Koiran sairaudet · Yleiset sairaudet
Ulkoloiset koiralla
Koiran ulkoloiset voi havaita turkissa liikkuvana kirppuna tai ihoon kiinnittyneenä puutiaisena. Loisen laji vaikuttaa siihen, riittääkö sen poistaminen iholta vai tarvitaanko myös kodin käsittelyä.

Kiireesti eläinlääkäriin
Jatkuva kutina ja raapimisesta rikkoutunut iho ovat syitä varata aika eläinlääkärille. Alla olevien oireiden vuoksi koira tarvitsee päivystysarvion.
- Koira lyyhistyy.
- Ikenet ovat selvästi kalpeat tai sinertävät.
- Koira hengittää vaivalloisesti levossa.
- Koira kouristelee tai vapisee voimakkaasti.
Puutiaisen pureman jälkeen alkanut kuume ja ontuma on syytä tutkia nopeasti.
Yleiskuvaus
Kirppu ja puutiainen
Kirppu on 2–6 mm pitkä, siivetön hyönteinen, joka liikkuu turkissa ja hyppää vahvoilla takajaloillaan. Aikuinen kirppu käyttää ravinnokseen eläimen verta. Kissankirppu eli Ctenocephalides felis voi elää myös koirassa.
Aikuinen puutiainen on kahdeksanjalkainen ja viettää suurimman osan ajastaan ympäristössä. Verta imenyt puutiaisnaaras voi olla noin 1 cm pitkä. Suomessa esiintyvät tavallinen puutiainen ja taigapunkki eli Siperian puutiainen voivat elää samoilla alueilla.
Muut ulkoloiset
Koirantäi imee verta ihon läpi. Koiran väive käyttää ravinnokseen ihosta irtoavaa ainesta. Täin koko 4–6 viikon elinkierto tapahtuu koirassa. Kapipunkki elää ihon pintakerroksessa ja on noin 0,2–0,5 mm pitkä.
Syyt
Kirpun munat putoavat turkista
Kissankirppunaaras munii eläimessä keskimäärin 20 ja enimmillään 40–50 munaa päivässä. Noin 0,5 mm pitkät munat putoavat turkista makuualustalle ja muualle kotiin. Toisessa arviossa naaraat munivat 50 päivän aikana keskimäärin 27 munaa päivässä. Toukat käyttävät ravinnokseen hilsettä ja aikuisten kirppujen verta sisältäviä ulosteita. Toukat karttavat valoa ja voivat piiloutua maton nukkaan tai huonekalujen alle. Tavallisissa kotioloissa kissankirpun elinkierto kestää 3–8 viikkoa. Lämpötilan ja kosteuden mukaan elinkierto voi lyhimmillään kestää 12–14 päivää ja pisimmillään jopa 350 päivää. Munasta aikuiseksi kehittymisen toinen arvio on 14–140 päivää.
Liike, lämpö ja hiilidioksidi voivat saada aikuisen kirpun kuoriutumaan kotelostaan. Ilman näitä ärsykkeitä aikuisen kirpun kuoriutuminen voi viivästyä 6 kuukautta tai pidempään.
Kissankirppunaaraan muninta alkaa 24–48 tunnin kuluessa sen ensimmäisestä veriateriasta. Kirpputoukka käy läpi 3 toukkavaihetta ennen koteloitumista. Kirppuallergia syntyy, kun koiran immuunijärjestelmä reagoi kirpun pureman mukana ihoon joutuvaan sylkeen.
Puutiaisen veriateria
Tavallisen puutiaisen toukka imee verta noin 2–3 päivää ennen kuin se palaa ympäristöön kehittymään nymfiksi. Nymfin veriateria kestää 4–6 päivää. Aikuisen naaraan veriateria koirassa tai muussa suuressa nisäkkäässä kestää noin 5–14 päivää.
Kapipunkin kehitys ihossa
Kapipunkkinaaras kaivautuu ihon pintakerrokseen ja laskee munansa sinne kaivamiinsa käytäviin. Kapipunkin kehitys munasta aikuiseksi kestää 2–3 viikkoa.
Riskitekijät
Kirpputartunnan riski kasvaa, jos koira elää usean lemmikin taloudessa tai oleskelee tiloissa, joissa loinen pääsee lisääntymään. Lämmitetyssä kodissa kirppujen kehitys voi jatkua talvellakin. Suomeen palaava tai ulkomailta tuotu koira voi tuoda mukanaan kirppuja tai ruskeita koiranpunkkeja. Ruskea koiranpunkki voi säilyä Suomessa sisätiloissa.
Täi tai väive voi tarttua koirasta toiseen läheisessä kontaktissa tai yhteisten harjojen ja makuualustojen välityksellä. Koira voi saada kapin ketulta tai supikoiralta myös käyttämällä sen makuupaikkaa.
