Iktyoosi koiralla – perinnöllinen hilseily ja sen hoito

Yleiskuvaus

Iktyoosi tarkoittaa sairausryhmää, jossa ihon uloin suojakerros eli sarveiskerros ei muodostu tai uusiudu normaalisti. Terveellä iholla kuolleet pintasolut irtoavat huomaamattomasti ja korvautuvat alempaa nousevilla uusilla soluilla.

Sarveiskerroksessa on normaalisti noin 20–30 päällekkäistä solukerrosta, joiden tiivis rakenne auttaa suojaamaan koiraa ympäristöltä. Taudin nimi viittaa kalan suomuihin, koska hilselevyt voivat muistuttaa ulkonäöltään suomupintaa.

Kaikki hilseily ei kuitenkaan ole iktyoosia: esimerkiksi allergia, ulkoloiset sekä hormonaaliset tai aineenvaihdunnan sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia muutoksia. Kultaisennoutajan ihossa oireilu voi välillä lievittyä selvästi ja myöhemmin taas voimistua saman koiran elämän aikana.

Ihon pintasolujen väliset liitokset pitävät sarveiskerrosta koossa ennen solujen normaalia irtoamista.

Mikroskooppisten muutosten perusteella iktyoosit jaetaan epidermolyyttisiin ja ei-epidermolyyttisiin muotoihin eli soluvauriota aiheuttaviin ja sitä aiheuttamattomiin muotoihin.

Syyt

Suojakerroksen rasvat ja solujen irtoaminen häiriintyvät

Sarveiskerroksen toiminta riippuu sekä pintasolujen rakenteesta että niiden väliin muodostuvista rasvakerroksista. Geenivirhe voi häiritä rakenteellista proteiinia, entsyymiä tai rasvojen muodostusta, joten eri iktyoosien taustalla ei ole sama mekanismi.

Kultaisennoutajan tavallisen tyypin taustalla on PNPLA1-geenin muutos, joka häiritsee pintakerroksen rasva-aineenvaihduntaa. Virheellinen rasvakerros heikentää solujen välisen suojan rakentumista ja muuttaa kuolleiden ihosolujen normaalia irtoamista.

Toisessa kultaisennoutajan muodossa muutos on ABHD5-geenissä, jonka tuote osallistuu niin ikään ihon suojarasvojen muodostamiseen. Näitä kultaisennoutajan muotoja kutsutaan tyypeiksi 1 ja 2, eikä ensimmäisen tyypin tutkiminen kata automaattisesti toista.

Kultaisennoutajan molemmat muodot periytyvät peittyvästi: sairautta aiheuttava muutos on tällöin saatu kummaltakin vanhemmalta. Kaikkia koirien iktyooseja ei silti voi kuvata samalla periytymistavalla, sillä saksanpaimenkoiralla on todettu myös vallitsevasti periytyvä muoto.

Ihon sarveiskerroksen häiriö voi käynnistää korjausreaktion, jossa pintasolukko paksuuntuu ja rasvojen tuotanto muuttuu.

Epidermolyyttisessä muodossa solujen sisäiset vauriot voivat johtaa pieniin rakkuloihin ihon pintakerroksessa.

Riskitekijät

Kultainennoutaja on tunnettu alttiusrotu, mutta ihotautia on kuvattu myös esimerkiksi amerikanbulldoggilla, jackrussellinterrierillä, norfolkinterrierillä ja tanskandoggilla. Kultaisennoutajan oireet havaitaan usein ennen 1 vuoden ikää, mutta ne voivat tulla selviksi vasta aikuisenakin.

Amerikanbulldoggilla ensimmäiset turkin hilsemuutokset voidaan nähdä jo 1–2 viikon iässä. Tyypin 2 alkuperäisessä perhetutkimuksessa sairastuneissa oli sekä uroksia että narttuja.

