Suun levyepiteelikarsinooma kissoilla: syyt, oireet ja ehkäisy

Suun levyepiteelikarsinooman aggressiivisuuden vuoksi hoito on kissoilla vaikeaa:

• Leikkaus on mahdollinen vain varhaisvaiheessa ja pienissä kasvaimissa.
• Sädehoitoa käytetään joskus kasvaimen kasvun hillitsemiseen.
• Solunsalpaajahoito tehoaa kissoilla yleensä huonosti.
• Oireita lievittävä hoito (kivunlievitys, ruokinnan tukeminen, hoiva) helpottaa kissan oloa.

Leikkausmahdollisuutta ei ratkaista ainoastaan näkyvän kasvaimen koosta. Sijainti, luuhun tai kieleen leviäminen ja mahdollisuus saada riittävät poistomarginaalit ovat keskeisiä. Valikoiduissa tapauksissa on tehty laajojakin leikkauksia, mutta tämä ei ole kaikille sopiva vaihtoehto. Toipuminen ja myöhempi syöminen on suunniteltava ennen päätöstä.

Laaja leukaan ja kieleen kohdistuva leikkaus voi edellyttää pysyvää ravitsemusletkua ja vaativaa kotihoitoa. Pienissä potilassarjoissa on kuvattu pitkiäkin hoitotuloksia, mutta myös vakavia komplikaatioita. Tällaiset valikoitujen potilaiden tulokset eivät ole tavallisen suusyöpäpotilaan ennustelupaus.

Sädehoidon ja lääkehoidon tavoitteet

Sädehoidon tarkoitus voi olla paikallisen kasvun hallinta tai oireiden lievittäminen. Suunnitelmaan vaikuttaa, onko kasvain poistettu vai jäänyt paikalleen. Hoito voi ärsyttää suun kudoksia, joten kivunlievitystä ja ravitsemusta seurataan samalla. Solunsalpaajat tai muut syöpälääkkeet eivät yleensä yksin saa kasvainta häviämään; mahdollinen hyöty suhteutetaan haittoihin ja kissan toimintakykyyn.

Syömisen ja lääkityksen tukeminen

Oireita lievittävä eli palliatiivinen hoito on aktiivista hoitoa myös silloin, kun kasvain ei ole parannettavissa. Siihen voivat kuulua usean menetelmän kivunhoito, pahoinvoinnin hallinta ja ruokinnan tuki. Jos lääkkeiden antaminen suun kautta aiheuttaa kipua, antotapaa tai hoitosuunnitelmaa muutetaan eläinlääkärin kanssa.

Ravitsemusletku voi mahdollistaa ruoan ja joidenkin lääkkeiden antamisen kipeän suun ohi. Se ei kuitenkaan poista kasvaimen aiheuttamaa kipua. Letkun tyyppi ja käyttökelpoinen ravinto valitaan yksilöllisesti, ja omistaja opetetaan käyttämään sitä. Tukkeutumisesta, irtoamisesta tai tulehtuneesta asennuskohdasta ilmoitetaan hoitopaikkaan; letkua ei työnnetä takaisin omin päin.

Ruiskuruokintaa tai ruoan hieromista tassuihin ei käytetä vastustelevan kissan pakottamiseen syömään. Se voi pahentaa kipua, ruokavastenmielisyyttä ja stressiä. Riittämätön ravinnonsaanti korjataan hoitosuunnitelmalla. Myös pehmeää ruokaa syövän kissan kivunlievitys arvioidaan, sillä syöminen ei yksin osoita suun olevan kivuton.

Elämänlaadun seuranta

Kirjaa, pystyykö kissa lepäämään, peseytymään, syömään tai vastaanottamaan letkuruokinnan rauhallisesti ja olemaan yhteydessä tuttuihin ihmisiin. Seuraa myös kuolaamista, verenvuotoa ja painon kehitystä. Hoidon kuormitus ja kissan halukkuus lääkitykseen kuuluvat kokonaisarvioon, eivät vain kasvaimen mitat.

Sovi etukäteen, miten toimitaan, jos kipu pahenee, nieleminen vaikeutuu tai kotona annettava hoito ei enää onnistu. Jos kärsimystä ei pystytä riittävästi lievittämään, eläinlääkärin kanssa keskustellaan myös eutanasiasta. Päätöstä ei tarvitse siirtää siihen asti, että kissa ei enää lainkaan liiku tai hengitä normaalisti.

Ennuste on valitettavasti useimmiten huono.

Ennuste vaihtelee sijainnin, laajuuden, saavutettavien leikkausrajojen ja hoitovasteen mukaan. Hyvä oireiden hallinta voi parantaa jäljellä olevan ajan laatua, vaikka se ei pysäyttäisi kasvainta. Kontrollien tarkoituksena on arvioida sekä paikallista tilannetta että sitä, hyötyykö kissa edelleen valitusta hoidosta.