Cushingin tauti koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Kortisoli on elimistölle välttämätön hormoni, joka osallistuu aineenvaihdunnan, stressivasteen ja puolustusjärjestelmän säätelyyn. Lisämunuaisia on 2, ja ne sijaitsevat munuaisten lähellä. Kortisolia valmistuu lisämunuaisen kuorikerroksessa.

Liiallinen kortisolivaikutus muuttaa samanaikaisesti usean elinjärjestelmän toimintaa. Sairauden toinen nimi on hyperadrenokortisolismi eli lisämunuaiskuoren liikatoiminta.

Cushingin oireyhtymä on täsmällisesti kaikkien näiden syiden yhteinen nimi. Cushingin tauti tarkoittaa tarkassa lääketieteellisessä käytössä aivolisäkeperäistä muotoa. Arkikielessä samaa nimeä käytetään myös muista muodoista.

Lisämunuaisperäinen kasvain voi olla joko hyvän- tai pahanlaatuinen. Lisämunuaiskasvainten leviämistä muihin elimiin on kuvattu noin 14–50 %:ssa tapauksista.

Syyt

Aivolisäkkeen ACTH-hormoni ohjaa normaalisti lisämunuaisten kortisolituotantoa. Aivolisäkkeen yleensä hyvänlaatuinen kasvain voi erittää tätä ohjaushormonia liikaa. Molemmat lisämunuaiset suurenevat jatkuvan stimulaation seurauksena. Aivolisäkeperäisen muodon osuus luonnollisesti syntyneistä tapauksista on noin 80–85 %.

Lisämunuaiskasvain voi puolestaan tuottaa kortisolia aivolisäkkeen ohjauksesta riippumatta. Lisämunuaisperäisen muodon osuudeksi esitetään 10–15 % tai 15–20 %. Vastakkaisen puolen terve lisämunuainen voi tällöin pienentyä vähentyneen ACTH-erityksen vuoksi.

Kolmas syy on pitkäaikainen kortisonilääkitys, jolloin puhutaan hoitoperäisestä Cushingin oireyhtymästä. Myös paikallisesti käytetyt silmä- ja korvatipat voivat olla hormonialtistuksen lähde. Tällöin koiran oma kortisolituotanto voi olla vähentynyt runsaasta kokonaisvaikutuksesta huolimatta.

Riskitekijät

Sairaus todetaan tavallisimmin keski-ikäisillä ja vanhoilla koirilla. Aivolisäkeperäinen tauti painottuu noin 7–12 vuoden ikään. Mikä tahansa koirarotu voi kuitenkin sairastua.

Aivolisäkeperäistä muotoa tavataan erityisesti pienillä roduilla, kuten villakoirilla, mäyräkoirilla ja yorkshirenterriereillä. Lisämunuaisperäistä muotoa tavataan suhteellisesti enemmän suuremmilla koirilla.

Sukupuolen merkityksestä ei ole yhtenäistä tulosta. Osassa tutkimuksista noin 75 % sairastuneista oli narttuja, mutta kaikissa tutkimuksissa yhteyttä ei havaittu.

Lisämunuaisperäistä tautia sairastavien koirien painon mediaaniksi on kuvattu 18–20 kilogrammaa. Tämä ei ole sairauden edellyttämä vähimmäispaino.

Suomenlapinkoirista oli elokuussa 2023 ilmoitettu jalostustoimikunnalle 39 Cushingin tautiin sairastunutta yksilöä. Ilmoitettujen tapausten määrä ei ole koko rodun sairastumisprosentti.

Tyypilliset oireet

Oireiden yhdistelmä herättää epäilyn, mutta tutkimuksia tarvitaan muiden samankaltaisten sairauksien erottamiseen. Kotona voivat näkyä esimerkiksi:

• Lisääntynyt juominen ja aiempaa suuremmat virtsamäärät.
• Sisälle pissaaminen tai yöllinen tarve päästä ulos.
• Jatkuva nälkä ja aiempaa innokkaampi ruoan etsiminen.
• Tavallista runsaampi läähätys ja heikentynyt kuumansieto.
• Selvästi pyöristynyt ja alaspäin riippuva vatsa.
• Vähentyneet lihakset ja voimattomuus.
• Molemminpuolinen karvan harveneminen etenkin kyljissä ja hännässä.
• Ohut tai tummunut iho ja tavallista enemmän mustapäitä.
• Hitaasti paranevat haavat tai toistuvat ihotulehdukset.

