Ylimääräiset ripset koiralla eli distikiaasi

Yleiskuvaus

Distikiaasista käytetään tutkimuslausunnoissa nimitystä distichiasis ja yksittäisestä ylimääräisestä ripsestä nimeä distichia. Karva tulee esiin luomireunan rasvarauhasen aukosta tai sen vierestä.

Näitä luomien rasvarauhasia kutsutaan Meibomin rauhasiksi. Rauhasten normaali tehtävä on tuottaa silmän pintaa voitelevaa eritettä.

Rauhasaukon ei normaalisti kuulu tuottaa karvaa. Ylimääräisiä karvoja voi olla vain yhdessä luomessa tai kaikissa 4 luomessa.

Vaiva voi esiintyä sekä ylä- että alaluomessa, vaikka koiran alaluomessa ei normaalisti ole silmäripsiä. Usein ylimääräisiä ripsiä löytyy molemmista silmistä.

Osa koirista elää koko ikänsä ilman ylimääräisten ripsien aiheuttamia ongelmia.

Nimi ei tarkoita kokonaista uutta ripsiriviä, vaan koiralla on tavallisesti yksittäisiä väärässä paikassa kasvavia karvoja.

Syyt

Karvatupen poikkeava sijainti

Ylimääräisen ripsen karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai aivan sen lähellä. Luomirauhasen poikkeava erilaistuminen voi johtaa siihen, että alueelle muodostuu karvaa kasvattava rakenne.

Syytä siihen, miksi karvatuppi muodostuu juuri väärään paikkaan, ei tunneta tarkasti. Periytyminen on monitekijäistä eikä vastaa yhtä yksinkertaista geenivirhettä.

Koiran distikiaasille ei ole tunnistettu yhtä keskeistä sairautta selittävää geenimuunnosta. Oireen voimakkuuteen vaikuttavat erityisesti karvan paksuus ja kasvusuunta.

Jäykkä silmään osuva karva hankaa sarveiskalvoa ja voi rikkoa sen pintasolukkoa. Karvoja voi irrota itsestään ja ilmaantua uudelleen karvanvaihtoon liittyvän kasvukierron aikana.

Yhdestä luomirauhasen aukosta voi kasvaa useampikin ylimääräinen karva.

Luomen sisäpinnan kautta kasvava karva

Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi suoraan kohti silmää. Luomen sisäpinnan kautta kasvava karva voi tulla esiin muutaman millimetrin päässä luomireunasta.

Se aiheuttaa yleensä huomattavasti voimakkaampaa kipua ja sarveiskalvovauriota kuin pehmeä luomireunan ripsi. Trikiaasissa puolestaan normaalisti sijaitseva luomen tai kasvojen karva suuntautuu silmän pintaan.

Entropionissa karvat voivat osua sarveiskalvoon siksi, että koko luomen reuna kääntyy sisäänpäin.

Riskitekijät

Ylimääräisiä ripsiä havaitaan usein varhain, tavallisesti alle 1–2 vuoden iässä. Uusia poikkeavia karvoja voi kuitenkin tulla näkyviin missä iässä tahansa.

Alttiita rotuja ovat esimerkiksi amerikan- ja englannincockerspanieli sekä villakoirat. Ylimääräisiä ripsiä tavataan usein myös cavalier kingcharlesinspanielilla, shih tzulla, lhasa apsolla ja shetlanninlammaskoiralla.

Muita riskiryhmiä ovat kultainennoutaja, bokseri, yorkshirenterrieri ja kiinanpalatsikoira. Norjassa vuosina 2005–2020 silmätutkituista 1156 havannankoirasta 168 eli 14,5 %:lla todettiin distikiaasi.

Urosten ja narttujen esiintyvyydessä ei havaittu tässä tutkimuksessa tilastollisesti selvää eroa. Uroksista 13,1 %:lla todettiin ylimääräisiä ripsiä.

