Kilpirauhasen vajaatoiminta koiralla: oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Kilpirauhasessa on 2 lohkoa kaulan etuosassa henkitorven vieressä. Se tuottaa tyroksiinia eli T4-hormonia ja trijodityroniinia eli T3-hormonia. Hormonit ylläpitävät elimistön aineenvaihduntaa. Niiden puute hidastaa solujen toimintaa. Se näkyy siksi monessa elinjärjestelmässä, ei pelkästään turkissa tai painossa.

Vajaatoiminta on yksi koiran tavallisista hormonaalisista sairauksista. Yleisarvio esiintyvyydestä on noin 0,2–0,4 % kaikista koirista. Osassa rotuja tautia todetaan selvästi enemmän. Oireet kehittyvät usein hitaasti kuukausien tai vuosien aikana. Lihominen tai turkin huononeminen ei kuitenkaan ole suora todiste hormonivajeesta.

Syyt

Yli 95 % kliinisistä tapauksista johtuu itse kilpirauhasen vaurioitumisesta. Tätä kutsutaan primaariseksi vajaatoiminnaksi. Tavallisia taustasyitä ovat lymfosyyttinen tulehdus ja rauhasen surkastuminen. Immuunivälitteisessä tulehduksessa elimistö vaurioittaa omaa kilpirauhaskudostaan.

Surkastumisessa normaalin rauhaskudoksen tilalle tulee rasvaa ja sidekudosta. Se voi olla tulehduksen loppuvaihe. Geneettinen alttius vaikuttaa osaan tapauksista. Ympäristötekijöillä voi olla taudin laukeamiseen liittyvä osuus. Yksittäisen koiran tarkkaa laukaisevaa tekijää ei yleensä voida päätellä oireista.

Harvinaisempia syitä ovat kilpirauhasen kasvain, aivolisäkkeen sairaus tai synnynnäinen kehityshäiriö. Aivolisäkkeen TSH-hormoni ohjaa kilpirauhasen toimintaa. Aivolisäkkeen vaurio voi vähentää tätä ohjausta. Muu sairaus voi myös laskea kilpirauhasarvoja ilman varsinaista kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Riskitekijät

Tautia todetaan tavallisimmin 4–10-vuotiailla koirilla. Diagnoosivaiheen keski-iäksi on raportoitu 6,8 vuotta. Keskikokoiset ja suuret rodut ovat usein edustettuina. Selkeää yleistä sukupuolialttiutta ei ole osoitettu. Myös nuorempi koira voi harvoin sairastua synnynnäiseen muotoon.

Alttiisiin rotuihin kuuluvat esimerkiksi kultainennoutaja, dobermanni, irlanninsetteri ja airedalenterrieri. Rotu vaikuttaa kuitenkin myös normaalien hormonitulosten tulkintaan. Esimerkiksi greyhoundien T4- ja vapaan T4:n pitoisuudet ovat usein muiden rotujen arvoja matalampia. Kovan harjoittelun aikana rekikoirillakin voidaan nähdä matalia pitoisuuksia ilman tautia.

Myös basenjeilla, salukeilla ja whippeteillä voidaan todeta yleistä viitealuetta matalampia T4-pitoisuuksia ilman kilpirauhassairautta.

Tyypilliset oireet

Tavallisin oirekuva liittyy aineenvaihdunnan hidastumiseen. Kotona havaittavia muutoksia ovat:

• Väsymys, uneliaisuus ja vähentynyt aktiivisuus.
• Lihominen ilman aiempaa suurempaa ruokahalua.
• Huono rasituksensieto ja haluttomuus liikkua.
• Paleleminen tai lämpimän paikan etsiminen.
• Kuiva, hauras tai kiilloton turkki.
• Karvan harveneminen etenkin vartalolta tai hännästä.
• Hidas karvan kasvu ajellulle alueelle.

Karvanlähtö on usein symmetristä eikä itsessään kutise. Iho voi tummua. Toistuvat iho- ja korvatulehdukset voivat kuulua oirekuvaan. Tulehtunut iho voi kuitenkin kutista.

