Histiosytooma koiralla: punainen patti iholla

Yleiskuvaus

Histiosytooma on koirilla tavallinen ihokasvain. Sen solut muistuttavat ihon Langerhansin soluja, jotka osallistuvat elimistön puolustukseen. Muutos on tyypillisesti yksittäinen, ihosta koholla oleva ja karvaton patti. Tavallisia paikkoja ovat pää, korvalehdet ja raajat. Patti liikkuu yleensä vapaasti ympäristöönsä nähden.

Nopea kasvu ei tässä kasvaintyypissä automaattisesti merkitse pahanlaatuisuutta. Solut voivat lisääntyä nopeasti ensimmäisten 1–4 viikon aikana. Myöhemmin koiran oma puolustusjärjestelmä voi saada kasvaimen häviämään. Tavallista ihon histiosytoomaa ei pidä sekoittaa muihin histiosyyteistä lähtöisin oleviin sairauksiin. Esimerkiksi histiosyyttinen sarkooma on eri kasvain, jolla voi olla aivan toisenlainen kulku.

Portugalin Lissabonin ja Setúbalin alueella todettiin vuosittain noin 4,0 histiosytoomatapausta kymmentätuhatta koiraa kohti. Luku perustuu kudosnäytteellä varmistettuihin tapauksiin, joten itsestään ilman näytettä parantuvat patit voivat jäädä laskennan ulkopuolelle. Se ei kuvaa Suomen koirien sairastumisriskiä.

Syyt

Langerhansin solut kuuluvat ihon immuunivalvontaan. Ne ottavat vastaan vieraita antigeeneja eli puolustusreaktion tunnistamia rakenteita. Tällaisia rakenteita tulee esimerkiksi siitepölystä ja mikrobeista. Tämä normaali tehtävä ei kuitenkaan osoita, mikä käynnisti juuri kyseisen koiran patin kasvun.

Solut voivat siirtyä paikallisiin imusolmukkeisiin ja esitellä tunnistamiaan rakenteita muille puolustussoluille. Näin aktivoituvat T-lymfosyytit osallistuvat elimistön suojaamiseen. Histiosytooman omaehtoinen häviäminen liittyy immuunijärjestelmän reaktioon kasvainta vastaan. Kyse ei ole koirasta toiseen tarttuvasta kasvaimesta.

Histiosytooman taantumisessa saattavat aktivoitua myös kasvainsoluja tuhoavat T-solut.

Immuunijärjestelmän säätelyn häiriön epäillään osallistuvan histiosytooman kehittymiseen. Myös perimällä voi olla osuutta, koska joillakin roduilla on suurempi sairastumisriski. Yksittäistä varmasti kasvaimen aiheuttavaa tekijää ei kuitenkaan tunneta.

Riskitekijät

Histiosytooma tavataan tyypillisesti alle 3,5-vuotiailla koirilla, mutta se voi tulla vanhemmallekin. Portugalilaisista kudosnäytteellä varmistetuista 359 tapauksesta 48,8 % oli enintään 2-vuotiailla koirilla. Siksi aikuisen koiran ikä ei sulje diagnoosia pois. Histiosytoomaa voi esiintyä missä rodussa tahansa.

Alttiita rotuja ovat esimerkiksi bokseri, englanninbulldoggi ja bostoninterrieri. Myös mäyräkoirilla ja tanskandogeilla kuvataan tavallista suurempaa alttiutta. Portugalin väestövertailussa ranskanbulldoggin riski oli noin 11,5-kertainen sekarotuisiin nähden. Bokserin vastaava riskisuhde oli noin 8,3.

Portugalin 359 varmistetussa tapauksessa koirien ikä vaihteli 2 kuukaudesta 13 vuoteen. Uroksia oli 58,5 % tapauksista. Narttuja oli 41,5 %. Kyse on paikallisen laboratorion kudosnäytetapauksista, joten jakaumaa ei pidä suoraan siirtää Suomen koirapopulaatioon.

Tyypilliset oireet

Patti voi ilmestyä nopeasti ja kasvaa näkyvästi lyhyessä ajassa. Tavallinen koko on noin 0,2–3,0 cm. Histiosytooma voi esiintyä millä ihoalueella tahansa, vaikka pää ja raajat ovat tavallisia paikkoja. Kotona huomattavia piirteitä ovat seuraavat:

• Muutos on pyöreähkö ja nappimaisesti koholla.
• Pinta on tavallisesti väriltään punainen.
• Patin päältä puuttuu usein karva.
• Pinta tuntuu sileältä.
• Patti voi haavautua tai rupeutua.
• Koira voi nuolla, purra tai raapia ärtynyttä kohtaa.
• Haavautunut patti voi vuotaa tai tulehtua.

Kaikilla ihosta koholla olevilla pateilla ei kuitenkaan ole sama diagnoosi. Histiosytoomaa muistuttavia muutoksia ovat esimerkiksi mastsolukasvain ja plasmasolukasvain.

