Sialoseele koiralla – sylkikertymän oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Sialoseelesta käytetään myös nimitystä syljen mukoseele tai arkisesti sylkirauhaskysta. Kyseessä on kuitenkin pseudokysta: sitä ympäröi tulehdus- ja sidekudos eikä varsinainen rauhasepiteeli.

Se on koiran tavallisin sylkirauhassairaus. Sylkirauhasen kasvain on eri diagnoosi, vaikka senkin hoito voi edellyttää rauhasen poistamista.

Tavallisin sijainti on leuanalus tai kaulan yläosa. Kielen alle muodostuvaa kertymää kutsutaan ranulaksi.

Nielun seinämän kertymä on harvinaisempi. Silmän alapuoliseen sylkirauhaseen liittyvä muoto on hyvin harvinainen.

Oireiden vakavuus riippuu kertymän sijainnista ja koosta.

Syyt

Syljen vuoto ja sitä ympäröivä kapseli

Vuotava sylki ärsyttää ympäröiviä kudoksia ja käynnistää tulehdusreaktion. Kertymän ympärille kehittyy vähitellen sidekudoskapseli, joka rajoittaa syljen leviämistä.

Vuodon alkuperäinen syy jää usein tuntemattomaksi. Mahdollisia käynnistäviä tekijöitä ovat purema, kaulaan kohdistuva vamma tai vieraan materiaalin pureskelu.

Myös sylkikivi, vierasesine tai kasvain voi liittyä rauhasen tai tiehyen vaurioon. Sylkikivi voi estää syljen normaalin virtauksen tiehyessä.

Mistä rauhasesta sylki tulee?

Koiran 4 suurta sylkirauhasryhmää sijaitsevat alaleuan, kielen, korvan ja silmän seuduilla. Tavallisin vuodon lähde on kielenalussylkirauhanen tai sen tiehyt.

Leuanalus- ja kielenalussylkirauhasten tiehyet avautuvat suuhun kielen alla olevien nystyjen kautta. Kaulan ja kielenalusen kertymä voi esiintyä samalla koiralla samanaikaisesti.

Kertymän pinta ei itse tuota nestettä samalla tavoin kuin aidon kystan epiteeli.

Riskitekijät

Sialoseele voi kehittyä minkä tahansa rotuiselle koiralle. Villakoiralla, saksanpaimenkoiralla, mäyräkoiralla ja silkinterrierillä on epäilty tavallista suurempaa alttiutta.

Sairaus voi ilmaantua missä iässä tahansa. Vuonna 2006 julkaistussa leuanalus- ja kielenalusmuotojen tutkimuksessa koirien keski-ikä oli 5 vuotta.

Samassa tutkimuksessa ei todettu rotuun tai sukupuoleen liittyvää alttiutta. Nielumuodon 14 koiran tutkimuksessa 50 % oli kääpiö- tai toyvillakoiria.

Vuoden 2016 tutkimuksen 16 kaulamuotoa sairastavalla koiralla urosten ja narttujen suhde oli 2,2:1. Rotu tai ikä ei siten ratkaise, onko kaulaturvotus sylkikertymä; diagnoosi tehdään löydösten perusteella.

Tyypilliset oireet

Kaulan sylkikertymä voi aluksi näkyä pelkkänä pehmeänä pattina ilman muita oireita.

• Leuan alla tai kaulan etuosassa on hitaasti suureneva pehmeä turvotus.

• Kielen alla näkyy pullotus, joka voi siirtää kieltä sivulle.

• Ruoan tarttuminen suuhun, pureskelu tai nieleminen vaikeutuu.

• Koira kuolaa, kakoo tai yskii.

• Suussa oleva pullotus voi rikkoutua ja vuotaa verta syödessä.

• Silmän ympärillä tai alapuolella on turvotusta.

• Silmä pullistuu ulospäin tai vilkkuluomi työntyy näkyviin.

