Demodikoosi koiralla: sikaripunkin aiheuttama ihosairaus

Yleiskuvaus

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää ihon karvatupessa. Tavallisin koiran demodikoosin aiheuttaja on Demodex canis. Pienet punkkimäärät eivät yleensä aiheuta terveelle koiralle oireita. Sairaudessa ratkaisevaa on punkkien runsastuminen ja siihen liittyvä ihon tulehdus.

Paikallisessa muodossa on tavallisesti 1–5 pientä, selvärajaista karvatonta kohtaa. Yleistyneessä muodossa muutokset kattavat laajoja tai yhteen sulautuvia ihoalueita. Muotojen raja ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa yksiselitteinen. Tassuihin painottuvaa tautia kutsutaan pododemodikoosiksi. Yhdysvalloissa yleistyneen muodon esiintyvyydeksi on raportoitu jopa 0,58 %. Tämä luku ei ole Suomen esiintyvyysarvio.

Aikuinen Demodex canis -punkki on noin 180–210 mikrometrin pituinen. Sen muoto on pitkänomainen ja sikaria muistuttava. Sikaripunkki ei siis ole sama loinen kuin ulkoilun jälkeen ihosta löytyvä suuri, verta imevä puutiainen.

Syyt

Pennut saavat punkkeja emolta imetyksen aikana ensimmäisten 72 elintunnin kuluessa. Tämä on tavallinen tapa, jolla punkit asettuvat uuden koiran iholle. Ne viettävät koko elinkiertonsa koirassa. Kehitys munasta aikuiseksi kestää noin 20–35 päivää.

Punkkeja elää karvatuppien lisäksi talirauhasten käytävissä. Elimistön puolustuksen häiriö voi sallia niiden voimakkaan lisääntymisen. Runsastuvat punkit voivat vaurioittaa karvatuppea, jossa ne elävät. Sairauden syntymekanismia ei silti tunneta kokonaan.

Nuoren koiran yleistyneessä demodikoosissa perinnöllisillä ja immunologisilla tekijöillä on merkitystä. Periytymiseen osallistuu todennäköisesti useita geenejä. Vanhemmalla koiralla sairaus voi liittyä esimerkiksi kortisonihoitoon tai solunsalpaajahoitoon. Siksi aiempi lääkitys kuuluu taustasyyn selvittelyyn, vaikka iho-oire alkaisi vasta myöhemmin.

Naaraat munivat karvatupessa. Munasta kuoriutuu toukka, joka muuttuu kehitysvaiheiden kautta aikuiseksi. Vaikka punkkeja olisi vähän, iholla voi olla myös niiden eri kehitysvaiheita. Munat, toukat, nymfit ja aikuiset elävät samalla isäntäeläimellä.

Riskitekijät

Paikallinen muoto on tavallisin nuorilla, yleensä alle 1-vuotiailla koirilla. Nuoruusiän demodikoosin ensimmäiset oireet ilmaantuvat tyypillisesti ensimmäisten 18 elinkuukauden aikana. Aikuisiän yleistynyt muoto todetaan tavallisesti yli 3-vuotiaalla, mutta se voi alkaa jo 1,5-vuotiaana. Rajat eivät ole jokaisen koiran kohdalla tarkkoja.

Yleistyneen demodikoosin riski on todettu yli 4-kertaiseksi esimerkiksi amerikanstaffordshirenterrierillä, staffordshirenbullterrierillä, shar peilla ja ranskanbulldoggilla. Sairastumista voi kasaantua saman suvun tai pentueen koiriin. Demodikoosi voi silti tulla mihin rotuun tahansa. Aikuisen koiran altistavia sairauksia voivat olla Cushingin tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta ja diabetes.

Puutteellinen ravitsemus ja krooninen sairaus voivat heikentää tilannetta. Myös juoksuaika ja synnytys on yhdistetty alttiuteen. Yhden perheen pennuilla oireiden vaikeus voi vaihdella lievistä paikallisista muutoksista vakavaan yleistyneeseen tautiin.

