Harmaakaihi koiralla: oireet, tutkimukset ja hoito

Yleiskuvaus

Linssi sijaitsee silmän sisällä ja kohdistaa valon silmän takaosassa olevalle verkkokalvolle. Kirkas linssi päästää valon lävitseen. Kaihissa linssin läpinäkyvyys vähenee ja valo siroaa. Samentuma voi olla paikallinen tai levitä koko linssiin.

Alkava kaihi voi peittää alle 10 % linssistä. Kypsässä kaihissa koko linssi eli 100 % on samentunut. Kaikki kaihit eivät etene täydellisiksi. Pienellä, paikalliseksi jäävällä samentumalla ei välttämättä ole vaikutusta koiran näköön.

Nukleaariskleroosi on eri asia kuin harmaakaihi. Se on ikääntymiseen liittyvä linssin ytimen tiivistyminen, joka näyttää usein sinertävänharmaalta. Tavallisesti se ei aiheuta sokeutta.

Kaihista käytetään vaiheita alkava, epäkypsä, kypsä ja ylikypsä. Joissakin nuoren eläimen synnynnäisissä kaihimuodoissa samentuma voi pienentyä linssin kasvaessa. Tällöin osa näöstä voi palautua eläimen kypsyessä.

Syyt

Koirien tavallisin kaihin syy on perinnöllinen alttius. Useimpien perinnöllisten muotojen tarkkaa periytymismallia ei tunneta. Kaihi voi olla syntymästä asti olemassa tai kehittyä vasta myöhemmin. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todettu kaihi luokitellaan synnynnäiseksi.

Diabetes on toinen keskeinen syy. Korkean verensokerin vuoksi linssiin kertyy glukoosia, joka muuttuu sorbitoliksi. Sorbitoli vetää vettä linssiin. Turpoaminen vaurioittaa linssin säikeitä ja samentaa sitä. Diabeettinen kaihi voi kehittyä nopeasti.

Myös silmävamma, silmänsisäinen tulehdus ja verkkokalvon rappeuma voivat johtaa kaihiin. Harvinaisena taustana voi olla ravitsemuspuutos nuorella koiralla. Kaihiin liittyy usein linssin valkuaisaineiden yhteen kasautumista.

Riskitekijät

Harmaakaihia esiintyy sekä nuorilla että vanhoilla koirilla. Perinnöllisiä kaihimuotoja tunnetaan esimerkiksi kultaisellanoutajalla, labradorinnoutajalla, kääpiösnautserilla, siperianhuskylla ja staffordshirenbullterrierillä. Myös bichon frisé, havannankoira ja australianpaimenkoira kuuluvat rotuihin, joilla perinnöllistä kaihia esiintyy.

Diabeteksen toteamisen jälkeisen ensimmäisen vuoden aikana noin 75–80 % koirista saa kaihin. Kaihia voi muodostua hyvästä sokeritasapainosta huolimatta. Diabeettisten koirien kokonaisosuudeksi arvioidaan myös yli 85 %.

Vanhuuteen liittyvä kaihi etenee yleensä hitaammin kuin diabeettinen kaihi. Perinnöllinen kaihi on usein molemminpuolinen. Silmien vaikeusaste voi silti erota, jolloin leikkaustarve ei ole molemmissa sama.

Kääpiösnautserin synnynnäinen kaihi voi näkyä jo pennun silmäluomien avauduttua. Nuorten eläinten kaihi etenee keskimäärin nopeammin kuin vanhempien eläinten.

Tyypilliset oireet

Linssin samentuminen voi näkyä silmän keskellä maitomaisena, valkoisena, harmaana tai sinertävänä alueena. Kaihi voi näyttää myös pieniltä pisteiltä tai valkoisilta juovilta. Näön heikkeneminen ei aina ole aluksi selvää, sillä koira voi korvata sitä kuulon ja hajuaistin avulla.

