Syylät koiralla: papilloomat, tartunta ja hoito

Yleiskuvaus

Papillooma tarkoittaa tässä syylämäistä pintaepiteelin kasvua, ja papillomatoosissa muutoksia on iholla tai limakalvolla. Papilloomaviruksen aiheuttamat suusyylät ovat erityisen tavallisia nuorilla ja kasvavilla koirilla. Ne voivat ilmaantua äkillisesti ja lisääntyä nopeasti. Ulkonäkö on usein kukkakaalimainen, sormimaisista tai ohuista ulokkeista koostuva.

Muutokset sijaitsevat usein huulissa, suun limakalvolla ja huulten iholla. Ihosyylät ovat puolestaan tavallisia tassuissa sekä kasvojen ja korvien ympärillä. Iäkkään koiran yksittäinen syylämäinen muutos voi olla muukin kuin virussyylä. Esimerkiksi talirauhaskasvain voi muistuttaa papilloomaa.

Tavallinen viruspapillooma ei itsessään tarkoita syöpää. Ihosyylät voivat hävitä noin 3 kuukauden kuluessa. Yksittäinen ihosyylä voi silti pysyä paikallaan jopa 2 vuotta ennen häviämistä. Suun ja ihon papilloomien kulku ei siis aina ole samanlainen.

Viruspapillooman häviäminen vie tavallisesti noin 3–6 kuukautta. Kyse on ihon pintasolujen liikakasvusta viruksen vaikutuksesta. Muutoksen kukkakaalimainen pinta muodostuu paksuuntuneen epiteelin poimuttumisesta.

Syyt

Papilloomavirukset tarttuvat koirasta toiseen suorassa kosketuksessa. Myös viruksen saastuttamat lelut, juomakupit ja makuualustat voivat välittää tartunnan. Pieni ihon tai limakalvon vaurio voi avata virukselle pääsyn pintasolukon tyvikerrokseen. Viruksen lisääntyminen kiihdyttää epiteelisolujen jakautumista, jolloin syylä kasvaa.

Kaikki papilloomavirustartunnat eivät aiheuta näkyvää pattia. Kun elimistön puolustusreaktio alkaa rajoittaa viruksen lisääntymistä, papillooma voi hävitä itsestään. Tartunnan ja näkyvän syylän välillä voi olla kuukausia. Siksi tarkkaa tartuntahetkeä tai tartunnan antanutta koiraa ei yleensä voi päätellä ensimmäisen patin huomaamispäivästä.

Koirien papilloomavirukset ovat lajikohtaisia, eivätkä koiran syylät tartu ihmiseen. Ihmisen, kissan ja koiran syyliä aiheuttavat eri virukset. Samalla koiralla virusinfektio voi jatkua ja uusia papilloomia tulla lisää, jos puolustusjärjestelmä ei hallitse tartuntaa.

Sama papilloomavirustyyppi voi aiheuttaa muutoksia sekä iholla että suuontelossa. Papillooman hävitessä ei tiedetä varmasti, poistuuko virus kokonaan vai jääkö sitä ihon tyvisoluihin.

Riskitekijät

Pennut ja nuoret koirat ovat alttiita papilloomille, koska niiden puolustusjärjestelmä on vielä kehittymässä. Myös immuunipuolustuksen heikentyminen lisää alttiutta. Vanhemman koiran runsaat suupapilloomat voivat antaa aiheen etsiä taustalla olevaa immuunipuutosta. Taustasairautena voi joskus olla lymfooma eli imukudoksen syöpä.

Nuorilla koirilla muutoksia on usein useita iholla tai limakalvoilla. Ihosyylät ovat tavallisia esimerkiksi cockerspanieleilla ja kerrynterriereillä. Rotu ei kuitenkaan ratkaise patin diagnoosia, sillä syylämäisiä muutoksia voi esiintyä eri-ikäisillä koirilla.

Virussyylät ilmaantuvat usein 6 kuukauden ja 2 vuoden iän välillä. Tartuntaryppäitä on kuvattu myös koirapäivähoidossa, jossa koirat ovat läheisessä kosketuksessa toisiinsa.

Tyypilliset oireet

Papillooma voi olla yksittäinen patti tai osa tiheää kasvustoa. Suun syylät voivat näkyä huulessa, ikenessä tai syvemmällä suun limakalvolla. Tavallisia havaintoja ovat seuraavat:

• Pinta on röpelöinen ja kukkakaalimainen.
• Patti on vaaleanpunainen tai valkoinen.
• Pinnassa voi olla hilseilyä.
• Muutoksia tulee nopeasti lisää suun ympärille.
• Koira puree suurempaa suupapilloomaa syödessään, jolloin se vuotaa.
• Ruokaan tarttuminen, pureskelu tai nieleminen vaikeutuu runsaan kasvuston vuoksi.

Kaikki papilloomat eivät kasva ulospäin: osa muodostaa kovemman sisäänpäin kasvavan muutoksen. Tassun tällainen muutos voi olla kivulias. Litteitä, tummia viruksen aiheuttamia plakkeja voi esiintyä myös raajojen sisäpinnoilla ja vatsan puolella. Niiden ulkonäkö poikkeaa tavallisesta kukkakaalimaisesta suusyylästä.