Narttujen vastaava osuus tässä tutkimuksessa oli 15,3 %. Alankomaiden vuosien 2014–2024 jalostustutkimuksiin tulleista labradoodleista ylimääräisiä ripsiä löytyi 30 koiralta eli 2,5 %:lta.

Nämä luvut kuvaavat eri maiden tutkittuja koiraryhmiä, eivät kaikkien suomalaisten koirien sairastumisriskiä.

Tyypilliset oireet

Vähäoireinen distikiaasi voi löytyä vasta silmätarkastuksessa, vaikka kotona silmät näyttävät tavallisilta.

• Silmä vetistää aiempaa enemmän.

• Silmä tai sidekalvo punoittaa.

• Koira räpyttelee tavallista useammin.

• Koira siristelee tai pitää silmää osittain suljettuna.

• Silmä erittää limaa tai rähmää.

• Koira hankaa kasvojaan tai yrittää raapia silmää tassulla.

• Valo voi tuntua epämiellyttävältä ja lisätä silmän siristelyä.

Sarveiskalvon sinertävä tai kiiltonsa menettänyt alue voi liittyä haavaan. Kivun määrä ei ole suorassa suhteessa ylimääräisten ripsien lukumäärään.

Havannankoiratutkimuksen sairastuneista 86,9 % luokiteltiin lieviksi tapauksiksi. Kohtalaisia tapauksia oli 2,4 %.

Vakavien tapausten osuus oli 0,6 %. Vaikeusaste puuttui 10,1 %:lta tutkimuksessa todetuista tapauksista.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pitkittyvä hankaus ja sarveiskalvohaava

Jatkuva hankaus voi aiheuttaa sarveiskalvolle haavauman ja altistaa sen bakteeritulehdukselle. Pitkäaikaisen ärsytyksen seurauksena sarveiskalvolle voi muodostua valkeita arpia.

Sarveiskalvoon voi kertyä myös tummaa pigmenttiä. Uusien verisuonten kasvaminen sarveiskalvolle on toinen pitkittyneen vaurion mahdollinen seuraus.

Nämä pitkäaikaiset pintamuutokset voivat heikentää koiran näköä. Syvä sarveiskalvohaava voi puhkaista silmän ja vaarantaa koko silmämunan säilymisen.

Koira voi itse pahentaa vauriota raapimalla tai hankaamalla silmää.

Ennuste ja hoidon haitat

Oireettoman koiran ennuste on erinomainen ilman ripsien poistamista. Leikkaushoidon ennuste on yleensä hyvä, mutta uudet karvat voivat edellyttää uutta hoitoa.

Sähköpolttoon tai jäädytykseen voi liittyä luomen liiallista arpeutumista.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ripsien löytäminen ja pintavaurion tutkiminen

Eläinlääkäri tutkii, mistä karvat tulevat esiin ja osuvatko ne side- tai sarveiskalvoon. Pienet karvat vaativat usein suurennusta, jotta niiden lähtökohta näkyy tarkasti.

Ylimääräinen ripsi voi jäädä huomaamatta, jos se on samanvärinen kuin luomen normaali karvoitus. Luomen sisäpinnan turvotus voi hankaloittaa ektooppisen cilian löytämistä.

Kyynelerityksen arviointi auttaa selvittämään, osallistuuko silmän kuivuminen oireisiin. Sarveiskalvon fluoreseiinivärjäys osoittaa alueen, josta pintasolukko on vaurioitunut.

Voimakkaasti aristava koira voi tarvita paikallispuudutuksen tai rauhoituksen perusteellista tutkimusta varten. Muita oireiden aiheuttajia selvitetään samalla, koska jokainen havaittu ylimääräinen ripsi ei aiheuta vaivaa.

Norjalaisessa tutkimuksessa 49 koiran tulos muuttui ensimmäisen ja viimeisen tarkastuksen välillä terveestä distikiaasilöydökseksi. Muutos voi selittyä myöhemmin ilmaantuneilla ripsillä tai ensimmäisellä kerralla havaitsematta jääneellä lievällä löydöksellä.