Lisääntynyttä juomista ja virtsaamista esiintyy noin 80–90 %:lla potilaista. Ihoon voi kertyä myös kovia kalkkisaostumia. Oksentelu ja ripuli eivät ole kortisoliylimäärän tavallisia suoria oireita.

Komplikaatiot ja seuraukset

Kortisoliylimäärään voi liittyä virtsatie- ja ihotulehduksia. Virtsaviljely voi osoittaa tulehduksen, vaikka virtsassa ei näkyisi valkosoluja. Myös verenpaine voi nousta. Noin 10 %:lla Cushingia sairastavista koirista on samanaikainen diabetes.

Mahdollisia vakavia liitännäisongelmia ovat veritulpat ja sappirakon limakertymä eli mukoseele. Suureneva aivolisäkekasvain voi painaa aivokudosta ja aiheuttaa neurologisia oireita.

Aivolisäkeperäisen muodon lääkehoidossa keskimääräinen elinaika on noin 2–2,5 vuotta. Aivolisäkkeen leikkauksen tai sädehoidon jälkeen keskiarvo on noin 2–5 vuotta. Nämä luvut kuvaavat potilasryhmiä, eivät yksittäisen koiran jäljellä olevaa aikaa.

Lisämunuaiskasvaimen leikkauksen jälkeen keskimääräiseksi elinajaksi kuvataan 1,5–4 vuotta. Lääkehoidolla vastaava keskiarvo on noin 1 vuosi. Leikkaukseen liittyvän kuolleisuuden arviot ovat 10–25 %, mutta kuukauden sisäiselle kuolleisuudelle on esitetty myös 14–60 %. Leikkausriskin arvioinnissa huomioidaan kasvaimen koko ja koiran muu terveydentila.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri yhdistää oirehistorian, yleistutkimuksen, peruslaboratoriokokeet ja hormonitutkimusten tulokset. Käytössä olleet kortisonivalmisteet selvitetään myös silmä- ja korvatippojen osalta. Verikokeilla arvioidaan verisoluja ja sisäelinten toimintaa. Virtsanäytteestä arvioidaan väkevyyttä ja mahdollisia tulehdusmuutoksia.

ALP-maksaentsyymin nousu on koirilla tavallinen löydös. Se ei oireettomalla koiralla vielä tarkoita, että tarvittaisiin Cushingin hormonitestejä. Akuutti muu sairaus ja stressi voivat vääristää testituloksia. Akuutin sairauden helpottumisen jälkeen testaukseen voidaan odottaa vähintään 2–4 viikkoa.

Tavallinen ensisijainen tutkimus on pieniannoksinen deksametasonin estokoe eli LDDS-koe. Kortisoli mitataan aluksi sekä 4 ja 8 tunnin kohdalla tutkimusaineen antamisesta. Koe tutkii kortisolituotannon jarrutusmekanismin toimintaa.

ACTH-stimulaatiotesti sopii erityisesti hoitoperäisen muodon selvittämiseen ja hoidon turvallisuuden seurantaan. Lisämunuaiskasvaimissa testi voi kuitenkin jäädä normaaliksi: väärän negatiivisen tuloksen osuudeksi kuvataan jopa 41 % tai lähes 50 %.

Virtsan kortisoli-kreatiniinisuhteen matala tulos tekee Cushingin taudista hyvin epätodennäköisen. Korkea tulos edellyttää muita tutkimuksia diagnoosin varmistamiseksi. Näyte kerätään mieluiten kotona, koska vastaanottostressi voi nostaa suhdetta.

Vatsan ultraäänitutkimuksella arvioidaan lisämunuaisten rakennetta ja muita vatsaontelon elimiä. Veren ACTH-pitoisuus auttaa erottamaan aivolisäke- ja lisämunuaisperäisen sairauden. Aivojen tietokone- tai magneettikuvausta voidaan tarvita aivolisäkekasvaimen arvioimiseen.

