Viinirypäle- ja rusinamyrkytys koiralla: toimi heti

Yleiskuvaus

Viinirypäleet ja niistä kuivatut rusinat kuuluvat samaan myrkytysriskiin. Myös sultanarusinat ja korintit ovat koiralle vaarallisia. Kaikki altistuneet koirat eivät sairastu. Vaikeasti sairastuvaa yksilöä ei kuitenkaan voida tunnistaa ennalta.

Alankomaiden myrkytystietokeskukselle ilmoitettujen altistusten seurannassa oli 95 koiraa. Koirista 14,7 %:lle kehittyi oireita. Akuutti munuaisvaurio todettiin 1 %:lla. Seurannan koirista 72 eli 76 % oksennutettiin eläinlääkärissä. Luvut eivät kuvaa hoitamatta jätetyn altistuksen riskiä.

Tauti on tärkeä erottaa tavallisesta ohimenevästä vatsavaivasta, koska munuaisvaurio voi ilmaantua viiveellä. Aikainen hoito voi estää tai rajoittaa munuaisvauriota.

Syyt

Todennäköisimpinä haitallisina aineina pidetään viinihappoa ja sen suolaa, kaliumvetytartraattia. Viinihapon pitoisuus vaihtelee hedelmästä toiseen. Myös koirien herkkyys vaihtelee. Siksi pelkkä hedelmien lukumäärä ei kerro yksittäisen koiran lopputulosta.

Koiran munuaiset poistavat näitä orgaanisia happoja huonosti. Viinihappoa voi kertyä munuaisten proksimaalisiin eli munuaistiehyiden alkuosan soluihin. Soluvaurio voi heikentää munuaisten toimintaa. Tavallisten herukoiden, Ribes-suvun marjojen, syömistä ei ole yhdistetty tähän samaan munuaisvaurioon. Englannin sana currant voi siis tarkoittaa eri tuotetta kuin suomalainen herukka.

Yli 1 viinirypäle tai rusina voi sisältää munuaisille haitallisen määrän viinihappoa 4,5 kilogrammaa painavalle koiralle. Tämä ei ole turvallisuusraja pienemmälle määrälle. Myös muutama hedelmä voi olla joillekin koirille vaarallinen. Viinihappoa on myös tamarindissa ja viinikivessä.

Riskitekijät

Aiempi ongelmaton syöminen ei osoita, että seuraava altistus olisi turvallinen. Hedelmiä sisältävät keksit, kakut ja muut juhlaruoat lisäävät tahattoman syömisen mahdollisuutta. Myös jäteastiaan tai kompostiin pääsy altistaa. Pihalla kasvava köynnös voi tarjota koiralle hedelmiä ilman omistajan huomaamista.

Brittiläisissä päivystystapauksissa kuolleisuuden havaittiin lisääntyvän iän mukana. Suurempi paino liittyi samassa tarkastelussa korkeampaan kuolleisuuteen. Yhteys voi selittyä esimerkiksi iällä, muilla sairauksilla tai rotujakaumalla. Havainto ei tarkoita, että pieni koira olisi suojassa.

Ennestään munuais- tai sydänsairas koira tarvitsee erityisen tarkkaa seurantaa akuutin munuaisvaurion yhteydessä. Myös käytössä olevat munuaisille haitalliset lääkkeet vaikuttavat hoidon suunnitteluun.

Brittiläisen päivystysaineiston koirista 43,3 % oli 0–2-vuotiaita. Tämä on altistuneiden ikäjakauma, ei todiste nuorten suuremmasta munuaisherkkyydestä. Joulukuulle osui 22,0 % koirien altistuskirjauksista.

Tyypilliset oireet

Oireita voi alkaa 6–24 tunnissa syömisen jälkeen. Oksentelu tai ripuli alkaa usein jo 6–12 tunnissa. Tavallisia muutoksia ovat:

• Oksentelu.
• Ripuli tai veri ulosteessa.
• Ruokahalun heikkeneminen.
• Vatsan kipu tai turpoaminen.
• Kuolaaminen.
• Väsymys tai voimattomuus.
• Lisääntynyt juominen tai virtsaaminen.

