Hammasmurtuma koiralla: oireet ja hoitovaihtoehdot

Yleiskuvaus

Koirien hammasmurtumat ovat tavallisia. Hampaan uloin kerros on kiille, jonka alla on hammasluu eli dentiini. Hammasluun paljastuminen voi aiheuttaa vihlontaa kylmästä ja kuumasta. Hampaan keskellä oleva pulpa huolehtii myös hammasluun muodostumisesta.

Komplisoituneessa murtumassa hammasydin on paljastunut. Komplisoitumattomassa murtumassa vaurio ei ulotu ytimeen asti. Pelkkä pieni lohkeama kiilteessä voi joskus jäädä seurantaan. Ytimeen ulottuvan murtuman hoitamatta jättäminen johtaa hampaan kuolemiseen. Murtuma arvioidaan siksi syvyyden eikä pelkän puuttuvan palan koon perusteella.

Hampaan kruunu on ikenen yläpuolella näkyvä osa. Pinnan näkyvä murtuma ei kerro kaikkea juuren tilanteesta, joten tutkimukseen kuuluvat hammasröntgenkuvat. Hammasytimen tulehdus voi syntyä, vaikka kiillevaurion alla ei vielä olisi näkyvää aukkoa ytimeen.

Syyt

Tavallinen syy on koiran hampaalle liian kovan esineen pureskelu. Vaurioita voivat aiheuttaa esimerkiksi luut, sarvet, sorkat ja kivet. Myös kovan nailonlelun pureminen voi murtaa hampaan. Hampaalla kiinni ottaminen aidasta tai häkin pinnoista voi sekin aiheuttaa murtuman. Jääpalojen pureskelu kuuluu vältettäviin tapoihin.

Hammas voi murtua myös liikenneonnettomuudessa tai pudotessa kovalle alustalle. Tappelu toisen eläimen kanssa voi vaurioittaa sekä hampaita että leukoja. Voimakas isku voi vahingoittaa hammasydintä ilman näkyvää kruunun murtumaakin. Kiilteen vaurio avaa bakteereille kulkureitin kohti pulpakudosta.

Hammasytimen verenkierto tulee hampaan sisään juuren kärjen kautta. Ytimellä ei ole korvaavaa sivuverenkiertoa, mikä heikentää sen mahdollisuuksia selvitä vakavasta vammasta. Pienestä vauriosta tulehtunut ydin voi vielä toipua. Hammasytimen verenvuoto voi värjätä hammasta, kun verta pääsee hammasluun pieniin putkiin.

Riskitekijät

Kaikenkokoisten ja kaikenrotuisten koirien hampaat voivat murtua. Kova pureskelu ja rajut leikit lisäävät altistumista hammasta vaurioittaville voimille. Tavallisia murtumakohtia ovat kulmahampaat sekä suuret raateluhampaat suun takaosassa. Yläleuan suuri raateluhammas on neljäs väliposkihammas.

Maitokulmahampaat ovat pitkät, hennot ja alttiita murtumaan pennun pureskellessa. Äskettäin puhjenneen pysyvän hampaan juuri on vielä epäkypsä ja herkkä vaurioitumaan. Hampaan juuren kehitys jatkuu puhkeamisen jälkeen useita kuukausia. Siksi kasvavan koiran hoitovalinnassa huomioidaan myös hampaan kehitysvaihe.

Nuoren koiran melko laaja ydinontelo vaikuttaa myös paljastuneen hammasluun hoitotarpeeseen.

Tyypilliset oireet

Hammasmurtuma voi löytyä sattumalta suun tarkastuksessa ilman muistikuvaa tapaturmasta. Koirat eivät aina näytä selvää kipua edes vakavassa suun sairaudessa. Kotona huomattavia muutoksia ovat esimerkiksi seuraavat:

• Kulmahampaan kärjestä puuttuu pala.
• Hampaan pinta on epätasainen tai siihen kertyy poikkeavasti hammaskiveä.
• Koira välttelee kovia herkkuja ja puruleluja.
• Koira käy ruokakupilla mutta poistuu syömättä.
• Kylmän veden juominen tuntuu koirasta epämiellyttävältä.
• Hammas muuttuu vaaleanpunaiseksi, violetiksi tai harmaaksi.
• Koiran kuolaaminen lisääntyy.

Hammasytimen verenvuoto voi loppua pian tapaturman jälkeen, vaikka ydin on edelleen avoinna suuhun. Vanhassa murtumassa voi näkyä mustaa, ruskeaa tai märkäistä eritettä. Hammasjuuren tulehdus voi näkyä myös pienenä vuotavana kohoumana ikenessä hampaan vieressä.

Yläkulmahampaan juuren paise voi näkyä turvotuksena nenän sivulla.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pulpiitti tarkoittaa hampaan ytimen tulehdusta. Vakava vamma voi johtaa palautumattomaan pulpiittiin ja ytimen kuolioon. Tulehdus voi ulottua juuren kärkeä ympäröiviin kudoksiin ja muodostaa paiseen. Yläleuan raateluhampaan tulehdus voi näkyä turvotuksena tai märkävuotona silmän sisänurkan alapuolella.

