Ampiaisen pisto koiralla: oireet, ensiapu ja hoito

Yleiskuvaus

Ampiaiset ja mehiläiset ruiskuttavat pistimellään myrkkyä kudoksiin. Ampiainen voi pistää toistuvasti, eikä sen pistin tavallisesti jää ihoon. Mehiläisen väkäsellinen pistin voi puolestaan jäädä ihoon myrkkypusseineen.

Pistin voi jatkaa myrkyn pumppaamista kudokseen vielä mehiläisen poistuttua. Sen poistaminen vähentää koiraan päätyvän myrkyn määrää.

Reaktio voi jäädä paikalliseksi tai kehittyä koko elimistön allergiseksi reaktioksi. Anafylaksia tarkoittaa äkillistä, vakavaa yliherkkyysreaktiota, joka voi uhata henkeä. Kaikki piston jälkeinen turvotus ei kuitenkaan ole anafylaksiaa.

Hyönteisten pistot ovat tavallisia keväällä, kesällä ja alkusyksyllä. Suomessa ampiaisen pisto osuu usein koiran päähän tai tassuihin.

Syyt

Ampiaismyrkyn yhdisteet aiheuttavat kipua, verisuonireaktioita ja mahdollisia allergiaoireita. Myrkky sisältää muun muassa entsyymejä, peptidejä ja elimistön tulehdusreaktioon vaikuttavia aineita. Paikallinen kipu voi alkaa muutamassa minuutissa pistosta.

Allergisessa reaktiossa IgE-vasta-aineet ja syöttösolut osallistuvat puolustusjärjestelmän liian voimakkaaseen vasteeseen. Allergeenin sitoutuminen syöttösoluun vapauttaa tulehduksen välittäjäaineita. Niihin kuuluu histamiini.

Välittäjäaineet voivat laajentaa verisuonia. Verisuonten läpäisevyys voi lisääntyä ja aiheuttaa kudosturvotusta. Vakavassa reaktiossa myös verenkierto voi romahtaa.

Koiran anafylaksiassa maksan verenkierto on erityisen keskeisessä asemassa. Maksan laskimoiden supistuminen voi nostaa porttilaskimon painetta ja kerätä verta vatsaontelon elimiin. Siksi ruoansulatuskanavan oireet voivat korostua koiralla enemmän kuin hengitysoireet.

Mehiläismyrkky voi aiheuttaa anafylaksian myös muulla kuin tavallisella IgE-välitteisellä mekanismilla. Vaihtoehtoiseen immuunireaktioon voivat osallistua IgG-vasta-aineet ja verihiutaleita aktivoiva välittäjäaine.

Riskitekijät

Nuuskiva koira voi saada piston kuonoon tutkiessaan hyönteistä. Lähellä maata olevat tassut ovat myös alttiina pistolle. Pesän häiritseminen voi altistaa useille pistoille eri puolilla kehoa.

Yhdyskunnissa elävät ampiaiset ja mehiläiset puolustavat pesäänsä voimakkaasti. Useimmat eivät muuten pistä, ellei niitä häiritä tai ahdisteta.

Aiempi herkistyminen myrkylle voi altistaa uudella pistolla voimakkaalle allergiselle reaktiolle. Reaktion vakavuuteen vaikuttavat allergeenin laatu ja määrä sekä koiran vasta-ainevaste. Suuri myrkkymäärä voi lisäksi aiheuttaa vakavia yleisoireita useiden pistojen jälkeen.

Pisto voi osua myös silmän tai korvan lähelle hyönteisen ollessa koiran ulottuvilla.

Ampiaiset voivat rakentaa pesän myös rakennuksen sisään, jos ne pääsevät sopivaan rakoon.

Tyypilliset oireet

Lievässä paikallisessa reaktiossa koira voi olla muuten hyvävointinen, mutta pistokohta aristaa ja kutisee. Kotona voivat näkyä esimerkiksi:

• Rajallinen turvotus ja punoitus pistokohdassa.
• Pistokohdan nuoleminen, pureminen tai raapiminen.
• Vinkuminen tai äkillinen kipureaktio.
• Tassun nostaminen ilmaan tai ontuminen.
• Kuolaaminen, etenkin suun alueen pistossa.
• Nokkosihottuma eli kutisevat kohoumat ihossa.
• Turvotuksen nopea leviäminen pään tai kaulan alueelle.