Alkuvaiheen tulehdus voi aiheuttaa kipua, vaikka myöhemmin havaittava patti olisi kivuton. Nielukertymä voi jäädä ulospäin huomaamatta, kunnes suu ja nielu tutkitaan rauhoituksessa.

Tulehtuneeseen kertymään voi liittyä myös märkäistä vuotoa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Hengitys, syöminen ja tulehdus

Nielussa kasvava kertymä voi ahtauttaa hengitystietä hengenvaarallisesti. Kielen alla oleva turvotus voi haitata syömistä ja altistua pureskelun aiheuttamalle vammalle.

Kertymän tulehtuminen voi aiheuttaa kipua ja kuumetta. Vuoden 2012 nielumuodon tutkimuksessa 6 koiralla 14:stä oli samanaikainen kaulan kertymä samalla puolella.

Pelkkä toistuva tyhjentäminen voi viedä bakteereja kertymän sisään ja vaikeuttaa myöhempää leikkausta. Riittävästi poistettujen sairaiden rauhasten jälkeen ennuste tavalliseen elämään on yleensä erinomainen.

Leuanalus- ja kielenalussylkirauhasten poisto ei tavallisesti aiheuta suun kuivumista edes molemmin puolin tehtynä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Patti, suu ja oikea puoli

Eläinlääkäri tunnustelee turvotuksen sijainnin, laajuuden ja koostumuksen. Samankaltaisen patin voivat aiheuttaa esimerkiksi paise, kasvain tai suurentunut imusolmuke.

Paise tai kasvain tuntuu usein kiinteämmältä tai kivuliaammalta kuin tavallinen pehmeä sylkikertymä. Pitkittynyt sialoseele voi tuntua kiinteämmältä kuin tuore nestekertymä.

Suu tutkitaan myös silloin, kun omistaja on huomannut vain ulkoisen kaulaturvotuksen. Nielumuodon toteaminen edellyttää ylähengitysteiden tarkastelua.

Kookas kaulakertymä voi siirtyä keskiviivaan ja peittää tiedon siitä, kummalta puolelta vuoto alkoi. Selällään tutkittavan koiran turvotus voi painua sairastuneelle puolelle ja auttaa paikantamisessa.

Näyte ja kuvantaminen

Eläinlääkäri voi ottaa kertymästä ohutneulanäytteen puhtaissa olosuhteissa. Sylkeen sopiva neste on usein sitkeää, kirkasta, kellertävää tai verensekaista.

Nesteen solututkimus auttaa erottamaan sylkikertymän paiseesta ja muista muutoksista. Erityinen musiinin värjäys voi vahvistaa, että näyte sisältää sylkeä.

Tavallisessa sylkikertymässä nesteen solumäärä on usein pieni. Suuri valkosolumäärä nesteessä voi viitata rauhastulehdukseen tai paiseeseen.

Ultraääni näyttää nesteontelon ja sen suhteen läheisiin kudoksiin. Ultraäänellä voidaan joskus löytää myös vierasesine tai sylkikivi.

Tuore kertymä voi näyttää ultraäänessä nesteontelolta, jonka seinämä erottuu kirkkaana. Pitkään jatkuneen kertymän sisältö voi näkyä rakeisempana ja epätasaisempana.

Varjoainetehostettu tietokonekuvaus auttaa paikantamaan vuodon alkuperän ja suunnittelemaan leikkauksen. Tietokonekuvauksessa kertymän seinämä voi tehostua varjoaineella, vaikka nesteontelon sisältö ei tehostu.

Kertymän sisältä erottuva kalkkeutunut rakenne voi olla sylkikivi. Sylkitiehyen varjoainekuvauksessa varjoaine annetaan itse tiehyeen sen rakenteen ja eheyden tutkimiseksi.

Jos näyte ja kuvantaminen eivät ratkaise diagnoosia, joskus tarvitaan kudoskoepala. Kasvainta epäiltäessä keuhkojen röntgenkuvilla voidaan etsiä etäpesäkkeitä ennen hoitopäätöstä.

