Silsa eli dermatofytoosi koiralla

Yleiskuvaus

Dermatofyytit eli silsasienet käyttävät ravinnokseen keratiinia, jota on ihon pintakerroksessa ja karvoissa. Sieni voi kasvaa myös kynsissä, koska niissäkin on keratiinia. Kun sieni hajottaa karvan keratiinia, karva haurastuu ja voi katketa läheltä ihon pintaa. Karvatupen tulehdus ja karvan vaurioituminen voivat jättää ihoon selvästi erottuvan kaljun laikun.

Useimmat silsasienet kasvavat ihon ja karvan kuolleessa solukerroksessa. Elimistön puolustusreaktio voi pysäyttää sienen etenemisen ihossa. Silsasienen itiöitä voi kulkeutua turkissa myös eläimellä, jonka karvoissa sieni ei kasva.

Syyt

Silsasienet ja itiöt

Koiralta löytyviä silsasieniä ovat esimerkiksi Microsporum canis ja Trichophyton mentagrophytes. Kissa voi levittää Microsporum canis -itiöitä myös silloin, kun sen turkissa ei näy selviä ihomuutoksia. Nannizzia gypsea, aiemmalta nimeltään Microsporum gypseum, on maaperässä elävä silsasieni. Maaperästä saatu Nannizzia gypsea voi aiheuttaa tulehtuneen ihomuutoksen.

Kun sienirihmasto pilkkoutuu, siitä syntyy pieniä tartuntakykyisiä itiöitä. Tartunnan saaneista karvoista katkeavat palat voivat levittää itiöitä. Itiöt voivat suotuisissa oloissa säilyä tartuntakykyisinä yli 12 kuukautta.

Miten tartunta leviää?

Tavallisin tartuntareitti on suora kosketus tartunnan saaneeseen eläimeen. Itiöitä voi siirtyä myös yhteisistä harjoista, makuualustoista ja kaulapannoista. Pelkkä altistuminen itiöille ei aina johda ihotulehdukseen. Myös ihon kosteus voi edistää tartunnan kehittymistä altistumisen jälkeen. Pieni ihovaurio voi helpottaa tartuntaa, jos ihoon osuu itiöitä sisältävä väline. Itiöt voivat alkaa itää ja tunkeutua ihoon tai karvaan 6–8 tunnissa, jos olosuhteet ovat suotuisat. Näkyvät iho-oireet voivat ilmaantua vasta 1–3 viikon kuluttua altistumisesta.

Riskitekijät

Silsa on tavallisempi nuorilla koirilla kuin terveillä aikuisilla. Myös hyvin iäkkäät tai puolustuskyvyltään heikentyneet eläimet ovat alttiimpia tartunnalle. Työ- ja metsästyskoirat voivat altistua itiöille liikkuessaan ympäristöissä, joissa niitä esiintyy. Ahtaissa oloissa pidetyillä eläimillä silsaa esiintyy tavallista useammin.

Portugalissa silsaepäilyn vuoksi tutkituista koirista 9,1 %:lla kasvoi silsasientä viljelyssä. Samassa selvityksessä yorkshirenterriereillä todettiin muita rotuja useammin positiivinen tulos. Yorkshirenterriereillä on kuvattu myös pitkäkestoista ja laajalle leviävää silsaa.

Turkkilaisessa tutkimuksessa silsasientä löytyi viljelyssä 13 koiralta 45:stä, joilla oli ihomuutoksia. Näistä 13 löydöksestä 5 oli Microsporum canis -sientä. Trichophyton rubrum löytyi 2 koiralta. Tämä silsasieni on tavallinen ihmisellä, mutta harvinainen eläimillä.

Tyypilliset oireet

Koiran silsa näkyy usein kasvoissa, korvien kärjissä, hännässä tai tassuissa. Metsästyskoirilla muutoksia voi tulla erityisesti kuonoon ja käpäliin.

