Suun emässyöpymä kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Keskeytä altistus ja estä uuden aineen nuoleminen vaarantamatta itseäsi. Siirrä kissa pois kemikaalista ja ota heti yhteys eläinlääkäriin. Pyydä juuri kyseiselle tuotteelle sopivat huuhteluohjeet. Suuhun ei suunnata voimakasta vesisuihkua eikä nestettä kaadeta väkisin nielemisvaikeuksista kärsivälle kissalle.

Älä neutraloi emästä etikalla, sitruunalla tai muulla hapolla. Reaktio voi tuottaa lämpöä ja lisätä vauriota. Älä myöskään oksennuta, sillä aine kulkisi uudelleen vaurioituneiden kudosten kautta. Lääkehiili ei sido syövyttäviä aineita tarkoituksenmukaisesti eikä ole tällaisen altistuksen oma-aloitteinen kotihoito.

Hoidossa voidaan tarvita kivunlievitystä, nesteytystä ja ruoansulatuskanavan limakalvoa suojaavaa lääkitystä. Antibiootin tarve arvioidaan kudosvaurion ja infektion perusteella. Hengitysteiden turpoaminen tai vaikea yleisvoinnin häiriö voi vaatia sairaalahoitoa. Ihmisille tarkoitettuja suuvesiä, puudutteita tai kipulääkkeitä ei kokeilla omin päin.

Vaikean ruokatorvivaurion yhteydessä turvallinen ravitsemus voidaan joutua järjestämään ruokintaletkun avulla. Sen paikka ja ruokintatapa valitaan niin, että vaurio ja nielemisen turvallisuus huomioidaan. Pelkkä suun kivun helpottuminen ei osoita, että kaikki ruoka tai juoma olisi jo turvallista antaa tavalliseen tapaan.

Jos myöhemmin todetaan arpiahtauma, sitä voidaan hoitaa esimerkiksi tähystyksessä tehtävällä laajennuksella. Toimenpide voi vaatia uusimista, ja ahtauman sijainti sekä vaikeus vaikuttavat suunnitelmaan. Kortisoni ei ole varma keino estää arpeutumista, eikä tällaista lääkitystä aloiteta kotona varmuuden vuoksi.

Pyydä selkeä ohje siitä, mitä kissa saa syödä ja miten lääkkeet annetaan. Kirjaa todellinen syöminen ja juominen, nielemisen sujuminen sekä mahdollinen ruoan palautuminen. Ruokaa ei työnnetä väkisin suuhun. Jos kissa ei saa riittävästi ravintoa, hoitopaikan kanssa sovitaan tuen muuttamisesta. Painon lasku ja vähenevä syöminen voivat kertoa, ettei ravinnonsaanti ole riittävää, vaikka kissa yhä kävisi ruokakupilla. Kirjaukset auttavat hoitopaikkaa arvioimaan muutoksen.

Seuraa myös hengitystä, vireyttä ja kipuun viittaavaa käytöstä. Lisääntyvä kuolaaminen, uusi verenvuoto tai paheneva nielemisvaikeus on syy ottaa yhteyttä uudelleen. Ruokintaletkua käytettäessä yskiminen, kakominen tai hengitysvaikeus ruokinnan aikana edellyttää ruokinnan keskeyttämistä ja välitöntä ohjetta hoitopaikasta.

Ennuste riippuu aineesta, pitoisuudesta, altistuksen kestosta ja kudosvaurion syvyydestä. Lievemmästä vauriosta voi toipua hyvin, mutta ruokatorven tai mahalaukun puhkeaminen on erittäin vakava komplikaatio. Sovitut kontrollit tarvitaan myös näkyvien suuhaavojen paranemisen jälkeen, jos nielemisessä on muutoksia.