Korvapunkkeja voi olla kaikenikäisillä koirilla, mutta tartunta on tavallisempi pennuilla. Korvapunkki voi siirtyä läheisessä kontaktissa myös koiran ja kissan välillä.
Sikaripunkit siirtyvät tavallisesti emältä vastasyntyneeseen pentuun ihokontaktissa imetyksen aikana. Aikuisella koiralla sikaripunkkien runsastumiseen voi liittyä vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys. Kapipunkki voi säilyä koiran ulkopuolella, kun ilma on riittävän kostea ja lämpötila on 10–25 °C.
Tyypilliset oireet
Oireet vaihtelevat loisen ja koiran ihoreaktion mukaan.
- Kirput voivat aiheuttaa ajoittaista raapimista myös koiralla, jolla ei ole kirppuallergiaa.
- Kirppuallergiassa kutina ja ihomuutokset painottuvat usein alaselkään ja hännäntyveen.
- Täitä ja väiveitä voi epäillä, jos karvoihin on tarttunut munia ja turkki näyttää takkuiselta tai hoitamattomalta.
- Kapissa voimakas kutina ja ruvet voivat alkaa korvien, kuonon, kyynärpäiden tai kintereiden alueelta.
- Korvapunkki voi aiheuttaa ruskeaa, vahamaista eritettä toisessa tai molemmissa korvissa.
- Hilsepunkkitartunnassa selässä voi näkyä runsaasti hilsettä, vaikka kutina on vähäistä.
Puutiainen löytyy usein kasvoilta, korvista, kainaloista, nivusista tai varvasväleistä. Puremakohtaan voi jäädä pieni tulehtunut kyhmy. Ilman kirppuallergiaa kirppujen puremien aiheuttamat ihomuutokset voivat painottua vatsan alle ja nivusiin. Kirppuallergiassa takareisiin ja alaselkään voi kehittyä rupisia näppylöitä. Kapissa koira voi ruveta raapimaan itseään jo ennen näkyvien ihomuutosten ilmaantumista.
Sikaripunkkien liikakasvusta voivat kertoa nuoren koiran pienet karvattomat laikut päässä tai etutassuissa. Paikallinen demodikoosi aiheuttaa tavallisesti vain vähän kutinaa, ellei iholla ole myös bakteeritulehdusta. Korvapunkin ärsyttämä koira voi raapia korviaan niin, että iho rikkoutuu.
Komplikaatiot ja seuraukset
Runsas kirpputartunta voi aiheuttaa raudanpuuteanemiaa etenkin pennulla. Raapimisen vaurioittamalle iholle voi kehittyä bakteeritulehdus. Pitkään jatkuneessa kirppuallergiassa iho voi paksuuntua.
Koira voi saada kirppuheisimadon nielaistessaan tartuntaa kantavan kirpun. Puutiainen voi siirtää taudinaiheuttajia koiraan sylkensä välityksellä veriaterian aikana. Anaplasmoosissa äkilliseen väsymykseen ja kuumeeseen voi liittyä ontumaa tai pieniä verenpurkaumia.
Puutiaisista tehdyt löydökset Suomessa
Vuonna 2023 julkaistuun tutkimukseen kerättiin koirilta ja kissoilta 342 punkkia 10 suomalaisella eläinklinikalla. Näytteistä 289 eli 84,5 % oli tavallisia puutiaisia. Taigapunkkeja oli 51 eli 14,9 %. Vähintään yksi tutkituista taudinaiheuttajista löytyi 59 puutiaisesta eli 17 %:sta kaikista näytteistä. Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteereita löytyi 36 puutiaisesta eli 10,5 %:sta näytteistä. Anaplasmoosia aiheuttavaa bakteeria löytyi 12 puutiaisesta eli 3,5 %:sta näytteistä. Borrelia miyamotoi löytyi 5 puutiaisesta eli 1,5 %:sta näytteistä. Babesia venatorum löytyi 4 puutiaisesta eli 1,2 %:sta näytteistä. Luvut koskevat puutiaisista tehtyjä PCR-löydöksiä.
Diagnoosi eläinlääkärillä
Turkin, ihon ja korvien tutkiminen
Eläinlääkäri etsii turkista aikuisia kirppuja ja niiden ulosteita tiheällä kammalla. Kirppuallergian selvittelyssä arvioidaan ihomuutosten sijaintia ja aiempaa kirppusuojausta. Kirppuallergiaa voi olla vaikea osoittaa, jos koira on nuollut tai purrut kirput pois turkistaan. Ihon oireiden helpottuminen kirppuhäädön jälkeen voi tukea allergiaepäilyä.
