Anaplasmoosi koiralla: oireet, testit ja hoito

Yleiskuvaus

Anaplasmat elävät koiran solujen sisällä. Anaplasma phagocytophilum -bakteeri infektoi neutrofiilejä eli tiettyjä valkosoluja. Sen aiheuttamaa tautia kutsutaan granulosyyttiseksi anaplasmoosiksi. Toinen laji, Anaplasma platys, infektoi verihiutaleita. Se aiheuttaa verihiutaleiden määrän jaksoittaista laskua. Eri lajit voivat tuottaa osittain samanlaisia yleisoireita, vaikka niiden kohdesolut eroavat toisistaan.

Vuonna 2023 julkaistussa suomalaisessa tutkimuksessa bakteeria etsittiin lemmikkikoirista ja kissoista poistetuista punkeista. Anaplasma phagocytophilum löytyi 12 punkista eli 3,5 %:sta tutkituista punkeista. Tutkittuja punkkeja oli yhteensä 342. Nämä ovat punkkien bakteerilöydöksiä, eivät arvio koirien sairastumisprosentista. Myös terveeseen koiraan kiinnittynyt punkki voi siis olla altistumisen lähde.

Suomalaisen punkkitutkimuksen keräys tehtiin 10 eläinlääkäriasemalla. Kun kaikki tutkitut taudinaiheuttajat laskettiin mukaan, niitä todettiin 17 %:ssa punkeista. Keräyksessä yleisin punkkilaji oli tavallinen puutiainen. Sen osuus oli 84,5 % tutkituista punkeista. Taigapunkkeja oli 14,9 %.

Syyt

Tartunta siirtyy koiraan sitä imevän punkin välityksellä. Bakteerin siirtymiseen tarvitaan tavallisesti noin 24–48 tunnin kiinnittyminen. Oireet alkavat yleensä 1–2 viikon kuluessa puremasta. Punkki poistetaan silti heti löytämisen jälkeen, eikä arvioitu tartunta-aika ole syy odottaa.

Veren mukana leviävä anaplasmatartunta voi siirtyä myös verensiirrossa. A. platys -bakteerin levittäjäksi on liitetty ruskea koirapunkki, Rhipicephalus sanguineus. Suomessa lemmikkeihin kohdistuvaan punkkiriskiin liittyvät tavallinen puutiainen, Ixodes ricinus, ja taigapunkki, Ixodes persulcatus. Punkkilaji ja matkahistoria vaikuttavat siksi siihen, mitä taudinaiheuttajia vastaanotolla epäillään.

Tartunnan käynnistämä tulehdus voi vähentää verihiutaleita sekä niiden tuhoutumisen että heikentyneen tuotannon kautta. Verihiutaleiden vähyys altistaa verenpurkaumille ja muulle verenvuodolle. Kyse ei siis ole vain puremakohdan paikallisesta ihoärsytyksestä.

Anaplasman infektoimia soluja löytyy verenkierrosta sekä esimerkiksi pernasta, maksasta ja luuytimestä. Euroopassa tavallinen puutiainen on A. phagocytophilum -bakteerin levittäjä.

Riskitekijät

Riski liittyy ennen kaikkea siihen, kuinka paljon koira kohtaa tartuntaa kantavia punkkeja. Korkea heinä, metsän aluskasvillisuus ja lehtikarike lisäävät mahdollisuuksia punkkikontaktiin. Myös hoitamaton punkkisuojaus lisää altistumisen mahdollisuutta.

Suomessa puutiaisten määrän ja levinneisyyden kasvu koskee myös kaupunkien ja taajamien ympäristöjä. Pelkkä kaupunkiasuminen ei siksi poista riskiä. Matkustava koira voi kohdata punkkeja eri vuodenaikoina eri alueilla. Luotettavaa Suomessa sovellettavaa rotu- tai sukupuolialttiutta ei ole tässä yhteydessä osoitettavissa.