• Silmän sisällä näkyy uusi vaalea samentuma.
• Koira törmäilee huonekaluihin tai muihin esteisiin.
• Liikkuminen vaikeutuu etenkin hämärässä.
• Silmä ei heijasta valoa yövalokuvissa entiseen tapaan.
• Tulehdukseen liittyy siristelyä, vetistystä tai punoitusta.

Kaihi itsessään ei tavallisesti ole kivulias. Kipu voi johtua siihen liittyvästä suonikalvontulehduksesta tai glaukoomasta eli kohonneesta silmänpaineesta. Nopeasti kehittyvä näönmenetys voi muuttaa koiran käytöstä vetäytyväksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Linssiperäinen suonikalvontulehdus voi kehittyä, kun linssin aineita vuotaa ympäröiviin kudoksiin. Linssin kapseli erottaa tavallisesti linssin valkuaisaineet immuunijärjestelmästä. Kapselin vaurioituessa elimistö voi käynnistää tulehdusreaktion linssin aineita vastaan. Diabeettinen kaihi voi joskus jopa rikkoa linssin kapselin.

Pitkälle edennyt kaihi voi lisätä linssin epävakautta ja vaikeuttaa myöhempää leikkausta. Hoitamattomaan kaihisilmään voi tulla glaukooma tai verkkokalvon irtauma. Kivun hallitsemiseksi voidaan vaikeassa tapauksessa joutua poistamaan silmä.

Kaihileikkauksen onnistumisosuus on noin 90–95 % ensimmäisten 1–2 vuoden aikana. Komplisoitumattoman leikkauksen onnistumiseksi ilmoitetaan myös 85–90 %. Leikkauksen komplikaatioiden osuus voi olla 5–10 %. Näihin kuuluvat muun muassa tulehdus, silmänpaineen nousu ja verkkokalvon irtoaminen.

Verkkokalvon irtaumassa valoherkkä verkkokalvo irtoaa sen alla olevasta kudoksesta. Leikkauksen jälkeen myös keinolinssin ympärille jätetty linssikapseli voi samentua. Tätä kutsutaan jälkikaihiksi. Se ei tarkoita, että poistettu alkuperäinen linssi olisi kasvanut takaisin.

Diabeettisilla koirilla kuivasilmäisyys on tavallinen leikkauksen jälkeinen ongelma. Siinä kyynelrauhaset eivät tuota riittävästi nestettä sarveiskalvon terveyden ylläpitämiseksi. Tila voi vaatia pitkäaikaista lääkitystä.

Koiran silmä reagoi kaihileikkaukseen yleensä voimakkaammalla tulehduksella kuin ihmisen silmä, minkä vuoksi jälkihoito on tiivistä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii silmän sisäosat ja arvioi samentuman sijainnin sekä laajuuden. Mustuaisen laajentaminen auttaa linssin tutkimisessa. Rakolamppututkimuksella nähdään linssin rakenteita tarkasti. Silmänpaine mitataan tonometrillä, jos halutaan selvittää glaukooman mahdollisuutta.

Diabetesta tai muuta yleissairautta epäiltäessä tutkitaan verta ja virtsaa. Ennen suunniteltua leikkausta arvioidaan myös nukutuksen turvallisuus. Verenkuva, veren biokemia ja virtsatutkimus kuuluvat mahdollisiin esitutkimuksiin.

Leikkausarviossa verkkokalvon toimintaa mitataan elektroretinografialla eli ERG-tutkimuksella. Silmän ultraäänellä etsitään esimerkiksi verkkokalvon irtaumaa. Tutkimukset ovat hyödyllisiä, kun samentunut linssi estää silmän takaosan näkemisen. Jos verkkokalvo ei toimi, linssin kirkastaminen ei palauta näköä.

Esitutkimuksissa mitataan myös kyynelnesteen tuotantoa. Sarveiskalvon pinnan eheys voidaan tarkistaa väriaineella. ERG ja silmän ultraääni vaativat usein rauhoituksen. Eri tutkimukset täydentävät toisiaan: ERG mittaa toimintaa ja ultraääni näyttää rakenteita.