Tyypilliset oireet

Lievä sairaus ei yleensä kutise, tai kutina on vähäistä. Paikalliset muutokset näkyvät usein huulten tai silmien ympärillä ja eturaajoissa. Muutoksia voi tulla muuallekin. Kotona havaittavia ihomuutoksia ovat:

• Harventunut karvapeite tai kokonaan karvattomat laikut.
• Ihon punoitus karvattoman kohdan ympärillä.
• Hilseily ja karvan varteen tarttuva hilse.
• Mustapäät eli tukkeutuneet karvatupen aukot.
• Näppylät tai märkärakkulat tulehtuneessa ihossa.
• Ihon tummuminen, rasvoittuminen tai rupeutuminen laajassa taudissa.

Myöhemmin kutina voi voimistua bakteeri- tai hiivatulehduksen vuoksi. Tassujen tulehduksessa varvasvälit voivat turvota ja muuttua kivuliaiksi. Demodex injai -punkki voi aiheuttaa erityisesti selän voimakasta rasvoittumista. Sitä tavataan tavallista useammin terriereillä ja niiden risteytyksillä.

Sikaripunkkia voi esiintyä myös paikallisen korvatulehduksen aiheuttajana.

Komplikaatiot ja seuraukset

Yleistyneeseen demodikoosiin liittyy usein toissijainen bakteeritulehdus. Tulehdus voi edetä syväksi karvatupentulehdukseksi tai furunkuloosiksi. Iholla voi tällöin olla rupia, eritettä, haavaumia ja erittäviä käytäviä. Vaikeaan tautiin voi liittyä suurentuneita imusolmukkeita, kuumetta ja väsymystä. Vakavimmissa tapauksissa bakteeritulehdus voi aiheuttaa hengenvaarallisen verenmyrkytyksen.

Paikallisen demodikoosin ennuste on yleensä hyvä ja itsestään paraneminen tavallista. Lievä paikallinen muoto voi silti levitä yleistyneeksi. Nuoren koiran yleistyneellä muodolla on nykyhoidolla hyvä ennuste. Vanhemman koiran ennusteeseen vaikuttaa myös mahdollinen taustasairaus. Uusiutuminen ensimmäisen vuoden aikana ei ole harvinaista.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Diagnoosi varmistetaan tavallisesti syvällä ihoraapenäytteellä, joka tutkitaan mikroskoopilla. Näytteitä otetaan useasta kohdasta, jotta tulos kuvaisi ihon tilannetta mahdollisimman hyvin. Ihon puristaminen näytteenoton yhteydessä auttaa saamaan punkkeja karvatupen syvyydestä pintaan. Näytteenotossa suositaan aktiivisia ihomuutoksia, kuten näppylöitä ja märkärakkuloita.

Yhden punkin löytyminen useista raapenäytteistä voi olla satunnainen löydös. Useamman punkin löytyminen tukee vahvasti kliinistä demodikoosia. Jos oireilevalta koiralta löytyy vain yksi, otetaan lisää näytteitä diagnoosin varmistamiseksi. Punkkien kehitysvaiheet ja määrät kirjataan seurantaa varten.

Silmänympäryksistä tai varvasväleistä voidaan ottaa karvanäyte, jos raapenäyte on hankala ottaa. Karvanäytteen tutkimusta kutsutaan trikogrammiksi. Näytteeseen voidaan tarvita 50–100 karvaa, jotta punkkien löytyminen olisi todennäköisempää. Kielteinen karvanäyte tarkistetaan raapenäytteellä ennen demodikoosin poissulkemista. Joissakin vaikeissa tassutapauksissa tai shar peilla tarvitaan ihokoepala.