Ulkoillessa koiran pitäminen polulla vähentää joutumista punkkien suosimaan tiheään kasvillisuuteen.

A. platys -tartuntoja tavataan Euroopassa erityisesti Välimeren ilmaston maissa. Kylmemmän ilmaston maissa tapauksia todetaan etenkin tältä alueelta tuoduilla eläimillä.

Tyypilliset oireet

Oireeton tartunta on tavallinen, joten kaikki altistuneet koirat eivät vaikuta sairailta. Kun oireita tulee, ne voivat olla epämääräisiä ja muistuttaa monia muita sairauksia. Kotona näkyviä muutoksia ovat esimerkiksi:

• Kuume ja tavallista väsyneempi olemus.
• Ruokahalun heikkeneminen tai syömättä jättäminen.
• Ontuminen ja liikkumisen muuttuminen jäykäksi.
• Lihaskipu ja haluttomuus liikkua normaalisti.
• Oksentelu tai ripuli.
• Harvinaisena nenäverenvuoto.

Osalla koirista esiintyy myös kuivumista. Harvinaisia oireita ovat niskakipu ja kouristukset. Tutkimuksessa voidaan todeta suurentuneita imusolmukkeita tai perna.

Harvinaisempiin oireisiin voi kuulua yskää tai raskaalta näyttävää hengitystä. Myös nivelkipu kuuluu koiralla mahdollisiin anaplasmatartunnan oireisiin.

Komplikaatiot ja seuraukset

Verihiutaleiden vähyys eli trombosytopenia on tavallisin verenkuvan muutos. Se ilmaantuu usein 1–2 viikon kuluttua tartunnasta. A. platys -tartunnassa verihiutaleiden määrä voi laskea ja nousta 1–2 viikon jaksoissa ilman hoitoa. Tämä voi vaikeuttaa tilanteen arviointia yhden verinäytteen perusteella.

Vaikeasti oireilevalla koiralla on syytä selvittää myös muut samanaikaiset punkkivälitteiset tartunnat. Oireisen, hoidetun koiran ennuste on yleensä hyvä. Hoito ei kuitenkaan tuota varmaa suojaa uutta tartuntaa vastaan. Oireet voivat palata uuden punkkialtistuksen jälkeen.

Anaplasmoosin oireet muistuttavat usein borrelioosia, ja koiralla voi olla molemmat tartunnat samanaikaisesti. Näitä tauteja tavataan samoilla alueilla, koska niitä levittävät samat punkkilajit. Anaplasmavasta-aineiden löytyminen ei siten sulje pois muuta ontumisen tai kuumeen aiheuttajaa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Diagnoosi muodostetaan oireiden, verikokeiden ja tartuntatestien kokonaisuudesta. Verenkuvasta tarkastetaan erityisesti verihiutaleiden määrä. Vasta-ainetesti mittaa elimistön vastetta bakteerille. Positiivinen tulos voi kuvata aiempaa altistumista aktiivisen taudin sijaan. Vasta-aineet voivat säilyä veressä kuukausia tartunnan jälkeen.

Vasta-ainetesti voi olla vielä negatiivinen ensimmäisen 1 viikon aikana tartunnasta. Tarvittaessa vasta-aineet tutkitaan uudesta näytteestä 2–4 viikon kuluttua. Vasta-ainetesti ei myöskään erota eri anaplasmalajeja toisistaan.

PCR-tutkimuksella etsitään bakteerin perimäainesta esimerkiksi verinäytteestä. Bakteerin perimää voidaan havaita jo ensimmäisellä tartunnan jälkeisellä viikolla. PCR mahdollistaa myös tartunnan aiheuttaneen anaplasmalajin tunnistamisen. Näyte pyritään ottamaan mahdollisimman varhain ja ennen antibiootin aloitusta.