Nokkosihottuma voi näkyä karvapeitteen koholla olevina kohtina tai paljaan ihon punaisina paukamina. Voimakas kutina voi saada koiran pyörimään maassa tai hankaamaan itseään lattiaan.

Allerginen reaktio alkaa usein noin 20 minuutin sisällä pistosta, mutta voi viivästyä tuntien ajan. Anafylaksiassa voi esiintyä toistuvaa oksentelua, ripulia tai vatsakipua. Vakava reaktio voi kehittyä myös ilman selviä iho-oireita.

Komplikaatiot ja seuraukset

Suun tai nielun turvotus voi haitata hengitystä riippumatta siitä, kuinka pieni pistokohta näyttää olevan. Pään ja kaulan turvotusta voi syntyä myös muualla kehossa olleen piston jälkeen.

Lievät iho-oireet voivat edetä usean elinjärjestelmän reaktioksi. Anafylaksiaan voi liittyä verenpaineen lasku ja sokki. Hengitystiet voivat supistua ja hengittäminen vaikeutua. Hoitamaton vakava reaktio voi johtaa kuolemaan.

Useiden ampiaisen- tai mehiläisenpistojen aiheuttamaan myrkytykseen voi liittyä veristä oksentelua tai ripulia. Myös munuais- tai maksavaurio on mahdollinen. Vakavissa yleisreaktioissa voi esiintyä kouristuksia tai tajunnantason heikkenemistä. Nämä eivät ole tavallisen pienen paikallisreaktion tunnusmerkkejä.

Ihoon jäänyt mehiläisen pistin voi joskus aiheuttaa paiseen. Jatkuva raapiminen voi puolestaan hidastaa paranemista ja altistaa tulehdukselle.

Lievä paikallisreaktio voi hävitä nopeasti minuuteissa. Nokkosihottuma ja kasvojen allerginen turvotus helpottavat usein noin 24 tunnin kuluessa. Tämä ei ole odotusaika hengitysvaikeudessa tai huononevassa yleisvoinnissa.

Vaikeaan monipistomyrkytykseen voi liittyä punasoluihin kohdistuva immuunivälitteinen anemia. Myös verihiutaleiden määrä voi vähentyä. Ruumiinlämpö voi nousta merkittävästi vaikeassa monipistomyrkytyksessä. Hyönteismyrkyn laukaiseman anafylaktisen sokin yhteydessä on kuvattu myös vatsaontelon verenvuotoa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri selvittää oireiden alun, mahdollisen hyönteiskontaktin ja aikaisemmat vastaavat reaktiot. Iho ja pistokohta tutkitaan mahdollisen pistimen löytämiseksi. Aina pistämistä ei kuitenkaan nähdä.

Anafylaksiaa arvioidaan hengityksen, verenkierron, ruoansulatuskanavan ja ihon oireiden kokonaisuutena. Pelkkä ihon paukamointi voidaan luokitella lievemmäksi allergiseksi reaktioksi. Toistuvat vatsaoireet, hengitysoireet tai verenkierron häiriöt muuttavat arviota.

Verenpaineen lasku tai verenkierron romahtaminen merkitsee vaikeaa anafylaksiaa, vaikka muita elinjärjestelmiä olisi mukana vain vähän. Ihottuman puuttuminen ei sulje reaktiota pois.

Vatsan nopealla ultraäänitutkimuksella voidaan etsiä sappirakon seinämän turvotusta. Myös selittämätön vatsaontelon neste voi tukea epäilyä. Nämä ovat kliinistä kokonaisarviota täydentäviä löydöksiä.

