Väiveet koiralla – oireet, tartunta ja hoito

Yleiskuvaus

Väiveet ovat siivettömiä, ylhäältä alaspäin litteitä hyönteisiä, joilla on 6 jalkaa. Aikuiset loiset ovat yleensä kellertäviä tai vaaleanruskeita ja noin 1–2,5 millimetrin pituisia.

Koiran täin Linognathus setosus ravintona on veri, kun taas tavallinen koiran väive syö kudosainesta. Toinen koiran väivelaji, Heterodoxus spiniger, suosii lämpimiä alueita ja käyttää poikkeuksellisesti ravinnokseen verta.

Sekä täitä että väiveitä tavataan koirilla, joten turkista löytynyt loinen kannattaa tunnistaa lajilleen. Euroopassa väiveitä esiintyy yleisesti vain paikoin, mutta Pohjoismaissa niitä tavataan tavallisemmin kuin monilla muilla alueilla.

Loisen tunnistamisen jälkeen tartunta on yleensä hyvin hoidettavissa useilla ulkoloisiin tehoavilla lääkkeillä.

Syyt

Tartunta tulee toisesta koirasta tai yhteisistä tavaroista

Tärkein tartuntareitti on loisia kantavien koirien välinen suora kosketus. Myös yhteiset harjat, kammat ja muut turkinhoitovälineet voivat siirtää loisen munia koirasta toiseen.

Makuualusta ja koiran käyttämät vaatteet voivat ylläpitää tartunnan leviämistä, jos niitä ei puhdisteta muun hoidon yhteydessä. Koiran väive ei tarvitse kehitykseensä toista eläinlajia, vaan sen koko kehityskierto tapahtuu koiran turkissa.

Väiveet tarttuvat yleensä saman eläinlajin yksilöiden välillä, eivät kissasta koiraan tai koirasta ihmiseen.

Munat ovat kiinni karvoissa

Väiveiden kehityksessä ei ole kotelovaihetta, vaan kuoriutuneet pienikokoiset nymfit kasvavat vähitellen lisääntymiskykyisiksi aikuisiksi koiran turkissa. Naaras liimaa munansa tiukasti karvoihin lähelle niiden tyveä.

Munat kuoriutuvat yleensä 1–2 viikossa, joten turkissa voi olla samanaikaisesti eri kehitysvaiheita. Kuoriutunut nymfi muistuttaa pienikokoista aikuista, ja aikuiseksi kehittyminen vie vielä noin 2–3 viikkoa.

Koko kierto munasta seuraavaan lisääntyvään sukupolveen kestää noin 4–6 viikkoa. Loislajista riippuen kehityskierto voi valmistua myös 3–4 viikossa, joten koirasta löytyvän lajin tunnistaminen täsmentää arviota.

Aikuinen naaras elää noin 30–45 päivää ja tuottaa munia päivittäin.

Riskitekijät

Voimakkaita tartuntoja tavataan erityisesti hyvin nuorilla, vanhoilla tai yleiskunnoltaan heikentyneillä koirilla. Tiheässä pidetyt ja stressaantuneet nuoret eläimet voivat oireilla muita selvemmin.

Loisia kantava koira voi olla oireeton ja silti toimia tartunnan lähteenä muille. Koko pentue voi saada tartunnan, jos loinen leviää läheisessä kosketuksessa olevien pentujen välillä.

Pitkässä tai takkuisessa turkissa loiset voivat jäädä huomaamatta ennen turkin jakamista iholle saakka. Tartuntoja todetaan useammin viileinä kuukausina kuin lämpiminä vuodenaikoina.

Väiveitä tavataan enemmän siellä, missä kirppu- ja puutiaislääkitystä ei käytetä säännöllisesti.

Tyypilliset oireet

Vähäinen tartunta ei aina näy koiran käytöksessä, mutta runsas loismäärä voi aiheuttaa selvää levottomuutta.

• Koira raapii, hankaa tai puree samoja ihoalueita toistuvasti.

• Turkki näyttää karkealta, epäsiistiltä tai takkuiselta aiempaan verrattuna.

• Raapimiskohtiin syntyy karvattomia alueita tai ihorikkoja.

• Turkissa näkyy pieniä vaaleita munia, jotka ovat kiinni yksittäisissä karvoissa.

• Karvojen välistä voi löytyä eläviä kellertäviä loisia läheltä ihoa.

• Iholle voi tulla karstaa ja tulehtuneita alueita runsaan tartunnan yhteydessä.

• Koira voi muuttua ärtyneeksi, jos loisten liike aiheuttaa jatkuvaa ihoärsytystä.

Munat ovat vaaleita, osittain läpikuultavia ja muodoltaan lähes soikeita, mikä auttaa niiden etsimisessä tummasta turkista. Väiveet liikkuvat aktiivisesti karvojen välissä, joten elävän loisen kulkua voi havaita turkkia tarkasti katsomalla.

