Varvasvälitulehdus koiralla: kipeät ja punoittavat tassut

Yleiskuvaus

Tassutulehduksesta käytetään myös nimeä pododermatiitti, joka tarkoittaa tassun alueen tulehdusta. Varvasvälien iho voi ärtyä eri syistä, joten nimitys ei vielä kerro tarkkaa aiheuttajaa. Pinnallisesta ärsytyksestä erotetaan karvatuppeen ja syvälle ihoon ulottuva bakteeritulehdus. Syvyys vaikuttaa hoidon valintaan.

Furunkuloosissa ihon alla oleva karvatuppi rikkoutuu. Karvan sarveisaine eli keratiini pääsee kudokseen ja käynnistää vierasesinereaktion. Näin syntyvät kipeät varvasvälin kyhmyt eivät tavallisesti ole varsinaisia kystia eli nestettä sisältäviä onteloita. Niitä voi olla yhdessä tai useassa kohdassa.

Yksittäinen vierasesineen aiheuttama tulehdus voi parantua, kun vierasesine saadaan poistettua. Allergiseen tassutulehdukseen liittyy usein tarve pitkäaikaiseen oireiden hallintaan. Ennuste määräytyy siis taustasyyn mukaan. Useimmat koirat vastaavat hoitoon hyvin.

Syvässä pyodermassa bakteeritulehdus sijaitsee verinahassa eli ihon pintakerroksen alapuolella. Se voi ulottua myös ihonalaiseen kudokseen. Tulehduspesäkkeiden läheisyys ihon verisuoniin selittää myös vakavan yleisinfektion mahdollisuuden.

Syyt

Atopia ja ruoka-aineisiin liittyvä yliherkkyys voivat aiheuttaa tassujen kutinaa. Nuoleminen ja pureminen vaurioittavat paikallisesti ihoa ja voivat käynnistää syvän tulehduksen. Myös kosketus ärsyttävään aineeseen voi tulehduttaa tassun pohjan ihoa. Jatkuvasti märkä tassukarva voi ylläpitää ärsytystä.

Ihon alle painunut karva voi toimia tulehdusta ylläpitävänä vierasesineenä. Samoin tassuun voi tunkeutua kasvin vihne tai tikku. Sikaripunkkien liikakasvu eli demodikoosi voi aiheuttaa varvasvälien syvää tulehdusta. Bakteerit tai Malassezia-hiiva voivat lisääntyä vaurioituneella iholla.

Hormonaaliset sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja Cushingin oireyhtymä, voivat altistaa toissijaisille bakteeritulehduksille. Harvemmin taustalla on kasvain tai syvä sieni-infektio. Myös immuunivälitteiset ihosairaudet voivat tulehduttaa tassuja. Näitä eri syitä ei voida erottaa toisistaan pelkän punoituksen perusteella.

Syvässä tulehduksessa aiheuttajia voi olla useita. Staphylococcus pseudintermedius löytyy yli 90 %:ssa koirien pyodermoista eli bakteeri-ihotulehduksista. Syvissä bakteeri-ihotulehduksissa streptokokkeja, gramnegatiivisia bakteereja tai hapettomassa ympäristössä kasvavia bakteereja on löytynyt noin 40 %:ssa tapauksista. Tämä monimuotoisuus on peruste tutkia syvän tulehduksen aiheuttaja viljelyllä.

Riskitekijät

Syvä varvasvälitulehdus voi kehittyä mille koiralle tahansa. Alttiita ovat esimerkiksi shar pei, labradorinnoutaja ja englanninbulldoggi. Lyhyt jäykkä karva voi painua liikkeessä takaisin karvatupen sisään. Leveässä tassussa painoa voi kohdistua myös anturoiden väliseen karvaiseen ihoon.

Ylipaino lisää varvasväleihin kohdistuvaa painetta. Myös ontumisen aiheuttama epätasainen painon jakautuminen voi kuormittaa varvasvälejä. Kova tai karkea alusta voi vaurioittaa karvatuppia. Kosteus ja ihon hautuminen helpottavat mikrobien liikakasvua.