Harvinaisempina oireina voi esiintyä myös ummetusta, oksentelua tai ripulia. Joillakin koirilla havaitaan hidas syke tai rytmihäiriö.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vaikeassa vajaatoiminnassa ihoon voi kertyä aineita, jotka paksuntavat ja turvottavat sitä. Tätä kutsutaan myksedeemaksi. Muutos näkyy usein otsan ja kasvojen pöhötyksenä. Hermostollisia muutoksia, kuten kasvohermohalvausta tai tasapainohäiriötä, voi esiintyä harvemmin. Ne eivät aina korjaannu hormonilääkityksellä.

Leikkaamattomilla koirilla voi olla myös lisääntymishäiriöitä. Nartuilla juoksut voivat jäädä pois tai olla epäsäännölliset. Uroksilla voi esiintyä hedelmällisyyden tai sukupuolivietin heikkenemistä. Synnynnäinen hormonivaje voi häiritä luuston ja hermoston kehitystä. Oikein diagnosoidun ja hoidetun aikuisen koiran ennuste on yleensä hyvä.

Silmän sarveiskalvoon voi muodostua rasvakertymiä. Kasvojen turvotukseen voi liittyä yläluomen lievää roikkumista. Synnynnäisessä muodossa pennun kasvu voi jäädä suhteettoman pieneksi. Varhainen hormonivaje voi vaikuttaa myös pennun henkiseen kehitykseen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii koiran ja arvioi oireiden lisäksi ruokinnan, painonkehityksen ja käytössä olevat lääkkeet. Diagnoosi perustuu oireiden ja laboratoriotutkimusten kokonaisuuteen. Peruskokeissa voi näkyä kohonnutta kolesterolia tai triglyseridejä. Myös lievä anemia on mahdollinen. Nämä löydökset eivät ole yksin tautikohtaisia.

Kokonais-T4 on tavallinen ensivaiheen seulontatutkimus. Vapaa T4 tarkoittaa proteiineihin sitoutumatonta hormoniosuutta. TSH-tulos täydentää kilpirauhasen toiminnan arviointia. Varmistetussa vajaatoiminnassa TSH voi olla normaali 20–40 %:lla koirista. Siksi normaali TSH ei sulje tautia pois.

Matala T4 ei vielä riitä diagnoosiin. Myös muut sairaudet voivat laskea sitä. Vaikeassa yleissairaudessa myös vapaa T4 voi laskea. Kilpirauhastutkimukset tehdään siksi mahdollisuuksien mukaan vasta muun sairauden rauhoituttua. Myös ikääntyminen voi pienentää T4-pitoisuutta.

Esimerkiksi glukokortikoidit, fenobarbitaali ja sulfonamidit voivat muuttaa testituloksia. Lääkkeitä ei kuitenkaan tauoteta omatoimisesti tutkimusten vuoksi. Kilpirauhashormoneihin kohdistuvat vasta-aineet voivat joskus nostaa mitattua hormonitulosta virheellisesti. Tällöin tasapainodialyysillä mitattu vapaa T4 voi auttaa tulkinnassa.

Tyreoglobuliinivasta-aineet eli TgAA voivat viitata autoimmuuniseen kilpirauhastulehdukseen. Testi ei kuitenkaan mittaa kilpirauhasen hormonituotannon riittävyyttä. Sitä käytetään tarvittaessa muiden testien rinnalla. Jos oireet ja perustulokset eivät sovi yhteen, eläinlääkäri voi selvittää myös muita sairauksia.

Kolesteroli on koholla noin 80 %:lla vajaatoimintaa sairastavista koirista. TSH voi puolestaan olla koholla noin 8–10 %:lla koirista, joilla on muu yleissairaus. Tämäkin korostaa löydösten yhteistulkintaa. T3-pitoisuus voi olla vajaatoiminnassa matala, normaali tai joskus korkea. Siksi sitä ei yleensä käytetä ensisijaisena diagnostisena mittarina.

