Sinilevämyrkytys koiralla: oireet ja välitön apu

Yleiskuvaus

Sinilevät ovat nimestään huolimatta bakteereita, tarkemmin syanobakteereja. Niitä esiintyy luonnostaan vesistöissä. Runsas lisääntyminen voi muodostaa vedenpinnalle kukinnan. Kaikki sinilevät eivät tuota myrkkyjä.

Myrkyllistä kukintaa ei voi erottaa myrkyttömästä silmämääräisesti. Myrkyllisyys varmistetaan laboratoriotutkimuksilla. Kirkas pintavesikään ei takaa turvallisuutta, sillä myrkyllisiä mattoja voi olla pohjalla. Koira voi altistua syömällä tällaisia levämattoja.

Suomessa on todettu sinilevämyrkytykseen liittyneitä koirien kuolemia. Oireiden vaikeus riippuu muun muassa myrkkylajista ja altistuksesta. Sama nimitys kattaa siis useita erilaisia myrkytystiloja.

Osa vedessä keijuvista sinilevistä voi säädellä sijaintisyvyyttään kaasurakkuloiden avulla.

Syyt

Koira voi niellä myrkkyjä juodessaan tai uidessaan. Myrkkyä voi kulkeutua suuhun myös turkista nuolemalla. Pelkkä vedestä poistuminen ei siksi lopeta altistusta, jos turkkiin jäi levämassaa. Ihoaltistuskin voi aiheuttaa ärsytystä.

Mikrokystiinit ovat tavallisia maksamyrkkyjä. Ne voivat aiheuttaa maksasolukuoliota ja akuuttia maksan vajaatoimintaa. Myös murtoveden nodulariinit vaikuttavat samankaltaisesti maksaan. Mikrokystiinit kulkeutuvat ruoansulatuskanavasta porttilaskimoveren mukana maksaan.

Anatoksiinit häiritsevät hermoston ja lihasten välistä viestintää. Seurauksena voi olla jatkuva lihasärsytys ja lopulta hengityslihasten halvaus. Guanitoksiini puolestaan estää asetyylikoliinia hajottavan entsyymin toimintaa. Se voi aiheuttaa sekä lihasoireita että voimakasta kuolaamista ja ruoansulatusoireita.

Osa myrkyistä voi vaurioittaa myös munuaisia. Myrkkyjä voi olla soluissa tai vapaana vedessä solujen hajottua. Siksi näkyvän levämassan häviäminen ei välttämättä poista vaaraa.

Sama sinilevälaji voi tuottaa useampaa kuin yhtä myrkkyä. Myrkkyjä tuottava kanta ei silti tuota myrkkyä jatkuvasti. Kukinnassa voi esiintyä rinnakkain sekä myrkyllisiä että myrkyttömiä lajeja.

Mikrokystiinit estävät maksasolujen tukirakenteelle tärkeitä entsyymejä. Saksitoksiinit ovat hermomyrkkyjä, jotka estävät hermosolujen natriumkanavien toimintaa. Sylindrospermopsiinit voivat estää solujen proteiinien valmistusta. Niiden aiheuttamaa suolistotulehdusta voi seurata maksa- ja munuaisvaurio.

Riskitekijät

Lämmin ja ravinteikas vesi suosii sinilevien lisääntymistä. Kukintoja syntyy tyypillisesti veden lämpötilan ylittäessä 15 °C ja auringonvalon ollessa runsasta. Yli 20 °C:n vesi on yksi kukintoja lisäävistä tekijöistä. Lämpötila ei silti ole ranta-alueen turvallisuustesti.

Suomessa suuria pintakukintoja tavataan yleensä heinä-elokuussa. Tyyni sää voi nostaa sinileväsoluja vedenpintaan. Tuuli voi kuljettaa massaa rannan tiettyyn osaan. Kovalla tuulella levää voi sekoittua veteen niin, että se on vaikeampi havaita.

Riski liittyy erityisesti järviin, lampiin ja hitaasti virtaavaan veteen. Sinilevää voi kuitenkin kasvaa myös avoimissa vesisäiliöissä ja ämpäreissä. Myrkytyksiä esiintyy tavallisimmin lämpimänä vuodenaikana, mutta altistus on mahdollinen ympäri vuoden.