Allerginen ihosairaus ja ihon suojakerroksen toimintahäiriö voivat altistaa toistuville bakteeritulehduksille.

Tyypilliset oireet

Varvasvälien tulehdus voi alkaa punoituksena ja pieninä näppylöinä. Syvemmät kyhmyt ovat usein noin 1–2 cm:n läpimittaisia. Omistaja voi huomata seuraavia muutoksia:

• Koira nuolee tai puree tassujaan toistuvasti.
• Varvasvälit punoittavat ja tuntuvat aroilta.
• Tassu turpoaa tai siihen muodostuu kyhmyjä.
• Kyhmy voi olla kiiltävä ja punertavan violetti.
• Ihoon syntyy vuotavia aukkoja tai haavaumia.
• Koira ontuu kipeää jalkaa.
• Karva muuttuu punaruskeaksi nuolemisen tai hiivan liikakasvun yhteydessä.

Vierasesineeseen liittyvä muutos on usein yksittäinen ja sijaitsee etutassussa. Bakteeriperäisessä tulehduksessa uusia kyhmyjä voi tulla aiempien parantuessa. Kroonisessa tassussa iho voi paksuuntua ja karvaa lähteä.

Runsaan karvan alla tulehduksen todellinen laajuus voi jäädä huomaamatta ennen kuin karvaa lyhennetään tutkimusta varten. Joissakin varvasväleissä näkyy myös komedoja eli tukkeutuneita karvatuppia muistuttavia mustapäitä. Tulehdukseen voi liittyä myös lähialueen imusolmukkeiden suurenemista.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittynyt tulehdus voi arpeuttaa varvasvälejä pysyvästi. Ihoon voi muodostua kovettumia ja anturaa muistuttavaa paksuuntumaa. Paranemisen jälkeen iho voi jäädä karvattomaksi ja aiempaa hauraammaksi. Syvä bakteeritulehdus on myös mahdollinen verenkiertoon leviävän infektion lähde.

Ihoon jäänyt vapaa keratiini voi ylläpitää tulehdusreaktiota, vaikka alkuperäinen infektio rauhoittuisi. Uusiutuminen voi kertoa myös hoitamattomasta allergiasta tai demodikoosista. Syvien muutosten paraneminen voi vaatia noin 3–6 viikon hoidon. Pelkkä kuurin toistaminen ei ratkaise jatkuvaa taustalla olevaa ihosairautta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri selvittää myös, esiintyykö ihomuutoksia muualla kehossa tassujen lisäksi. Oireiden vuodenaikaisuus ja koiran elinympäristö voivat auttaa syyn selvittämisessä. Myös aiemman hoidon teho ja koiran ruokavalio käydään läpi. Kaikki tassuoireet eivät johdu bakteereista.

Sytologia tarkoittaa iholta tai eritteestä otetun solunäytteen mikroskooppitutkimusta. Näytteestä etsitään tulehdussoluja, bakteereja ja hiivoja. Näyte tutkitaan ennen mikrobilääkkeen aloittamista. Sikaripunkkeja voidaan etsiä karvanäytteellä tai ihon raapenäytteellä.

Syvästä infektiosta otetaan bakteeriviljely ja herkkyysmääritys lääkkeen valintaa varten. Pinnallinen pyyhkäisynäyte ei aina tavoita syvällä kudoksessa olevaa aiheuttajaa. Tällöin näytteeksi voidaan tarvita neulalla kerättyä materiaalia tai kudospala. Näytteenottoon voi liittyä kivunlievityksen tai nukutuksen tarve.

Epätavallinen tai toistuva kyhmy voidaan tutkia koepalasta. Yksittäinen muutos voi vaatia leikkauksellista tutkimista vierasesineen löytämiseksi. Allergiaepäilyssä voidaan tehdä eliminaatioruokavaliokoe eli kokeilla tarkasti rajattua ruokavaliota. Tarvittaessa tutkimuksiin kuuluvat myös verikokeet, virtsanäyte tai röntgenkuvat.