Myöhemmin voi tulla horjumista, raajojen turvotusta ja vapinaa. Virtsantuotanto voi romahtaa jo 24–48 tunnissa. Vaikean vajaatoiminnan kehittymiselle kuvataan myös 24–72 tunnin aikahaarukka. Alkuvaiheen oireettomuus ei siksi riitä kotiseurannan perusteeksi.

Munuaisvaurio voi ilmetä myös 48–72 tunnin kuluttua syömisestä.

Koira voi myös kuivua.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vaikeassa munuaisvauriossa elimistö ei poista kuona-aineita normaalisti. Virtsaamattomuuteen liittyy suuri kuolemanriski hoidosta huolimatta. Toipuneelle koiralle voi jäädä pitkäaikainen munuaisongelma. Varhain hoidettujen ja munuaisvauriolta säästyvien koirien ennuste on yleensä erinomainen.

Vuosien 2018–2024 brittiläisissä päivystyskirjauksissa oli sekä epäiltyjä että varmistettuja altistuksia. Koirien joukossa kirjattiin 295 kuolemaa tai lopetusta, yhteensä 0,9 %. Munuaisvauriota ei vahvistettu kaikilla, joten luku ei ole todetun munuaismyrkytyksen kuolleisuus.

Vaikeaan munuaisvaurioon voi liittyä sydämen rytmihäiriöitä. Myös korkea verenpaine on mahdollinen komplikaatio. Se voi aiheuttaa esimerkiksi kouristelua tai verkkokalvon irtoamisen. Nämä ovat munuaisvaurion seurauksia, eivät kaikilla altistuneilla ilmeneviä oireita.

Vaikeassa munuaisvauriossa kuona-aineiden kertyminen voi itsessään pahentaa ruoansulatusoireita. Pelkkä kreatiniinin korkeus ei luotettavasti kerro, palautuuko munuaisten toiminta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Diagnoosi perustuu erityisesti syömishistoriaan ja oireisiin. Myös oksennuksessa näkyvät hedelmänpalat voivat auttaa altistuksen tunnistamisessa. Hedelmä voi näkyä oksennuksessa vielä 12 tunnin kuluttua syömisestä. Vastaanotolle tarvitaan arvio syödystä tuotteesta, määrästä ja ajankohdasta.

Veri- ja virtsakokeilla arvioidaan munuaisten toimintaa. Alkutuntien veriarvot voivat olla normaalit. Siksi kokeita voidaan uusia 2–3 päivän aikana. Kreatiniini voi alkaa nousta ennen ureaa.

Joillakin koirilla kohoavat myös kalsium ja fosfori. Maksa- tai haimaentsyymit voivat tilapäisesti kohota. Virtsassa voidaan todeta munuaistiehyiden vaurioon sopivia lieriöitä. Myös proteiinia tai glukoosia voi erittyä virtsaan.

Virtsamäärän seuranta kertoo munuaisvaurion vaikeudesta. Veren suolatasapaino tutkitaan, koska elektrolyyttihäiriöt ovat munuaisvauriossa tavallisia. Myös veren happamoituminen on mahdollinen löydös. Tarvittaessa selvitetään muita munuaisvaurion syitä, kuten etyleeniglykoli tai leptospiroosi.

Akuutin munuaisvaurion selvittelyssä munuaisnäyte ei yleensä ole ensivaiheen tutkimus. Verenkuvasta tarkistetaan myös verihiutaleet.

Kohonnut kreatiniini voi osin liittyä nestevajaukseen eikä vain munuaiskudoksen vaurioon. Siksi nestehoidon vastekin auttaa tilanteen arvioinnissa. Joillakin altistuneilla verensokeri voi nousta tilapäisesti. Vaikean munuaisvaurion yhteydessä verenpainetta suositellaan mitattavaksi 2–4 kertaa vuorokaudessa. Seurannan tiheys sovitetaan sairauden etenemiseen.