Kultaisennoutajan hilseily voi alkaa muutaman viikon ikäisenä tai myöhemmin, mutta alku on yleensä ennen 18 kuukauden ikää. Italiassa vapaaehtoisesti tutkituista 463 kultaisestanoutajasta PNPLA1-testissä 42 % oli vapaita muutoksesta, 37 % kantajia ja 21 % geneettisesti sairaita.

Luvut kuvaavat testattua ryhmää, eivät kaikkien Italian tai Suomen koirien kliinistä sairastavuutta.

Samassa italialaisessa tutkimuksessa kaikki 45 ABHD5-testattua koiraa olivat muutoksesta vapaita, joten siinä ei todettu tyypin 2 geneettisesti sairaita koiria.

Tyypilliset oireet

Oirekuva riippuu rodusta ja perinnöllisestä muodosta, joten kaikilla sairastuneilla koirilla ei ole samanlaista ihoa.

• Turkkiin kertyy hienoa hilsettä tai suuria, ihoon tarttuvia hilselevyjä.

• Aluksi vaaleat hilseet voivat muuttua ajan myötä harmaiksi, ruskeiksi tai mustiksi.

• Vatsan vähäkarvainen iho voi tuntua karhealta, joskus hiekkapaperimaiselta.

• Kultaisellanoutajalla hilseilyä voi näkyä symmetrisesti kainaloissa, rintakehällä, kyljissä ja nivusissa.

• Tyypin 2 kultaisellanoutajalla korvalehden sisäpinnalle voi tarttua paksua valkoista hilsettä.

• Tanskandoggin vaikeassa muodossa iho voi olla syntymästä lähtien poikkeuksellisen poimuinen ja myöhemmin kuiva sekä joustamaton.

Kultaisennoutajan tavalliseen iktyoosiin ei yleensä kuulu voimakasta kutinaa, vaikka ihossa näkyisi selvästi hilsettä. Kirsu, anturat ja korvakäytävät jäävät tämän tavallisen kultaisennoutajan muodon yhteydessä yleensä oireettomiksi.

Vatsan paljas iho voi myös tummua pigmentin lisääntymisen vuoksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Rikkonainen suojakerros voi altistaa ihon bakteerien tai hiivojen liikakasvulle ja tulehdukselle. Toissijainen tulehdus voi lisätä kutinaa ja epämukavuutta muuten kutisemattomaan kultaisennoutajan ihotautiin.

Amerikanbulldoggilla kutina liittyy usein erityisesti Malassezia-hiivan lisääntymiseen iholla. Suojakerroksen vaurio lisää myös veden haihtumista ihon läpi, mikä on eri asia kuin pelkkä näkyvä hilseily.

Kultaisennoutajan tyypissä 2 hilse voi tarttua tiukemmin ja ihon pintakerros olla paksumpi kuin tavallisessa muodossa. Tanskandoggin vaikean synnynnäisen muodon ennuste on huono, joten lievän retrieverin ennustetta ei voi yleistää siihen.

Vakava bakteeritulehdus voi ulottua verinahkaan ja lisätä bakteerien verenkiertoon leviämisen riskiä.

Kultaisennoutajan tyypin 2 mahdollisia vaikutuksia muihin elimiin ei vielä tunneta riittävästi.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Oireen syy selvitetään ennen perinnöllistä diagnoosia

Vastaanotolla käydään läpi ensimmäisten oireiden ikä, ympäristö, aiemmat paikallishoidot ja mahdollinen kutina. Myös väsymys, tavallista runsaampi juominen tai poikkeava läähätys auttavat suuntaamaan tutkimuksia muihin hilseilyn syihin.

Ihotutkimuksessa arvioidaan turkin laatua ja tiheyttä sekä sitä, liittyykö hilseilyyn karvattomuutta, rupia tai muita muutoksia. Raapenäytteet ja loiskampaus auttavat etsimään ulkoloisia, jotka voivat selittää oiretta tai esiintyä samanaikaisesti.

Pintanäytteen mikroskopiassa voidaan todeta ihon hiivoja ja bakteereja ennen tulehduslääkityksen valitsemista. Koepalalla voidaan arvioida sarveiskerroksen rakennetta ja erottaa esimerkiksi talirauhastulehdus muusta hilseilystä.

