Borrelioosi koiralla: oireet, vasta-aineet ja hoito

Yleiskuvaus

Borrelia burgdorferi sensu lato on usean läheisen bakteerilajin muodostama ryhmä. Eläinten borrelioosiin yhdistetty pääasiallinen laji on Borrelia burgdorferi sensu stricto. Muiden ryhmään kuuluvien lajien merkitys eläinten oireisen taudin aiheuttajina on epäselvempi. Ihmisillä tunnettua oirekuvaa ei siksi pidä siirtää sellaisenaan koiraan.

Vuonna 2014 julkaistussa suomalaisessa terveiden koirien tutkimuksessa vasta-aineita oli Manner-Suomessa reilulla 2 %:lla koirista. Ahvenanmaalla osuus oli 20 %. Vuosina 2000–2019 viranomaislaboratorioon lähetetyistä koiranäytteistä lähes 6 % oli vasta-ainepositiivisia. Luvut kuvaavat altistumista ja valikoituja tutkittuja koiria, eivät Suomen koirien tämänhetkistä kliinistä sairastuvuutta. Taudin eläintapauksista ei ole kattavaa kansallista tilastoa.

Vuonna 2023 julkaistussa suomalaisessa tutkimuksessa borreliaa löytyi myös lemmikeistä poistetuista punkeista. Tutkittuja koirista ja kissoista kerättyjä punkkeja oli 342. Niistä 36 eli 10,5 % kantoi B. burgdorferi sensu lato -bakteeria. Tulos kuvaa tutkittuja punkkeja, eikä sitä voi käyttää suoraan arviona jokaisen Suomessa ulkoilevan koiran tartuntariskistä.

Syyt

Punkki saa bakteerin imiessään verta tartuntaa kantavasta eläimestä. Erityisesti pienet jyrsijät ylläpitävät borreliaa luonnossa. Euroopassa keskeisiä levittäjiä ovat tavallinen puutiainen, Ixodes ricinus, ja taigapunkki, Ixodes persulcatus. Bakteeri siirtyy puremakohtaan punkin syljen mukana.

Bakteerin välittyminen voi alkaa 16–24 tunnin kiinnittymisen jälkeen. Usein siirtyminen tapahtuu 36–48 tunnin veriaterian jälkeen. Toisessa tavallisessa aikaarviossa tarvitaan vähintään 24–48 tuntia. Ajat eivät ole turvallisia odotusrajoja, vaan löytynyt punkki poistetaan viipymättä. Varhainen poistaminen pienentää tartunnan todennäköisyyttä.

Bakteeri voi jäädä aluksi ihoon ja levitä myöhemmin muihin kudoksiin. Oireisiin voi liittyä niveltulehdusta. Vakavan munuaisoireyhtymän epäillään liittyvän munuaiskeräsiin kertyviin immuunikomplekseihin. Borrelian ja tämän munuaisvaurion suoraa syy-yhteyttä ei silti ole lopullisesti osoitettu.

Borrelia ei siirry koiraan hyönteisten pistojen, syljen tai toisen koiran aiheuttamien puremahaavojen välityksellä.

Riskitekijät

Riski riippuu ennen kaikkea altistumisesta bakteeria kantaville punkeille. Korkea heinä, metsänreunat ja lehtikarike lisäävät punkkikontaktien mahdollisuutta. Suomessa tartuntoja tavataan erityisesti Ahvenanmaalla sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Alue ei kuitenkaan yksin ratkaise koiran riskiä, sillä punkkien borreliapitoisuudet vaihtelevat ajallisesti ja paikallisesti.

Punkit voivat olla aktiivisia myös talvella, jos lämpötila ylittää noin 4 °C. Pelkkä kalenterikuukausi ei siis riitä suojaustarpeen arviointiin. Borreliaan yhdistettyä munuaisoireyhtymää on pidetty tavallisempana nuorilla ja keski-ikäisillä noutajilla. Tämä ei tarkoita, että kaikki noutajien munuaissairaudet johtuisivat borreliasta. Uusi tartunta on mahdollinen myös aiemmin altistuneelle koiralle.