Kilpirauhasen ultraääni voi kokeneen tutkijan tekemänä täydentää epäselvän tilanteen selvittelyä. Siinä arvioidaan muun muassa rauhasen kokoa ja kudoksen kaikuisuutta. Erikoistutkimuksena voidaan käyttää myös kilpirauhasen isotooppikuvausta. TSH-stimulaatiotesti mittaa kilpirauhasen jäljellä olevaa toimintavaraa. Menetelmän käyttöä rajoittaa tarvittavan TSH:n saatavuus.

Kokonais-T4-seulonnan herkkyys on noin 90 %. TSH-stimulaatiokokeen näytteet otetaan ennen stimulaatiota ja 6 tunnin kuluttua. Myös näytteen käsittely vaikuttaa tulokseen: lämpeneminen voi nostaa vapaata T4-pitoisuutta virheellisesti.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Varmistettua vajaatoimintaa hoidetaan synteettisellä kilpirauhashormonilla, levotyroksiinilla. Lääkitys on tavallisesti elinikäinen. Se palauttaa verenkierrossa olevan hormonin määrää riittäväksi. Pelkkään muun sairauden aiheuttamaan matalaan kilpirauhasarvoon ei yleensä tarvita hormonikorvausta.

Vireyden ja henkisen valppauden pitäisi alkaa kohentua noin 2 viikossa. Turkin, ihon ja painon korjaantuminen voi viedä jopa 3 kuukautta. Hidas karvankasvu ei siis heti tarkoita hoidon epäonnistumista. Jos oireet jatkuvat asianmukaisista hormonipitoisuuksista huolimatta, diagnoosi arvioidaan uudelleen.

Ensimmäinen hoitokontrolli tehdään usein noin 4 viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta. Kontrollien aikahaarukkana käytetään myös 4–8 viikkoa. Verinäytteen ajankohta suhteessa lääkkeeseen on oleellinen: huippupitoisuutta arvioiva näyte otetaan tavallisesti 4–6 tuntia lääkkeen jälkeen. Noudata juuri oman vastaanoton näytteenotto-ohjetta.

Hoitotasapainon löydyttyä T4-kontrolleja tehdään yleensä 1–2 kertaa vuodessa. Tämä vastaa usein noin 6–12 kuukauden väliä. Hoidon tärkein onnistumisen merkki on koiran voinnin paraneminen. Lääkemäärä säädetään koiran omien oireiden ja veritulosten perusteella.

Ruoka voi vaikuttaa levotyroksiinin imeytymiseen. Siksi lääkkeen suhde ruokailuun pidetään sovitun ohjeen mukaisena myös kontrollipäivinä. Liiallinen hormonivaikutus voi aiheuttaa levottomuutta ja läähätystä. Myös laihtuminen, janon lisääntyminen tai nopea syke voivat viitata liian voimakkaaseen vaikutukseen.

Jos koiralla on kilpirauhashormoneihin kohdistuvia vasta-aineita, vapaa T4 voi olla tarpeen myös hoidon seurannassa. Kontrollin tavoitealue tulkitaan suhteessa siihen, että koira saa hormonikorvausta. Epäonnistuvan hoidon tavallisin syy on väärä alkuperäinen diagnoosi. Tällöin hoitava eläinlääkäri suunnittelee tilanteen uudelleenarvion, eikä omistaja kokeile suurempaa lääkemäärää omin päin.

Liian voimakas hormonivaikutus voi lisätä myös virtsaamista.

Ennaltaehkäisy

Autoimmuuniseen vajaatoimintaan liittyy geneettinen alttius. Varmasti ehkäisevää kotikeinoa ei tunneta. Jalostusvalinnoilla voidaan huomioida sairauden perinnöllinen puoli. Kennelliiton suosituksen mukaan vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Jos lähisuvussa on vakavaa periytyvää sairautta, parituskumppanin tulee olla terve ja sen lähisuvussa ei tulisi olla samaa sairautta.

