Ulkokorvatulehdus koiralla: oireet, syyt ja hoito

Yleiskuvaus

Korvakäytävä ulottuu korvan aukolta tärykalvolle. Ulkokorvatulehduksessa tämä alue tulehtuu, ja myös korvalehti voi oireilla. Tulehdus voi olla äkillinen tai pitkäaikainen sekä toispuolinen tai molemmissa korvissa.

Koiran korvakäytävä kaartuu mutkan kautta tärykalvolle. Sen vuoksi syvällä oleva erite ei aina näy ulospäin eikä tule helposti pois. Tulehduksen paksuntama iho voi kaventaa käytävää lisää.

Ulkokorvatulehdus on yksi tavallisimmista syistä, joiden vuoksi koira tuodaan eläinlääkärin vastaanotolle. Se voi olla mikrobien aiheuttama tai ilman infektiota kehittynyt tulehdus.

Syyt

Ensisijainen syy käynnistää tulehduksen aiemmin terveessä korvassa. Tavallisia taustoja ovat allerginen ihosairaus, ruokaan liittyvä haitallinen reaktio, loiset ja vierasesine. Korva on ihon peittämä alue, joten koko ihon sairaus voi näkyä myös siellä.

Bakteereja ja hiivoja on pieninä määrinä myös terveissä korvissa. Tulehtuneessa ja muuttuneessa ympäristössä ne voivat lisääntyä liikaa ja pahentaa oireita. Hiivalöydös ei siten yksin selitä, miksi korva alkoi oireilla.

Korvakäytävään joutunut kasvin osa, kuten ruohonsiemen, voi käynnistää ärsytyksen ja tulehduksen. Vanhemmalla koiralla myös kasvain voi tukkia käytävää ja mahdollistaa toissijaisen infektion.

Myös liian voimakas tai tiheä puhdistus voi ylläpitää ongelmaa. Hoitoaineiden aiheuttamat reaktiot kuuluvat mahdollisiin toissijaisiin syihin. Omistajan kannattaa kertoa kaikista käytetyistä tuotteista, myös niistä, jotka eivät ole reseptilääkkeitä.

Ensisijaisiin syihin kuuluu myös immuunivälitteisiä ihosairauksia, esimerkiksi pemfigus ja verisuonitulehdus. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaiskuoren liikatoiminta voivat olla mukana taustalla. Lisäksi ihon sarveistumisen tai rauhasten toiminnan häiriöt voivat muuttaa korvakäytävän ympäristöä.

Riskitekijät

Riippuvat korvalehdet, ahtaat korvakäytävät ja runsas karvoitus voivat altistaa tulehdukselle. Myös uimisen tai ympäristön aiheuttama kosteus kuuluu altistaviin tekijöihin.

Rotualttius liittyy osittain ihosairauksien, kuten allergioiden, yleisyyteen. Esimerkiksi noutajilla ja terriereillä tämä tausta voi vaikuttaa korvaongelmiin. Selvää sukupuolijakaumaa ei tunneta, ja nuoret eläimet voivat oireilla tavallista useammin.

Korvan rakenteeseen liittyvää alttiutta esiintyy esimerkiksi shar peillä, jonka korvakäytävä voi olla ahdas. Bassetin pitkät riippuvat korvalehdet voivat heikentää ilman vaihtumista. Vanhemmalla koiralla myös käytävää tukkiva kasvain voi ylläpitää toissijaista tulehdusta.

Tyypilliset oireet

Omistaja huomaa usein ensin kutinan tai hajun. Oireet voivat voimistua vähitellen, ja koira saattaa alkaa väistää pään koskettamista. Myös allerginen korvasairaus voi aiheuttaa samantapaisia merkkejä ilman todettua mikrobien aiheuttamaa tulehdusta.

• Koira ravistelee päätä tai raapii korvaa.

• Korvan sisäpinta punoittaa.