Tyypilliset oireet

Useimmat altistuneet koirat pysyvät oireettomina. Oireiden tavalliseksi alkamisajaksi arvioidaan joko 2–5 viikkoa tai 2–5 kuukautta puremasta. Pitkä viive voi vaikeuttaa yhteyden huomaamista. Tavallisia merkkejä ovat:

• Ajoittainen, jalasta toiseen vaihtuva ontuminen.
• Kuume ja tavallista väsyneempi olemus.
• Ruokahalun väheneminen.
• Nivelten turvotus tai selvä arkuus.
• Suurentuneet imusolmukkeet.

Oireet voivat välillä helpottua tai kadota. Tulehdusta voi olla useassa nivelessä samaan aikaan. Ihmiselle tyypillistä laajenevaa rengasihottumaa ei koiralle yleensä muodostu.

Ontuminen voi koskea yhtä tai useampaa niveltä. Myös lihaskipua voi esiintyä. Raajan pehmytkudoksissa voidaan todeta turvotusta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Harvinaiseen munuaisoireyhtymään liittyy valkuaisen menetystä virtsaan. Munuaisvaurio voi olla äkillinen tai pitkäaikainen. Vaikeaan tilaan voi liittyä turvotusta ja veritulppia. Myös verenpaine voi kohota. Oireyhtymän ennuste on huono, ja moni sairastunut koira menehtyy. Tämä poikkeaa tavallisen, hoitoon reagoivan niveloireisen taudin kulusta.

Munuaisvaurioon liittyviä kotona havaittavia merkkejä ovat oksentelu, syömättömyys ja lisääntynyt juominen. Laihtuminen ja voimakas väsymys voivat kuulua samaan oirekuvaan. Positiivinen borreliatesti ei kuitenkaan riitä munuaisvaurion syyn selvittämiseksi. Antibiootti ei kaikissa tapauksissa poista bakteeria kokonaan elimistöstä. Uusiutuvat oireet voivat liittyä myös uuteen tartuntaan tai kokonaan toiseen sairauteen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri arvioi punkkialtistuksen, oireet ja muun terveydentilan. Diagnoosissa suljetaan pois myös muita ontumista ja kuumetta aiheuttavia sairauksia. Anaplasma ja muut punkkivälitteiset taudinaiheuttajat voivat aiheuttaa samantapaisia oireita. Samanaikainen tartunta on mahdollinen.

Tavalliset verikokeet voivat olla normaalit, jos muutokset rajoittuvat niveliin. Perustutkimuksiin voidaan liittää verenkuva ja biokemialliset kokeet. Verihiutaleiden tai valkosolujen vähyys voi viitata ennemmin toiseen punkkivälitteiseen tartuntaan kuin pelkkään borrelioosiin. Siksi koko verenkuva vaikuttaa jatkotutkimuksiin.

Vasta-ainetestin positiivinen tulos osoittaa altistumista. Se ei osoita, että juuri kyseinen bakteeri selittäisi tämänhetkisen ontumisen. Näytteen ajoitus on oleellinen: tavallista vasta-ainetestiä voidaan käyttää noin 4–8 viikon kuluttua puremasta. Alle 1 kuukauden ikäinen tartunta voi vielä jäädä serologisesti negatiiviseksi.

C6-peptidiä vastaan muodostuneet vasta-aineet kertovat luonnollisesta altistumisesta. Rokotus ei yleensä aiheuta positiivista C6-tulosta. Kaikki vasta-ainetestit eivät kuitenkaan erottele rokotuksen ja tartunnan vastetta samalla tavalla. Testin tyyppi ja aiemmat rokotukset huomioidaan tulkinnassa.