Kiinnittyneen puutiaisen tunnistaa usein silmällä, mutta pienet toukat ja nymfit on vaikeampi huomata. Purkkiin talteen otetusta ulkoloisesta voidaan määrittää laji laboratoriossa. Kapipunkkia etsitään useasta pinnallisesta raapenäytteestä. Raapenäytteen herkkyys kapipunkin löytämisessä voi olla vain 20 %. Karvatupessa elävää sikaripunkkia etsitään tavallisesti syvästä ihoraapenäytteestä. Korvapunkkeja etsitään korvatähystimellä tai tutkimalla korvaeritettä mikroskoopilla.
Märkäisessä korvatulehduksessa korvapunkkeja voi olla vaikea havaita. Kapin vasta-aineet voidaan havaita verestä aikaisintaan 5 viikon kuluttua tartunnasta. Täin tai väiveen lajia määritettäessä eläinlääkäri voi erottaa kapeapäisen koirantäin leveäpäisestä väiveestä.
Oireet puutiaisen pureman jälkeen
Kun koiralla epäillään anaplasmoosia, eläinlääkäri arvioi aiemmat puutiaisaltistukset, oireet ja verikokeiden löydökset yhdessä. Borrelian vasta-aineet ilmaantuvat yleensä 3–5 viikkoa tartunnasta. Positiivinen borreliavasta-ainetulos kertoo altistumisesta, ja sen merkitys arvioidaan yhdessä oireiden kanssa. Anaplasmoosiepäilyssä eläinlääkäri voi verrata kahta 3–4 viikon välein otettua vasta-ainenäytettä. Bakteerin perimää voidaan etsiä myös anaplasman lajille kohdennetulla PCR-tutkimuksella.
Hoito
Kirppuhäätö koirasta ja kodista
Eläinlääkäri määrää tarvittaessa koiralle sopivan ulkoloislääkkeen. Kirppuhäädössä hoito suunnitellaan samanaikaisesti kaikille kodin lemmikeille. Osa valmisteista tappaa aikuisia kirppuja, ja osa estää munien tai toukkien kehitystä. Kodin siivous kohdistetaan erityisesti koiran makuupaikoille, joissa kirpun munia ja toukkia on eniten. Vakiintuneen kirpputartunnan saaminen hallintaan kestää yleensä 2–3 kuukautta ympäristöön jääneiden kehitysvaiheiden vuoksi.
Koiran peittojen peseminen vähentää kotiin jääneitä kirpun kehitysvaiheita. Sohvaa imuroidessa kirpun munia poistetaan etenkin raoista ja irtotyynyjen alta. Voimakkaassa tartunnassa eläimen lääkitystä voidaan täydentää ympäristöön tarkoitetulla kirpputorjuntavalmisteella.
Puutiaisen ja muiden ulkoloisten poisto
Ihoon kiinnittynyt puutiainen poistetaan heti, jotta se ei jatka veren imemistä ja syljen erittämistä. Jos turkissa on useita punkkeja, eläinlääkäri voi suositella torjuntavalmistetta huomaamatta jääneiden yksilöiden tappamiseen. Korvapunkkitartunnassa lääkkeeksi voidaan valita korvaan annettava valmiste tai muu käyttöaiheeseen hyväksytty ulkoloislääke.
Kapin hoidossa samassa taloudessa eläneet koirat hoidetaan yleensä yhtä aikaa tartuntaketjun katkaisemiseksi. Kapikoiran peitot voi pestä 60 °C:ssa, jotta makuupaikalle jääneet punkit eivät aiheuta uusia tartuntoja. Paikallinen sikaripunkkien liikakasvu voi rauhoittua pennulla itsestään 6–8 viikossa.
Ennaltaehkäisy
Puutiaissuoja ajoitetaan sen mukaan, milloin koiran ulkoilualueella on aktiivisia puutiaisia. Turkki tarkastetaan ulkoilun jälkeen myös silloin, kun koiralla on punkkisuoja. Osa puutiaisvalmisteista estää puutiaista kiinnittymästä ihoon, kun taas osa tappaa niitä vasta kiinnittymisen jälkeen. Toistuva uiminen tai shampoopesu voi lyhentää joidenkin paikallisvalmisteiden suoja-aikaa. Matkalle lähtevän koiran suoja valitaan kohdemaan puutiaisten ja niiden levittämien tautien mukaan. Kirppuallergisen koiran pitkäaikaisella kirppusuojalla vähennetään altistumista kutinaa aiheuttavalle syljelle.
Tärkeää koiranomistajalle
Puutiaisen irrottaminen kotona
Tartu ohutkärkisillä pinseteillä puutiaiseen mahdollisimman läheltä ihoa. Vedä tasaisesti suoraan ylöspäin. Älä purista puutiaista sormilla. Jos tarvitset puutiaisen tunnistettavaksi, laita se pieneen tiiviiseen purkkiin, jossa se ei litisty. Älä yritä irrottaa puutiaista öljyllä tai alkoholilla. Pese lopuksi kädet ja puremakohta vedellä ja saippualla.