Fosforin ja typen kuormitus edistää kukintoja. Suomessa sinilevää tavataan myös rehevillä merialueilla. Ilmakehän typpeä hyödyntävät lajit voivat lisääntyä, kun vedessä on riittävästi fosforia. Itämeren laajat lautat koostuvat usein tällaisista lajeista.

Syanobakteereja voi esiintyä myös tulvaveden vetäytymisen jälkeen rantaan jääneissä kuorimaisissa kerrostumissa.

Tyypilliset oireet

Oireet riippuvat siitä, mitä myrkkyä koira sai. Hermomyrkkyjen oireet voivat alkaa minuuteista tunteihin. Maksamyrkkyjen oireita voi tulla noin 1–2 tunnissa tai myöhemmin. Mahdollisia merkkejä ovat:

• Oksentelu tai ripuli.
• Runsas kuolaaminen.
• Vatsan arkuus tai ruokahaluttomuus.
• Heikkous, horjuminen tai lyyhistyminen.
• Lihasten nykiminen, vapina tai jäykkyys.
• Hengitysvaikeus tai halvaantuminen.
• Kouristukset.

Maksavaurio voi näkyä vaaleina limakalvoina, myöhemmin keltaisuutena tai tummana virtsana. Verenvuotoa voi kehittyä taudin edetessä. Iholle voi tulla ihottumaa tai nokkosihottumaa. Osalla oireet etenevät erittäin nopeasti hengityksen pysähtymiseen.

Maksamyrkytykseen voi liittyä myös ruokahalun menetys ja selvä vaisuus.

Komplikaatiot ja seuraukset

Maksasolujen laaja vaurio voi aiheuttaa verenkiertosokin. Hyytymishäiriö voi johtaa yleistyneisiin verenvuotoihin. Hermomyrkytys voi pysäyttää hengityksen minuuteissa. Koiran vointi voi siksi huonontua jo matkalla vastaanotolle.

Ennuste on vakava etenkin vaikeasti oireilevalla koiralla. Osa koirista kuitenkin selviää tehohoidolla. Maksamyrkytyksestä selvinneelle voi jäädä krooninen maksasairaus. Joistakin hermomyrkytyksistä toipuminen voi olla täydellistä. Lopputulosta ei voi päätellä pelkästä sinileväveden väristä.

Maksamyrkytyksessä voi vaurioitua myös munuaistiehyitä. Pitkittyvä tai toistuva altistus voi aiheuttaa myös kroonisia haittoja.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri arvioi oireiden lisäksi uimisen, juomisen ja muun vesikontaktin ajankohdan. Alustava diagnoosi perustuu altistushistoriaan ja sopiviin oireisiin. Turkissa voi näkyä sinivihreää värjäymää. Toksisten pohjamattojen mahdollisuus huomioidaan, vaikka pinnalla ei ollut kukintaa.

Verikokeilla etsitään elinvaurion merkkejä. Maksavauriossa ALT ja AFOS voivat kohota. Myös bilirubiini voi nousta. Verensokeri voi laskea. Kalium ja fosfori voivat puolestaan kohota.

Maksavaurion yhteydessä tutkitaan tarvittaessa veren hyytymistä. Hyytymisajat voivat pidentyä. Virtsassa voi olla proteiinia. Myöhemmässä vaiheessa veren albumiini voi vähentyä.

Anatoksiinimyrkytyksessä tavalliset veri- ja verenkuvatutkimukset voivat jäädä ilman tyypillisiä muutoksia. Normaali perustutkimus ei siis korvaa altistustietojen selvittämistä. Guanitoksiinimyrkytystä voi tukea veren asetyylikoliiniesteraasin matala aktiivisuus.

Vedestä voidaan tutkia sinilevämyrkkyjä diagnoosin tueksi. Mikroskoopissa tunnistettu sinilevä ei vielä osoita, että vedessä oli myrkkyä. Erikoislaboratorioissa voidaan mitata yksittäisiä myrkkyjä. Myrkkyjä voidaan etsiä myös sopivista eläimen näytteistä, esimerkiksi virtsasta tai mahalaukun sisällöstä.