Histiosytooma rajautuu usein selvästi ympäröivästä ihosta. Portugalilaisissa tapauksissa patin keskimääräinen läpimitta oli noin 1,6 cm. Vertailuksi viruksen aiheuttama papillooma voi olla pinnaltaan kovettunut ja kukkakaalimainen. Histiosytooman tavallinen sileä pinta on erilainen, mutta ulkonäkö ei korvaa tarvittavaa näytettä.

Histiosytooma huomataan usein koiraa silitettäessä tai turkkia hoidettaessa. Tavallinen patti ei välttämättä tunnu koirasta epämukavalta. Tulehtuneen patin ympärille voi kuitenkin tulla turvotusta. Haavautuneesta pinnasta voi erittyä märkää, jos siihen kehittyy infektio.

Komplikaatiot ja seuraukset

Tavallinen histiosytooma on hyvänlaatuinen, mutta rikkoutunut pinta voi saada toissijaisen infektion. Kutina ja nuoleminen voivat pahentaa paikallista tulehdusta. Jos patti jää toistuvasti hankaamaan tai vaurioitumaan, se voi tarvita poiston. Poistolla saadaan useimmissa tapauksissa pysyvä paraneminen.

Paikallinen imusolmuke voi joskus suurentua toissijaisen infektion vuoksi. Suurentuminen voi kertoa myös toisesta diagnoosista tai poikkeavien solujen leviämisestä. Useat samanaikaiset tai eri kohtiin myöhemmin ilmaantuvat kasvaimet ovat tavallisessa histiosytoomassa epätavallisia. Tällainen tilanne kuuluu uuteen arvioon.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii patin koon, muodon, sijainnin ja rakenteen. Nappimainen ulkonäkö voi herättää epäilyn histiosytoomasta. Tarkka diagnoosi perustuu kuitenkin solujen tai kudoksen mikroskooppitutkimukseen. Histiosytooma voidaan usein tunnistaa sytologisesti eli solunäytteestä.

Ohutneulanäytteessä patista kerätään soluja pienellä neulalla ja levitetään ne lasille. Näyte voidaan usein ottaa ilman nukutusta. Tarvittaessa koira rauhoitetaan näytteenoton turvallisuuden vuoksi. Sytologia antaa nopeasti alustavaa tietoa muutoksen laadusta.

Histiosytooma kuuluu pyörösolukasvaimiin, joiden soluja saadaan usein hyvin ohutneulanäytteeseen. Mikroskoopissa nähdään tyypillisesti melko samankokoisia pyöreitä tai soikeita soluja. Näytteessä voi olla myös lymfosyyttejä eli puolustussoluja. Eri pyörösolukasvainten erottaminen vaikuttaa ennusteen ja jatkotutkimusten arviointiin.

Jos solunäyte ei anna riittävää vastausta, patista otetaan koepala. Pieni muutos voidaan poistaa kokonaan näytteeksi. Histopatologiassa patologi tutkii kudoksen rakennetta. Poistetusta kasvaimesta arvioidaan samalla, onko se poistettu kokonaisuudessaan.

Histiosytoomaa voi olla vaikea erottaa muista kasvaimista jopa kudoksen ulkonäön perusteella. Erotettavia sairauksia ovat esimerkiksi tulehduksellinen granulooma, mastsolukasvain, plasmasolukasvain ja iholymfooma. Koepalan ottamista varten koira rauhoitetaan tarvittaessa. Ihon näytteenottokohta voidaan sulkea pienellä ompeleella.

Lasille levitetty solunäyte värjätään, jotta solujen rakenne voidaan tunnistaa mikroskoopilla.

Hoito

Hoidon ja mahdollisen lääkityksen määrää eläinlääkäri. Varmistettua, koiraa haittaamatonta histiosytoomaa voidaan seurata sen häviämistä odottaen. Useimmat kasvaimet taantuvat noin 2–3 kuukaudessa ilman hoitoa. Haavautuminen, kutina, infektio tai vuoto voivat kuitenkin vaatia hoitoa jo seurannan aikana.

Antibioottia voidaan tarvita toissijaiseen bakteeri-infektioon. Se ei ole kaikkien histiosytoomien rutiinihoito. Jos patti ei ala pienentyä 1–2 kuukaudessa, eläinlääkäri voi suositella poistoa. Poistoa harkitaan myös silloin, kun haavautumista tai vuotoa ei saada muuten hallintaan.

Leikkauksessa poistettu patti voidaan lähettää patologille histiosytoomadiagnoosin varmistamiseksi. Tutkimuksessa tarkistetaan myös ympäröivän kudoksen leikkausreunat mahdollisten kasvainsolujen varalta. Jos kyse on jostakin muusta kasvaimesta, jatkohoito suunnitellaan lopullisen diagnoosin mukaan. Kasvaimen tyyppi ja sijainti vaikuttavat hoidon valintaan.

Leikkaushaava pidetään puhtaana ja kuivana. Nuoleminen, raapiminen ja pureminen estetään paranemisen ajan. Myös poistamatta jätetyn, haavautuneen patin pinta pidetään puhtaana. Ompeleiden irtoaminen tai huomattava turvotus kuuluu eläinlääkärin arvioon.