Turvallinen suoja kotona
Koiralle tarkoitettu permetriiniä sisältävä paikallisvalmiste voi olla kissalle myrkyllinen. Kerro eläinlääkärille aiemmista kouristuksista ennen isoksatsoliinia sisältävän suojan valintaa. Isoksatsoliineihin on liittynyt harvinaisia kouristuksia.
Usein kysyttyä
Miten erotan kirpun ulosteen tavallisesta liasta?
Kampaa turkkia tiheällä kammalla ja pyyhi kampaan jääneet mustat murut kostealle valkoiselle paperille. Kirpun ulosteen ympärille leviää punertava rengas, koska se sisältää sulamatonta verta. Kirpun ulostetta voi löytyä, vaikka turkissa ei näkyisi eläviä kirppuja.
Mitä teen, jos puutiaisen suuosat jäävät ihoon?
Jos jäljelle jääneet suuosat eivät irtoa helposti puhtailla pinseteillä, anna ihon parantua rauhassa. Suuosat voivat aiheuttaa pienen paikallisen tulehduksen puremakohtaan. Puutiaisen kiertäminen pinseteillä irrotettaessa voi katkaista sen suuosat ja jättää ne ihoon.
Miksi löydän kirppuja vielä hoidon jälkeen?
Kodin koteloista voi kuoriutua uusia kirppuja, jotka hyppäävät käsitellyn koiran turkkiin. Yksittäisiä kirppuja voi näkyä jopa 8 viikkoa hoidon alettua, joskus pidempään. Kampaa koiran turkkia kirppukammalla, jos haluat seurata, väheneekö kirppujen määrä hoidon aikana.
Voiko koiran ulkoloinen aiheuttaa ihmiselle kutinaa?
Koiran täit ovat lajikohtaisia, eivätkä ne tartu ihmiseen. Kirput voivat purra ihmistä etenkin, jos niitä kuoriutuu kotona runsaasti ja muita isäntiä ei ole lähellä. Myös hilsepunkki voi aiheuttaa ihmiselle ohimenevän kutiavan ihottuman.
Voiko kutisevalla koiralla olla täitä kirppujen sijaan?
Täin voi löytää haromalla turkkia korvan takaa, missä karva on usein tiheää. Täin munat eli saivareet ovat tiukasti kiinni yksittäisissä karvoissa. Jos turkista löytyy pieni vaalea hyönteinen, mikroskooppitutkimus voi erottaa väiveen muista löydöksistä.
Lähteet
- Emergency and Critical Care: emergent conditions, Cornell University College of Veterinary Medicine, luettu 2026-11-06.
- Control of Ectoparasites in Dogs and Cats: GL3, seventh edition (2022), ESCCAP, luettu 2026-11-06.
- Fleas in Dogs and Cats (April 2026), Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-06.
- Koirien maahantuontiin liittyvät riskit, Ruokavirasto, luettu 2026-11-06.
- Puutiaiset ja niiden levittämät taudit Suomessa, Turun yliopisto, luettu 2026-11-06.
- Tick Removal, MSD Veterinary Manual, luettu 2026-11-06.
- Flea and tick prevention, Cornell University, luettu 2026-11-06.
- Molecular detection of pathogens from ticks collected from dogs and cats at veterinary clinics in Finland (2023), University of Helsinki, luettu 2026-11-06.
- Control of Vector-Borne Diseases in Dogs and Cats: GL5, fifth edition (2024), ESCCAP, luettu 2026-11-06.
- Kapi, Ruokavirasto, luettu 2026-11-06.
- Ulkoloisten häätö, Elainlaakari.fi veterinary owner instructions, luettu 2026-11-06.
- Lemmikkieläimet: näytteenotto-ohjeet, Ruokavirasto, luettu 2026-11-06.
- Diagnosis and treatment of demodicosis in dogs and cats, World Association for Veterinary Dermatology / Veterinary Dermatology, luettu 2026-11-06.
- Flea Allergy Dermatitis in Dogs and Cats (May 2026), Merck Veterinary Manual, luettu 2026-11-06.
- Parasite Control in Travelling and Imported Pets (GL9, first edition 2025), ESCCAP, luettu 2026-11-06.
- Ulkoloiset koirilla ja kissoilla, Kalliolan Eläinklinikka, luettu 2026-11-06.
Tiedot eivät korvaa eläinlääkärin vastaanottoa. Hätätilanteessa soita päivystävälle eläinlääkärille: eläinlääkäriopas.