Ytimen kuoltua hammas voi olla vähäoireinen kuukausista vuosiin ennen tulehduksen aiheuttamaa uutta kipua. Oireiden helpottuminen ei siten osoita hampaan parantuneen. Sisältä värjäytyneistä hampaista 87–92 % on todettu elottomiksi. Maitohampaan ytimen tulehdus voi vaurioittaa sen alapuolella kehittyvää pysyvää hammasaihiota.

Yhteensä 120 murtuneen yläleuan neljännen väliposkihampaan juurihoidosta 90,83 % luokiteltiin onnistuneiksi. Hoidetuista hampaista 8,33 %:ssa ei todettu epäonnistumista, mutta paraneminen jäi epävarmaksi. Epäonnistuneiksi luokiteltiin 0,83 % hoidoista. Tulokset koskevat alle 25 kg painavia koiria. Seuranta kesti keskimäärin 11,65 kuukautta. Vaikeaa kiinnityskudossairautta sairastavia hampaita ei otettu mukaan.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri arvioi näkyvän murtuman ja hammasytimen mahdollisen paljastumisen. Murtuman laajuus juureen asti selvitetään hammasröntgenkuvilla. Pelkkä röntgenkuva ei kuitenkaan luotettavasti osoita, onko pulpa suoraan avoinna suuhun. Nukutuksessa tai syvässä rauhoituksessa murtumapinta voidaan tutkia sondilla, pienellä tunnusteluvälineellä. Hammaskivi voi peittää paljastuneen ytimen, joka tulee esiin puhdistuksessa.

Röntgenkuvasta tarkastetaan myös juuren kärki ja sitä ympäröivä luu. Tavallista leveämpi ydinontelo voi liittyä hampaan kehityksen pysähtymiseen ytimen kuoltua. Tuore juurenkärjen paise ei aina vielä näy kuvassa selvänä muutoksena. Tapaturman jälkeen puuttuvaksi luullusta hampaasta voi olla juuri jäljellä ikenen alla.

Eläinlääkäri vertaa ydinontelon leveyttä viereisiin tai vastakkaisen puolen terveisiin hampaisiin. Leukaan kohdistuneessa voimakkaassa tapaturmassa voidaan tarvita tietokonetomografiaa vammojen laajuuden selvittämiseen. Vakavat muut vammat, kuten leukamurtumat, hoidetaan ennen yksittäisen hampaan korjaamista.

Ennen nukutusta eläinlääkäri selvittää koiran sairaushistorian ja tekee yleistutkimuksen. Nukutuksen suunnittelua varten voidaan ottaa verinäytteitä laboratoriotutkimuksiin. Sydänsairaus tai muu perussairaus voi edellyttää lisätutkimuksia. Tavoitteena on valita koiran terveydentilaan sopiva anestesiasuunnitelma.

Hoito

Hoidon ja kivunlievityksen määrää eläinlääkäri. Valintaan vaikuttavat murtuman syvyys, koiran ikä ja tapaturmasta kulunut aika. Liikkuvaa murtunutta hammasta ei voi jättää pelkkään seurantaan. Pinnallisessa murtumassa voidaan tasoittaa teräviä reunoja tai korjata hammas paikkaamalla. Paljastuneen hammasluun pinnoitus voi vähentää vihlontaa.

Tuoreessa ytimeen ulottuvassa murtumassa voidaan harkita pulpa-amputaatiota eli vaurioituneen pulpan osan poistamista. Jäljelle jäävä elävä kudos suojataan, ja hammas suljetaan paikka-aineella. Tavoitteena on säilyttää hampaan kyky muodostaa lisää hammasluuta. Kehittyvässä hampaassa hoito voi mahdollistaa myös juuren kärjen sulkeutumisen.

Juurihoidossa koko pulpakudos poistetaan, kanavat puhdistetaan ja täytetään. Lopuksi hammas suljetaan suusta tulevilta bakteereilta. Juurihoitoa harkitaan etenkin toiminnallisesti tärkeiden kulma- ja raateluhampaiden säästämiseksi. Juurihoidettu hammas ei enää vahvistu tuottamalla lisää hammasluuta.

Poisto on toinen vaihtoehto ytimeen ulottuvan murtuman hoitoon. Poistossa voidaan joutua avaamaan ien ja poistamaan hieman hammasta ympäröivää luuta. Haava suljetaan sulavilla ompeleilla. Koirat syövät yleensä paremmin, kun kipeä hammas on poistettu. Nukutuksessa tehty hammasröntgenkontrolli suositellaan ytimen tai juurikanavan hoidon jälkeen 4–6 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain.

Pulpan säilyttävän hoidon onnistumista seurataan siitä, paksuuntuuko hammasluu edelleen ja kehittyykö hammas normaalisti. Juuren kärjen ympärille ei pitäisi kehittyä luukatoa. Juurihoidon kontrollissa tarkastetaan puolestaan aiemman juurenympärysmuutoksen paraneminen ja uusien muutosten puuttuminen. Paikka voi irrota tai juurihoito epäonnistua, minkä vuoksi seuranta kuuluu hampaan säästävään hoitoon.