• Iholle voi ilmaantua pyöreitä karvattomia laikkuja.
• Laikkujen pinnalla voi näkyä kuivaa hilsettä.
• Karvat voivat katkeilla ihomuutoksen alueelta.
• Iho voi punoittaa ja rupeutua.
• Ihossa voi näkyä pieniä näppylöitä, jotka muistuttavat finnejä.
• Kutinaa voi esiintyä, mutta sen voimakkuus vaihtelee.

Pyöreä laikku voi alkaa parantua keskeltä, jolloin muutos näyttää renkaalta. Silsa voi aiheuttaa myös koholla olevan, punoittavan ja erittävän kyhmyn, jota kutsutaan kerioniksi. Muutoksia voi olla vain toisella puolella kehoa tai useassa eri kohdassa. Kynsi voi kasvaa poikkeavan muotoiseksi, jos sieni vaikuttaa kynteen.

Komplikaatiot ja seuraukset

Syvemmälle ihoon ulottuvassa tulehdusreaktiossa karvatupista voi irrota karvanpätkiä, joissa on sienen itiöitä. Kerionin sisällä voi olla voimakas tulehdusreaktio, jossa kudokseen kertyy tulehdussoluja. Yleistynyt silsa voi muodostaa useita laikkuja eri puolille kehoa, etenkin jos koiralla on muu sairaus tai sen elimistö on kuormittunut. Kutiseva laikku voi saada koiran nuolemaan tai raapimaan samaa ihoaluetta toistuvasti. Koiran silsa on myös zoonoosi, eli tartunta voi aiheuttaa ihmiselle ihomuutoksia. Suomessa vuonna 2009 tehdyssä kyselyssä 4,2 % vastanneista eläinlääkäreistä ilmoitti sairastaneensa silsan. Kyselyssä ilmoitetut Microsporum canis -tartunnat yhdistettiin kissoihin. Eläimistä ihmisiin tarttuvan silsan yleisyydestä ei ole luotettavaa kokonaisarviota.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ihon tutkiminen ja näytteenotto

Eläinlääkäri arvioi ihomuutokset ja selvittää, onko koira voinut altistua silsalle. Karvattomat laikut voivat muistuttaa karvatuppipunkin aiheuttamaa demodikoosia. Myös bakteeriperäinen karvatupentulehdus voi näyttää silsalta. Silsan varmistamiseen käytetään usein useampaa tutkimusmenetelmää.

Woodin lampun UV-valo voi saada Microsporum canis -sienen vaurioittaman karvan hohtamaan omenanvihreänä. Hohtavasta kohdasta voidaan valita karvoja mikroskooppiin tai viljelyyn. Hoidon edetessä karva voi hohtaa enää pelkästä kärjestä. Ihon pinnalla oleva saippuajäämä tai nukka voi sekin hohtaa, mutta sen väri poikkeaa silsakarvan omenanvihreästä hohdosta. Kaikki silsasienet eivät aiheuta hohtoa, joten lampun negatiivinen tulos ei sulje silsaa pois. Mikroskoopissa karvan pinnalta tai hilseestä etsitään sienen rakenteita. Jos ihossa on syvä kyhmy, kudosnäytteeseen voidaan tehdä sienirakenteet erottava erikoisvärjäys.

Viljely ja PCR-tutkimus

Viljelyllä voidaan selvittää, mikä silsasieni karva- tai hilsenäytteessä kasvaa. Eläinlääkäri voi kerätä näytteen ihomuutoksista uudella puhtaalla harjalla. Laboratoriossa negatiivista viljelytulosta voidaan odottaa vähintään 4 viikkoa, jotta hitaasti kasvaville sienille jää aikaa. Positiivinen tulos voidaan antaa heti, kun kasvanut sieni on tunnistettu.