Virallisessa silmätutkimuksessa kaihia pidetään yleensä perinnöllisenä, ellei sen osoiteta johtuvan esimerkiksi vammasta, tulehduksesta tai aineenvaihduntasairaudesta. Arvio vaikuttaa jalostuslausuntoon.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon silmän löydösten ja koiran yleiskunnon perusteella. Samentunut linssi voidaan poistaa leikkauksessa, mutta kaihia parantavaa silmätippahoitoa ei tunneta. Lääkkeitä voidaan silti tarvita kaihiin liittyvän tulehduksen hallintaan.

Tavallinen leikkaustapa on fakoemulsifikaatio eli linssin hajottaminen ultraäänellä ja poistaminen imun avulla. Toimenpide tehdään yleisanestesiassa. Silmän etuosaan tehdään pieni viilto. Linssin kapseliin avataan pyöreä aukko. Poistetun linssin tilalle voidaan asentaa keinolinssi. Keinolinssi auttaa kohdistamaan valon taas verkkokalvolle.

Kaihin ei yleensä tarvitse antaa kypsyä kokonaan ennen leikkausarviota. Varhaisempi toimenpide voi vähentää pitkään jatkuneeseen kaihiin liittyviä ongelmia. Molemmat sopivat silmät voidaan usein leikata saman nukutuksen aikana. Jos vain toinen silmä soveltuu leikkaukseen, hoito voidaan kohdistaa siihen.

Diabeettisen koiran sokeritasapaino vakautetaan ennen nukutusta ja leikkausta. Myös iho- ja hammassairaudet hoidetaan ennen suunniteltua kaihileikkausta. Vakava yleissairaus, verkkokalvon rappeuma tai hallitsematon kuivasilmäisyys voi estää toimenpiteen.

Alkuvaiheen paraneminen kestää tavallisesti noin 2 viikkoa. Silmän suojaamiseen tarvitaan usein kauluri noin 2–4 viikoksi. Liikuntaa rajoitetaan, ja juoksemista, hyppimistä sekä leikkiä muiden eläinten kanssa vältetään. Ulkoilu on lyhyttä, hallittua hihnaliikuntaa valjaissa.

Leikkauksen jälkeen tarvitaan silmälääkkeitä ja toistuvia kontrollitutkimuksia. Ensimmäinen jälkitarkastus on usein 1–2 viikon kohdalla. Osa lääkkeistä tarvitaan tilapäisesti ja osa voi jäädä pitkäaikaiseen tai elinikäiseen käyttöön.

Kun leikkausta ei tehdä, tulehdusta ja silmänpainetta seurataan edelleen. Silmänpainetta voidaan tarkistaa esimerkiksi 4–6 kuukauden välein. Moni koira pärjää tutussa ja turvallisessa ympäristössä myös heikentyneellä näöllä.

Ultraäänimenetelmässä silmän leikkaushaava on pienempi kuin vanhemmassa käsin tehtävässä linssin poistossa. Myös leikkausaika on lyhyempi. Linssin sisältö voidaan poistaa täydellisemmin. Siksi silmän mikrokirurgiaan tarvitaan erityinen leikkausmikroskooppi ja tarkat instrumentit.

Toipumisvaiheen hoidosta selviytymiseen vaikuttaa myös koiran luonne ja se, salliiko se silmän käsittelyn. Rauhallinen ja hoidettavissa oleva potilas soveltuu intensiiviseen jälkihoitoon paremmin.

Sairaalaseuranta voi kestää 3–4 päivää. Osa koirista kotiutuu jo leikkausta seuraavana päivänä. Silmäeläinlääkärin uusintatutkimuksia tarvitaan ensimmäisen vuoden aikana useita.

