Alopecia X ja kausittainen karvattomuus koiralla

Yleiskuvaus

Alopecia tarkoittaa karvattomuutta, kun taas hypotrichoosi tarkoittaa karvapeitteen harvenemista. Alopecia X:stä käytetään myös nimeä black skin disease eli BSD, koska paljastuva iho voi tummua.

X viittaa siihen, ettei häiriön tarkkaa syntymekanismia vieläkään tunneta. Kausittaisessa kylkikaljuudessa karva katoaa selvärajaisilta kylkien alueilta, ja häiriö on yleensä kosmeettinen.

Nimestään huolimatta kylkikaljuus ei kaikilla koirilla toistu säännöllisesti samaan vuodenaikaan. Alopecia X ei tartu muihin koiriin.

Alopecia X:n ei odoteta lyhentävän koiran elinikää.

Syyt

Karvatupen kasvukierto pysähtyy

Karvatuppi käy normaalisti läpi kasvuvaiheen, lyhyen taantumavaiheen ja lepovaiheen, minkä jälkeen vanha karva irtoaa. Alopecia X:ssä kasvuvaiheessa olevia karvatuppeja on vähän, ja lepo- sekä tyhjävaiheen tupet vallitsevat.

Kasvukierron häiriössä vanhaa karvaa irtoaa tavalliseen tapaan, mutta sen tilalle ei synny uutta karvaa normaalisti. Karvatuppi voi jäädä vanhan karvan irtoamisen jälkeen tyhjäksi ennen uuden kasvuvaiheen käynnistymistä.

Sukuhormonien aineenvaihdunnan tai karvatupen hormonivasteen poikkeavuutta on epäilty alopecia X:n taustalle, mutta yhteyttä ei ole varmistettu. Pienessä molekyylitutkimuksessa verrattiin 5 sairastuneen pomeranianin ihoa 4 terveen samanrotuisen koiran ihoon.

Sairastuneiden ihossa kasvuvaiheeseen liittyvien Wnt- ja Shh-signalointireittien geenien toiminta oli vähentynyt.

Päivänpituus ja kylkikaljuus

Kylkikaljuuden tarkka syy on avoin, mutta yhteys päivänpituuteen ja ilmaston vaihteluihin on tunnistettu. Melatoniinia erittyy käpyrauhasesta eniten talvella, jolloin päivän valoisa aika on lyhyt.

Mahdollisena mekanismina on pidetty karvatuppien poikkeavaa vastetta päivänpituuden myötä muuttuviin normaaleihin hormoniviesteihin, mutta häiriön tarkkaa syytä ei ole vielä vahvistettu.

Riskitekijät

Alopecia X alkaa usein nuorella aikuisella koiralla, etenkin tuuheaturkkisissa pystykorvaroduissa. Pomeranianilla häiriö on erityisen tunnettu, mutta sitä esiintyy myös muun muassa keeshondilla, samojedinkoiralla ja chow chow’lla.

Sekä urokset että nartut voivat sairastua riippumatta siitä, onko ne leikattu. Pomeranianeilla alopecia X on yleisempi uroksilla kuin nartuilla.

Kylkikaljuus alkaa tavallisimmin 3–6-vuotiaana, mutta sitä tavataan noin 1–11 vuoden iässä. Kylkikaljuudelle alttiita ovat esimerkiksi bokseri, airedalenterrieri, englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi ja snautseri.

Kausittaista muotoa todetaan pääasiassa 45. pohjoisen leveyspiirin pohjoispuolella.

Tyypilliset oireet

Alopecia X:ssä ensimmäinen muutos voi olla peitinkarvojen häviäminen ennen laajempaa kaljuuntumista.

• Jäljelle jäävä turkki muuttuu kuivaksi, himmeäksi tai pehmeän höttöiseksi.

• Karva vähenee kyljistä ja hankaukselle altistuvista kohdista.

• Alopecia X voi edetä kaulalle, vartalolle, hännälle ja reisille.