• Korvasta tulee eritettä tai tavallista enemmän vahaa.

• Korva haisee poikkeavalta.

• Koskettaminen aiheuttaa kipua tai selvää väistämistä.

Korvan iho voi myös turvota, rikkoutua tai haavautua. Tällaiset muutokset kuuluvat eläinlääkärin arvioon, sillä kipeää ihoa ei pidä hangata puhtaaksi väkisin.

Kuulon vaimenemista voi esiintyä, jos käytävä tukkeutuu. Silloin koira voi vaikuttaa tavallista vähemmän reagoivalta tuttuihin kutsuihin.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittynyt tulehdus voi ahtauttaa korvakäytävää sekä muuttaa sen kudoksia pysyvästi. Tulehdus voi liittyä myös tärykalvon vaurioihin ja välikorvan sairauteen. Tällöin ongelman hoitaminen vaikeutuu, vaikka korvaa olisi aiemmin hoidettu kotona tunnollisesti. Muuttunut korvakäytävä voi itsessään ylläpitää tulehduskierrettä.

Jos käytävä on täysin tukkeutunut tai kalkkeutunut, lääkehoito ei välttämättä enää riitä. Vaikeimmissa tapauksissa harkitaan korvakäytävän poistoleikkausta. Varhainen tutkimus ja toistuvan taustasyyn hoitaminen pyrkivät estämään etenemistä tähän vaiheeseen.

Välikorvan tulehdus voi aiheuttaa kasvohermon toimintahäiriön ja silmän kuivumista. Kasvohermohalvauksessa huuli tai kuonon keskiviiva voi siirtyä terveelle puolelle. Sisäkorvan tulehdus voi puolestaan aiheuttaa pään kallistumista, horjumista ja silmien nykiviä liikkeitä.

Kasvohermon toimintahäiriöön ja silmän pinnan kuivumiseen voi liittyä sarveiskalvon tulehdusta ja haavaumia. Hoitamaton välikorvan tulehdus voi edetä sisäkorvaan tai puhkaista ennestään ehjän tärykalvon.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii korvien lisäksi ihoa ja yleiskuntoa. Korvien tunnustelu auttaa arvioimaan kipua, turvotusta ja kroonisia muutoksia. Aiemmat tutkimustulokset sekä hoitovaste ovat hyödyllisiä etenkin uusiutuvassa sairaudessa.

Korvatähystimellä tarkastetaan käytävä ja mahdollisuuksien mukaan tärykalvo. Erite ja turvotus voivat estää näkyvyyden. Kipeän korvan perusteellinen tutkiminen voi vaatia rauhoituksen tai tulehduksen alkuhoitoa ennen uutta tutkimusta.

Eritteestä otetaan näyte ennen puhdistusta. Mikroskoopissa arvioidaan esimerkiksi hiivoja, bakteereja ja tulehdussoluja. Tätä kutsutaan sytologiaksi eli solunäytteen tutkimukseksi. Näytteen perusteella voidaan valita hoitoa täsmällisemmin kuin pelkän hajun perusteella. Tarvittaessa bakteeriviljelyllä ja herkkyystutkimuksella täydennetään selvitystä.

Jos tulehdus ulottuu välikorvaan, tietokonetomografia tai magneettikuvaus auttaa määrittämään muutosten laajuutta. Tulosten perusteella voidaan harkita tärykalvon avaamista ja välikorvan huuhtelua.

Muut tutkimukset valitaan epäillyn taustan perusteella. Esimerkiksi kilpirauhasen toimintaa tai yleissairautta voidaan arvioida verikokeilla, jos löydökset antavat siihen aihetta.

