Atopia koiralla: kutina, tutkimukset ja pitkäaikainen hoito

Yleiskuvaus

Atopia ei tarkoita jokaista koiran kutinaa. Se on sairauskokonaisuus, jossa alttiin koiran iho ja puolustusjärjestelmä reagoivat poikkeavasti. Ympäristön allergeenit eli allergista reaktiota aiheuttavat aineet voivat käynnistää oireita. Tavallisia esimerkkejä ovat siitepölyt, homeet ja pölypunkit. Näitä aineita ei aina ole mahdollista poistaa koiran arjesta kokonaan.

Sairaus voi oireilla vain tiettyyn vuodenaikaan, jatkuvasti tai jatkuvana tautina, jolla on kausittaisia pahenemisvaiheita. Sama koira voi siksi tarvita eri aikoina erilaista hoitoa. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu ja hallittava arki, ei pelkkä ihon ulkonäön korjaaminen. Kutina voi olla merkittävää jo silloin, kun iho näyttää vielä melko tavalliselta.

Atopiaa esiintyy arviolta 10–15 %:lla koirista. Kutinan vuodenaikaisuutta todetaan 40–75 %:ssa tapauksista. Aluksi kausittainen oireilu voi myöhemmin muuttua ympärivuotiseksi.

Syyt

Ihon uloin kerros toimii tavallisesti suojana ympäristöä vastaan. Atooppisella koiralla tämä suojatoiminta voi olla puutteellinen. Kun allergeeni pääsee kosketuksiin ihon kanssa, immuunijärjestelmä käynnistää tulehdusreaktion.

Kutinaan osallistuu myös ihon hermoston ja tulehdusviestien toiminta. Esimerkiksi IL-31 on kutinaa välittävä viestiaine, johon osa lääkkeistä kohdistuu. Siksi kutinan hoitoon on useita erilaisia lääkevaihtoehtoja.

Bakteerien ja hiivojen liikakasvu voi voimistaa jo olemassa olevaa ihotulehdusta. Myös muut allergiset sairaudet voivat esiintyä rinnalla.

Allergeenit ovat valkuaisaineita, joihin herkistynyt elimistö reagoi. Herkistymisessä syntyy IgE-vasta-aineita, jotka kiinnittyvät muun muassa ihon syöttösoluihin. Kun sama allergeeni kohdataan uudelleen, soluista vapautuu histamiinia ja muita tulehdusta lisääviä aineita.

Joskus sairaus näyttää atooppiselta ihotulehdukselta, vaikka IgE-herkistymistä ei todeta. Silloin käytetään nimitystä atopian kaltainen ihotulehdus.

Riskitekijät

Atopia alkaa tavallisesti 6 kuukauden – 3 vuoden iässä. Sukupuolten välillä ei tunneta selvää alttiuseroa.

Alttiita rotuja ovat esimerkiksi labradorinnoutaja, kultainennoutaja, bokseri, shar pei ja valkoinen länsiylämaanterrieri. Myös sekarotuisilla koirilla esiintyy atopiaa.

Atopiaa todetaan tavallista useammin koirilla, joiden molemmat vanhemmat ovat atooppisia. Myös enimmäkseen sisällä vietetty elämä kuuluu atopiaan sopiviin esitietoihin, joita käytetään diagnostisessa kokonaisarviossa. Se on yksi useasta arvioitavasta piirteestä eikä tutkimuksia korvaava testi.

Rodun sisäinen yleisyys riippuu myös sukulinjojen perimästä ja maantieteellisestä alueesta.

Tyypilliset oireet

Kutina näkyy koiran toiminnassa: se nuolee, puree, raapii ja hankaa itseään. Tavallisia alueita ovat tassut, kasvot, korvat, kainalot ja vatsan iho. Kaikilla koirilla oireet eivät kuitenkaan jakaudu samalla tavalla.

• Tassujen runsas nuoleminen tai pureskelu.

• Kasvojen hankaaminen ja muiden ihoalueiden raapiminen.

• Punoittava iho ja karvan harveneminen raavituilta kohdilta.

• Ihon tummuminen ja paksuuntuminen sairauden pitkittyessä.

• Toistuvat korvaoireet tai ihotulehdukset.

Tassujen tai muiden nuoltujen kohtien karva voi värjäytyä syljestä ruskehtavaksi.

Varhaisia ihomuutoksia voivat olla pienet punoittavat läiskät ja näppylät. Myöhemmin iholle voi muodostua hilseilyä, verisiä rupia ja raapimajälkiä. Osa koirista hankaa takapäätään lattiaan kutinan vuoksi.

Harvinaisempia oireita ovat allerginen nuha ja silmän sidekalvon tulehdus, kun taas iho-oireet ovat tyypillisiä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Raapiminen ja nuoleminen voivat rikkoa ihon. Pitkittyneessä sairaudessa esiintyy muun muassa karvattomuutta, rupia, ihon paksuuntumista ja tummumista. Sekundaarinen eli toissijainen tulehdus lisää usein oireita ja voi tehdä aiemmin toimivasta hoitosuunnitelmasta hetkellisesti riittämättömän.