Ihopapillooman pinnalle voi harvoin muodostua paksu harmaa sarveiskerros, joka näyttää pieneltä sarvelta. Sisäänpäin kasvava papillooma voi muistuttaa paksureunaista kuppia, jonka keskiosa on painunut ihoon. Pelkkä ulos- tai sisäänpäin kasvaminen ei ratkaise papillooman ennustetta.

Ihon käänteisiä eli sisäänpäin kasvavia papilloomia tavataan myös nuorilla aikuisilla koirilla. Niiden tavallinen esiintymisalue on alavatsa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Papillooman pureminen, raapiminen tai nuoleminen voi aiheuttaa tulehdusta ja haavautumista. Suussa rikkoutunut syylä voi saada bakteeritulehduksen. Hyvin runsas kasvusto voi haitata koiran syömistä ja nielemistä. Harvinaisessa vaikeassa tapauksessa myös hengitys voi vaikeutua.

Ihon papillooman muuttuminen levyepiteelikarsinoomaksi eli pahanlaatuiseksi pintasolukasvaimeksi on erittäin harvinaista. Pitkään jatkuva tai muuttuva patti voi kuitenkin vaatia uuden kudosnäytteen diagnoosin tarkistamiseksi.

Harvinaisessa jatkuvassa papillomatoosissa uusia syyliä tulee yhä 6 kuukauden kuluttua ensimmäisistä muutoksista. Kasvusto voi laajeta suureksi ja kattaa laajoja alueita. Taustalla voi olla juuri papilloomavirukseen kohdistuvan puolustusreaktion puute ilman muuta selvää immuunisairautta. Tällöin papilloomat voivat uusiutua myös leikkaamisen jälkeen.

Pieni, pitkään samanlaisena säilyvä syylä erotetaan laajenevasta jatkuvasta papillomatoosista. Pelkkä pitkä kesto ei siis tarkoita, että koiralla olisi vaikea puolustusjärjestelmän häiriö.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri arvioi muutoksen koon, sijainnin, muodon ja rakenteen. Useiden tyypillisten papilloomien ulkonäkö voi riittää alustavaan diagnoosiin. Talirauhaskasvain voi kuitenkin näyttää lähes samanlaiselta. Myös hyvänlaatuisen virusperäisen muutoksen ja muun syylämäisen epiteelikasvun erottaminen ulkonäöstä voi olla mahdotonta.

Ohutneulanäytteessä patista kerätään soluja pienellä neulalla lasille. Patologi tutkii solut mikroskoopilla. Näyte voidaan usein ottaa vastaanotolla ilman nukutusta. Jos koira ei pysy turvallisesti paikallaan, rauhoitus voi olla tarpeen.

Jos solunäyte jää epäselväksi, otetaan koepala eli biopsia. Pienestä papilloomasta voidaan poistaa samalla koko muutos. Kudostutkimus eli histopatologia näyttää muutoksen solurakenteen. Virusperäisyyttä voidaan arvioida viruksen tai sen soluihin aiheuttamien muutosten perusteella.

Papilloomaviruksen perimää voidaan etsiä muutoksesta PCR-tutkimuksella. Positiivinen tulos ei kuitenkaan yksin todista viruksen aiheuttaneen pattia, koska oireettomia tartuntoja esiintyy. Kudosnäytteessä voidaan etsiä virukselle tyypillisiä solumuutoksia. Esimerkiksi solujen tumien ympärille muodostuvat kirkkaat kehät voivat tukea papilloomavirusdiagnoosia.

Talirauhasadenooma on hyvänlaatuinen talirauhaseen liittyvä muutos. Sitä tavataan etenkin vanhemmilla koirilla. Myös talirauhasadenooman pinta voi rupeutua ja tulehtua syylämäisen ihomuutoksen tavoin.

Koepalassa irrotetaan muutoksesta kudosta, kun taas ohutneulanäytteellä kerätään erillisiä soluja. Ihon koepalan ottamista varten koira rauhoitetaan. Näytteenoton jälkeen iholle jäävä pieni haava voidaan sulkea ompeleella.

Hoito

Mahdollisen hoidon ja lääkityksen määrää eläinlääkäri. Varmistetut pienet papilloomat voidaan usein jättää seurantaan, jos ne eivät haittaa syömistä tai nielemistä. Ärtyvä, tulehtuva tai pitkään pysyvä papillooma voi tarvita poiston. Poistoa harkitaan myös hankalassa paikassa olevalle tai toistuvasti vuotavalle muutokselle.

Kasvustoa voidaan poistaa leikkaamalla tai laser-, sähkö- tai radiokirurgialla. Poistettu kudos voidaan lähettää tutkimukseen patin laadun varmistamiseksi. Virusinfektioon liittyvän papillooman jälkeen uusia muutoksia voi silti syntyä, jos immuunipuolustus on heikentynyt. Silloin hoidon suunnittelussa huomioidaan myös mahdollinen taustasairaus.