Terveeltäkin iholta voidaan löytää pieniä määriä bakteereja. Infektion arvioinnissa merkitystä on sillä, näkyykö bakteereja tulehdussolujen sisällä. Viljelytulosta tulkitaan siksi yhdessä solunäytteen ja ihomuutosten kanssa. Jos paraneminen pysähtyy ja bakteereja on edelleen soluissa, uusi viljely voi selvittää lääkeresistenssiä.

Kasvaimeen liittyvä tassumuutos on tavallisesti vain yhdessä tassussa. Solunäytteen ja koepalan avulla etsitään siksi myös muita syitä kuin tavallista bakteeritulehdusta.

Hoito

Hoidon ja lääkityksen määrää eläinlääkäri. Hoito suunnataan löydettyyn syyhyn. Pinnallisen bakteeritulehduksen ensisijainen hoito on paikallinen mikrobilääkitys. Syvä tulehdus voi tarvita lisäksi koko elimistöön vaikuttavan antibiootin. Viljelytulos ohjaa sopivan lääkkeen valintaa.

Pesuilla ja eläinlääkärin valitsemilla paikallisvalmisteilla vähennetään ihon pinnan mikrobeja ja poistetaan karstaa. Käytössä voi olla esimerkiksi klooriheksidiiniä sisältävä eläimille sopiva valmiste. Hiivan liikakasvu voi tarvita oman sienilääkityksensä. Vierasesine poistetaan, jos se ylläpitää tulehdusta.

Kipu hoidetaan erikseen, jos tassu on arka. Kutinaa aiheuttavan allergian hoito vähentää koiran itselleen aiheuttamaa ihovauriota. Allergialääke ei silti välttämättä hoida syvää bakteeritulehdusta. Sikaripunkin aiheuttamassa tulehduksessa tarvitaan loisen häätöön suunnattu hoito.

Syvän infektion uusintatutkimus järjestetään ennen alkuhoidon päättymistä, yleensä noin 3 viikon kohdalla. Jos tulehdusta on yhä, tilannetta arvioidaan uudelleen noin 2 viikon välein. Jatko ratkaistaan ihomuutosten ja sytologian perusteella. Antibioottia ei jatketa automaattisesti vain jäljellä olevan punoituksen vuoksi.

Arpikudosta tai karvatuppikystia voidaan valikoiduissa tapauksissa poistaa laserilla. Kaikissa tulehtuneissa tassuissa leikkaus ei kuitenkaan ole ensivaiheen ratkaisu. Toimenpiteen jälkeinen paikallishoito voi olla työlästä. Paraneminen riippuu myös tulehdusta ylläpitävän syyn hallinnasta.

Vakavasti sairaan koiran hoito voidaan aloittaa jo ennen viljelyvastauksen valmistumista, jos huononemisen tai verenmyrkytyksen riski on suuri. Lääkevalinta tarkistetaan laboratoriotulosten valmistuttua. Syvän infektion paikallishoito aloitetaan, kun tassun käsittely onnistuu kivuttomasti.

Karvatuppikystien laserhoidon jälkeen sidoksia voidaan joutua vaihtamaan 24–48 tunnin välein. Pitkäaikainen kortisonilääkitys voi pahentaa toissijaista bakteeritulehdusta heikentämällä paikallista puolustusreaktiota. Tulehduksen hillitseminen ja infektion hoitaminen sovitetaan siksi yhteen eläinlääkärin suunnitelmassa.

Ennaltaehkäisy

Tassut ja varvasvälit pidetään puhtaina ja kuivina. Märät tai likaiset tassut huuhdellaan tarvittaessa ja kuivataan huolellisesti. Talven tiesuola voi ärsyttää tassujen ihoa, joten huuhtelu ulkoilun jälkeen auttaa poistamaan ärsykettä. Tassujen säännöllinen tarkastus auttaa löytämään alkavat muutokset.