Ihon leikkaushaavan paranemisen aikana liikuntaa rajoitetaan yleensä 1–2 viikkoa tai ompeleiden poistoon asti. Juokseminen ja hyppiminen voivat kuormittaa haavaa liikaa. Myös uimista ja kylvettämistä vältetään haavan sulkeutumisen ajan. Kosteus voi kuljettaa haavaan bakteereja ja lisätä infektion riskiä.

Poistettavat iho-ompeleet otetaan tavallisesti pois 7–14 päivän kuluttua leikkauksesta. Aikataulu riippuu tehdystä toimenpiteestä. Joskus haava suljetaan ihon alle jäävillä sulavilla ompeleilla, joita ei tarvitse poistaa. Kivunlievitys voidaan määrätä kotiin leikkauksen jälkeen.

Ennaltaehkäisy

Histiosytooman syntysyytä tunnetaan puutteellisesti. Jo löytyneen patin raapimisen ja nuolemisen estäminen vähentää kuitenkin haavautumista, vuotoa ja infektiota. Uuden ihomuutoksen näyttäminen eläinlääkärille kuuluu varhaiseen ongelmien tunnistamiseen.

Histiosytooman vuoksi ei tarvita muiden koirien välttämistä tartunnan pelossa: kasvaimen leviämistä eläimestä toiseen ei ole raportoitu. Ihon säännöllinen tarkastus auttaa omistajaa huomaamaan uudet patit. Olemassa olevan muutoksen käsittelyssä vältetään ihon rikkomista. Haavautunut kohta tarvitsee puhtaana pitämistä myös silloin, kun itse kasvain on todettu hyvänlaatuiseksi.

Raajassa oleva histiosytooma voi hankautua maata vasten ja ärtyä. Pehmeä makuualusta voi suojata kohtaa tältä hankaukselta. Kasvaimen poistavaa kotihoitoa ei ole: tavallinen itsestään häviäminen perustuu koiran omaan puolustusreaktioon.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota patista valokuva ja merkitse sen ensimmäinen havaintopäivä muistiin. Käytä vertailukuvissa samaa etäisyyttä ja pientä mittaa patin vieressä. Kirjaa, milloin kasvu pysähtyy tai patti alkaa pienentyä. Kerro vastaanotolla myös siitä, jos koira hankaa kohtaa, patti vuotaa tai muita ihomuutoksia ilmestyy.

Pyydä tieto siitä, onko diagnoosi varmistettu solunäytteellä vai koepalalla. Jos päädytte seurantaan, sovi etukäteen, millainen muutos edellyttää uutta käyntiä. Säilytä patologin vastaus myöhempää tarvetta varten. Älä käytä pattia peittäviä tai ärsyttäviä aineita omin päin, sillä muutoksen pintaa pitää voida seurata.

Kauluri tai suojapuku voi estää koiraa puremasta leikkauskohtaa. Haavan reunojen kuuluu pysyä vastakkain. Haavasta tuleva paha haju tai erite on syy ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Usein kysyttyä

Onko histiosytooma syöpää?

Tavallinen koiran ihon histiosytooma on hyvänlaatuinen kasvain. Samantapainen patti voi kuitenkin olla jokin toinen ihokasvain, joten diagnoosi voi vaatia solunäytteen tai koepalan. Pelkkä punainen väri tai nappimainen ulkonäkö ei ole riittävä syy jättää uutta pattia tutkimatta.

Kuinka nopeasti histiosytooma häviää?

Useimmat histiosytoomat häviävät itsestään 2–3 kuukaudessa ilman hoitoa. Jos patti ei ala pienentyä 1–2 kuukaudessa tai se haavautuu hankalasti, eläinlääkäri voi suositella poistoa. Uusiutuvat kipu- tai vuoto-oireet arvioidaan odottamatta seuranta-ajan loppua.

Voiko vanhan koiran patti olla histiosytooma?

Voi. Histiosytoomia esiintyy kaikenikäisillä koirilla, vaikka ne ovat tavallisempia nuorilla. Ikä ei siis yksin varmista eikä sulje pois diagnoosia. Myös vanhemman koiran uusi patti kuuluu tutkittavaksi, ja tarvittaessa sen tyyppi selvitetään näytteellä.

Tarttuuko histiosytooma muihin koiriin?

Histiosytooman leviämistä eläimestä toiseen ei ole raportoitu. Sitä ei siis hoideta samalla tavalla tartuntariskin vuoksi kuin virusperäisiä syyliä. Patin raapiminen tai nuoleminen voi silti rikkoa sen pintaa ja aiheuttaa paikallisen tulehduksen.

Miksi poistetun patin kudostutkimus kannattaa tehdä?

Kudostutkimus varmistaa patin laadun ja auttaa ennusteen arvioinnissa. Siitä voidaan myös arvioida, ulottuuko kasvain poistoreunaan asti. Tulos on hyödyllinen erityisesti silloin, kun alustava arvio osoittautuu joksikin muuksi kuin tavalliseksi histiosytoomaksi.