Leikkaushaava pidetään puhtaana ja kuivana eläinlääkärin ohjeen mukaan. Nuoleminen, pureminen ja raapiminen estetään paranemisen ajan. Ompeleen irtoaminen, merkittävä turvotus tai verenvuoto on syy ottaa yhteys hoitavaan eläinlääkäriin. Myös haavautunut, poistamatta jätetty papillooma pidetään puhtaana.

Papilloomia voidaan hoitaa myös jäädyttämällä eli kryoterapialla. Lääkkeellisten hoitojen hyödystä on ristiriitaisia arvioita. Atsitromysiinillä on raportoitu papilloomien häviämistä 2–3 viikossa. Sen kykyä nopeuttaa syylien omaehtoista häviämistä ei kuitenkaan ole vahvistettu. Syylien tavallinen itsestään paraneminen vaikeuttaa hoitovasteen tulkintaa.

Vaikean papillomatoosin rokotehoito voi lisätä vasta-aineita, mutta sen ei ole osoitettu käynnistävän muutoksen häviämiseen tarvittavaa soluvälitteistä puolustusreaktiota.

Myös muun kuin virusperäisen, hyvänlaatuisen syylämäisen epiteelikasvun poisto voi parantaa paikallisen ongelman kokonaan.

Yksittäisen papillooman poistaminen voi toisinaan käynnistää myös muun kasvuston taantumisen.

Ennaltaehkäisy

Virussyyläistä koiraa pidetään erossa muista koirista, kunnes papilloomat ovat hävinneet. Yhteisten lelujen, ruoka- ja vesikuppien välttäminen vähentää kosketusta mahdollisesti saastuneisiin esineisiin. Virukset voivat säilyä ympäristössä pitkään. Tartuntoja on silti voinut tapahtua ennen ensimmäisten syylien havaitsemista pitkän itämisajan vuoksi.

Ihon rikkomista syylän ympäriltä kannattaa välttää, sillä pienet pintavauriot helpottavat viruksen pääsyä epiteeliin. Papilloomaa ei pidä puristaa tai leikata kotona. Koiran oman raapimisen estäminen ehkäisee myös muutoksen tulehtumista ja vuotamista.

Tärkeää koiranomistajalle

Ota uudesta patista kuva ja merkitse sen sijainti muistiin. Kuvaa myöhemminkin samasta suunnasta ja saman mittakaavan kanssa, jotta kasvua voi verrata. Kirjaa, tuleeko uusia muutoksia ja vaikuttaako suun kasvusto syömiseen. Kerro vastaanotolla myös käyttämistäsi lääkkeistä sekä aiemmista ihokasvaimista.

Jos koira käy päivähoidossa tai yhteisissä harrastuksissa, sovi eläinlääkärin kanssa tartuntariskin huomioimisesta ja paluusta ryhmään. Uutta tai kasvavaa pattia ei kannata nimetä syyläksi pelkän kuvan perusteella. Pyydä tieto siitä, onko diagnoosi varmistettu näytteellä vai seurataanko muutosta alustavan arvion perusteella. Säilytä mahdollinen patologin vastaus myöhempää vertailua varten.

Usein kysyttyä

Tarttuvatko koiran syylät ihmiseen tai kissaan?

Koiran papilloomavirukset eivät tartu ihmiseen, ja koiran sekä kissan papilloomat liittyvät eri viruksiin. Tartunta voi kuitenkin siirtyä koirasta toiseen. Siksi kotona olevat ihmiset eivät tarvitse syylien vuoksi eristystä, mutta muiden koirien altistuminen huomioidaan.

Kauanko koiran suusyylät yleensä kestävät?

Monet nuoren koiran suupapilloomat häviävät itsestään 4–8 viikossa. Yksittäisellä koiralla havaittujen papilloomien kesto voi kuitenkin olla selvästi tätä pidempi. Ihosyylät häviävät useimmiten noin 3 kuukaudessa, mutta osa säilyy jopa 2 vuotta.

Onko vanhan koiran syylä aina papillooma?

Ei. Vanhemman koiran yksittäinen syylämäinen patti ei välttämättä ole viruksen aiheuttama. Esimerkiksi talirauhaskasvain voi muistuttaa papilloomaa. Jokainen uusi tai ulkonäköään muuttava patti kannattaa siksi näyttää hoitavalle eläinlääkärille ja tutkia tarvittaessa näytteellä.

Pitääkö jokainen papillooma poistaa?

Ei tarvitse. Pieniä, haitattomia suupapilloomia voidaan seurata niiden hävitessä usein ilman toimenpidettä. Poisto voi olla tarpeen, jos muutos haittaa syömistä, tulehtuu tai vuotaa toistuvasti. Myös epäselvä diagnoosi voi edellyttää kudosnäytettä.

Voiko syylää hoitaa ihmisten syylänpoistoaineella?

Älä käsittele koiran pattia ihmisten syylänpoistoaineella tai yritä poistaa sitä itse. Ensin pitää selvittää, mikä muutos on kyseessä. Papilloomaa muistuttavat patit voivat olla esimerkiksi talirauhaskasvaimia, jotka tarvitsevat toisenlaisen arvion. Eläinlääkäri valitsee tarvittaessa sopivan poistomenetelmän.