Tavallisia löytöpaikkoja ovat pää, kaula ja hännän alue. Loisia voi olla runsaasti myös haavojen ja kehon aukkojen ympäristössä, missä ne hakeutuvat kosteuden lähelle.

Komplikaatiot ja seuraukset

Ihovauriot ja mahdollinen heisimato

Voimakas raapiminen voi vaurioittaa ihoa ja johtaa ihotulehdukseen. Huomattava karvanlähtö voi johtua osittain koiran yrityksistä helpottaa kutinaa, ei pelkästään loisen syömisestä.

Trichodectes canis voi toimia Dipylidium caninum -heisimadon väli-isäntänä. Heisimatotartunta edellyttää tartuttavaa toukkamuotoa kantavan väiveen nielemistä.

Etenkin verta imevä täitartunta voi aiheuttaa anemiaa nuorelle tai vastustuskyvyltään heikentyneelle koiralle. Myös poikkeuksellisen runsaaseen väivetartuntaan voi liittyä anemiaa, joten kalpeuden syy pitää tutkia.

Ihon rikkoutumiseen voi liittyä bakteeri-infektio, jonka hoito arvioidaan erikseen eikä pelkkänä elävän loisen poistamisena. Harvinainen heisimatotartunta on mahdollinen myös ihmiselle, jos tämä vahingossa nielee tartuttavaa toukkamuotoa kantavan väiveen.

Taustalla oleva muu sairaus tai ravitsemuksen puute voi samalla vaikeuttaa koiran toipumista.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Loisen tai munien löytäminen ratkaisee

Diagnoosi perustuu turkista löytyvään loiseen tai sen munaan yhdessä oireiden kanssa. Turkkia jaetaan järjestelmällisesti iholle asti, sillä pinnalta katsominen voi jättää pienet loiset huomaamatta.

Tiheä kampa voi auttaa keräämään aikuisia loisia ja munia lähempää tutkimista varten. Suurennuslasilla ja vaalealla alustalla löydöksiä voidaan erottaa tavallisesta hilseestä.

Väiveellä pää on rintakehää leveämpi, mikä sopii sen karvoja käsitteleviin pureviin suuosiin. Verta imevän koiran täin pää on sitä vastoin rintakehää kapeampi ja suuosat ovat pistämiseen sopivat.

Verta imevät täit liikkuvat usein väiveitä hitaammin, ja niiden suuosat voivat olla kiinni koiran ihossa. Mikroskooppitutkimus varmistaa tarvittaessa, millainen loinen näytteessä on.

Loisia voidaan kerätä myös teipillä ja siirtää lasille tunnistettavaksi. Kutina ei riitä loistartunnan toteamiseen, koska esimerkiksi allergiatkin voivat aiheuttaa voimakasta raapimista.

Runsaan tartunnan yhteydessä koiran yleiskunto ja mahdolliset taustasairaudet arvioidaan samalla.

Hoito

Lääke valitaan koiralle ja todetulle loiselle

Eläinlääkäri määrää sopivan hoidon sekä mahdollisen muun lääkityksen koiran iän, terveydentilan ja loislajin perusteella. Useilla kirppujen ja puutiaisten torjuntaan tarkoitetuilla lääkkeillä on tehoa myös väiveisiin.

Paikallisvaleluliuos on yleinen hoitomuoto, mutta myös muita koiralle tarkoitettuja valmistemuotoja on olemassa. Vaikutusta on osoitettu esimerkiksi fiproniililla, imidaklopridilla ja selamektiinilla.

Myös isoksatsoliiniryhmän lääkkeitä voidaan harkita todetun loislajin ja valmisteen käyttöaiheen mukaan. Pienimmille pennuille sopivuus tarkistetaan erikseen, koska valmisteilla on vähimmäisikärajoja.

Kaikki saman eläinlajin kontaktieläimet hoidetaan, jotta tartunta ei jää kiertämään oireettoman koiran kautta. Koiraan tehoavaa hyönteismyrkkyvalmistetta ei voi siirtää automaattisesti talouden kissalle, koska monet tällaiset aineet ovat kissoille vaarallisia.

Munat, takkuinen turkki ja muu terveys

Munat kestävät monia loislääkkeitä, joten hoidon kattavuus arvioidaan myös myöhemmin kuoriutuvien yksilöiden kannalta. Eläinlääkäri valitsee valmistekohtaisesti, tarvitaanko hoidon jatkamista tai uusintakäsittelyä.

Munia saattaa edelleen kuoriutua 2–3 viikon kuluessa, vaikka aikuiset loiset olisivat jo vähentyneet huomattavasti koiran turkissa. Tavallinen pesu ei irrota karvoihin tiukasti liimautuneita munia, joten siistiltä näyttävä turkki ei vielä osoita tartunnan hävinneen.

Myöskään pelkkä munien kampaaminen ei tapa jo kuoriutuneita loisia, jotka tarvitsevat niihin tehoavan hoidon. Jos iholla todetaan bakteeritulehdus ja raapimishaavoja, eläinlääkäri voi määrätä myös antibiootin tai muun niihin kohdistuvan lääkityksen.