Joillekin myrkyille, kuten mikrokystiinille ja anatoksiinille, on vasta-aineisiin perustuvia ELISA-tutkimuksia. Erikoismenetelmillä voidaan tunnistaa myös nodulariinia ja saksitoksiineja. Oikean näytteen valinta riippuu epäillystä myrkystä.

Hoito

Eläinlääkäri määrää hoidon ja lääkityksen. Yleistä, kaikki sinilevämyrkyt kumoavaa vastalääkettä ei ole. Hoito perustuu altistuksen lopettamiseen ja elintoimintojen tukemiseen. Puhtaalla vedellä huuhtelu poistaa levämassaa turkista ja vähentää nuolemalla tulevaa altistusta.

Hyvävointisella koiralla varhainen hoito voi sisältää mahalaukun tyhjennyksen. Kriittisessä tilassa olevan koiran oksennuttaminen tai muu puhdistushoito ei välttämättä ole turvallista. Omistaja ei aloita kotona oksennuttamista tai lääkehoitoa omin päin.

Suonensisäinen nesteytys tukee verenkiertoa. Hengitysvaikeudessa annetaan happea. Hengityshalvaus voi vaatia hengityskonehoitoa. Kouristuksia ja lihasvapinaa hoidetaan sopivalla lääkityksellä.

Glukoosia ja elektrolyyttejä korjataan tarpeen mukaan. Vakava verenvuoto tai hyytymishäiriö voi edellyttää veri- tai plasmavalmisteita. Myös pahoinvointilääkkeitä ja maksan toimintaa tukevia lääkkeitä voidaan käyttää. Ruumiinlämpöä, nestetasapainoa ja suoloja seurataan hoidon aikana.

Mikrokystiinialtistuksessa lääkehiilestä voi olla apua, mutta kolestyramiinia pidetään parempana vaihtoehtona. Lääkehiilen teho tähän myrkkyryhmään voi olla rajallinen. Myrkyn tyyppi vaikuttaa siis lääkityksen valintaan. Guanitoksiinin aiheuttamiin vaikeisiin oireisiin voidaan käyttää varoen esimerkiksi atropiinia.

Verikokeita seurataan hoidon aikana, ja hoitoa muutetaan niiden sekä voinnin perusteella. Koiran hoito voi vaatia sairaalahoitoa ja jatkuvaa valvontaa. Oireiden helpottumisen jälkeen seurataan erityisesti mahdollista jatkuvaa maksasairautta.

Turkki voidaan tarvittaessa pestä myös sampoolla ja huuhdella puhtaalla vedellä. Hoidon kiireellisyys perustuu kuitenkin koiran vointiin, eikä kotona tehtävä pesu korvaa eläinlääkärin apua.

Ennaltaehkäisy

Koiraa ei päästetä juomaan tai uimaan veteen, jossa on sinilevää tai sen epäily. Retkelle otetaan puhdasta juomavettä. Tarvittaessa pääsy riskiveteen estetään fyysisesti. Kotipihan astioihin tai altaisiin ei jätetä pitkään seisovaa vettä.

Sinilevä voi näyttää vihertäviltä hitusilta, velliltä tai maalilta. Sinileväistä massaa ei yleensä saa nostettua kepillä kuten rihmalevää. Pohjasta irronnut sinilevämatto on kuitenkin poikkeus tähän sääntöön. Näkyvästä kukinnasta pysytään erossa, vaikka laji olisi epäselvä.

Sinileväisen veden keittäminen ei poista haitallisia yhdisteitä. Samaa vettä ei käytetä koiran pesuun. Myrkkyjä voi jäädä veteen viikoiksi sinileväsolujen kuoleman jälkeen. Myöskään levän torjuntakäsittely ei siten automaattisesti tee vedestä turvallista. Muista myös muut koiran myrkytysvaarat.

Sinilevää voi olla myös ruskeana, punaisena tai vaaleana massana. Vedessä voi tuntua lahoavan kasviaineksen hajua. Hajun puuttuminen ei kuitenkaan tunnista toksiineja.

