Talirauhasadenooma koiralla: talirauhasten patit ja kystat

Yleiskuvaus

Talirauhaset erittävät talia karvatuppiin ja ihon pinnalle. Niistä lähtöisin olevat kasvaimet ja kasvaimen kaltaiset muutokset ovat koirilla tavallisia. Talirauhasen liikakasvu eli hyperplasia on ikääntymiseen liittyvä muutos. Se näkyy usein pieninä ihosta kohoavina nystyröinä.

Hyperplasia on harvoin yli 1 cm:n kokoinen. Adenooma muistuttaa sitä ulkonäöltään mutta on usein yli 1 cm:n levyinen. Koko ei silti korvaa solujen tai kudoksen tutkimista. Epiteliooma on talirauhaskasvaimen muoto, jossa on runsaasti epäkypsiä esiasteisia soluja. Talirauhasen adenokarsinooma on harvinainen pahanlaatuinen muoto.

Kysta on kasvainsolumassan sijaan ontelo, jonka sisällä on nestettä tai kiinteämpää sisältöä. Talirauhaskysta sisältää talia. Karvatupen kysta voi sisältää keratiinia eli ihon sarveisainetta. Talipatin nimellä kuvattu kohouma ei siis välttämättä ole talirauhaskasvain.

Heti syntymän jälkeen havaittava talirauhasten hamartooma voi olla noin 5 cm:n pituinen tai levyinen. Muutos on tyypillisesti yksittäinen ja pitkänomainen tai pyöreähkö. Talirauhasmuutosten ryhmä sisältää siis myös kehitykseltään erilaisia patteja kuin vanhan koiran pienet adenoomat.

Syyt

Talirauhaskasvain syntyy rauhaseen kuuluvien solujen kasvun häiriöstä. Yksittäisen koiran talirauhaskasvaimen tarkkaa aiheuttajaa ei tunneta. Kasvainten riskiin voivat yleisesti osallistua sekä ympäristö että perinnölliset tekijät. Tämä ei tarkoita, että omistajan yksittäinen hoitovalinta olisi selitys patin synnylle.

Karvatupen kysta voi kehittyä, jos karvatupen aukko tukkeutuu tai karvatuppi vaurioituu. Mekaaninen vaurio ja auringon ultraviolettisäteily voivat osallistua kystan syntyyn. Talirauhaskysta muodostuu karvatuppeen liittyvän talirauhasen alueelle. Aidossa kystassa sisäpintaa verhoaa erittävä solukerros. Tämä rakenne vaikuttaa siihen, miten uusiutumista estetään poistossa.

Kaikissa kystamaisissa onteloissa ei ole eritettä tuottavaa seinämää. Tällainen valekysta voi syntyä verenvuodon tai kudosta vaurioittavan iskun jälkeen. Sen neste voi muodostua kuolleen kudoksen nesteytyessä. Tämä on eri syntymekanismi kuin talia tuottavan rauhasen kystassa.

Riskitekijät

Talirauhasadenooma on tavallinen erityisesti vanhemmilla koirilla. Alttiisiin rotuihin kuuluvat esimerkiksi cockerspanieli, samojedinkoira ja alaskanmalamuutti. Myös talirauhasen hyperplasia liittyy vanhaan ikään. Siihen ovat alttiita esimerkiksi manchesterinterrieri, vehnäterrieri ja walesinterrieri.

Pahanlaatuisia talirauhaskasvaimia tavataan yleensä keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla. Alttiita rotuja ovat cavalier kingcharlesinspanieli, cockerspanieli, skotlanninterrieri, cairnterrieri ja valkoinen länsiylämaanterrieri. Uroksilla saattaa olla suurempi alttius. Nämä ovat kasvainryhmäkohtaisia alttiuksia, eivät kaikkien ihon pattien yhteinen riskijakauma.