Virtsatutkimus auttaa etsimään munuaisvaurioon viittaavaa valkuaisen menetystä. Virtsan proteiinin ja kreatiniinin suhdetta voidaan käyttää valkuaismenetyksen arviointiin. Nivelnestenäytteessä voidaan nähdä tulehdussoluja. Tarvittaessa niveliä tutkitaan myös röntgenkuvilla. Bakteerin perimän osoittaminen verestä on usein vaikeaa, sillä borrelia elää pääasiassa kudoksissa. PCR-tutkimusta voidaan tehdä nivelen, ihon tai muun oireilevan kudoksen näytteestä.

Borrelian viljely on hidasta ja voi kestää jopa 6 viikkoa. Viljely tai suora bakteerin osoitus jää usein negatiiviseksi. Tutkimusmenetelmän ja näytteenottokohdan valinta vaikuttavat siksi siihen, mitä negatiivisesta tuloksesta voidaan päätellä.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Oireista borrelioosia hoidetaan antibiootilla. Tavallisin vaihtoehto on doksisykliini. Amoksisilliini voi olla vaihtoehto esimerkiksi kasvavalle koiralle tai doksisykliinin sopimattomuuden yhteydessä. Lääkkeen valinnassa huomioidaan myös mahdolliset samanaikaiset punkkitaudit.

Nivelkipua voidaan hoitaa eläinlääkärin määräämällä kipulääkkeellä. Oireet helpottavat monella koiralla 1–2 päivässä hoidon aloituksesta. Hoitovasteen aikahaarukaksi kuvataan myös 1–3 päivää. Nopea piristyminen ei ole ohje lopettaa määrättyä lääkitystä. Jos oireet jatkuvat, selvitetään myös muu sairaus ja uuden tartunnan mahdollisuus.

Oireettoman vasta-ainepositiivisen koiran kohdalla tarvitaan yleensä seurantaa eikä automaattista antibioottia. Seurantaan voi kuulua säännöllisiä virtsatutkimuksia. Terveen positiivisen koiran hoitamiseen liittyy myös lääkkeiden haittojen mahdollisuus. Hoitopäätöksessä oireet ja munuaislöydökset ovat siksi keskeisiä.

Vaikea munuaisoireyhtymä voi edellyttää sairaalahoitoa. Hoitoon voi kuulua suonensisäinen nesteytys. Verenpainetta hallitaan tarvittaessa lääkityksellä. Valkuaisen menetystä ja pahoinvointia voidaan hoitaa erikseen. Myös ravitsemustuki on usein tarpeen. Vaikeasti etenevässä immuunivälitteisessä tilanteessa voidaan harkita immuunivastetta hillitseviä lääkkeitä.

Hoidon onnistumista arvioidaan ennen kaikkea koiran oireiden helpottumisen perusteella. Vasta-aineet eivät välttämättä katoa hoidon jälkeen. Vasta-ainetason uusi nousu voi liittyä uusiutuneeseen tai uuteen tartuntaan. Kontrollitestien tarve sovitetaan tämän vuoksi oireisiin, munuaisten tilanteeseen ja uuteen punkkialtistukseen.

Ennaltaehkäisy

Punkkitorjunta on borrelioosin ehkäisyn tärkein osa. Koiralle sopiva valmiste valitaan sen elämäntavan ja altistumisen mukaan. Suojaa täydennetään turkin tarkastamisella ja punkkien nopealla poistolla. Tiheästä turkista kaikkia pieniä punkkeja on vaikea löytää.

Punkki otetaan hienokärkisillä pinseteillä kiinni mahdollisimman läheltä ihoa. Pinseteillä vedetään hitaasti suoraan ylöspäin ilman kiertämistä. Erillistä punkinpoistinta käytetään sen oman rakenteen mukaisesti. Öljyä tai muuta tukehduttavaa ainetta ei käytetä punkin irrottamiseen. Pihan nurmikko ja lehtikasat pidetään hoidettuina.