Jalostustutkimuksissa voidaan käyttää tyreoglobuliinivasta-aineiden määritystä autoimmuunitulehduksen tunnistamisen tukena. Vasta-ainetulos ei kuitenkaan korvaa hormonitoiminnan ja oireiden arviointia. Tavallisessa arjessa tärkeintä on tunnistaa pitkittyvät muutokset ja hakea niille oikea diagnoosi. Pelkkää lihomista ei hoideta omatoimisesti hormonilääkkeellä.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä painopäiväkirjaa ja ota turkista kuvat samoissa valaistusolosuhteissa ennen hoitoa ja kontrollien yhteydessä. Kirjaa vireys, liikkuminen, paleleminen ja iho-oireet. Ota vastaanotolle mukaan kaikki lääkkeet ja ravintolisät sekä niiden käyttötiedot. Merkitse kontrollipäivänä lääkkeen antoaika muistiin. Se auttaa tulkitsemaan verikoetta, sillä T4-pitoisuuden huippua arvioidaan tavallisesti 4–6 tuntia lääkityksen jälkeen.

Älä lisää, vähennä tai lopeta hormonilääkitystä pelkän painon tai turkin perusteella. Ilmoita uudesta levottomuudesta, janosta tai laihtumisesta hoitavalle eläinlääkärille. Suomessa lääkitystä tarvitsevan koiran osallistuminen Kennelliiton tapahtumiin voi edellyttää poikkeuslupaa ja siirtoa ei-jalostukseen. Tarkista omaa harrastustasi koskevat ehdot ennen ilmoittautumista. Lääkitystä ei jätetä pois kilpailuun osallistumista varten.

Usein kysyttyä

Vahvistaako matala T4 kilpirauhasen vajaatoiminnan?

Ei. Matala T4 voi liittyä muuhun sairauteen, lääkitykseen tai rodulle tyypilliseen pitoisuuteen. Diagnoosi vaatii oireiden ja lisätutkimusten arviointia. Tulos käydään aina huolellisesti läpi eläinlääkärin kanssa yhdessä muiden löydösten kanssa ennen elinikäisen korvaushoidon aloittamista.

Voiko TSH olla normaali sairaalla koiralla?

Kyllä. Varmistetussa vajaatoiminnassa TSH on viitealueella noin 20–40 %:lla koirista. Normaali arvo ei siksi sulje tautia pois. TSH tulkitaan aina yhdessä oireiden sekä kokonais-T4:n tai vapaan T4:n kanssa.

Kuinka nopeasti lääkitys auttaa?

Vireyden pitäisi kohentua noin 2 viikossa. Ihon, turkin ja painon toipuminen voi viedä jopa 3 kuukautta. Hoitoa ei arvioida vain karvan nopean kasvun perusteella. Sovitut verikokeet ja koiran voinnin seuranta auttavat löytämään oikean hoitotasapainon.

Tarvitseeko koira lääkettä loppuelämänsä?

Varmistetun vajaatoiminnan hormonikorvaus jatkuu tavallisesti koko koiran elämän. Lääkitys korvaa puuttuvaa hormonituotantoa. Hoitotasapainon löydyttyä kontrollit ovat yleensä 1–2 kertaa vuodessa. Yksilöllisen seurannan ja mahdollisten ylimääräisten kontrollien tarpeen suunnittelee koiraa hoitava eläinlääkäri.

Onko kutiseva iho tyypillinen oire?

Vajaatoimintaan liittyvä karvan harveneminen ei yleensä itsessään kutise. Toissijainen bakteeri-ihotulehdus voi kuitenkin aiheuttaa kutinaa. Myös toistuvia korvatulehduksia voi esiintyä. Kutisevan koiran kohdalla selvitetään siksi ihon tilanne erikseen eikä oiretta oleteta automaattisesti pelkäksi kilpirauhasongelmaksi.