Jo aloitettu antibiootti voi vähentää veressä olevia bakteereja ja tehdä PCR-tuloksesta negatiivisen. Myös luonnollisesti pieni bakteerimäärä voi jäädä testin havaitsemisrajan alapuolelle. Negatiivinen tulos tulkitaan siksi suhteessa näytteenottoaikaan ja koiran muuhun tilanteeseen. Verisivelyssä voidaan nähdä bakteerikertymiä eli moruloita neutrofiileissä tai verihiutaleissa. Niitä on kuitenkin usein vaikea löytää edes sairauden akuutissa vaiheessa.

Neutrofiilissä näkyvä morula ei erota anaplasmaa luotettavasti Ehrlichia ewingii -tartunnasta. Laboratoriomenetelmän valinta on siksi erityisen oleellista, kun matkustaneella koiralla epäillään useita eri verisoluihin kohdistuvia bakteereja.

Vasta-aineiden muodostuminen havaittavaksi voi kestää 1–4 viikkoa altistumisesta. Parinäytteet otetaan käytännössä usein 3–4 viikon välein. Vasta-ainetestissä voi olla ristireaktioita muiden bakteerien, esimerkiksi A. platys -bakteerin kanssa. Verisolunäytteen valkosolukerroksesta tehty sively voi parantaa moruloiden löytymistä. Mikroskoopissa saatu positiivinen löydös suositellaan varmistamaan PCR-tutkimuksella.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Oireista anaplasmoosia hoidetaan tavallisesti doksisykliini-antibiootilla. Koira alkaa usein voida paremmin 1–2 päivässä hoidon aloittamisesta. Useimmilla oireet väistyvät ensimmäisen 1 viikon aikana antibiootin aloituksesta. Hoitoa jatketaan silti eläinlääkärin suunnitelman mukaisesti, eikä voinnin nopea koheneminen ole ohje lääkkeen lopettamiseen.

Pelkkä positiivinen vasta-ainetesti ilman oireita ja verenkuvan muutoksia ei edellytä antibioottihoitoa. Hoidon tarvetta arvioitaessa tarkastetaan siksi myös muut veritulokset. Seuranta voi sisältää lisätestejä diagnoosin varmistamiseksi. Jos epäily herää vasta seulontatestistä, tulos ei automaattisesti tarkoita, että koiralla olisi meneillään kuumetauti.

Eläinlääkäri voi määrätä tarvittaessa kipulääkettä. Kuivunut tai muuten huonovointinen potilas voi tarvita myös nestehoitoa. Osaan tapauksista liittyy immuunivälitteinen tulehdusreaktio. Tällöin kortikosteroidi ja muu tukihoito voivat olla tarpeen. Useimmat lievät tapaukset eivät kuitenkaan tarvitse laajaa tukihoitoa.

Jos doksisykliiniä ei ole saatavilla, eläinlääkäri voi valita vaihtoehdoksi minosykliinin. Joissakin tapauksissa bakteeria voi jäädä elimistöön hoidosta huolimatta. Uudelleen ilmaantuvien oireiden yhteydessä arvioidaan sekä vanhan tartunnan aktivoitumista että uutta tartuntaa. Positiiviseksi todetun koiran punkkisuojauksen toimivuus tarkistetaan samalla.

Doksisykliini kuuluu anaplasmoosin hoitoon käytettyihin tetrasykliiniantibiootteihin. Tarpeettomat antibioottikuurit voivat lisätä antibioottiresistenssin kehittymistä ja heikentää myöhempien hoitojen tehoa. Kliinisesti toipuneen koiran vasta-ainetesti voi pysyä edelleen positiivisena. Uutta kuuria ei yleensä anneta vain testin muuttamiseksi negatiiviseksi.

Ennaltaehkäisy

Anaplasmoosiin ei ole koiralle rokotetta. Ehkäisy perustuu punkkialtistuksen vähentämiseen ja sopivaan punkkilääkitykseen. Valmiste valitaan koiralle sopivaksi ja sitä käytetään pakkausohjeen mukaan. Pelkkä turkin tarkastaminen ei riitä kaikkeen suojaukseen, sillä kaikkia punkkeja ei käytännössä löydetä.