Veri- ja virtsakokeita voidaan tarvita mahdollisten elinvaurioiden selvittämiseksi. Nopeasti samanaikaisesti ilmaantuneet oireet sopivat äkilliseen yliherkkyysreaktioon. Eri päivinä vähitellen kehittyvien oireiden kohdalla etsitään myös muita syitä.

Yksittäinen lievä, itsestään loppuva vatsaoire voi kuulua lievempään reaktioon. Omistajan ei silti tarvitse ratkaista luokitusta itse ennen yhteydenottoa eläinlääkäriin.

Hoito

Eläinlääkäri määrää lääkehoidon reaktion vakavuuden ja koiran tilanteen perusteella. Lievässä paikallisreaktiossa keskeistä on oireiden lievittäminen ja voinnin seuranta.

Jos mehiläisen pistin näkyy ihossa, sen voi poistaa varovasti esimerkiksi kortin reunalla pyyhkäisemällä. Myrkkypussia ei puristeta sormilla tai pinseteillä. Ampiaisen pistossa ihoon ei yleensä jää poistettavaa pistintä.

Viileä kostea kangas voi rauhoittaa pistokohdan ihoa ja vähentää turvotusta. Kylmäpakkaus kääritään kankaaseen ennen iholle asettamista. Sopiva viilennysjakso on noin 10 minuuttia kerrallaan, jos koira sietää sen rauhallisesti.

Eläinlääkäri voi käyttää lievään allergiseen reaktioon histamiinin H1-reseptoria salpaavaa antihistamiinia. Pelkkä antihistamiini ei ole vakavan anafylaksian ensisijainen hoito.

Anafylaksian keskeinen lääke on adrenaliini. Se annetaan eläinlääkärin arvion perusteella mahdollisimman varhain. Vaikeassa verenkiertohäiriössä adrenaliinia voidaan tarvita suonensisäisenä infuusiona sairaalassa. Suonensisäinen nestehoito tukee sokkipotilaan verenkiertoa. Lisähappi auttaa tarvittaessa hengityksen tukemisessa.

Kortisonitablettia on käytetty lievien ampiaisenpistoreaktioiden hoitoon. Rutiininomaista kortisonia ei kuitenkaan suositella anafylaksian hoidoksi. Lievemmässä reaktiossa sitä voidaan harkita, jos antihistamiini ei riitä. Näiden tilanteiden erottaminen kuuluu eläinlääkärille.

Vakavan reaktion jälkeen sairaalaseuranta voi kestää noin 1–2 vuorokautta. Hoidon kesto riippuu siitä, miten nopeasti vointi korjaantuu.

Kipua voidaan hoitaa eläinlääkärin valitsemalla kipulääkityksellä. Suun alueen piston jälkeen pehmeä ruoka voi helpottaa syömistä.

Antihistamiinin antamisen ei ole varmistettu ehkäisevän koiran reaktion etenemistä anafylaksiaksi. Koiran vointia seurataan siksi myös mahdollisen ensiapulääkityksen jälkeen.

Diabetes ja samanaikainen tulehduskipulääkitys voivat rajoittaa kortisonin käyttöä. Muut lääkkeet ja sairaudet huomioidaan ennen lääkehoidon valintaa.

Ennaltaehkäisy

Pidä koira etäällä havaitusta ampiais- tai mehiläispesästä. Pesän häiritseminen voi saada hyönteiset pistämään koiraa eri puolille vartaloa. Pihapiirin pesien sijainti kannattaa huomioida koiran kulkureittejä suunniteltaessa.

Suuren ampiais- tai herhiläispesän poistamiseen käytetään tuholaistorjunnan ammattilaista. Mehiläisparven kohdalla apua voi saada mehiläishoitajalta. Pesän tunnistaminen vaikuttaa siihen, millainen poistaminen tai muu ratkaisu sopii tilanteeseen.

Aiemman vakavan allergisen reaktion jälkeen eläinlääkärin kanssa suunnitellaan toiminta mahdollisen uuden piston varalle. Yksilöllinen varautuminen ei korvaa uuden altistumisen välttämistä.