Tavalliset verikokeet eivät yleensä vahvista sialoseelen diagnoosia. Yleistutkimuksesta ja verikokeista on silti hyötyä nukutuksen suunnittelussa.

Hoito

Vuotavan rauhasen ja tiehyen poisto

Hoidon ja mahdollisen lääkityksen määrää eläinlääkäri kertymän sijainnin ja koiran voinnin mukaan. Tavallinen pysyvään paranemiseen tähtäävä hoito on vuotavan sylkirauhasen ja sen tiehyen poistaminen.

Leikkaus tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa. Kaulan ja kielenalusen kertymissä poistetaan tavallisesti saman puolen leuanalus- ja kielenalussylkirauhanen yhdessä.

Rauhaset ovat tiiviisti toistensa yhteydessä ja jakavat osittain saman kapselin. Kielenalussylkirauhasen kudos jatkuu pieninä rykelminä tiehyen vierellä, mikä on huomioitava täydellisessä poistossa.

Itse sylkikertymän sidekudosseinämä voidaan poistaa tai jättää paikalleen sen sisällön tyhjentämisen jälkeen. Leikkausalueella kulkee tärkeitä verisuonia ja hermoja, joita varotaan kudoksia irrotettaessa.

Kielenalainen kertymä voidaan avata suuhun niin, että sylki pääsee tyhjenemään sinne. Tämä marsupialisaatio voidaan yhdistää rauhasten poistoon.

Nielumuoto tarvitsee nopean hoidon hengitystien tukkeutumisriskin vuoksi. Silmän seudun muodossa hoito kohdistuu silmän alla olevaan sylkirauhaseen.

Tämän rauhasen syvä sijainti silmän lähellä tekee leikkauksesta tavallista vaativamman. Myös korvasylkirauhasen poistaminen on teknisesti vaativa toimenpide.

Sädehoitoa on tutkittu kaulamuodossa

Vuonna 2018 julkaistussa tutkimuksessa sädehoitoa käytettiin 11 koiran kaulan sialoseelen hoitoon. Täydellinen vaste todettiin 6 koiralla eli noin 54 %:lla hoidetuista.

Osittainen vaste todettiin 5 koiralla eli noin 45 %:lla. Kertymä alkoi uudelleen edetä 3 koiralla, joilla eteneminen todettiin 2, 3 tai 9 kuukauden kuluttua.

Nämä tulokset koskevat pientä kaulamuodon potilasryhmää; tavanomainen hoito on edelleen rauhasen ja tiehyen kirurginen poisto.

Tyhjentäminen ja leikkauksen jälkihoito

Jos leikkaus ei ole mahdollinen, eläinlääkäri voi käyttää väliaikaisena keinona kertymän tyhjentämistä. Tyhjentäminen voi rauhoittaa turvotuksen viikoiksi tai kuukausiksi, mutta useimmat kertymät täyttyvät uudelleen.

Pelkkä kivun tai tulehduksen hoitaminen ei korjaa vuodon syytä. Leikkausalueelle voidaan jättää dreeni johtamaan nestettä ulos paranemisen alussa.

Dreeni poistetaan usein 1–3 vuorokauden kuluessa toimenpiteestä. Poistettavat ihotikit otetaan tavallisesti pois 10–14 vuorokauden kohdalla.

Dreenin ympäristö voi erittää nestettä useiden päivien ajan. Sidottu leikkaushaava tarvitsee sidosten vaihtamista.

Ilman sidosta hoidettavan haavan ympäristöä voidaan hoitavan eläinlääkärin ohjeella puhdistaa lämpimällä kostealla pyyhkeellä. Tämä auttaa poistamaan iholle kertyvää eritettä ja edistää nesteen poistumista alueelta.

Leikkauksen jälkeen voi muodostua serooma eli kudosnestetasku. Serooma voidaan tarvittaessa tyhjentää tai sen voidaan antaa hävitä itsestään.

Mahdollisia leikkauskomplikaatioita ovat lisäksi haavatulehdus, verenvuoto ja viereisen hermon vaurio. Kasvohermovaurio voi aiheuttaa kasvolihasten heikkoutta, joka voi olla ohimenevää tai pysyvää.

