoitoa.

Kaikille potilaille ei kehity kaikkia komplikaatioita. Kuivuminen, infektio tai ruoansulatuskanavan verenvuoto voi pahentaa enkefalopatiaa. Tämän vuoksi äkillinen huononeminen tutkitaan, vaikka kissalla olisi jo todettu krooninen maksasairaus ja siihen lääkitys.

Diagnoosi eläinlääkärissä

  • perusverenkuva (anemia, tulehdus);
  • veren biokemia (kohonneet maksaentsyymit ja bilirubiini, matala proteiini);
  • hyytymistutkimukset (hyytymishäiriö);
  • virtsatutkimus (bilirubiinia virtsassa, enkefalopatian muutokset);
  • maksan ultraääni (rakennemuutokset, kasvaimet, rasvoittuminen, kirroosi);
  • maksabiopsia (diagnoosin varmistaminen ja syyn selvittäminen).

Maksaentsyymit kuvaavat muun muassa soluvauriota tai sappiteiden häiriötä, mutta niiden korkeus ei yksin mittaa toimintakyvyn menetystä. Bilirubiini voi lisääntyä myös punasolujen hajoamisen tai sappitietukoksen vuoksi. Eläinlääkäri tulkitsee verenkuvan, biokemian, oireet ja kuvantamisen yhdessä sekä arvioi tarvittaessa muita elintoimintoja.

Virtsatutkimus täydentää kokonaisuutta, mutta siitä ei voida suoraan diagnosoida enkefalopatiaa. Myöskään veren ammoniakkipitoisuus ei yksin kuvaa kaikkia hermosto-oireita tai niiden vaikeutta. Taju, liikkuminen ja käyttäytyminen arvioidaan kliinisessä tutkimuksessa. Samalla etsitään muita mahdollisia neurologisten oireiden syitä.

Ultraääni auttaa arvioimaan maksaa, sappirakkoa, sappiteitä ja ympäröiviä elimiä. Kudosnäyte voi selventää tulehduksen tyyppiä tai kasvainepäilyä, mutta näytteenotto ei ole jokaisen epävakaan potilaan ensimmäinen toimenpide. Ensin arvioidaan vakauttamisen tarve ja verenvuotoriski. Näytteen tulee myös edustaa tutkittavaa muutosta.

Hoito

Hoito riippuu syystä, mutta se on aina monipuolista ja tehokasta:

  • nesteytys myrkkyjen poistamiseksi ja neste- ja elektrolyyttitasapainon korjaamiseksi;
  • proteiinirajoitteinen ruokavalio enkefalopatiassa (erityiset hoitoruoat);
  • maksaa suojaavat valmisteet ja antioksidantit;
  • B-ryhmän vitamiinit, K-vitamiini;
  • veren hyytymistä korjaavat valmisteet;
  • antibiootit jälkitulehduksissa;
  • perussairauden hoito (infektiot, loiset, kasvaimet);
  • oireenmukainen tuki (pahoinvointi- ja kouristuslääkkeet).

Hoidon tehoa ei voida luvata etukäteen, eikä jokainen potilas tarvitse kaikkia lueteltuja hoitoja. Nesteytys korjaa kuivumista ja suolatasapainon häiriöitä; se ei itsessään neutraloi kaikkia myrkkyjä tai poista kudosvauriota. Voimakkaasti oireileva kissa voi tarvita sairaalahoitoa, jossa myös ravitsemusta ja hermosto-oireita seurataan.

Antibioottien tarve arvioidaan esimerkiksi bakteeriperäisen sappitietulehduksen tai muun infektion perusteella. Immuunivälitteinen tulehdus vaatii erilaisen suunnitelman. Sappitietukoksen hoitoon voi kuulua toimenpide. Vitamiinit ja antioksidantit ovat valikoituja tukikeinoja, eivät kaikille syille yhteinen parannuskeino. Hyytymishäiriön hoito valitaan löydösten ja mahdollisen vuodon mukaan.

Ruoan proteiinia rajoitetaan vain selvässä maksaperäisessä enkefalopatiassa (kissa ”humaltuu” syömisen jälkeen, vaeltelee ja kuolaa runsaasti). Maksan rasvoittumisessa ja useimmissa muissa maksasairauksissa kissa tarvitsee päinvastoin täysipainoista ravintoa, jossa on riittävästi proteiinia.