• Pään ja raajojen alaosien turkki säilyy yleensä alopecia X:ssä.

• Kalju iho voi tummua selvästi ympäristöään tummemmaksi.

• Kylkikaljuus näkyy yleensä tarkkarajaisina karvattomina läiskinä vartalon molemmilla sivuilla.

• Kylkikaljuus voi rajoittua myös vain toiselle puolelle koiraa.

• Takaisin kasvava karva saattaa olla aiempaa eriväristä.

Kylkikaljuudessa karvattomia kohtia voi näkyä myös rintakehän sivuilla, hännän tyvessä tai kuonon päällä. Tavallisin kausittainen rytmi on karvan irtoaminen syksyllä ja kasvu keväällä, mutta joillakin koirilla rytmi on päinvastainen.

Alopecia X ei tavallisesti aiheuta kipua tai kutinaa. Kylkikaljuutta ympäröivä iho ja turkki näyttävät yleensä normaaleilta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ihomuutos ja yleissairaus erotetaan toisistaan

Alopecia X:ssä koira on tavallisesti muuten terve, vaikka ulkonäkö muuttuisi paljon. Kylkikaljuuskaan ei yleensä heikennä yleisterveyttä, vaikka se uusiutuisi vuodesta toiseen.

Joillakin kylkikaljuuskoirilla karva ei enää kasva kokonaan takaisin. Alopecia X:n jälkeen karva kasvaa ilman hoitoa harvoin itsestään takaisin.

Joillekin koirille tulee koko elämän aikana vain yksi kylkikaljuusjakso, jonka jälkeen karvapeite palautuu ennalleen. Hoidolla palautunut turkki voi myöhemmin harventua uudelleen.

Kutina voi ilmaantua, jos tulehduksettomaan karvattomuuteen liittyy toissijainen bakteeritulehdus.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Esitiedot ja ihon tutkiminen

Eläinlääkäri selvittää iän oireiden alkaessa sekä karvanlähdön ensimmäiset alueet ja vuodenaikaisuuden. Leikkaamattoman nartun juoksurytmi selvitetään, koska valeraskauteen liittyvä karvanlähtö voi alkaa 4–6 viikkoa juoksun jälkeen erityisesti kaulapannan alueelta ja vartalon takaosista.

Valeraskauden rauhoittuessa tällainen erillinen karvanlähtö yleensä korjaantuu itsestään ilman, että kyseessä olisi alopecia X. Lääkitykset ja hormonivalmisteille altistuminen kuuluvat esitietoihin, koska nekin voivat aiheuttaa karvanlähtöä.

Runsas juominen, virtsaaminen ja syöminen voivat suunnata tutkimuksia Cushingin taudin suuntaan. Painonnousu ja väsymys voivat puolestaan herättää epäilyn kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Vakava sairaus, stressitapahtuma tai tiineys 1–4 kuukautta ennen karvan irtoamista voi viitata erilliseen telogeeniseen karvanlähtöön. Tällöin suuri joukko karvatuppeja siirtyy samanaikaisesti samaan kierron vaiheeseen, mikä voi aiheuttaa äkillistä laajaa karvanlähtöä.

Ohut ja joustamaton vatsan iho sekä mustapäät ovat löydöksiä, jotka voivat sopia Cushingin tautiin. Leikkaamattoman uroksen suurentuneet nisät ja kivesten poikkeavuudet voivat antaa aiheen selvittää liiallista estrogeenivaikutusta.

Vastaanotolla arvioidaan, onko karvanlähtö paikallista vai laajaa ja näkyykö iholla tulehdusta. Raapenäytteillä etsitään karvattomuutta aiheuttavia punkkeja, kuten karvatuppipunkkeja.

Solunäytteestä voidaan todeta toissijainen bakteeri- tai hiivatulehdus. Sieniviljelyllä voidaan selvittää, onko karvanlähdön syynä silsa.