Atopia on elinikäinen sairaus, mutta moni koira saa hoidolla hyvän elämänlaadun. Pahenemisvaiheita voi tulla myös hoidon aikana, ja niiden varalle tarvitaan suunnitelma.

Jatkuva kutina aiheuttaa pitkäkestoista stressiä. Se voi myös näkyä käyttäytymisen muutoksina, kuten ärtyisyytenä. Ihon ja korvien toissijaisissa infektioissa tavallisia ovat stafylokokkibakteerit ja Malassezia-hiiva.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Atopia todetaan oirehistorian, ihotutkimuksen ja muiden kutinan syiden poissulkemisen avulla. Yksittäinen verikoe ei varmista sitä. Eläinlääkäri kysyy alkamisikää, oireiden vuodenaikaisuutta, aiempia hoitoja ja niiden vaikutusta.

Aluksi tutkitaan tai hoidetaan muut mahdolliset syyt, kuten kirput, punkkiloiset ja ihon bakteeri- tai hiivatulehdukset. Mikrobien aiheuttama lisäoireilu voi vaikeuttaa varsinaisen allergisen oireen arviointia.

Ruokaan liittyvän oireilun selvittelyyn voidaan tarvita eläinlääkärin suunnittelema eliminaatiodieetti eli rajattu ruokavaliokokeilu. Sen aikana arvioidaan, vaikuttaako ruokavalio kutinaan. Pelkkä satunnainen ruokamerkin tai maun vaihtaminen ei vastaa tällaista suunniteltua tutkimusta.

Allergeenitutkimuksia tehdään erityisesti silloin, kun suunnitellaan siedätyshoitoa. Ihotesti tai veren vasta-ainetutkimus auttaa valitsemaan koiralle merkityksellisiä allergeeneja, mutta positiivinen tulos ei yksin todista atopiaa. Tulos täytyy sovittaa oirehistoriaan: pelkkä altistumista kuvaava löydös ei kerro, mikä aine aiheuttaa arjessa oireita.

Iholta ja korvakäytävistä otetuista näytteistä etsitään loisia, bakteereja ja hiivoja. Samankaltaista kutinaa voivat aiheuttaa myös kapi, kirppuallergia ja kosketusallergia. Jos oirekuva on epätyypillinen, erotusdiagnooseihin kuuluu myös hormonaalisia sairauksia ja ihon kasvaimia.

Eläinlääkäri voi käyttää tutkimisen tukena Favrot-kriteerejä eli atopiaan sopivien piirteiden luetteloa. Siihen kuuluvat esimerkiksi oireiden alku ennen 3 vuoden ikää, etutassujen oireet ja kutina ennen näkyviä ihomuutoksia. Kun 5 piirrettä täyttyy, kriteeristön herkkyys on noin 85 % ja tarkkuus muiden koirien erottelussa noin 79 %. Kriteeristöä ei sovelleta ruoan aiheuttamaan atooppiseen ihotulehdukseen.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon koiran oireiden, ihomuutosten ja aiemman vasteen perusteella. Ensin rauhoitetaan meneillään oleva kutina ja ihotulehdus. Sen jälkeen tarvitaan ylläpitohoito, jonka tarkoitus on ehkäistä uusia pahenemisjaksoja.

Kutinaa ja tulehdusta voidaan hoitaa esimerkiksi kortikosteroideilla, JAK-estäjillä tai kohdennetulla vasta-ainehoidolla. Pitkäaikaiseen hallintaan voidaan käyttää myös immuunivastetta muokkaavaa lääkitystä. Ihmisen allergialääkettä ei pidä antaa koiralle ilman eläinlääkärin määräystä.

Nopeasti vaikuttava kortikosteroidi voi auttaa vaikeassa äkillisessä pahenemisvaiheessa, mutta pitkäaikaiseen käyttöön liittyy haittojen riski.

Paikallishoidot tukevat ihoa ja voivat poistaa allergeeneja sekä hoitaa todettua mikrobien liikakasvua. Käytössä voi olla eläinlääkärin valitsemia pesuaineita, huuhteluja tai muita ihovalmisteita.

Siedätyshoito pyrkii muuttamaan koiran vastetta tunnistettuihin allergeeneihin. Hoitovasteen ilmaantumiseen kuluu 3–12 kuukautta. Siksi se ei sovellu äkillisen pahenemisvaiheen nopeaksi hoidoksi.

Siedätyshoitoon voi liittyä haittoja, tavallisimmin lisääntynyttä kutinaa. Vakava yleisreaktio on hyvin harvinainen mutta mahdollinen.

Myös ihon ja korvien toissijaiset tulehdukset hoidetaan erikseen. Vaikeasti hallittavassa tilanteessa ihoasioihin perehtyneen eläinlääkärin arvio voi auttaa.

Pistoksina annettua siedätyshoitoa vähintään 9 kuukautta saaneista koirista noin 60 %:lla kutina väheni yli 50 % tutkimuksessa, jossa oli 664 koiraa. Noin puolet hoidosta hyötyneistä tarvitsi silti rinnalle muuta lääkitystä.