Toistuville karvatuppikystille on kuvattu perinnöllistä alttiutta esimerkiksi boksereilla, shih tzuilla, snautsereilla ja basseteilla. Niitä voi tulla myös muunrotuisille. Nuorenkin koiran päähän voi muodostua useita uusiutuvia karvatuppikystia. Syntymän jälkeen havaittu rauhaskudoksen hamartooma on eri muutos kuin vanhan koiran tavallinen adenooma.

Karvatuppien tukkeutumiseen liittyvät mustapäät voivat liittyä myös kortisonilääkitykseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan, Cushingin tautiin tai allergiaan. Karvattomilla roduilla karvatuppien toimettomuus voi edistää karvatuppikystien syntyä. Ohutturkkisen ja vähärasvaisen koiran painekohtiin voi tulla mustapäitä.

Tyypilliset oireet

Talirauhasten adenoomia voi olla useita, ja niitä tulee usein päähän. Muutoksia voi silti esiintyä missä ihoalueella tahansa. Osa ei juuri vaivaa koiraa. Kotona huomattavia piirteitä ovat:

• Kiinteä tai koholla oleva ihon nystyrä.
• Kiiltävä tai sarveistunut pinta liikakasvumuutoksen päällä.
• Adenooman pinnalle muodostuva rupi.
• Pinnan tulehtuminen tai haavautuminen.
• Koiran lisääntynyt nuoleminen tai pureminen ärtyneessä kohdassa.
• Kystamainen vaalea tai sinertävä kohouma.

Talirauhaskystan puhjetessa voi erittyä harmahtavaa, ruskeaa tai raejuustomaista ainesta. Karvatupen kystat voivat puolestaan haista pahalta toissijaisen bakteeri- tai hiivatulehduksen vuoksi.

Talirauhaskystia tavataan erityisesti päässä, kaulalla, vartalolla ja raajojen yläosissa. Kystan päältä voi lähteä karvaa. Verellä täyttynyt valekysta voi näyttää tummalta. Epiteliooma näkyy usein haavautuneena kyhmynä, jonka halkaisija voi olla useita senttimetrejä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Talirauhasadenooman pintaan voi kehittyä ihon bakteeritulehdus. Nuoleminen ja raapiminen vaurioittavat ihoa lisää. Silmäluomen reunalla kasvava patti voi hangata sarveiskalvoa ja aiheuttaa siihen haavauman. Tällöin ihomuutos vaikuttaa myös silmän terveyteen eikä ole pelkästään kosmeettinen patti.

Ihon sisään rikkoutuva karvatuppikysta voi aiheuttaa tulehdusta ja kipua. Talirauhaskystakin voi saada toissijaisen bakteeritulehduksen. Hyvänlaatuisenkin kasvaimen jäännöskudos voi kasvaa uudelleen samassa leikkauskohdassa. Toisaalle myöhemmin ilmestyvät uudet adenoomat ovat myös tavallisia.

Epiteliooman ennuste on yleensä hyvä. Paikallista uusiutumista on arvioitu noin 6 %:lla hoidetuista tapauksista. Harvinainen adenokarsinooma voi tunkeutua ympäröivään ihoon. Se voi levitä alueellisiin imusolmukkeisiin taudin myöhäisemmässä vaiheessa. Siksi tarkka kasvainluokka vaikuttaa ennusteeseen ja jälkiseurannan tarpeeseen.

Talirauhasen liikakasvun paikallista uusiutumista on arvioitu noin 1,1 %:lla tapauksista. Uusia liikakasvumuutoksia voi syntyä muualle jopa 10 %:lle. Paikallinen uusiutuminen ja uuden patin kehittyminen toiseen kohtaan ovat siten eri seurannan kohteita.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Adenooman ja epiteliooman luokittelussa tarkastellaan sitä, kuinka kypsiä rauhassolut ovat. Epiteliooman lohkot voivat ulottua syvälle verinahkaan. Tämä kasvutapa voi vaikeuttaa erottamista pahanlaatuisesta talirauhaskasvaimesta. Pelkkä syylämäinen pinta ei siis kerro koko ihomuutoksen rakenteesta.