Karvojen mikroskooppitutkimuksessa eli trikogrammissa katkenneet kärjet voivat paljastaa nuolemisen tai muun itse aiheutetun vaurion. Karvan varressa näkyvät poikkeavat pigmenttikasaumat voivat puolestaan viitata värinlaimennukseen liittyvään karvatupen rakennehäiriöön.

Karvan juuren muoto auttaa erottamaan kasvu- ja lepovaiheen karvoja toisistaan. Jos iho on bakteeritulehduksen vuoksi tulehtunut, tulehdus hoidetaan ensin ja karvattomuuden alkuperäinen jakauma arvioidaan uudelleen sen jälkeen.

Verikokeet ja ihokoepala

Verenkuva, biokemialliset kokeet ja virtsanäyte arvioivat yleisterveyttä ja elinten toimintaa. Kilpirauhas- ja lisämunuaistutkimukset valitaan oireiden mukaan hormonaalisten erotusdiagnoosien poissulkemiseksi.

Ihokoepalassa patologi arvioi karvatupet ja etsii muita tulehduksellisia tai rakenteellisia ihosairauksia. Alopecia X:ää ei voida varmistaa pelkän ihokoepalan perusteella.

Kylkikaljuuden tyypilliset kudosmuutokset tukevat diagnoosia yhdessä oirekuvan kanssa. Laajan sukuhormonipaneelin poikkeava tulos voi löytyä myös terveeltä koiralta, mikä vaikeuttaa tulkintaa.

Karvan kasvu kilpirauhashormonin antamisen jälkeen ei osoita, että koiralla olisi ollut kilpirauhasen vajaatoiminta.

Hoito

Seuranta on usein riittävä vaihtoehto

Eläinlääkäri määrää hoidon ja mahdollisen lääkityksen vasta diagnoosin ja koiran muun terveydentilan perusteella. Kosmeettista kylkikaljuutta ei ole pakko lääkitä, jos koira on muuten terve.

Kylkikaljuuden karva voi palautua itsestään keväällä tai kesällä. Myös alopecia X:ää voidaan seurata ilman vahvempia hoitoja, jos helpommat vaihtoehdot eivät auta.

Lisääntymiseen vaikuttavat hoidot ja melatoniini

Leikkaamattoman alopecia X -koiran sterilointi tai kastraatio voi käynnistää karvan kasvun. Karvattomuus voi kuitenkin palata vuosia tällaisenkin vasteen jälkeen.

Melatoniini voi edistää turkin palautumista noin 40–60 prosentilla alopecia X -koirista. Melatoniini voi aiheuttaa koiralle uneliaisuutta.

Diabetes on este sen käytölle. Valmisteen apuaineetkin on huomioitava: joissakin melatoniinituotteissa oleva ksylitoli on koiralle myrkyllistä.

Kylkikaljuuden melatoniinihoidon yhteydessä kasvua voidaan nähdä 2–3 kuukaudessa. Lääkkeen osuutta kylkikarvojen palautumiseen on vaikea arvioida, koska spontaani kasvu on niin tavallista.

Sukuhormonien tuotantoa vähentävä desloreliini-implantti voi auttaa joitakin leikkaamattomia alopecia X -uroksia. Sen käytöstä leikatuilla koirilla on vain vähän näyttöä.

Desloreliinin käyttöä yleensä vältetään leikkaamattomilla nartuilla, joten urokselle harkittu hoito ei siirry sellaisenaan nartulle.

Mikroneulaus ja vahvempien lääkkeiden riskit

Mikroneulauksessa ihoon tehdään hallittuja pieniä pistovaurioita karvan kasvun aktivoimiseksi. Toimenpide voi olla kivulias, joten se edellyttää asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä.

Kortisolituotantoa estävillä lääkkeillä voi olla vakavia haittoja, ja niiden käyttö vaatii toistuvaa lisämunuaisten toiminnan seurantaa. Lisämunuaishormonien liiallinen väheneminen on mahdollinen hoidon komplikaatio.

Kasvuhormonihoitoon voi liittyä ohimenevän tai pysyvän diabeteksen riski.