Ylipainoisen koiran painonhallinta voi vähentää varvasvälien kuormitusta. Pehmeämpi lepo- ja liikkumisalusta vähentää toistuvaa hankausta. Tarvittaessa tassuja voidaan suojata sopivilla tossuilla. Pitkäaikaiseen paikalliseen ylläpitohoitoon voidaan päätyä, jos uusiutumisriskiä ylläpitävää syytä ei saada poistettua.

Varvasvälien karvojen käsittelyssä vältetään ihon pienten vaurioiden aiheuttamista. Ihon pintaa rikkova koneajo voi painaa karvankappaleita kudokseen ja käynnistää uuden vierasesinereaktion. Kipeän tassun karvojen lyhentäminen suunnitellaan siksi vastaanotolla osana hoitoa.

Kotitalouden valkaisuainetta ei saa levittää sellaisenaan koiran tulehtuneelle iholle. Kotona tehtävä laimentaminen voi aiheuttaa koiralle tai käsittelijälle vaarallisia sekoitusvirheitä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kuvaa tassut samoista suunnista ennen kontrollia ja merkitse, mitkä varvasvälit oireilevat. Kirjaa nuolemisen, ontumisen ja eritteen muutokset sekä oireiden yhteys ulkoiluun tai vuodenaikaan. Kerro vastaanotolla kaikista aiemmista lääkkeistä ja siitä, mikä niistä auttoi. Vie mukanasi myös aiemmat viljelytulokset, jos niitä on.

Älä purista varvasvälin pattia tai kaiva mahdollista vierasesinettä ihosta. Pyydä selkeä paikallishoito-ohje ja varmista, miten tassu suojataan nuolemiselta. Nuoleminen voidaan estää tarvittaessa kaulurilla. Jos koira ei siedä käsittelyä kivun vuoksi, kerro siitä hoitavalle eläinlääkärille ennen pesujen yrittämistä uudelleen.

Usein kysyttyä

Onko varvasvälitulehdus aina furunkuloosia?

Ei ole. Tassun tulehdus on oirekuva, jolla voi olla useita syitä, kuten allergia, hiiva tai vierasesine. Furunkuloosissa karvatuppi rikkoutuu ja tulehdus ulottuu syvemmälle ihoon. Hoitovalinta riippuu sekä aiheuttajasta että tulehduksen syvyydestä.

Miksi tassutulehdus tulee aina takaisin?

Uusiutumista voivat ylläpitää allergia, tassun rakenne, ihon alle jäänyt keratiini tai sikaripunkit. Pelkän bakteeritulehduksen hoidon lisäksi on siksi selvitettävä taustasyy. Krooniseen ja toistuvasti oireilevaan sairauteen voidaan tarvita pitkäaikainen ylläpitosuunnitelma, joka sovitetaan tutkimustuloksiin.

Tarvitseeko koira aina antibioottikuurin?

Ei aina. Pinnallinen bakteeritulehdus voidaan usein hoitaa paikallisesti, kun taas syvä tulehdus voi vaatia koko elimistöön vaikuttavan antibiootin. Juuri tälle koiralle sopivan lääkkeen tarve ja valinta ratkaistaan tutkimuksen, solunäytteen ja tarvittaessa bakteeriviljelyn perusteella.

Voiko yksittäinen kipeä varvasväli johtua tikusta?

Voi. Vierasesine, kuten kasvin vihne, voi aiheuttaa yksittäisen tulehtuneen muutoksen, usein etutassuun. Se voidaan joutua etsimään ja poistamaan kirurgisesti. Älä yritä kaivaa koiran ihon alla syvällä olevaa vierasesinettä itse pois kotona.

Voiko pelkkä tassujen kuivaaminen parantaa vaivan?

Kuivana pitäminen vähentää ihon hautumista, mutta syvä tulehdus tarvitsee eläinlääkärin hoidon. Jos taustalla on allergia, sikaripunkki tai vierasesine, myös sen hoito kuuluu kokonaisuuteen. Kotihygienia tukee hoitoa eikä ratkaise kaikkia tassutulehduksen syitä.