Toipumisen runsasvirtsaisessa vaiheessa veren kalium voi puolestaan laskea liian matalaksi.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Myrkytykseen ei ole erityistä vastalääkettä. Alkuvaiheen hoidolla pyritään poistamaan jäljellä oleva hedelmä ja estämään lisäimeytymistä. Hyvävointinen, äskettäin altistunut koira voidaan oksennuttaa vastaanotolla. Kotona ei aloiteta oksennuttamista tai lääkehiilen antamista omin päin.

Mahalaukun tyhjentäminen voi auttaa useidenkin tuntien jälkeen, koska hedelmät voivat viipyä mahalaukussa. Alankomaiden seurannassa hedelmää saatiin pois 98 %:ssa alle 4 tunnin sisällä oksennutetuista tapauksista. Kun aikaa oli kulunut 4–12 tuntia, osuus oli 83 %. Tämä kertoo mahalaukun tyhjentymisestä, ei varmuudesta välttää munuaisvaurio.

Lääkehiilen hyöty juuri tässä myrkytyksessä on epäselvä. Suonensisäinen nesteytys korjaa nestevajausta ja korvaa jatkuvia nestehukkia. Tarvittaessa annetaan pahoinvointia ehkäisevää ja mahalaukkua suojaavaa lääkitystä. Hoidossa seurataan munuaisarvoja, elektrolyyttejä, virtsantuotantoa ja verenpainetta.

Suuren altistuksen tai 12 tunnin sisällä alkaneen ripulin jälkeen voidaan tarvita vähintään 48 tunnin suonensisäinen nesteytys. Nestemäärä sovitetaan aina koiran vointiin ja todelliseen tarpeeseen. Täysin oireettomalla, normaalisti nesteytyneellä koiralla runsas nesteytys ei automaattisesti ole tarpeen.

Virtsaamattomalle koiralle liika neste voi kertyä elimistöön. Se voi aiheuttaa keuhkopöhön ja hidastaa munuaisten palautumista. Pelkkä suuren nestemäärän antaminen virtsaamisen pakottamiseksi ei paranna munuaisvaurion lopputulosta. Nestehoidon turvallisuutta arvioidaan painon, tutkimuslöydösten ja virtsan avulla.

Vaikea virtsaamaton munuaisvaurio voi vaatia dialyysiä. Dialyysi poistaa kuona-aineita verestä. Hoidosta huolimatta ennuste voi olla varauksellinen. Jos ruokahaluttomuus jatkuu tai sen arvioidaan jatkuvan yli 48 tuntia, ravitsemustuki on tarpeen.

Vaikean akuutin munuaisvaurion sairaalahoito kestää usein noin 1 viikon, joskus pidempään. Kotiutuminen edellyttää vakaata vointia ilman suonensisäisen hoidon tarvetta. Munuaisvauriosta palautuminen voi jatkua päivistä kuukausiin. Ensimmäisten päivien hidas paraneminen ei vielä tarkoita pysyvää toimintakyvyn menetystä.

Akuutin munuaisvaurion sairaalavaiheessa proteiinia ei yleensä rajoiteta automaattisesti. Ravitsemustuki voi sisältää letkuruokintaa. Myös ruoan mukana annettava neste huomioidaan kokonaisnestemäärässä. Jos mukana on haimatulehdus, runsasrasvaista ruokaa vältetään.

Virtsaneritystä lisäävien lääkkeiden ei ole osoitettu parantavan akuutin munuaisvaurion ennustetta. Toipuvan koiran nesteytystä voidaan vähentää, kun juominen tai letkun kautta saatu neste riittää ja kreatiniini laskee. Ennen kotiutusta varmistetaan myös kreatiniinin vakaantuminen.

Akuutin munuaisvaurion aikana vältetään munuaisille haitallisia lääkkeitä, kuten tulehduskipulääkkeitä.

Ennaltaehkäisy

Viinirypäleitä, rusinoita, sultanoita ja korintteja ei anneta koiralle herkuksi. Sama koskee niitä sisältäviä ruokia. Elintarvikkeet säilytetään koiran ulottumattomissa. Myös jäteastiat ja komposti suojataan.