Märkärakkulasta tai erittävästä käytävästä otettava solunäyte selvittää bakteeritulehdusta. Vaikeassa syvässä tulehduksessa bakteeriviljely auttaa sopivan antibiootin valinnassa. Aikuisiän taudissa etsitään myös puolustuskykyä heikentävää sairautta. Laajoistakaan tutkimuksista huolimatta sellaista ei aina löydy. Yhdessä laajemmassa tarkastelussa syy jäi tuntemattomaksi 30 %:lla aikuisista koirista.

Raapenäytettä ei kannata ottaa pelkästään haavautuneen alueen keskeltä, sillä sieltä punkkeja löytyy heikommin. Karvapeitettä voidaan lyhentää kevyesti, jotta näytemateriaalia ei häviä ympäröiviin karvoihin. Punkkeja voidaan joskus nähdä myös märkärakkulan tai erittävän käytävän eritteessä.

Nuollessaan ihoaan koira voi niellä punkkeja, joita voidaan myöhemmin nähdä ulostetutkimuksessa. Kielteinen ulostetulos ei sulje demodikoosia pois. Ulostetutkimuksessa voidaan samalla selvittää muita sisäloisia, joilla voi olla merkitystä koiran yleiskunnolle.

Hoito

Lääkehoidon määrää eläinlääkäri. Nuoren koiran lievää paikallista demodikoosia voidaan yleensä seurata ilman punkkilääkitystä. Se paranee usein 1–2 kuukaudessa. Seurannassa tarkistetaan, häviävätkö laikut vai leviävätkö ne. Yleistynyt demodikoosi tarvitsee hoitoa. Hoidon osia ovat punkkien vähentäminen, ihotulehduksen hallinta ja mahdollisen taustasairauden hoitaminen.

Isoksatsoliinit ovat nykyisin tavallisesti ensisijainen lääkeryhmä yleistyneen demodikoosin hoidossa. Vaihtoehtoisia punkkeihin vaikuttavia lääkkeitä kuuluu makrosyklisten laktonien ryhmään. Valintaan vaikuttavat koiran yksilöllinen tilanne ja paikalliset lääkemääräykset. Epilepsia voi vaikuttaa siihen, sopiiko isoksatsoliini koiralle. Tietyille makrosyklisille laktoneille herkistävä MDR1- eli ABCB1-geenimuutos voidaan joutua tutkimaan ennen lääkkeen valintaa.

Ihon paikallinen antibakteerinen hoito voi riittää lievään tai keskivaikeaan toissijaiseen bakteeritulehdukseen. Suun kautta annettavaa antibioottia ei siksi tarvita automaattisesti kaikille. Vaikea bakteeritulehdus voi kuitenkin edellyttää systeemistä antibioottihoitoa. Kortisonivalmisteet voivat olla demodikoosissa vasta-aiheisia. Jo käytössä olevan lääkityksen muuttamisesta päättää eläinlääkäri.

Hoitovastetta seurataan ihon ulkonäön lisäksi uusilla raapenäytteillä. Kontrollit tehdään yleensä kuukauden välein. Näytteet otetaan samoista kohdista kuin aikaisemmilla kerroilla. Punkkien ja epäkypsien kehitysvaiheiden määrän pitäisi pienentyä seurannassa. Hoidon lopettamista arvioidaan vasta, kun vähintään 2 peräkkäistä raapenäytettä on ollut negatiivisia. Joidenkin koirien hoito kestää useita kuukausia.

Aikuisena alkanut demodikoosi voi vastata hoitoon hitaammin kuin nuoruusiän sairaus. Jos sekä iho-oireet että punkkimäärät jäävät ennalleen, hoidon vaihtamista harkitaan. Hoitotuloksen arviointiin voi kulua viikoista kuukausiin.

Ennaltaehkäisy

Demodikoosin ehkäisyssä keskeistä on jalostusvalinta: yleistyneen muodon sairastanutta koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Sama suositus koskee sairastuneen koiran vanhempia. Suomalaisessa ranskanbulldoggien jalostussuosituksessa myös eri yhdistelmissä sairaita pentuja jättänyt koira rajataan pois jalostuksesta. Hoidolla saavutettu oireettomuus ei muuta perinnöllisen alttiuden merkitystä.