LDDS-kokeessa näkyvä osittainen kortisolin lasku voi osoittaa sairauden aivolisäkeperäiseksi. Laskun puuttuminen ei kuitenkaan todista lisämunuaiskasvainta. Jopa 35 % aivolisäkeperäisistä tapauksista jää tämän erottelun ulkopuolelle.

Hormonitesti voidaan joutua uusimaan, jos tulos on epäselvä ja oireet jatkuvat. Rajatapauksessa LDDS-koetta voidaan uusia 2–3 kuukauden kuluttua, kun epäily säilyy vahvana. Lisämunuaiskasvaimen leikkausta suunniteltaessa tarvitaan tavallisesti myös vatsan tietokonekuvaus.

Virtsaviljely auttaa tunnistamaan bakteeritulehduksen ja valitsemaan tarvittaessa sopivan mikrobilääkkeen. Virtsan proteiinimäärän arviointi täydentää munuaisten tilan selvittelyä. Hengitysoireisen koiran rintakehästä voidaan ottaa röntgenkuvat.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja muuttaa lääkitystä seurannan perusteella. Hoidon tavoitteena on vähentää oireita ja sairauteen liittyviä komplikaatioita. Samanaikaiset sairaudet hoidetaan erikseen.

Trilostaani vähentää lisämunuaisten kortisolituotantoa. Sitä käytetään Suomessa yleisesti sekä aivolisäke- että lisämunuaisperäisessä sairaudessa. Lääkehoito voi hillitä oireita, mutta kasvain jää paikalleen. Lääkitys on tavallisesti elinikäinen.

Lisämunuaiskasvaimen ensisijainen hoito on mahdollisuuksien mukaan kasvaimen kirurginen poisto. Leikkauksen jälkeen voidaan tarvita väliaikaista kortisolikorvaushoitoa. Aivolisäkkeen leikkaus on Suomessa harvinainen hoitovaihtoehto. Suureen, neurologisia oireita aiheuttavaan aivolisäkekasvaimeen voidaan käyttää sädehoitoa.

Liian voimakas hormonituotannon esto voi aiheuttaa vaarallisen lisämunuaiskuoren vajaatoiminnan. Trilostaani voi harvoin vaurioittaa lisämunuaisia pysyvästi. Kortisolimittausten lisäksi arvioidaan siksi koiran ruokahalua, vireyttä ja muita oireita.

Ensimmäinen kontrolli tehdään usein noin 10 vuorokauden tai 2 viikon kuluttua hoidon aloituksesta. Myöhemmät tutkimusvälit ovat hoidon vakiinnuttua tavallisesti 3–6 kuukautta. Seurantakäytännöissä ei ole yhtä kaikille sopivaa tutkimusohjelmaa. Monet yleisoireet helpottavat muutamassa viikossa, mutta ihon ja turkin korjaantuminen kestää usein kuukausia.

Aivolisäkkeen poistoleikkauksen jälkeen voidaan tarvita sekä kilpirauhashormonin että kortisolin korvaushoitoa. Leikkaus voi häiritä myös veden tasapainoa säätelevän vasopressiinihormonin eritystä. Sädehoidon jälkeen kortisolituotantoa hillitsevää lääkitystä voidaan tarvita vielä useita kuukausia.

Kontrollissa tarkistetaan tarpeen mukaan myös sisäelinarvot ja veren suolatasapaino. ACTH-testin tulos ei aina vastaa suoraan sitä, kuinka hyvin oireet ovat hallinnassa. Lääkityksen määrää ei siksi muuteta pelkän yksittäisen mittaustuloksen perusteella.

Lääkehoito helpottaa oireita noin 90 %:lla potilaista. Kaikki ihomuutokset eivät kuitenkaan aina korjaannu kokonaan. Aivolisäkkeen poistoleikkauksen jälkeen noin 80 % koirista saavuttaa oireettoman vaiheen. Uusiutumista on kuvattu noin 11 %:lla leikatuista koirista.

Ennaltaehkäisy

Luonnollisesti syntyvää Cushingin tautia ei voi ehkäistä kotikonstein. Kortisonilääkityksestä johtuvaa riskiä vähennetään käyttämällä eläinlääkärin valitsemaa pienintä tehokasta lääkitystä. Pitkäaikainen kortisoni voi silti olla tarpeellinen toisen sairauden hoitamiseksi.