Virallinen lausunto Suomessa

Suomessa distichiasis ja ektooppinen cilia kirjataan samaan diagnoosiryhmään vuoden 2021 ohjeuudistuksen jälkeen. Vakava merkintä voidaan tehdä, kun ripsiä on paljon tai ne aiheuttavat havaittavaa ärsytystä.

Jäykät kovat ripset ja ektooppinen cilia kuuluvat myös vakaviksi luokiteltaviin löydöksiin. Sarveiskalvon turvotus, verisuonitus tai pigmentti ripsen osumakohdassa tukee ärsytyksen merkityksen arviointia.

Aiemmin todettu distichiasis jää voimaan, vaikka yksittäisessä myöhemmässä tutkimuksessa ei näkyisi ylimääräisiä karvoja.

Virallinen silmätutkimus käsittää luomien lisäksi silmän etu- ja takaosat muiden sairauksien tunnistamiseksi.

Hoito

Oireeton löydös ja lievä ärsytys

Eläinlääkäri valitsee hoidon silmän pintavaurion ja oireiden perusteella, eikä kaikkia ripsiä tarvitse poistaa. Lievässä oireilussa silmävoide voi voidella sekä sarveiskalvoa että siihen osuvaa karvaa.

Nyppiminen helpottaa vain tilapäisesti, koska karvatuppi jää edelleen tuottamaan uutta karvaa. Nyppimisen jälkeen takaisin kasvava karva voi olla aiempaa paksumpi tai jäykempi.

Siksi nyppiminen voi olla välivaihe esimerkiksi silloin, kun koira odottaa pysyvämpää hoitoa tai ei voi saada nukutusta.

Karvatupen käsittely

Pysyvän hoidon tavoitteena on tuhota oireita aiheuttavan karvan karvatuppi. Karvatuppea voidaan käsitellä jäädyttämällä, sähköpoltolla tai laserilla.

Kryohoidossa luomen oireilevaa aluetta jäädytetään erityisellä kylmäkärjellä. Karvatupen tuhoamisessa on samalla suojattava luomireuna vaurioitumiselta.

Jos luomessa on vain 1–2 oireita aiheuttavaa karvaa, voidaan joskus poistaa karvatupen sisältävä pieni luomen osa kirurgisesti. Luomen sisäpinnan kautta kasvava ektooppinen cilia poistetaan tavallisesti karvatuppineen leikkauksella.

Kirurgiset hoidot tehdään koiran ollessa yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Vaikea tai monimutkainen tapaus voidaan lähettää silmäsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin hoidettavaksi.

Toipuminen ja uusiutuminen

Jäädytyshoidon jälkeen luomessa on tavallisesti turvotusta ja epämukavuutta ensimmäisten 2–3 päivän ajan. Luomireuna voi vaalentua väliaikaisesti, ja pigmentti palautuu yleensä 4–6 kuukaudessa.

Uusia ripsiä voi kasvaa myös aiemmin käsittelemättömistä karvatupista. Riittämätön karvatupen jäädytys voi puolestaan johtaa karvan uusiutumiseen käsitellyssä kohdassa.

Tarvittaessa jäädytyshoito voidaan uusia, jos uusia oireita aiheuttavia ripsiä tulee esiin. Leikkauksen jälkeen silmiä seurataan useiden kuukausien ajan uusien karvojen varalta.

Samanaikainen sarveiskalvohaava voi tarvita paikallisen antibakteerisen lääkityksen. Kauluri voi estää silmän hankaamista ja uusia vammoja paranemisen aikana.

Sarveiskalvohaavan aiheuttamaan kipuun voidaan tarvita eläinlääkärin määräämä kipulääkitys. Tavallinen sarveiskalvohaava paranee usein 3–5 päivässä, mutta jatkuva karvan hankaus voi estää paranemisen.