Kultaisennoutajan tyypissä 2 kudosnäytteessä nähdään erityisesti sarveiskerroksen runsasta, levymäistä paksuuntumista. Koepalassa tulehdus voi olla vähäistä tai puuttua, vaikka pintakerros on selvästi poikkeava.

Jos oirekuva viittaa kilpirauhasen tai lisämunuaisten sairauteen, niiden toimintaa tutkitaan kohdennetuilla hormonikokeilla. Veri- ja virtsatutkimukset voivat osoittaa muutoksia, jotka tukevat hormonaalisen taustasairauden etsimistä hilseilyn lisäksi.

Geenitesti vastaa rajattuun kysymykseen

Tunnettua geenimuutosta voidaan tutkia verinäytteestä tai posken limakalvolta otetusta näytteestä. Tuloksen luokat ovat muutoksesta vapaa, kantaja ja geneettisesti sairas sen mukaan, onko muutos kummassakaan, toisessa vai molemmissa geenikopioissa.

Yhden muutoksen kantaja on peittyvässä sairaudessa itse kliinisesti terve mutta voi siirtää muutoksen jälkeläisilleen. PNPLA1-tulos ei kerro luotettavasti oireiden voimakkuutta tai sitä, jatkuuko näkyvä hilseily yhtä selvänä aikuisena.

Tyypin 2 tutkimukseen osallistuneet 14 sairasta kultaisennoutajaa eivät olleet tavallisen PNPLA1-muutoksen suhteen homotsygootteja. Siksi tavallisen tyypin negatiivinen tulos ei sulje pois saman rodun toista, eri geeniin liittyvää iktyoosia.

Hoito

Hoidon kohteena on myös ihon suoja

Eläinlääkäri määrää hoidon ja mahdollisen lääkityksen koiran ihomuutosten, taudin muodon ja todettujen lisäongelmien perusteella. Säännöllinen hellävarainen harjaaminen auttaa poistamaan irtoavaa hilsettä osana koiralle suunniteltua ihonhoitoa.

Pesuun valitaan iholle sopiva mieto, pehmittävä shampoo, jotta hilsettä voidaan vähentää ihoa tarpeettomasti ärsyttämättä. Pehmittävät ihovalmisteet tukevat suojakerrosta ja auttavat vähentämään veden liiallista haihtumista.

Paikallisia suojaa tukevia tuotteita on myös voiteiden, emulsioiden ja iholle jätettävien valmisteiden muodossa. Ravitsemus pidetään laadukkaana, ja tarvittaessa eläinlääkäri arvioi välttämättömien rasvahappojen lisän osaksi ihonhoitoa.

Muu todettu hilseilyn syy tarvitsee oman hoitonsa, joten perinnöllinen diagnoosi ei korvaa samanaikaisen iho-ongelman tutkimista. Bakteerien aiheuttama pinnallinen lisätulehdus hoidetaan useimmiten paikallisesti, ilman automaattista suun kautta annettavaa antibioottia.

Syvä ihotulehdus on eri tilanne ja vaatii tavallisesti bakteeriviljelyyn sekä herkkyystutkimukseen perustuvaa systeemistä hoitoa. Hoitovasteen seurannassa uusi kutina tai uudet ihomuutokset ovat peruste tutkia koira uudelleen.

Ihon ulkonäön rauhoittuminen tarkoittaa oireiden hallintaa, sillä perinnöllinen häiriö ei poistu oirehoidolla.

Ennaltaehkäisy

Perinnöllistä geenivirhettä ei voi estää pesemällä tai muuttamalla jo syntyneen koiran ruokaa, mutta geenitestaus auttaa jalostusvalinnoissa. Kun kaksi peittyvän muutoksen kantajaa yhdistetään, geneettisesti sairaan pennun todennäköisyys on 25 % jokaiselle pennulle.