Tärkeää koiranomistajalle

Seuraa koiran hengitystä, turvotuksen laajuutta ja yleisvointia myös silloin, kun ensimmäinen reaktio on lievä. Oireet voivat alkaa viiveellä useiden tuntien kuluttua. Kirjaa piston arvioitu aika ja mahdollisten uusien oireiden alkamisajat.

Nuolemista tai raapimista voi estää kaulurilla, jos koira vahingoittaa pistokohtaa jatkuvasti. Tarjoa raikasta juomavettä normaalisti, jos koira pystyy nielemään vaikeuksitta. Runsas kuolaaminen ja nielemisvaikeus ovat syy hakeutua hoitoon.

Älä anna lääkkeitä ilman eläinlääkärin ohjetta. Sopiva valmiste ja sen määrä riippuvat koirasta. Ihmiselle tarkoitettua valmistetta ei valita omin päin.

Aiemmin anafylaksian saaneelle koiralle eläinlääkäri voi määrätä yksilöllisen adrenaliinivalmiuden ja kirjallisen toimintaohjeen. Määrätty ensiapu ei saa viivästyttää kuljetusta eläinlääkäriin.

Älä vaaranna itseäsi yrittämällä antaa lääkettä vastustelevalle koiralle. Puremisriski voi estää suun kautta annettavan ensiavun turvallisen toteutuksen.

Usein kysyttyä

Jääkö ampiaisen pistin koiran ihoon?

Yleensä ei: ampiainen voi pistää toistuvasti jättämättä pistintään ihoon. Mehiläisen pistin ja myrkkypussi voivat sen sijaan jäädä pistokohtaan. Ihoon jäänyt pistin voi edelleen pumpata myrkkyä kudoksiin. Näkyvä pistin poistetaan varovasti esimerkiksi kortin reunalla pyyhkäisemällä, myrkkypussia puristamatta.

Voiko koiraa pistää suuhun, jos se nappaa ampiaisen?

Suun alue on tavallinen pistopaikka pieneläimillä. Suuhun tulleen piston jälkeen myös syöminen voi vaikeutua. Nielun tai pään alueen turvotus voi vaikeuttaa hengitystä. Jos koira kuolaa poikkeavasti, nielee vaikeasti tai hengittää raskaasti, tarvitaan heti eläinlääkärin arviota.

Milloin allerginen reaktio alkaa piston jälkeen?

Reaktio alkaa usein noin 20 minuutin sisällä, mutta oireita voi tulla vasta tuntien kuluttua. Siksi koiran vointia seurataan alkuvaiheen jälkeenkin. Äkillinen hengitysvaikeus, lyyhistyminen tai nopeasti turpoava kaulan alue edellyttää kiireellistä hoitoa.

Tarvitaanko jokaiseen ampiaisen pistoon eläinlääkäriä?

Pieni paikallinen turvotus voidaan usein hoitaa kotona koiran yleisvointia seuraten. Useat pistot, allergiseen reaktioon sopivat oireet tai pään ja kurkun turvotus tarvitsevat kuitenkin nopean yhteydenoton eläinlääkäriin. Kotiseurannan sopivuus riippuu oireiden voimakkuudesta.

Voiko anafylaksia ilmetä ilman ihottumaa?

Kyllä: koiralla voi olla anafylaksia ilman selviä ihomuutoksia. Vakavan reaktion oireita voivat olla verenkierron romahtaminen, hengitysvaikeus tai voimakkaat ruoansulatuskanavan oireet. Eläinlääkäri yhdistää nämä oireet niiden äkilliseen alkuun sekä mahdolliseen hyönteiskontaktiin, eikä diagnoosi edellytä näkyvää nokkosihottumaa.

Voiko kortisonitabletti korvata anafylaksian hoidon?

Ei: anafylaksian keskeinen lääke on adrenaliini ja tarvittaessa verenkiertoa sekä hengitystä tukeva sairaalahoito. Kortisonin rutiinikäyttöä ei suositella anafylaksiassa. Jos koiran vointi heikkenee tai hengitys vaikeutuu, kotona lääkkeen vaikutuksen odottaminen ei saa viivästyttää eläinlääkäriin lähtöä.