Leikkausalueen infektiot ovat kuitenkin asianmukaisesti tehdyssä toimenpiteessä harvinaisia.

Ennaltaehkäisy

Kaikkia sialoseeleja ei pystytä ehkäisemään tunnistetun altistajan poistamisella, sillä alkuperäinen syy jää usein epäselväksi. Kaulan vammojen välttäminen on järkevää, koska esimerkiksi puremat ja kuristavan pannan aiheuttama trauma ovat mahdollisia käynnistäjiä.

Uusiutumisriskin vähentämisessä olennaista on, että sairas rauhanen ja vuotava tiehyt saadaan poistettua riittävästi. Kertymän kotona pistämistä tai avaamista tulee välttää bakteerien kulkeutumisriskin vuoksi.

Kertymän alkuperäpuolen tunnistaminen ennen leikkausta ehkäisee väärän puolen rauhasen poistamista.

Tärkeää koiranomistajalle

Merkitse muistiin, kummalta puolelta turvotus alkoi, koska suuren kertymän alkuperää voi olla myöhemmin vaikea tunnistaa.

Valokuva voi auttaa näyttämään turvotuksen muutoksen vastaanotolla. Kirjaa myös, syökö ja nieleekö koira tavallisesti ja onko hengitys muuttunut äänekkääksi.

Kotiutuksessa varmista dreenin ja haavan hoito-ohjeet sekä kontrollin ajankohta. Kerro heti uudesta kaulaturvotuksesta, haavan märkäisestä eritteestä tai siitä, että koira ei pysty syömään. Hengitysvaikeudessa tarvitaan päivystysarvio.

Usein kysyttyä

Onko sialoseele sama kuin sylkirauhasen kasvain?

Ei: sialoseele on kudoksiin vuotanutta sylkeä, vaikka sen aiheuttama turvotus voi näyttää kasvaimelta. Eläinlääkäri erottaa muutokset toisistaan tunnustelun, nesteestä otettavan näytteen ja tarvittaessa kuvantamisen avulla, koska pelkkä patin ulkonäkö ei ratkaise sen laatua.

Voiko sylkikertymän vain tyhjentää?

Tyhjentäminen voi pienentää kertymää tilapäisesti, mutta se ei yleensä poista sylkivuodon alkuperäistä syytä. Useimmat kertymät täyttyvät uudelleen. Toistuva pistäminen lisää myös bakteerien kulkeutumisen riskiä. Pysyvä hoito on tavallisesti vuotavan rauhasen ja sen tiehyen poisto.

Kuivuuko koiran suu sylkirauhasten poiston jälkeen?

Leuanalus- ja kielenalussylkirauhasten poistaminen ei yleensä aiheuta suun kuivumista edes silloin, kun rauhaset poistetaan molemmilta puolilta. Asianmukaisesti hoidetun sylkikertymän jälkeen koiran ennuste tavalliseen elämään on erinomainen, kun vuotava rauhaskudos on poistettu riittävästi.

Milloin turvotus on päivystysasia?

Nieluun kehittyvä kertymä voi ahtauttaa hengitystien, ja hengitysvaikeus tarvitsee nopeaa hoitoa. Myös nielemisvaikeus voi liittyä nielun sialoseeleen, vaikka ulospäin ei näkyisi suurta kaulapattia, joten koiran syömisen ja hengityksen muutos on tärkeä kertoa eläinlääkärille.

Kuinka kauan leikkauksesta toipuminen kestää?

Jos leikkausalueelle on jätetty dreeni, se poistetaan usein 1–3 vuorokauden kuluttua. Ihon ompeleiden poistokäynti ajoittuu yleensä 10–14 vuorokauden päähän leikkauksesta. Dreenin tarve ja haavan tila vaikuttavat kontrollikäynteihin, joten oma kotiutusohje määrää koiran seurannan ja haavan hoidon.