Eläinlääkäri arvioi patin koon, rakenteen, muodon, sijainnin ja tulehduksen merkit. Ohutneulanäytteessä muutoksesta kerätään soluja mikroskooppista tutkimusta varten. Patologi tarkastelee soluja lasilta. Runsaasti rauhaseritettä sisältävä näyte ei kuitenkaan aina anna riittävästi tietoa diagnoosiin.

Koepalassa tai poistoleikkauksessa saadaan kudosta, josta patologi arvioi myös rakenteen. Tätä kudostutkimusta kutsutaan histopatologiaksi. Se auttaa sekä diagnoosissa että kasvaimen käyttäytymisen arvioinnissa. Kystan kudostutkimuksella voidaan selvittää, saatiinko sen seinämä kokonaan pois.

Tulehtunut tai haavautunut ulkonäkö ei erottele hyvänlaatuista epitelioomaa pahanlaatuisesta talirauhaskasvaimesta. Myöskään aiemman patin diagnoosi ei kerro uuden muutoksen laatua. Kystasta voidaan ottaa sisältönäyte, mutta lopullinen tunnistus voi vaatia kudosnäytteen. Toistuvat tai monilukuiset kystat voivat edellyttää niiden taustasyyn tutkimista.

Hoito

Hoidon ja lääkityksen määrää eläinlääkäri. Varmistettua hyvänlaatuista talirauhaskasvainta ei aina tarvitse poistaa, jos se ei tulehdu tai vaivaa koiraa. Poistoa harkitaan kasvaessa, ärtyessä tai hankalan sijainnin vuoksi. Poistettu muutos lähetetään patologille kasvainlaadun varmistamiseksi.

Kystan tavallisin hoito on kirurginen poisto. Uusiutumisen estämiseksi myös kystan sisäverhous on poistettava tai tuhottava kokonaan. Joihinkin aitoihin kystiin voidaan käyttää laserhoitoa. Useiden pienten karvatuppikystien paikallishoidosta voi olla apua. Hoitotapa riippuu siis siitä, onko kyse rauhaskasvaimesta vai ontelomaisesta ihomuutoksesta.

Pahanlaatuisen adenokarsinooman ensisijainen hoito on leikkaus. Täydellinen poisto voi olla vaikeaa kasvaimen tunkeutuessa ympäristöönsä. Tarvittaessa harkitaan täydentävää sädehoitoa. Kasvainlääkehoidolle ei ole vakiintunutta hoitokäytäntöä näissä muutoksissa. Vaativassa tilanteessa voidaan tarvita ihosairauksiin tai syöpähoitoihin perehtynyttä eläinlääkäriä.

Leikkauksen jälkeen haavan nuoleminen estetään kaulurilla tai suojavaatteella. Juoksemista ja hyppimistä vältetään, jotta haava ei rasitu. Monen iholeikkauksen jälkeen liikuntaa rajoitetaan 7–10 päivän ajan. Poistettavien iho-ompeleiden tavallinen poistoaika on 7–14 päivää, toimenpiteen mukaan.

Vammaan liittyvä valekysta voi pienentyä ajan myötä ilman leikkausta. Talirauhasen hyperplasian uusiutumisen ehkäisyyn on harkittu retinoideja, mutta niiden käyttö ei ole vakiintunutta. Menetelmän soveltuvuus edellyttää erikoisosaamista.

Neulanäytteen ottamisen tai kirurgisen toimenpiteen jälkeen ihokohta voi olla ärtynyt. Eläinlääkäri voi määrätä kivunlievitystä koepalan tai leikkauksen jälkeiseen kipuun ja tulehdusreaktioon.