Tarkasta koiran turkki ulkoilun jälkeen ja poista löytyneet punkit viipymättä. Kotipihalla nurmikon ja pensaikon pitäminen lyhyenä vähentää punkkien suosimia ympäristöjä. Lehtikasojen poistaminen kuuluu myös ehkäisykeinoihin. Punkkialueella tiheää aluskasvillisuutta ja korkeaa heinää kannattaa välttää.

Punkki poistetaan pihdeillä tai siihen tarkoitetulla irrottimella. Punkin sisältöön koskemista vältetään, tarvittaessa käsineiden avulla. Kädet pestään poistamisen jälkeen. Vain koiralle tarkoitettuja punkkivalmisteita ei anneta kissalle. Valkosipuli ei estä punkkien kiinnittymistä. Se voi lisäksi aiheuttaa koiralle anemiaa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa punkin löytymispäivä, mahdollinen matkailu ja ensimmäisten oireiden ajankohta. Ota vastaanotolle mukaan tiedot koiran punkkisuojasta ja kaikista lääkityksistä. Kerro, jos antibiootti on jo aloitettu ennen verinäytettä, sillä se voi vaikuttaa PCR-tulokseen. Seuraa kotona ruokahalua, vireyttä, liikkumista ja mahdollisia verenvuotoja. Sovi eläinlääkärin kanssa, mitä veriarvoja tarkistetaan ja milloin koiran voinnista ilmoitetaan uudelleen.

Anaplasmoosi voi sairastuttaa myös ihmisen. Se ei kuitenkaan tartu suoraan koirasta ihmiseen. Koira voi silti kuljettaa turkissaan punkkeja kodin sisälle. Tarkasta siksi ulkoilun jälkeen myös oma ihosi ja vaatteesi. Punkkialtistuksen muistaminen auttaa tulkitsemaan myöhemmin alkavia oireita, mutta diagnoosi vaatii koiran tutkimisen.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako positiivinen testi, että koira on sairas?

Ei välttämättä. Vasta-aineita voi olla veressä kuukausia aiemman tartunnan jälkeen. Oireeton koira, jonka verenkuva on normaali, ei tarvitse antibioottia pelkän vasta-ainetuloksen vuoksi. Eläinlääkäri ratkaisee lisätutkimusten tarpeen tuloksen ja koko tilanteen perusteella.

Voiko testi olla aluksi negatiivinen?

Kyllä. Vasta-ainetesti voi jäädä negatiiviseksi ensimmäisen 1 viikon aikana tartunnasta. Silloin uusi näyte 2–4 viikon kuluttua voi auttaa arvioinnissa. PCR-tutkimus voi löytää bakteerin perimää verinäytteestä jo tartunnan aivan varhaisessa vaiheessa.

Kuinka nopeasti antibiootti auttaa?

Moni oireinen koira alkaa piristyä 1–2 päivässä lääkityksen aloituksesta. Useimmilla oireet häviävät ensimmäisen 1 viikon kuluessa. Noudata silti määrättyä hoitoa loppuun. Jos vointi ei kohene odotetusti, ota uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin.

Voiko koira sairastua uudestaan?

Kyllä. Uusi tartunta on mahdollinen, kun koiraan kiinnittyy bakteeria kantava punkki. Sairastaminen ei näytä tuottavan suojaavaa vastustuskykyä. Punkkitorjuntaa pitää siksi jatkaa myös onnistuneen hoidon jälkeen. Positiivinen testitulos on myös tilaisuus tarkistaa käytössä olevan suojauksen toimivuus.

Voiko koira tartuttaa anaplasmoosin minuun?

Suoraa tarttumista koirasta ihmiseen ei tapahdu, vaan tartuntaan tarvitaan punkki. Koira voi kuitenkin tuoda punkkeja kodin sisälle. Siksi sekä koiran turkki että oma iho tarkastetaan ulkoilun jälkeen. Eläimen hyvä punkkisuojaus vähentää yhteistä altistumista.