Testattu kantaja voidaan yhdistää saman muutoksen suhteen vapaaseen koiraan, jolloin sairauden välttämistä voidaan sovittaa yhteen rodun monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa. Kultaisennoutajan geenitestitietojen julkaisemista varten näytteenottajan tulee olla eläinlääkäri tai virallinen DNA-näytteenottaja ja tunnistusmerkintä tarkistetaan näytteenotossa.

Kliinisesti oireeton ulkonäkö ei tunnista kaikkia muutosta kantavia tai geneettisesti sairaita koiria.

Laajasti esiintyvän muutoksen karsiminen liian tiukoilla rajoituksilla voi kaventaa kultaisennoutajan jalostuspohjaa.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa ensimmäisten hilseiden ilmaantumisikä ja kuvaa samat ihoalueet seurannan aikana. Tarkista vatsan, kainaloiden ja kylkien lisäksi, tuntuuko iho kipeältä tai onko se alkanut haista. Merkitse ylös kutina, nuoleminen, märkäiset muutokset ja koiran voinnin muutokset.

Säilytä geenitestitulos kokonaisena, jotta tutkittu geenimuutos ja tuloksen luokitus ovat myöhemmin nähtävissä. Kerro vastaanotolla kaikista käytetyistä shampoista, ihovalmisteista ja lääkkeistä sekä siitä, ärsyttikö jokin niistä ihoa. Älä aloita ihmiselle määrättyä iholääkettä koiralle.

Pyydä iholle sopiva hoitosuunnitelma ja käytännön opastus turkin sekä ihon käsittelyyn. Seuraa hoidon vaikutusta koiran mukavuuteen, kutinaan ja tulehdusten uusiutumiseen pelkän turkin siisteyden lisäksi. Jalostussuunnitelmassa tarkista, mihin sairausmuotoon vanhempien testit vastaavat.

Usein kysyttyä

Onko iktyoosi vain tavallista hilsettä?

Hilse on oire, jonka taustalla voi olla esimerkiksi allergia, loistartunta tai hormonaalinen sairaus. Iktyoosissa syynä on perinnöllinen ihon sarveiskerroksen muodostumisen häiriö. Toistuva runsas hilseily kannattaa siksi tutkia ennen kuin sitä aletaan hoitaa pelkkänä kuivana ihona.

Voiko geneettisesti sairas koira näyttää terveeltä?

Kultaisellanoutajalla sairauteen liittyvä perimä ei aina tarkoita jatkuvia selviä iho-oireita. Oireet voivat myös lievittyä tai välillä voimistua. Kantaja on puolestaan peittyvässä sairaudessa kliinisesti terve, mutta sillä on jälkeläisille siirtyvä geenimuutos.

Miksi iktyoosia sairastava koira alkaa kutista?

Kultaisennoutajan tyypillinen hilseily on usein kutisematonta. Samanaikainen bakteeri- tai hiivaongelma voi muuttaa tilanteen kutisevaksi. Uusi kutina tutkitaan, koska se voi liittyä myös allergiseen iho-ongelmaan tai ulkoloisiin. Pintanäyte auttaa etsimään iholta hiivaa ja bakteereja kutinan syytä selvitettäessä.

Onko negatiivinen geenitesti kaiken iktyoosin poissulku?

Ei, sillä testi kohdistuu nimettyyn geenimuutokseen. Kultaisellanoutajalla tunnetaan sekä PNPLA1- että ABHD5-geeniin liittyvä muoto. Muissakin roduissa taudin taustalla voi olla eri geeni, joten tutkimus valitaan koiran rodun ja oirekuvan perusteella.

Loppuuko hoito, kun turkki näyttää taas siistiltä?

Oirehoito voi vähentää näkyvää hilsettä, mutta se ei korjaa perinnöllistä sarveistumishäiriötä. Oireiden voimakkuus voi vaihdella elämän aikana. Jatkohoito sovitetaan oman koiran ihoon ja mahdollisiin tulehduksiin. Muuta suunnitelmaa hoitavan eläinlääkärin kanssa, jos iho ärtyy tai oireet palaavat.