Ennaltaehkäisy

Perinnöllistä tai ikääntymiseen liittyvää kaihia ei voida estää varmasti kotikonstein. Silmävammat tutkitaan ajoissa, koska tulehdus voi johtaa kaihiin. Diabeettisen koiran silmiä seurataan, vaikka verensokerin hoito onnistuisi hyvin.

Suomessa perinnöllinen kaihi -diagnoosi estää pääsääntöisesti jalostuskäytön. Poikkeuksia ovat eräät vähämerkitykselliset linssimuutokset, joiden yhteydessä terve parituskumppani voi olla sallittu. Virallisen silmätutkimuksen voimassaolo määräytyy aikuisella koiralla rodun PEVISA-ohjelman mukaan.

Alle 1-vuotiaana tehty virallinen silmätutkimus on Suomessa voimassa enintään 1 vuoden lausuntopäivästä. Jos PEVISA edellyttää silmälausuntoa, vanhentunut tutkimus uusitaan ennen seuraavaa astutusta.

Tärkeää koiranomistajalle

Merkitse, milloin silmän väri tai koiran liikkuminen muuttui. Kirjaa, onko ongelma selvempi hämärässä, portaissa vai uudessa ympäristössä. Kerro myös lisääntyneestä juomisesta, aiemmista silmävammoista ja käytössä olevista lääkkeistä. Ota mukaan aiemmat silmätutkimukset ja mahdolliset diabeteksen seurantatiedot.

Ennen leikkauspäätöstä käy läpi, kuka antaa silmätipat, käyttää koiraa kontrollissa ja valvoo rauhallista toipumista. Pyydä ohje siihen, miten toimitte, jos koira vastustaa tippoja tai kauluria. Pidä koti huonekalujen ja kulkureittien osalta tuttuna. Älä testaa näköä pakottamalla koiraa portaisiin tai hyppäämään esteiden yli.

Usein kysyttyä

Onko vanhan koiran sinertävä silmä aina kaihia?

Ei ole. Linssin ytimen normaali ikääntymistiivistyminen eli nukleaariskleroosi voi näyttää sinertävänharmaalta. Se ei tavallisesti sokeuta. Eläinlääkärin tekemässä silmätutkimuksessa erotetaan tämä tavallinen ikämuutos luotettavasti varsinaisesta harmaakaihista ja muista silmän samentumisen syistä.

Voiko kaihin hoitaa silmätipoilla?

Kaihin poistamiseen ei ole osoitettua lääkehoitoa, vaan samentunut linssi poistetaan leikkauksessa. Silmätippoja voidaan kuitenkin tarvita tulehduksen ja muiden komplikaatioiden hoitoon. Siksi silmän paikallista lääkitystä voidaan määrätä myös koiralle, jota ei leikata.

Pitääkö kaihin antaa kypsyä ennen leikkausta?

Ei tarvitse. Leikkausarvio kannattaa tehdä ennen täydellistä samentumista, koska pitkälle edenneeseen kaihiin liittyy enemmän silmänsisäistä tulehdusta ja linssin rakenteen ongelmia. Sopiva leikkausajankohta ratkaistaan silmän tämänhetkisen tilan ja koiran yleiskunnon perusteella.

Saako diabeettinen koira kaihin hyvästä hoidosta huolimatta?

Voi saada. Ensimmäisen vuoden aikana kaihi kehittyy noin 75–80 %:lle diabeettisista koirista myös silloin, kun diabetes on hyvin hallinnassa. Koiran sokeritasapainon hoitoa jatketaan, ja mahdollisen leikkauksen turvallisuus arvioidaan erikseen.

Voiko koira elää hyvin, jos leikkausta ei tehdä?

Moni koira sopeutuu heikkenevään näköön etenkin silloin, kun muutos on hidas ja koti pysyy tuttuna. Silmää seurataan silti kivuliaiden komplikaatioiden varalta. Leikkaamatta jättäminen ei tarkoita tulehduksen tai kohonneen silmänpaineen hoitamatta jättämistä.