PCR-tutkimuksessa etsitään sienen perimää karvoista tai ihon ruvista. PCR voi löytää myös kuolleen sienen jäänteitä onnistuneen hoidon jälkeen. Kanadalaisessa eläinsuojien tutkimuksessa 18,75 %:lla silsaepäilyn vuoksi tutkituista 48 koirasta viljely oli positiivinen. Kaikkien 9 viljelypositiivisen koiran tulokset valmistuivat 7 päivässä. PCR tunnisti Microsporum canis -sienen 88,9 %:lta niistä 9 koirasta, joilla se kasvoi viljelyssä. Samassa vertailussa PCR oli negatiivinen 38 koiralla 39:stä, joilla Microsporum canis ei kasvanut viljelyssä.

Kerionin tutkimuksessa teippinäytteellä voidaan kerätä ihon pinnalta materiaalia mikroskooppiin. Pienessä tutkimuksessa teippinäyte tunnisti silsasienen 90,9 %:lta kerionia sairastaneista 11 koirasta. Samassa ryhmässä nypittyjen karvojen mikroskooppitutkimus tunnisti tartunnan 36,4 %:lta koirista.

Toisessa tutkimuksessa kaikilta 16 koiralta kasvoi Microsporum persicolor -sientä, vaikka karvojen mikroskooppitutkimus oli negatiivinen. Tämä sienilaji kasvaa ihon pinnan keratiinissa, joten hilse voi olla karvoja parempi näyte mikroskooppiin.

Hoito

Ihon ja turkin hoito

Terve aikuinen koira voi parantua myös itsestään, mutta hoito voi lyhentää tartuttavaa aikaa. Suun kautta annettava sienilääke vaikuttaa aktiiviseen sieni-infektioon. Lääkeshampoo tai -huuhtelu vähentää tartuntakykyisiä itiöitä turkista. Paikallishoito kohdistuu usein koko turkkiin, koska itiöitä voi kulkeutua näkyvän laikun ulkopuolelle. Yksittäiseen laikkuun levitettävää sienilääkevoidetta voidaan käyttää muun hoidon tukena.

Itrakonatsoli ja terbinafiini ovat suun kautta annettavia vaihtoehtoja. Eläinlääkäri valitsee hoidon ihomuutosten laajuuden ja koiran terveydentilan perusteella. Flukonatsoli tehoaa silsasieniin heikommin kuin tavallisesti käytettävät vaihtoehdot.

Paraneminen ja kontrollinäytteet

Koiran sienitutkimuksen muuttuminen negatiiviseksi voi viedä 4–6 viikkoa tai kauemmin. Eräässä hoitotutkimuksessa kaikki 20 koiraa olivat ennen hoitoa viljelypositiivisia Microsporum canis -sienen suhteen. Paikallista ja suun kautta annettavaa sienilääkettä saaneessa pienryhmässä kliininen paraneminen varmistui viljelyllä 6. viikkoon mennessä. Kliinisessä paranemisessa vanhat ihomuutokset häviävät eikä uusia laikkuja ilmaannu. Sienitartunnan päättymistä arvioidaan vielä karvoista otettavalla kontrollinäytteellä.

Muuten terveellä, oireettomaksi parantuneella koiralla 1 negatiivinen viljely voi tukea arviota tartunnan päättymisestä. Toisessa seurannassa paraneminen varmistetaan 2 negatiivisella kontrollinäytteellä. Kontrollinäytteiden väli voi silloin olla noin kuukausi.

Ennaltaehkäisy

Koiran oleskelupaikkoja puhdistetaan hoidon aikana, jotta tartuntakykyisiä karvoja ja itiöitä jää vähemmän ympäristöön. Imurointi poistaa irtokarvoja ja ihosoluja paikoista, joissa koira oleskelee. Kovat pinnat pestään puhdistusaineella, kun irtolika on ensin poistettu. Desinfiointi tehoaa huonommin, jos pinnalla on vielä karvaa tai muuta orgaanista likaa. Koiran pedit ja pyyhkeet voidaan pestä pesukoneessa ilman valkaisuainetta. Matosta imurointi poistaa irtokarvaa, mutta tartuntakykyistä ainesta voi jäädä tekstiiliin. Maton syväpuhdistuksessa voidaan käyttää vesipesuria tai höyrypesua.