Ennaltaehkäisy

Alopecia X:n periytymistapaa ei tunneta, vaikka rotualttius ja sukutiedot viittaavat perinnölliseen taustaan. Suomalainen pienpystykorvien rotuyhdistys suosittelee jättämään alopecia X:ää sairastavan koiran pois jalostuksesta.

Pelkän karvattoman ulkonäön perusteella ei voi tehdä jalostusdiagnoosia, koska esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja sieni-infektiot on ensin suljettava pois. Kylkikaljuuden yhteys vuodenaikoihin ei tarkoita, että pelkkä valaistuksen lisääminen olisi osoitettu ehkäisykeinoksi.

Oirehistorian seuranta auttaa tunnistamaan toistuvan vuodenaikaisen jakson, koska monilla kylkikaljuus uusiutuu suunnilleen samaan aikaan vuodesta.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota samanlaisessa valaistuksessa kuvia kyljistä ja muista muuttuvista kohdista. Kirjoita muistiin, milloin turkki alkoi harventua ja milloin uutta karvaa näkyi. Merkitse myös kokeillut hoidot ja mahdolliset haitat.

Kerro vastaanotolla juomisesta, painon muutoksista, väsymyksestä ja kutinasta sekä käytössä olevista lääkkeistä. Pyydä hoitopäätöksessä erottamaan koiran terveydelle tarpeellinen hoito ja turkin ulkonäköä tavoitteleva hoito.

Hormonikokeilua ei pidä käyttää hormonaalisen sairauden diagnoosin korvikkeena.

Sovi kontrolliin palaamisesta myös silloin, kun alkuperäinen oirekuva muuttuu. Aiempi diagnoosi kannattaa ottaa mukaan, jos koiran ihomuutoksia tutkitaan myöhemmin toisella vastaanotolla.

Usein kysyttyä

Onko alopecia X sama asia kuin Cushingin tauti?

Alopecia X voi aiheuttaa samantapaista symmetristä karvanlähtöä kuin Cushingin tauti. Cushingin tauti suljetaan tarvittaessa pois eläinlääkärin valitsemilla, lisämunuaisten toimintaa tarkemmin tutkivilla kokeilla. Runsas juominen ja virtsaaminen sopivat hormonaalisen yleissairauden epäilyyn.

Kasvaako kyljistä irronnut karva takaisin?

Kausittaisen kylkikaljuuden jälkeen turkki palautuu monilla koirilla itsestään. Toisilla kylkialue jää pysyvästi karvattomaksi, ja osalla on elämänsä aikana vain yksi karvanlähtöjakso. Palautuvan karvan väri voi kuitenkin erota koiran aiemman turkin alkuperäisestä väristä.

Pitääkö muuten terve kalju koira lääkitä?

Pelkästään ulkonäköä muuttavaa kylkikaljuutta voidaan jättää hoitamatta. Myös alopecia X:ssä seuranta voi olla järkevä valinta vahvojen lääkkeiden sijaan. Hoidon mahdolliset haitat on suhteutettava siihen, että kyse on tavallisesti kosmeettisesta häiriöstä.

Voiko alopecia X -koiraa käyttää jalostukseen?

Pienpystykorvien suomalainen rotuyhdistys ohjeistaa olemaan käyttämättä sairastavaa koiraa jalostukseen. Alopecia X:n tarkka periytymismekanismi on edelleen tuntematon. Diagnoosi edellyttää silti muiden karvanlähtöä aiheuttavien sairauksien poissulkemista, jotta lisääntymispäätöksiä ei tehdä pelkän ulkonäön perusteella.

Saako melatoniinia kokeilla omin päin?

Melatoniinin käytöstä päätetään eläinlääkärin kanssa sen jälkeen, kun karvanlähdön muut syyt on tutkittu. Diabetes voi estää sen käytön alopecia X:n hoidossa. Lääke voi myös väsyttää koiraa, joten mahdolliset haitat kuuluvat hoidon seurantaan.