Punkit eivät selviä hyvin koiran ulkopuolella, eikä ympäristöä yleensä pidetä tartunnan lähteenä. Tavallista Demodex canis -demodikoosia ei pidetä tarttuvana tautina. Toisen koiran iholla oleva punkki ei siis merkitse samaa kuin esimerkiksi tarttuva syyhypunkkitauti. Punkkeihin tehoava ehkäisevä lääkitys ei korvaa sairastuneen koiran taustasyyn selvittämistä.

Tärkeää koiranomistajalle

Valokuvaa karvattomat alueet samassa valaistuksessa ja merkitse niiden sijainti. Kirjaa uusien laikkujen ilmaantuminen, tassujen aristus, kutina ja mahdolliset yleisoireet. Ota kontrolliin mukaan luettelo kaikista lääkkeistä ja tiedot siitä, miten hoito on käytännössä onnistunut. Koira voi näyttää ulospäin paremmalta ennen kuin punkit ovat hävinneet. Siksi pelkkä karvan palaaminen ei ole sopiva peruste jättää sovittua kontrollia väliin.

Älä kokeile koiralle kortisonia tai toisen eläimen punkkilääkettä omin päin. Lääkkeen sopivuuteen voi vaikuttaa esimerkiksi perinnöllinen lääkeherkkyys. Kerro eläinlääkärille myös aikaisemmista kohtauksista ja kaikista hoidon aikana ilmenneistä muutoksista. Seuraa ihoa hoidon päättymisen jälkeenkin: vähintään 12 kuukauden seurantaa on suositeltu ennen pysyvän paranemisen arviointia. Jos uusia muutoksia tulee, aiempi hoitovaste ja näytetulokset auttavat jatkosuunnitelmassa.

Usein kysyttyä

Tarttuuko sikaripunkki ihmiseen tai perheen kissaan?

Koiran Demodex-punkkeja ei pidetä ihmiselle tarttuvina. Ne ovat isäntäeläimeensä sopeutuneita, eikä koiran ja kissan välillä ole osoitettu ristitartuntaa. Ihmisillä on omia Demodex-lajejaan, joten ihmisen demodikoosi on eri tilanne kuin koiran ihosairaus.

Voiko pieni karvaton laikku parantua ilman lääkettä?

Nuoren koiran lievä paikallinen demodikoosi paranee usein itsestään. Laikun syy on silti ensin tunnistettava. Jos muutoksia tulee lisää tai ne leviävät yleistyneeksi sairaudeksi, tarvitaan uusi hoitoarvio. Yleistynyt demodikoosi tarvitsee eläinlääkärin hoitoa.

Miksi demodikoosi ei aina kutise?

Lievän demodikoosin kutina on usein vähäistä tai puuttuu. Siksi koira voi näyttää voivan hyvin, vaikka turkkiin ilmestyy karvattomia laikkuja. Kutina voi lisääntyä myöhemmässä vaiheessa, kun iholle kehittyy toissijainen bakteeri- tai hiivatulehdus.

Miksi hoitoa seurataan raapenäytteillä?

Ihon ulkonäkö voi kohentua ennen punkkien häviämistä. Raapenäytteissä voidaan verrata punkkien määrää ja kehitysvaiheita aikaisempiin käynteihin. Hoitava eläinlääkäri päättää lopettamisesta ihon ja näytteiden perusteella, joten kontrollien merkitys jatkuu karvan kasvaessakin.

Saako parantunutta koiraa käyttää jalostukseen?

Yleistyneen demodikoosin sairastanutta koiraa ei suositella jalostukseen, vaikka iho olisi parantunut. Nuoruusiän taudilla on perinnöllinen tausta, johon osallistuu todennäköisesti useita geenejä. Hoidon onnistuminen ei poista tätä jälkeläisten riskiin vaikuttavaa alttiutta.