Poiston jälkeen annetaan pehmeää ruokaa noin 2 viikon ajan. Purulelut ja kovat purtavat pidetään poissa haavan parantuessa. Poistokohdan paraneminen on hyvä tarkastaa ennen paluuta tavalliseen ruokaan ja leluihin.

Monijuurisen hampaan säästävässä hoidossa jokainen juurikanava täytyy saada puhdistettua ja suljettua. Jos tämä ei onnistu, kyseinen juuri voi vaatia poiston. Työkoiralle voidaan joskus tehdä lisäksi suojaava kruunu jäljellä olevan hammasrakenteen tueksi.

Kivuliaan toimenpiteen alueelle voidaan antaa lisäksi paikallispuudutus.

Ennaltaehkäisy

Purulelun materiaalin pitäisi joustaa niin, että siihen saa painettua jäljen kynnellä. Pehmeä kumi ja pehmolelut ovat hampaille turvallisempia kuin kova muovi, luut tai sarvet. Myös purtavan koko sovitetaan koiralle: suuri purtava voi olla pienelle koiralle liian kova.

Hampaiden säännöllisen harjaamisen yhteydessä lohkeama voi löytyä varhain. Myös ehjältä näyttävän hampaan uusi värimuutos kuuluu tutkittavaksi. Kaikkia tapaturmia ei voi estää leluvalinnoilla.

Hammasvaurion varhainen hoito voi tehdä hoidosta helpompaa. Hampaan ulkonäköä tarkkaillessa on syytä katsoa kärjen lisäksi myös sivupintoja, joille murtuma voi jäädä hammaskiven peittoon.

Tärkeää koiranomistajalle

Merkitse muistiin, milloin huomasit vaurion ja mitä koira oli sitä ennen pureskellut. Kerro vastaanotolla, onko hammas muuttanut väriä, vuotanut verta tai tuntunut vaikuttavan syömiseen. Ota mukaan aiemmat hammashoidon tiedot. Älä yritä kotona kaivaa tai koetella hampaan keskellä näkyvää reikää.

Jos koirasi käy näyttelyissä tai kokeissa, tapaturmainen hammasmuutos voi edellyttää Kennelliiton hyväksymää eläinlääkärintodistusta. Tuomari päättää harkintansa mukaan, miten todistus huomioidaan arvostelussa. Pidä siksi tallessa hammaskartat, kuvat ja hoitokertomus.

Kennelliiton todistusta varten omistaja tilaa lähetteen Omakoirasta. Eläinlääkäri kirjoittaa todistuksen sähköisesti ja antaa omistajalle allekirjoitetun paperitulosteen. Näyttelyssä todistus esitetään kehätoimitsijalle ennen koiran arvostelua.

Usein kysyttyä

Voiko koiran katkennut hammas olla kipeä, vaikka koira syö?

Voi. Koira ei aina näytä selvää epämukavuutta edes voimakkaasti kivuliaassa suun sairaudessa. Paljastunut elävä hammasydin on kivulias. Vaikka koira kävisi ruokakupilla ja saisi päivän ruoka-annoksensa syötyä, näkyvä hammasvaurio kuuluu siksi eläinlääkärin tutkittavaksi.

Onko musta piste hampaan sisällä vain likaa?

Murtumapinnan musta reikä voi olla kuolioituneen hammasytimen aukko. Tätä hampaan keskellä näkyvää tummaa kohtaa ei pidä yrittää puhdistaa tai kaivella terävällä esineellä kotona. Eläinlääkäri tarkastaa murtuman ja ottaa röntgenkuvat selvittääkseen myös juuren tilanteen.

Pitääkö murtunut maitohammas hoitaa, kun se kuitenkin vaihtuu?

Kyllä. Murtuneen maitohampaan hammasytimen paljastuminen voi vaurioittaa lähellä olevaa pysyvää hammasaihiota. Tällainen maitohammas suositellaan poistettavaksi mahdollisimman nopeasti. Pennun hampaan luontaista vaihtumista pysyvään hampaaseen ei siksi pidä jäädä odottamaan, jos maitohammas on kivulias tai tulehtunut.

Voiko hammas parantua ilman juurihoitoa?

Vain osa vaurioista sopii seurantaan sen jälkeen, kun eläinlääkäri on ensin tutkinut hampaan ja sen juuren tilanteen. Pelkkään kiilteeseen rajoittuva lohkeama voidaan joskus jättää tarkkailuun. Paljastuneen ytimen sisältävä hammas tarvitsee hoidon, ja kypsän hampaan vaihtoehdot ovat juurihoito tai poisto.

Tarvitaanko juurihoidon jälkeen uusia röntgenkuvia?

Kyllä. Pelkkä koiran hyvältä näyttävä vointi ei riitä seurantatavaksi. Ensimmäinen röntgenkontrolli tehdään tavallisesti 4–6 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain. Siinä arvioidaan, onko juuren ympärillä oleva muutos parantunut tai onko uusia muutoksia kehittynyt.