Ennaltaehkäisy

Ylimääräisten ripsien kehittymistä ei voida estää tavallisella kotihoidolla. Jalostuksessa lievän löydöksen saanutta koiraa voidaan harkita käytettäväksi terveeksi tutkitun kumppanin kanssa.

Selvästi oireilevat distichiat ja ektooppinen cilia ovat syy jättää koira pois jalostuksesta. Kahden ylimääräisistä ripsistä kärsivän koiran yhdistämistä ei suositella.

Ripsien poistaminen hoidolla ei muuta alkuperäistä perinnöllisen silmäsairauden diagnoosia terveeksi. Geenitestaus ei korvaa jalostuskoiran silmien kliinistä tutkimusta.

Silmätutkimuksilla voidaan samalla seurata rodun muita perinnöllisiä silmäsairauksia, esimerkiksi harmaakaihia.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, milloin vetistys, siristely tai hankaaminen alkoi ja liittyykö muutos vain toiseen silmään.

Säilytä silmätutkimuslausunto ja tiedot jo poistetuista ripsistä. Kerro vastaanotolla aiemmasta jäädytys- tai leikkaushoidosta, jotta uusi löydös voidaan yhdistää hoitohistoriaan.

Jos paikallisesti hoidettu koira jatkaa silmän hankaamista tai saa sarveiskalvohaavan, hoitotapa täytyy arvioida uudelleen.

Ennen tutkimusta tehty ripsien poisto voi vaikeuttaa alkuperäisen löydöksen arviointia, joten ilmoita aiemmista käsittelyistä tutkijalle.

Sovi kontrollista eläinlääkärin kanssa ja noudata saamiasi hoito-ohjeita. Uusi voimakas kipu tai sameutuminen on syy ottaa yhteyttä heti myös sellaisella koiralla, jonka ylimääräiset ripset ovat aiemmin olleet oireettomia.

Usein kysyttyä

Pitääkö koiran kaikki ylimääräiset ripset poistaa?

Hyvin ohuet, pehmeät ripset voivat jäädä täysin oireettomiksi, jolloin niitä ei tarvitse poistaa pelkän löydöksen vuoksi. Runsaat tai jäykät silmän pintaan osuvat ripset aiheuttavat useammin oireita ja voivat siksi tarvita eläinlääkärin suunnittelemaa hoitoa.

Miksi nypitty ripsi kasvaa takaisin?

Nyppiminen poistaa näkyvän karvan mutta jättää karvatupen paikalleen, joten helpotus jää yleensä tilapäiseksi. Pysyvämmässä hoidossa karvatuppi käsitellään esimerkiksi jäädyttämällä tai sähköpoltolla. Uusia karvoja voi myöhemmin nousta myös muista, aiemmin käsittelemättömistä karvatupista.

Mitä eroa on distikiaasilla ja ektooppisella cilialla?

Distikiaasissa ylimääräinen karva tulee esiin luomen vapaasta reunasta, tavallisesti luomirauhasen aukosta. Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi suoraan kohti sarveiskalvoa ja aiheuttaa yleensä selvästi voimakkaampaa kipua sekä silmän pintavaurioita.

Kauanko luomi on turvoksissa jäädytyksen jälkeen?

Kohtalaista turvotusta ja epämukavuutta esiintyy tavallisesti ensimmäisten 2–3 päivän aikana, minkä jälkeen ne alkavat vähitellen helpottaa. Luomen pigmentin palautuminen voi sen sijaan kestää 4–6 kuukautta, joten värimuutos voi jatkua turvotusta huomattavasti pidempään.

Onko ylimääräisille ripsille geenitesti?

Koiran distikiaasi on monitekijäinen ominaisuus, eikä sille tunneta yhtä keskeistä sairautta selittävää geenimuunnosta. Jalostusvalinnoissa tarvitaan siksi silmien kliinisiä tutkimuksia; vaikeasti oireilevia koiria tai ektooppista ciliaa sairastavia koiria ei tule käyttää jalostukseen.