Siklosporiinin kutinaa lievittävä vaikutus kehittyy hitaasti, jopa 4–6 viikossa. Tavallisimpia haittoja ovat oksentelu, ripuli ja ruokahaluttomuus. Antihistamiinien teho äkilliseen vaikeaan pahenemisvaiheeseen on vähäinen. Välttämättömien rasvahappojen vaikutus voi kehittyä vasta 2 kuukaudessa, joten niitä käytetään muun hoidon tukena.

Siedätyshoito voidaan toteuttaa ihonalaisina pistoksina tai kielen alle annettavana hoitona. Vaikutusta arvioidaan vertaamalla oireiden ja kutinan määrää samoina vuodenaikoina eri vuosina. Arviointiin tarvitaan vähintään 12 kuukauden hoitojakso, koska ensimmäiset kuukaudet eivät vielä osoita lopullista vastetta.

IL-31-viestiaineeseen kohdistuva vasta-ainehoito vaikuttaa nopeasti, joten sitä voidaan käyttää myös äkillisen kutinan hallintaan. Sen tavallisimpia haittoja ovat väsymys ja ruoansulatuskanavan oireet. Paikallisen kortikosteroidin pitkäaikainen käyttö voi puolestaan ohentaa ihoa.

Ennaltaehkäisy

Atopiaa ei voi kokonaan ehkäistä, koska alttius on perinnöllinen. Käytännön tavoite on tunnistaa pahentavat tekijät ja vähentää altistumista silloin, kun se onnistuu. Kaikkia siitepölyjä tai muita ympäristön aineita ei voi välttää.

Eläinlääkärin ohjaama loistorjunta, ihon suojakerroksen tukeminen ja tulehdusten hallinta kuuluvat pahenemisvaiheiden ehkäisyyn. Ylläpitosuunnitelmaa noudatetaan myös parempana aikana, jos niin on sovittu.

Atooppista tai allergista koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Kun sairaus on todettu, pahenemisvaiheita voidaan vähentää myös ennakoivalla paikallishoidolla ja koiran sairauskuvaan valitulla ylläpitolääkityksellä.

Tärkeää koiranomistajalle

Valitse päiväkirjaan muutama helposti seurattava asia: kutinan määrä, tassujen nuoleminen, korvien oireet ja yölevon onnistuminen. Kirjaa käytetyt hoidot, ruokavalio ja ajankohdat. Ota näkyvistä ihoalueista vertailukuvia samassa valaistuksessa. Kerro kontrollissa myös hoidon toteutumisesta, jotta lääkkeen tehon puute voidaan erottaa käytännön vaikeuksista.

Pyydä kaksi kirjallista suunnitelmaa: miten toimitaan vakaassa vaiheessa ja miten otetaan yhteyttä pahenemisvaiheen alkaessa. Sovi, kuka muuttaa lääkitystä ja milloin kontrollit tehdään. Jos useampi ihminen hoitaa koiraa, pidä yhteinen merkintä hoitokerroista. Kerro myös omat arjen rajoitteesi, jotta päivittäinen hoito on mahdollista toteuttaa johdonmukaisesti pitkällä aikavälillä.

Usein kysyttyä

Voiko atopian todeta verikokeesta?

Pelkkä verikoe ei varmista atopiaa. Diagnoosi perustuu kokonaisuuteen ja muiden kutinan syiden selvittämiseen. Allergeenien vasta-ainetutkimusta voidaan käyttää siedätyshoidon suunnitteluun, mutta sen tulos pitää tulkita yhdessä oireiden ja koiran todellisten altistumisten kanssa.

Voiko koiran atopia parantua kokonaan?

Sairaus on yleensä elinikäinen, mutta sen oireita voidaan usein hallita hyvin. Hoito voi muuttua vuodenaikojen ja koiran tilanteen mukaan. Hyvä oireeton jakso on arvokas tulos, mutta ylläpitohoidon lopettamisesta kannattaa sopia eläinlääkärin kanssa erikseen.

Onko kaikki tassujen nuoleminen atopiaa?

Ei ole. Tassut ovat tavallinen atopian oirealue, mutta samankaltaista kutinaa voi tulla muista ihosairauksista. Eläinlääkäri selvittää muut mahdolliset syyt ja arvioi koiran koko oirehistorian ennen kuin pitkäaikainen hoito nimetään atopian hoidoksi.

Auttaako siedätyshoito heti kutinaan?

Siedätyshoito vaikuttaa hitaasti eikä korvaa tarvittavaa nopeaa oireiden hallintaa. Sen tarkoitus on muuttaa vastetta merkityksellisille allergeeneille pitkällä aikavälillä. Osa koirista tarvitsee muuta lääkitystä rinnalla, ja hyöty arvioidaan ennalta sovituissa kontrolleissa.

Voiko atopia näkyä vain korvissa?

Pienellä osalla koirista toistuva korvatulehdus voi olla ainoa selvä kliininen merkki. Se ei silti tarkoita, että jokainen uusiutuva korvatulehdus olisi atopiaa. Korvat ja muut mahdolliset taustasyyt pitää tutkia, jotta hoito kohdistuu oikeaan ongelmaan.