Juhlapäivinä rusinoita voi olla kakuissa, kekseissä ja suklaatuotteissa. Myös pöydälle tai paketteihin jätetyt ruoat pidetään koiran ulottumattomissa. Tarkista ainesosat ennen kuin annat ihmisille tarkoitettua leivonnaista koiralle. Epäselvässä altistuksessa arvioon otetaan koko tuote, sillä mukana voi olla muitakin vaarallisia ainesosia. Katso myös koiralle myrkylliset aineet.

Pihan viiniköynnösten hedelmiin pääsy estetään. Aiempi oireettomuus ei ole syy kokeilla hedelmiä uudelleen.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota yhteyttä heti ja kerää samalla tuotepakkaus tai ainesosaluettelo. Arvioi puuttuva määrä, syömisaika ja koiran paino. Kerro oksentelusta, virtsaamisesta ja mahdollisista aiemmista munuaisongelmista sekä käytössä olevista lääkkeistä. Älä viivytä lähtöä yrittämällä laskea tarkkaa turvallista hedelmämäärää. Älä anna suolaa, talouskemikaaleja tai ihmisten lääkkeitä kotikonstina.

Noudata kotiutuksen seurantaa ja kirjaa ruokahalu, juominen, virtsaaminen sekä painon muutokset. Munuaisvaurion jälkeen ensimmäinen kontrolli tehdään yleensä muutamien päivien kuluessa kotiutumisesta. Aluksi munuaistoimintaa suositellaan seurattavaksi vähintään 3 kuukauden välein 1 vuoden ajan. Jatkokontrollit sovitetaan jäljelle jääneeseen munuaissairauteen.

Usein kysyttyä

Onko pieni määrä viinirypäleitä turvallinen?

Turvallista määrää ei voida ennustaa, koska viinihapon pitoisuus ja koirien herkkyys vaihtelevat. Myös muutama hedelmä voi olla vaarallinen. Ota yhteys eläinlääkäriin heti ja kerro syöty tuote, määrä sekä ajankohta mahdollisimman tarkasti.

Pitääkö oireettomankin koiran mennä arvioon?

Kyllä, tunnettu tai epäilty syöminen vaatii välittömän yhteydenoton, vaikka koira näyttäisi terveeltä. Varhaiset veriarvot voivat olla normaalit. Vastaanotto arvioi, tarvitaanko mahalaukun tyhjennystä, tutkimuksia tai seurantaa. Hedelmä voi viipyä mahalaukussa useita tunteja.

Onko eläinlääkäriin lähtemisestä hyötyä vielä tuntien jälkeen?

On. Hedelmiä voi olla mahalaukussa useiden tuntien ajan, ja eläinlääkäri arvioi turvallisen poistamisen mahdollisuuden. Munuaisvaurio voi myös kehittyä viiveellä. Viivettä ei pidä pidentää siksi, että koiralla ei aluksi ollut lainkaan oireita.

Sulkeeko normaali verikoe myrkytyksen pois?

Ei alkuvaiheessa. Ensimmäisten tuntien veriarvot voivat olla normaalit. Uusintakokeita voidaan tarvita 2–3 päivän aikana. Tutkimustulos tulkitaan yhdessä syömishistorian, oireiden ja virtsantuotannon kanssa, ja seuranta toteutetaan aina juuri kyseiselle koiralle annetun vastaanoton ohjeen mukaan.

Voiko koira toipua munuaisvauriosta?

Voi, mutta munuaisvaurion kehittyminen tekee ennusteesta vakavan. Osa koirista saa pitkäaikaisen munuaisongelman. Munuaisvauriosta palautuminen voi kestää päivistä kuukausiin. Ensimmäinen kontrolli tehdään yleensä muutamien päivien kuluessa kotiutuksesta. Hidas paraneminen alkuvaiheessa ei vielä osoita palautumatonta vauriota.

Voinko antaa lääkehiiltä tai oksennuttaa kotona?

Älä aloita näitä toimia omin päin. Hyvävointinen, äskettäin altistunut koira voidaan oksennuttaa eläinlääkärissä. Lääkehiilen teho tässä myrkytyksessä on epäselvä. Erityistä vastalääkettä ei ole, joten alkuvaiheen hoito on tärkeää. Soita ensin vastaanotolle ja noudata koirallesi annettua toimintaohjetta.