Hyvin pitkä tai huopaantunut turkki voidaan joutua lyhentämään, jotta hoito ja ihon tarkastaminen onnistuvat. Mahdollinen ravitsemuksellinen puute ja muut samanaikaiset sairaudet hoidetaan loishoidon rinnalla.

Turkki tarkastetaan säännöllisesti vielä vähintään 2 viikon ajan viimeisen nähdyn loisen jälkeen mahdollisten jäljelle jääneiden yksilöiden havaitsemiseksi. Hoidon jälkeen koira palautetaan puhtaaseen oleskelutilaan, jotta likaiset alustat eivät ylläpidä tartuntaa.

Ennaltaehkäisy

Uuden koiran turkki tarkastetaan ennen sen päästämistä läheiseen kosketukseen muiden koirien kanssa. Tartunnan saanut koira pidetään erillään muista siihen asti, että hoito on toteutettu asianmukaisesti.

Yhteiset makuualustat ja turkinhoitovälineet pestään tai kuumennetaan yli 60 asteeseen. Vaihtoehtoisena keinona tavaroita voidaan pakastaa yön yli, jos materiaali sopii siihen.

Puhdistettaviin tavaroihin kuuluu myös koiran kaulapanta, koska se on ollut läheisessä kosketuksessa saastuneen karvapeitteen kanssa. Turkista irrotetut elävät ja kuolleet loiset kerätään suljettavaan pussiin tai muuhun tiiviiseen astiaan ja hävitetään viivyttelemättä.

Kuiva kuumuus nopeuttaa tavaroissa olevien munien ja muiden vaiheiden kuivumista, joten kuivausrumpu voi täydentää kestävien tekstiilien puhdistusta. Myös muut koiran koskettamat tilat tarkastetaan ja puhdistetaan loisten siirtymisen estämiseksi.

Isännän ulkopuolisen säilymisajan arvio on 3–7 päivää, mutta väiveille myös useita viikkoja.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, milloin kutina alkoi ja mitä koiria lemmikkisi on tavannut läheltä. Kerro myös yhteisistä harjoista, trimmausvälineistä, makuualustoista ja mahdollisista uusista koirista taloudessa.

Ota vastaanotolle mukaan kuva tai suljettu näyte löydetystä loisesta, jos saat sen talteen turvallisesti. Merkitse käytössä olleen ulkoloisvalmisteen nimi ja käyttöajankohta, jotta päällekkäisiä hoitoja voidaan välttää.

Sovi samassa yhteydessä kontaktikoirien hoidosta ja yhteisten tavaroiden puhdistamisesta. Tarkkaile ihorikkojen paranemista sekä yleisvointia. Jos kutina jatkuu hoidon jälkeen, uusi arvio auttaa selvittämään, onko loisia edelleen vai onko iholla muu kutinan syy.

Usein kysyttyä

Tarttuvatko koiran väiveet ihmiseen?

Koiran väiveet ovat vahvasti isäntälajiinsa sidottuja eivätkä tavallisesti elä ihmisessä. Talouden ihmisiä ei siten hoideta koiran väiveiden vuoksi loislääkkeillä. Tartuntaa levittävät sen sijaan koirien väliset kontaktit ja yhteiset välineet, joiden puhdistus kuuluu torjuntaan.

Miten väiveen munan erottaa hilseestä?

Väiveen muna on liimautunut yksittäiseen karvaan lähelle sen tyveä. Vaalea alusta ja suurennuslasi voivat helpottaa löydöksen tarkastelua. Tarvittaessa vastaanotolla voidaan tutkia karvasta tai teipistä otettu näyte mikroskoopilla, jotta kyse ei jää pelkäksi silmämääräiseksi arvioksi.

Pitääkö oireettomatkin koirat hoitaa?

Saman lajin kontaktieläimet hoidetaan samassa kokonaisuudessa, vaikka kaikilla ei olisi kutinaa. Osa koirista kantaa loisia oireettomasti ja voi siksi ylläpitää tartuntaa. Koiran väiveet eivät kuitenkaan tavallisesti siirry talouden kissaan, jonka hoitotarve arvioidaan oman löydöksen perusteella.

Riittääkö pelkkä koiran peseminen?

Varmistettu tartunta hoidetaan väiveisiin tehoavalla valmisteella. Turkissa olevat munat voivat kestää käsittelyä, joten hoitokokonaisuus suunnitellaan myös niiden kuoriutumisen varalle. Lisäksi makuualustojen ja harjojen puhdistaminen vähentää tartunnan uudelleen siirtymisen mahdollisuutta koiraan.

Voiko väiveistä saada heisimadon?

Koiran väive voi kantaa Dipylidium caninum -heisimadon toukkamuotoa väli-isäntänä. Tartunta voi syntyä, jos koira nielaisee tartuttavan väiveen esimerkiksi turkkiaan käsitellessään. Kerro väivelöydöksestä eläinlääkärille myös silloin, kun pohditaan koiran muuta loistorjuntaa ja mahdollista madotustarvetta.