Kortisonia ei lopeteta äkillisesti omalla päätöksellä. Hoitoperäisessä oireyhtymässä lääkitystä voidaan vähentää asteittain eläinlääkärin suunnitelman mukaan, jos alkuperäinen sairaus sallii sen.

Suomenlapinkoiran jalostuksessa suositellaan jättämään Cushingia sairastava koira sekä sen jälkeläiset, vanhemmat ja täyssisarukset pois jalostuksesta. Suositus koskee kyseisen rodun jalostusvalintoja, eikä se tarkoita, että kaikki lähisukulaiset sairastuisivat.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä vettä jatkuvasti saatavilla lisääntyneestä virtsaamisesta huolimatta. Järjestä koiralle riittävästi tilaisuuksia päästä ulos tarpeilleen. Juomisen väheneminen hoidon aikana ei tapahdu kaikilla heti.

Kirjaa 24 tunnin vedenkulutus esimerkiksi 1–2 viikon välein samaa astiaa ja mittaustapaa käyttäen. Merkitse myös ruokahalun, virtsaamisen, läähätyksen ja liikkumisinnon muutokset. Havainnot auttavat eläinlääkäriä arvioimaan hoitovastetta laboratoriotulosten rinnalla.

Noudata sovittuja kontrolliaikoja myös silloin, kun koira vaikuttaa hyvävointiselta. Verikokeella tarkistetaan, ettei kortisoli laske hoidon seurauksena liikaa. Säilytä kirjallinen toimintaohje siltä varalta, että koira alkaa oksentaa, ripuloida tai menettää ruokahalunsa.

Usein kysyttyä

Onko Cushingin tauti sama asia kuin lisämunuaiskasvain?

Ei aina: suurin osa luonnollisesti syntyneistä tapauksista on aivolisäkeperäisiä. Tällöin aivojen yhteydessä oleva kasvain kiihdyttää lisämunuaisten toimintaa hormoniviestin kautta. Lisämunuaiskasvain on eri sairausmuoto, jossa kortisolia erittyy itse kasvaimesta. Muotojen erottaminen vaikuttaa erityisesti leikkaushoidon harkintaan.

Voiko Cushingin taudin todeta tavallisesta verikokeesta?

Tavallinen verikoe voi näyttää sairauteen sopivia muutoksia, kuten ALP-arvon nousua. Diagnoosi tarvitsee lisäksi oireiden arviointia ja tarkoitukseen sopivan hormonitutkimuksen. Myös vastaanotolla koettu stressi tai samanaikainen muu sairaus voi aiheuttaa hormonitutkimuksessa väärän positiivisen tuloksen.

Parantaako lääkehoito Cushingin taudin kokonaan?

Lääkehoito vähentää kortisoliylimäärää ja voi parantaa koiran elämänlaatua. Se ei kuitenkaan poista taustalla olevaa kasvainta. Lisämunuaiskasvaimen poistaminen voi joissakin tapauksissa parantaa sairauden. Hoitovaihtoehtoon vaikuttavat muun muassa leikkausriskit ja koiran muut sairaudet.

Saako paljon juovan koiran vesimäärää rajoittaa?

Ei: Cushingia sairastavan koiran pitää päästä juomaan vapaasti. Tarjoa koiralle myös aiempaa useampia rauhallisia ulkoilumahdollisuuksia, jos sen virtsamäärä on selvästi lisääntynyt. Vedenkulutuksen mittaaminen auttaa hoidon seurannassa, mutta mittaus tehdään poistamatta koiran pääsyä veteen.

Mitä teen, jos trilostaania saava koira alkaa oksentaa?

Ota yhteys eläinlääkäriin ja jätä seuraava trilostaani antamatta, kunnes saat toimintaohjeen. Oksentelu voi liittyä lääkkeen haittavaikutukseen. Hoito voi myös laskea kortisolipitoisuuden vaarallisen pieneksi, joten selvästi heikentynyttä vointia ei seurata kotona odottaen seuraavaa määräaikaiskontrollia.