Rokotuksen tarve arvioidaan koiran alueen, elämäntavan ja altistumisriskin perusteella. Euroopassa rokotteen hyötyyn vaikuttaa se, mitä borrelialajeja suojan odotetaan kattavan. Rokotus ei korvaa punkkilääkitystä. Jo saatu tartunta ei anna varmaa luonnollista suojaa uudelta tartunnalta.

Rokottamisella ei ole juuri hoidollista vaikutusta jo elimistöön vakiintuneeseen tartuntaan. Rokotteiden suojan kestoksi kuvataan noin 1 vuosi. Yksilöllinen rokotussuunnitelma tehdään vastaanotolla käytettävän valmisteen ja koiran riskien mukaan.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa punkkien löytymiset, matkailu ja ontumisen ajankohdat. Ota lyhyt video kävelystä, jos ontuminen vaihtelee päivästä toiseen. Merkitse myös, mikä jalka aristaa, miten koira syö ja onko juominen tai virtsaaminen muuttunut. Kerro vastaanotolla punkkisuojasta, aiemmista borreliatesteistä ja rokotuksista. Pidä tutkimusvastaukset tallessa, jotta samaa positiivista vasta-ainelöydöstä voidaan verrata myöhempiin oireisiin ilman oletusta uudesta taudista.

Ihminen ei saa borrelioosia suoraan koirasta, vaan tartunta välittyy punkin kautta. Koira voi silti kuljettaa irrallisia, tartuntaa kantavia punkkeja sisälle. Tarkasta ulkoilun jälkeen myös oma iho ja vaatteet. Noudata sovittuja virtsa- ja muita kontrolleja ja ilmoita uusista yleisoireista viipymättä.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako positiivinen borreliatesti, että koira tarvitsee antibiootin?

Ei automaattisesti. Positiivinen vasta-ainetesti osoittaa altistumista, ei oireiden syytä. Oireettomat koirat tarvitsevat yleensä seurantaa. Virtsatutkimuksilla voidaan seurata munuaisten tilannetta. Eläinlääkäri arvioi lääkityksen tarpeen tutkimustulosten, oireiden ja koiran koko muun terveydentilan perusteella.

Tuleeko koiralle punainen rengas punkinpureman ympärille?

Ihmisen borrelioosille tyypillistä laajenevaa rengasihottumaa ei koiralle yleensä muodostu. Puremakohdassa voi silti näkyä lievää punoitusta. Ihon ulkonäkö ei siis ratkaise, onko koira altistunut. Kuumeinen tai ontuva koira tutkitaan, vaikka ihossa ei olisi näkyvää muutosta.

Milloin borreliatesti kannattaa ottaa?

Tavallinen vasta-ainetesti voidaan ajoittaa noin 4–8 viikon päähän puremasta, jotta vasta-aineita ehtii muodostua. Aivan tuore tartunta voi antaa negatiivisen tuloksen. Oireista koiraa ei kuitenkaan jätetä odottamaan tätä ajankohtaa, vaan eläinlääkäri suunnittelee tarvittavat tutkimukset heti.

Kuinka nopeasti hoito auttaa ontumiseen?

Moni oireinen koira reagoi antibioottiin 1–2 päivässä. Myös hieman hitaampi, 1–3 päivässä näkyvä vaste on tavallinen. Hoitoa jatketaan määrätyn suunnitelman mukaan. Jos oireet eivät helpota tai ne palaavat, eläinlääkäri arvioi myös muut sairaudet ja uuden tartunnan mahdollisuuden.

Suojaako sairastettu borrelioosi uudelta tartunnalta?

Ei luotettavasti. Aiempi borreliatartunta ei anna varmaa luonnollista vastustuskykyä. Punkkisuojauksen tulee siksi jatkua myös hoidon jälkeen. Rokotetullakin koiralla tarvitaan punkkitorjuntaa. Sopiva suojaus suunnitellaan koiran ulkoilun, matkailun ja alueen punkkitilanteen perusteella.