Runsas mikrobimäärä ei aina tarkoita mikrobilääkettä vaativaa infektiota. Tulehdussolujen mukanaolo auttaa arvioimaan löydöksen merkitystä. Hoitopäätöksessä yhdistetään siksi solunäytteen mikrobilöydös ja korvan tulehdusreaktio.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon löydösten mukaan. Kipua, kutinaa ja turvotusta lievitetään samalla, kun hoidetaan todettua bakteerien tai hiivan liikakasvua. Tarvittaessa hoidetaan loiset tai poistetaan vierasesine. Myös allergian tai muun taustasairauden hoito suunnitellaan, sillä pelkän toissijaisen tulehduksen rauhoittaminen jättää uusiutumisen syyn jäljelle.

Paikallishoito voi sisältää mikrobilääkettä, hiivaan tehoavaa lääkettä ja tulehdusta vähentävää kortikosteroidia. Valinta perustuu näytteeseen ja korvan tilanteeseen. Suun kautta annettava antibiootti ei ole jokaisen ulkokorvatulehduksen perushoito. Välikorvan tulehdus voi muuttaa hoidon tarvetta, joten lääkkeen antoreittiä ei pidä päätellä aiemmasta kuurista.

Tärykalvon kunto vaikuttaa paikallisaineiden turvallisuuteen. Vanhoja tippoja tai kotitekoisia seoksia ei siksi pidä aloittaa tutkimatta korvaa. Jos hoidon aikana ilmenee uusi pään kallistus, huimaus tai kuulon muutos, keskeytä kyseinen korvalääke ja ota yhteys hoitavaan eläinlääkäriin.

Puhdistus auttaa poistamaan lääkkeen kulkua estävää eritettä. Jos puhdistus sattuu, lopeta ja kysy neuvoa. Vaikeassa tulehduksessa kotipuhdistusta voidaan joutua siirtämään siihen asti, että kipu ja turvotus ovat helpottaneet alkuhoidolla.

Akuutti bakteeri- tai hiivatulehdus rauhoittuu tavallisesti 2–4 viikossa. Kroonisen sairauden hallintaan voi kulua kuukausia, ja osa tarvitsee jatkuvaa ylläpitohoitoa. Infektion paraneminen varmistetaan kliinisellä kontrollilla ja uudella solunäytteellä.

Valmisteesta, diagnoosista ja sairauden vaikeudesta riippuva hoidon kokonaiskesto ulottuu 7–10 päivästä useisiin kuukausiin. Tulehduseritettä ja mikrobeja arvioidaan kontrolleissa aluksi viikoittain tai joka toinen viikko, kunnes infektiota ei enää todeta.

Jos solunäytteessä on mikrobeja ilman tulehdussoluja, hoito voi painottua kortikosteroidiin ja paikallisantiseptiseen puhdistukseen. Todetun mikrobi-infektion lääke annetaan ulkokorvatulehduksessa tavallisesti paikallisesti. Krooniseen ulkokorvatulehdukseen liittyy usein välikorvan tulehdus, mikä muuttaa tutkimusten ja hoidon tarvetta.

Paksu erite voi estää paikallislääkkeen pääsyn syvälle korvakäytävään. Bakteereja ja hiivoja voi jäädä eritteen kerroksiin ja aiheuttaa uuden infektion hoidon jälkeen. Märkäerite voi lisäksi heikentää joidenkin lääkkeiden vaikutusta.

Ennaltaehkäisy

Uusiutumista ehkäistään ensisijaisesti hallitsemalla taustasyytä ja pitämällä korvat koiran tilanteeseen sopivalla tavalla puhtaina ja kuivina. Uivan koiran korvien hoitotarve voi poiketa toisesta koirasta. Terveen, puhtaan korvan jatkuva peseminen ei ole itseisarvo, sillä liikapuhdistus voi ärsyttää sitä.

Älä työnnä vanupuikkoja korvakäytävään, sillä ne voivat siirtää eritettä syvemmälle. Karvoja ei myöskään tarvitse rutiininomaisesti nyppiä terveestä korvakäytävästä: se voi käynnistää tulehdusreaktion. Korvan rakenteesta johtuvan karvoituksen käsittely suunnitellaan tarvittaessa eläinlääkärin kanssa.