Ruokavalio suunnitellaan yksilöllisesti myös enkefalopatiassa: tavoitteena on hallita oireita säilyttäen riittävä ravitsemus ja lihasmassa. Tiukka omin päin tehty proteiinirajoitus voi heikentää ravitsemustilaa. Kissalle tarjottavan ruoan tulee turvata sen omat välttämättömien ravintoaineiden tarpeet.

Pahoinvointi, kipu ja stressi voivat vaikeuttaa syömistä. Pelkkä ruokahalun herättely ei riitä, jos kissa ei saa tarpeeksi ravintoa. Eläinlääkäri voi suositella ruokintaletkua, jolla ravintoa voidaan antaa suunnitellusti. Ruokaa ei työnnetä väkisin kissan suuhun, varsinkaan jos vireystila tai nieleminen on poikkeava.

Kotihoito ja ennuste

Kotiutuksen jälkeen seuraa ruokahalua, todellista syötyä määrää, oksentelua, ulosteen muutoksia, aktiivisuutta ja painon kehitystä. Kerro hoitopaikkaan, jos ruoka tai lääkkeet eivät pysy sisällä tai hoito ei onnistu käytännössä. Uusi sekavuus, vuoto tai romahtaminen vaatii välittömän arvion ennen sovittua kontrollia.

Seurannassa arvioidaan sekä vointia että tutkimustulosten kehitystä. Yksittäinen parempi maksa-arvo ei yksin osoita sairauden korjaantuneen. Lääkkeitä, ravintolisiä tai ruokavalion rajoituksia muutetaan hoitavan eläinlääkärin suunnitelmalla. Ihmisten lääkkeitä ei anneta kissalle omin päin.

Ennuste riippuu syystä, vaurion laajuudesta, komplikaatioista ja hoitovasteesta. Osa äkillisistä vaurioista voi korjaantua, jos maksa saa aikaa uusiutua ja taustasyy pystytään hoitamaan. Pitkälle edennyt krooninen rakennemuutos voi jäädä pysyväksi. Jatkohoidossa huomioidaan myös kipu, ravinnonsaanti ja kissan elämänlaatu.

Ehkäisy

  • Ruoki kissaa oikein ja pidä se normaalipainossa.
  • Pidä myrkyt ja myrkylliset ruoat poissa kissan ulottuvilta.
  • Käy iäkkään kissan kanssa säännöllisesti terveystarkastuksissa.
  • Rokota kissa kissaruttoa ja muita tartuntatauteja vastaan.
  • Käytä lääkkeitä harkiten ja vain eläinlääkärin määräyksestä.

Rokotukset suojaavat tietyiltä infektioilta, mutta eivät estä kaikkia maksan vajaatoiminnan syitä. Painonhallinta toteutetaan ilman paastottamista. Jos syöminen vähenee, syy selvitetään ajoissa sen sijaan, että odotettaisiin lihavan kissan laihtuvan itsestään. Kotona ei voida ehkäistä jokaista maksasairautta.

Tärkeää kissanomistajalle

Maksan vajaatoiminta on kissalle erittäin vaarallinen tila, joka vaatii kiireellistä apua. Muista: keltaisuus, verenvuototaipumus, syömättömyys ja käytöksen muutokset ovat merkkejä, joiden vuoksi kissa on vietävä heti eläinlääkäriin. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on pelastaa kissan henki.

Tämä artikkeli on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä korvaa eläinlääkärin hoitoa. Jos huomaat kissallasi sairauden oireita, ota yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako kohonnut maksa-arvo maksan vajaatoimintaa?

Ei yksinään. Arvo voi kertoa soluvauriosta tai sappiteiden häiriöstä. Varsinaista toimintakykyä arvioidaan oireiden, muiden veritulosten ja tarvittavien lisätutkimusten avulla.

Pitääkö maksasairaan kissan proteiinia vähentää?

Ei automaattisesti. Riittävä ravitsemus on välttämätöntä, ja esimerkiksi lipidoosissa tarvitaan riittävästi proteiinia. Enkefalopatiassa ruokavalio sovitetaan oireisiin eläinlääkärin ohjeella.

Voiko kissa toipua maksan vajaatoiminnasta?

Toipuminen on mahdollista joissakin tilanteissa, mutta sitä ei voida luvata. Ennusteeseen vaikuttavat sairauden syy, jäljellä oleva maksan toiminta, komplikaatiot ja hoitoon saatu vaste.

Tassusen toimitus

Lähteet

Työkalut
Kissan oireetRokotusohjelmaMyrkyllistä vai ei?RotuluetteloMikä rotu sopii minulle?RuokalaskuriIkä ihmisvuosinaKaikki työkalut →