Ennaltaehkäisy

Talirauhaskasvaimen tunnettua yksittäistä aiheuttajaa ei ole, joten omistaja ei voi kohdistaa ehkäisyä yhteen selkeään syyhyn. Ihon säännöllinen tarkastus auttaa löytämään uudet kohoumat varhain. Tunnustelu ulotetaan myös pään, jalkojen ja hännän alueelle. Uutta pattia ei tunnisteta vanhan adenooman perusteella.

Kystan hankaaminen, raapiminen ja pureminen voivat aiheuttaa tulehdusta ja verenvuotoa, joten niiden estäminen vähentää paikallisia haittoja. Jos kystien taustasyy pystytään poistamaan, osa niistä voi pienentyä tai hävitä. Rodulle tyypillisissä kystissä alttius uusille muutoksille voi kuitenkin säilyä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa patin löytöpäivä, sijainti ja koko. Ota kuva, jossa näkyy myös ympäröivää ihoa, jotta löydät saman kohdan myöhemmin. Merkitse erikseen, mistä patista eläinlääkäri otti näytteen ja mikä diagnoosi saatiin. Seuraa pinnan muutosta, kipua ja erittämistä: nämä tiedot kuuluvat patin seurantaan. Näin eri puolilla kehoa olevat vanhat ja uudet patit eivät sekoitu keskenään.

Älä purista tai puhkaise kystaa kotona, sillä se voi pahentaa tulehdusta. Jos pinta aukeaa, alue pidetään puhtaana ja suojataan tarvittaessa eläinlääkärin ohjeella. Leikkaushaava pidetään puhtaana ja kuivana. Ota yhteys hoitopaikkaan, jos turvotus lisääntyy voimakkaasti tai ommel irtoaa.

Haavan pureskelu voi irrottaa ompeleen tai vaurioittaa leikkauskohtaa jo muutamassa sekunnissa.

Usein kysyttyä

Onko talirauhasadenooma sama kuin syylä?

Ei. Talirauhasadenooma liittyy ihon talirauhaseen. Papilloomasyylä on puolestaan viruksen aiheuttama ihomuutos. Syylämäinen ulkonäkö ei tunnista solujen alkuperää, joten uusi tai muuttuva patti kannattaa näyttää eläinlääkärille. Muutoksesta otettava näyte auttaa diagnoosissa ja hoidon suunnittelussa.

Pitääkö oireeton adenooma aina poistaa?

Varmistettua hyvänlaatuista talirauhaskasvainta voidaan usein seurata, jos se ei tulehdu tai aiheuta haittaa. Hankala sijainti, kasvu tai jatkuva ärtyminen voi muuttaa tilannetta. Seurannasta sovitaan vasta tutkimuksen ja kasvainlaadun arvioinnin jälkeen.

Miksi kysta täyttyy uudelleen tyhjentymisen jälkeen?

Aidossa kystassa on eritettä tuottava sisäverhous. Uusiutumisen estäminen voi vaatia tämän kerroksen täydellistä poistamista tai tuhoamista. Pelkkä eritteen ja muun sisällön puristaminen ei siis ratkaise kystan rakennetta, ja kotona puristaminen voi lisätä tulehdusta.

Voiko hyvänlaatuinenkin patti olla silmälle vaarallinen?

Kyllä. Silmäluomen reunalla oleva kasvain voi hangata silmää ja aiheuttaa sarveiskalvon haavauman. Koira voi siristää silmää tai hangata kasvojaan. Silmäoireinen koira tarvitsee nopean arvion, vaikka ihokasvain olisi aiemmin todettu hyvänlaatuiseksi.

Tarkoittaako uusi patti syövän leviämistä?

Ei välttämättä. Talirauhasen liikakasvun tai adenooman saanut koira voi kehittää myöhemmin uusia muutoksia toisiin kohtiin. Uuden patin tyyppi pitää silti arvioida erikseen, koska aiempi diagnoosi ei takaa sen olevan samanlainen.