Pesukoneessa tekstiilien pitää päästä liikkumaan, jotta karvat ja itiöt irtoavat kankaasta. Yhdessä kokeessa suoraan silsaa sairastaneiden kissojen karvoille altistetuista pyyhkeistä 65 %:ssa kasvoi silsasientä vielä ensimmäisen pesun jälkeen. Toisen pesun jälkeen samojen pyyhkeiden viljelyt olivat negatiiviset.

Silsaa sairastavan koiran lähikontakteja muihin eläimiin rajoitetaan hoidon aikana. Pennun kontaktien järjestämisessä pitää samalla huomioida sosiaalistuminen. Jos koira käy koirapäiväkodissa tai harrastusryhmässä, tartunnan aikana pidetään tauko lähikontakteista muihin koiriin. Muiden lemmikkien turkki ja iho kannattaa tutkia, jos samassa kodissa todetaan silsa.

Tärkeää koiranomistajalle

Käytä käsineitä ja pitkähihaista vaatetta, kun käsittelet silsaa sairastavaa koiraa tai levität sille eläinlääkärin määräämää lääkettä. Pese kädet vedellä ja saippualla koiran käsittelyn jälkeen. Pidä sairaan koiran käyttämät harjat erillään muiden eläinten välineistä, sillä harja voi kuljettaa itiöitä.

Jos ihollesi ilmaantuu uusi, renkaanmuotoinen hilseilevä läiskä, ota yhteyttä terveydenhuoltoon. Kerro koiran silsatartunnasta, jotta se voidaan huomioida ihottuman syytä selvitettäessä. Pidä lapset ja vastustuskyvyltään heikentyneet perheenjäsenet erossa tartunnan saaneesta koirasta hoidon ajan.

Usein kysyttyä

Onko jokainen pyöreä kalju laikku silsaa?

Pyöreä karvaton ja hilseilevä laikku sopii silsaan, mutta saman näköisiä muutoksia voivat aiheuttaa esimerkiksi karvatuppipunkit ja bakteerit. Eläinlääkäri voi ottaa laikusta karvoja ja hilsettä mikroskooppitutkimukseen tai sieniviljelyyn. Viljelyllä voidaan selvittää, kasvaako ihomuutoksesta otetussa näytteessä elävää silsasientä.

Voiko oireeton lemmikki kuljettaa silsasientä?

Silsasienen itiöitä voi joutua oireettoman eläimen turkkiin ympäristöstä. Pitkäkarvaisella kissalla tartunta voi jäädä vähäoireiseksi tai kokonaan oireettomaksi, vaikka eläin levittää itiöitä. Jos kodissa todetaan silsa, myös muiden lemmikkien iho kannattaa tarkastaa.

Riittääkö turkin katsominen UV-lampulla?

Woodin lampulla voidaan etsiä hohtavia karvoja, joista otetaan tarkempi näyte. Omenanvihreä hohto liittyy erityisesti Microsporum canis -sienen vaurioittamiin karvoihin. Jos karvat eivät hohda, koiralla voi silti olla toisen silsasienilajin aiheuttama tartunta.

Milloin silsasta parantuminen on varmistunut?

Kliinisessä paranemisessa vanhat laikut ovat hävinneet eikä uusia ihomuutoksia ilmesty. Sieniviljelyllä tai PCR-tutkimuksella voidaan arvioida tartunnan päättymistä ihon parannuttua. Paranemisen varmistamiseen tarvittavien kontrollinäytteiden määrä riippuu valitusta seurantatavasta ja koiran muista sairauksista.

Miten vähennän silsan tarttumista perheenjäseniin?

Pese kädet saippualla ja vedellä koiran käsittelyn jälkeen. Käytä käsineitä ja suojaa käsivarret, kun hoidat koiran ihoalueita. Poista irtokarvat imuroimalla paikat, joissa koira viettää aikaa, ja pese koiran pedit pesukoneessa.