Fibrosarkooma koiralla – sidekudoskasvaimen hoito

Yleiskuvaus

Fibroblastit ovat tavallisia sidekudoksen soluja. Sidekudos tukee ja yhdistää elimistön kudoksia ja elimiä. Fibrosarkooma kuuluu sarkoomiin eli side- ja tukikudoksista lähtöisin oleviin kasvaimiin. Pehmytkudossarkoomien ryhmään luetaan sen lisäksi muun muassa hermotuppikasvaimia ja myksosarkoomia.

Fibrosarkoomien osuus koiran pehmytkudossarkoomista on noin 18–23 %. Niitä todetaan etenkin vartalolla ja raajoissa. Fibrosarkoomaa voi esiintyä myös suussa tai nenäontelossa. Harvinaisissa tapauksissa kasvain alkaa luusta. Suussa fibrosarkooma voi kasvaa paikallisesti myös leukaluuhun.

Hitaastikin kasvava patti voi olla paikallisesti tunkeutuva syöpä. Ihon alapuolelle ulottuvat kasvainhaarakkeet voivat olla laajempia kuin käsin tuntuva muutos.

Syyt

Sidekudoksen solujen kasvu häiriintyy

Fibrosarkooma syntyy fibroblastisolujen hallitsemattomasta lisääntymisestä. Useimmille koirille ei pystytä nimeämään yhtä tarkkaa syytä. Kasvain voi syntyä ilman tunnistettavaa edeltävää kudosvauriota. Sidekudossarkoomiin on joissakin tapauksissa yhdistetty aiempi säteilyaltistus, vamma, vierasesine tai kirurginen implantti.

Pitkäkestoinen paikallinen tulehdus voi liittyä sarkooman syntyyn. Myös koirilla on kuvattu injektiokohdan yhteyteen kehittyneitä fibrosarkoomia. Tällaisissa kasvaimissa ympäröivään kudokseen voi kertyä tulehdussoluja.

Kasvain voi edetä kudoksia pitkin

Fibrosarkooman solut voivat levitä lihaskalvojen suuntaisesti lihaksiin. Pehmytkudossarkooman ympärillä voi olla valekapseli, johon kasvainsolut ovat tunkeutuneet. Siksi patin näennäinen raja ei välttämättä ole kasvaimen todellinen reuna. Solujen erilaistuminen ja jakautumisaktiivisuus vaikuttavat kasvaimen arvioituun käyttäytymiseen.

Riskitekijät

Fibrosarkoomaa todetaan tavallisimmin keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla. Keskimääräinen sairastumisikä on noin 10 vuotta. Joskus kasvain todetaan jo alle 1-vuotiaana. Näin nuorena alkava muoto voi olla aggressiivinen ja ennusteeltaan huono.

Suurilla koiraroduilla on todettu tavallista suurempi alttius. Alttiina pidetään esimerkiksi irlanninsusikoiraa, kultaistanoutajaa ja dobermannia. Myös rottweilerilla on kuvattu suurentunutta alttiutta. Sukupuolihormonien vaikutuksesta koiran pehmytkudossarkoomien riskiin ei ole vielä riittävää näyttöä.

Gordoninsetteri ja bretoni kuuluvat myös rotuihin, joilla on kuvattu tavallista suurempaa alttiutta fibrosarkoomaan.

Tyypilliset oireet

Alkuvaiheessa koiralla voi olla pelkkä ihonalainen patti ilman muita oireita. Kasvu voi olla hidasta kuukausien tai vuosien aikana. Joillakin pehmytkudossarkooma kasvaa kuitenkin muutamassa viikossa.

• Ihossa tai ihon alla tuntuu kiinteä kyhmy.
• Patti voi tuntua kiinnittyneeltä syvempiin rakenteisiin.
• Muutosalue turpoaa.
• Iho patin päällä haavautuu tai vuotaa.
• Koira aristaa kosketusta ja vetäytyy seurasta.
• Raajan kasvain voi aiheuttaa ontumista tai vaikeuttaa ylösnousua.
• Kipu voi heikentää koiran ruokahalua.