Vesilasissa seisotettaessa sinilevähiukkaset voivat nousta pintaan. Havupuiden siitepöly voi muistuttaa sinilevää. Siitepöly on yleensä keltaista tai kellanruskeaa, ei vihertävää. Sitä näkyy usein myös laiturilla tai pöydillä. Nämä havainnot auttavat tunnistamisessa, mutta eivät osoita veden myrkyttömyyttä.

Tärkeää koiranomistajalle

Kerro vastaanotolle vesistön nimi, ranta, altistusaika ja mitä koira teki vedessä. Ota valokuva vedestä ja turkkiin tarttuneesta massasta, jos se onnistuu turvallisesti ja viivyttämättä hoitoa. Kuva ei osoita myrkyllisyyttä. Kirjaa ensimmäisten oireiden aika ja niiden eteneminen. Pidä myös muut eläimet erossa samasta rannasta.

Huuhtele altistunut turkki puhtaalla vedellä ja estä nuoleminen kuljetuksen aikana. Älä palaa keräämään näytteitä ennen koiran avun järjestämistä. Jos näytettä tarvitaan, sovi keruutapa vastaanoton kanssa. Tutkimukseen sopivan vesinäytteen tulisi edustaa juuri koiran nielemää vettä ja sisältää myös kukintamassaa. Tarkista ennen seuraavaa retkeä rannan ajantasaiset varoitukset.

Usein kysyttyä

Voiko koira myrkyttyä vain nuolemalla turkkiaan?

Voi. Sinileväiseen veteen kastunut turkki voi kuljettaa myrkkyjä koiran suuhun nuolemisen yhteydessä. Turkki huuhdellaan puhtaalla vedellä ja eläinlääkäriin otetaan heti yhteys. Oireiden kehittymistä ei odoteta kotona. Myrkky voi vaikuttaa maksaan tai hermostoon.

Onko kirkas vesi aina turvallista?

Ei. Myrkyllisiä sinilevämattoja voi kasvaa pohjalla, vaikka yläpuolinen vesi olisi kirkasta. Myös sinileväsolujen sijainti vedessä vaihtelee. Oireinen koira tutkitaan vesialtistuksen jälkeen silloinkin, kun omistaja ei nähnyt veden pinnalla lainkaan vihreää massaa.

Tekeekö keittäminen sinilevävedestä juomakelpoista?

Ei. Haitalliset yhdisteet eivät hajoa keittämällä. Vettä ei anneta koiralle juotavaksi eikä käytetä sen pesemiseen. Myrkkyjä voi jäädä veteen viikoiksi sinileväsolujen kuoltua. Retkellä käytetään turvallista, puhdasta vettä ja estetään pääsy epäilyttävään rantaan.

Kuinka nopeasti oireet alkavat?

Hermomyrkkyjen oireet voivat alkaa minuuteissa tai muutaman tunnin sisällä. Maksamyrkkyjen oireita voi näkyä noin 1–2 tunnissa tai myöhemmin. Oireiden alku riippuu myrkkylajista ja altistuksesta. Jos epäilet altistusta, älä odota tätä aikahaarukkaa vaan ota heti yhteys eläinlääkäriin.

Onko sinilevämyrkytykseen vastalääke?

Yleistä sinilevämyrkyt poistavaa vastalääkettä ei ole. Hoito tukee hengitystä, verenkiertoa ja vaurioituneita elimiä sekä vähentää lisäaltistusta. Tiettyihin oireisiin voidaan käyttää kohdennettuja lääkkeitä, mutta niiden valinta ja turvallisuuden arviointi kuuluvat aina hoitavalle eläinlääkärille.

Voiko koiralle jäädä pysyvä haitta?

Voi. Maksamyrkytyksestä selvinneelle koiralle voi jäädä krooninen maksasairaus. Joistakin hermomyrkytyksistä toipuminen voi puolestaan olla täydellistä. Kotiutumisen jälkeiset tutkimukset ja seuranta sovitaan koiran elinvaurion ja hoitovasteen perusteella, vaikka näkyvät oireet olisivat helpottaneet.