Puhdistusainekin valitaan korvan tilanteen mukaan. Alkoholia tai vetyperoksidia sisältäviä aineita ei yleensä suositella kotipuhdistukseen. Myös etikalla tehdyt kotiseokset voivat ärsyttää tulehtunutta korvaa.

Eläinlääkärin määräämä ylläpitopuhdistus voi olla tarpeen esimerkiksi 1–2 viikon välein. Puhdistusväli riippuu kuitenkin siitä, hoidetaanko aktiivista tulehdusta vai ylläpidetäänkö jo rauhoittunutta korvaa. Terveen korvan liiallinen käsittely voi ärsyttää korvakäytävää.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä hoitopäiväkirjaa, johon merkitset oireilevan puolen, hajun, eritteen ja kosketusarkuuden. Kirjaa myös uiminen, muut iho-oireet ja käytetyt aineet. Tuo vastaanotolle lääkkeiden nimet tai pakkaukset. Kerro mahdollisimman varhain ja suoraan, jos koira ei anna hoitaa korvia tai ohjeen toteuttaminen ei onnistu; suunnitelman pitää olla toteutettavissa kotona.

Pyydä kirjallisesti, mitä ainetta käytetään kumpaankin korvaan, missä järjestyksessä puhdistus ja lääkitys tehdään sekä milloin kontrolli on. Jos korvat ovat eri kunnossa, varmista erikseen molempien ohjeet. Älä päättele hoidon onnistumista pelkästä koiran hetkellisestä rauhoittumisesta, vaan noudata sovittua tarkastussuunnitelmaa. Ota puhelimella kuva näkyvästä muutoksesta, jos se helpottaa sen ajankohdan muistamista.

Usein kysyttyä

Onko haiseva korva aina hiivatulehdus?

Haju ei yksin erota hiivaa, bakteereja tai muuta korvasairautta. Solunäyte auttaa selvittämään, mitä korvassa tapahtuu ja mitä hoitoa tarvitaan. Myös taustasyy voi jäädä hoitamatta, jos korvaa hoidetaan vain oletetun hiivan vuoksi ilman tutkimuksia.

Voinko käyttää edellisen tulehduksen tippoja?

Älä aloita niitä omin päin. Nykyinen tulehdus voi olla eri syystä kuin edellinen, ja tärykalvon kunto vaikuttaa turvallisuuteen. Kerro aiemmasta lääkkeestä eläinlääkärille ja pyydä ajantasainen ohje sen jälkeen, kun korva ja tarvittavat näytteet on tutkittu.

Pitääkö terveitä korvia pestä säännöllisesti?

Puhdistuksen tarve riippuu koirasta ja korvien tilanteesta. Terve, puhdas korva ei tarvitse pesua vain kalenterin vuoksi, ja liiallinen käsittely voi ärsyttää sitä. Uiminen, uusiutuvat ongelmat ja korvan rakenne ovat syitä pyytää koiralle oma ylläpito-ohje.

Miksi korvatulehdus palaa aina uudelleen?

Taustalla voi olla hoitamaton allergia tai muu ensisijainen syy sekä korvakäytävään syntyneitä muutoksia. Uusi tulehdus ei siis välttämättä ratkea samalla kuurilla kuin aiempi. Pyydä suunnitelma sekä tulehduksen rauhoittamiseen että uusiutumisen syyn selvittämiseen ja pitkäaikaiseen hallintaan.

Voiko pään kallistuminen johtua korvasta?

Voi, mutta se tarvitsee tutkimuksen. Sisäkorvan sairauteen voi liittyä pään kallistus ja tasapainovaikeuksia. Uusi tällainen oire on syy ottaa nopeasti yhteys eläinlääkäriin, etenkin jos koira saa korvalääkitystä tai samalla esiintyy silmien nykiviä liikkeitä.