Jos fibrosarkoomia on useita, ne sijaitsevat yleensä samalla kehon alueella. Pehmytkudossarkooma voi myös tuntua pehmeältä ja liikkuvalta. Patin pehmeys ei siten riitä varmistamaan sen hyvänlaatuisuutta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Paikallinen vaurio ja etäpesäkkeet

Haavautunut kasvain voi tulehtua. Hermoa painava pehmytkudossarkooma voi aiheuttaa kipua. Nivelalueen kasvain voi vaikeuttaa liikkumista. Luuhun tunkeutuva fibrosarkooma voi heikentää luuta ja altistaa murtumalle.

Fibrosarkooman etäpesäkkeiden osuudeksi on arvioitu noin 2–41 %. Riski liittyy kasvaimen pahanlaatuisuusasteeseen. Etäpesäkkeitä voi tulla keuhkoihin tai läheisiin imusolmukkeisiin. Kaikkien pehmytkudossarkoomien ryhmässä etäpesäkkeitä todetaan matalassa asteessa alle 10 %:lla. Keskiasteen kasvaimissa vastaava osuus on 10–20 %. Korkean asteen kasvaimissa osuus on 40–50 %.

Uusiutumisriski ja ennuste

Ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen sijainti, pahanlaatuisuusaste ja poistoleikkauksen täydellisyys. Perusvastaanotolla hoidetuista 350 pehmytkudossarkoomapotilaasta paikallinen uusiutuma todettiin 20,8 %:lla. Näiden lievempiin kasvaimiin painottuneiden potilaiden 5 vuoden elossaolo-osuus oli 70 %.

Jos pehmytkudossarkooman poistoreunat jäävät kasvaimellisiksi, paikallisen uusiutuman osuus on noin 20–35 %. Korkeassa pahanlaatuisuusasteessa uusiutumisriski on yleensä suurempi. Uusiutunutta pehmytkudossarkoomaa on usein vaikeampi saada hallintaan.

Yli 5 cm:n pehmytkudossarkoomiin on yhdistetty lyhyempi tauditon elinaika pienempiin kasvaimiin verrattuna. Suuri koko voi myös vaikeuttaa kasvaimen täydellistä poistamista.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ohutneulanäyte ja koepala

Eläinlääkäri käy läpi koiran sairaushistorian ja patin aiheuttamat oireet. Patin tutkiminen ennen poistoleikkausta auttaa suunnittelemaan riittävän laajan poiston. Ohutneulanäytteessä kerätään soluja mikroskooppitutkimusta varten. Fibrosarkoomasta voi kuitenkin irrota vain niukasti soluja, koska ne kiinnittyvät tiiviisti toisiinsa.

Epäselvä solunäyte ei siksi poista koepalan tarvetta. Koepalassa patista poistetaan kudospala patologin tutkittavaksi. Pienen, hyvin liikkuvan kasvaimen koko poisto voi samalla toimia koepalana. Suuresta tai kiinnittyneestä kasvaimesta otetaan usein ensin vain osa.

Kasvaimen aste ja levinneisyys

Fibrosarkoomat luokitellaan tavallisesti asteisiin I–III. Kudosnäytteestä arvioidaan solujen erilaistumista, jakautuvien solujen määrää ja kuolioalueita. Pienen koepalan perusteella saatu aste voi tarkentua koko kasvaimen tutkimisen jälkeen. Erikoisvärjäyksiä käytetään valikoiduissa tapauksissa muiden kasvainvaihtoehtojen selvittämiseen.

Kasvaimen koko, liikkuvuus ja kiinnittyminen ympäristöön tutkitaan vastaanotolla. Tietokonetomografia voi selvittää kasvaimen rajat ja auttaa leikkauksen suunnittelussa. Luuhun ulottuvaa kasvua epäiltäessä voidaan tarvita röntgen- tai tietokonetomografiakuvausta.

Keuhkoista otetaan levinneisyystutkimuksessa yleensä röntgenkuvat 3 suunnasta. Alueellisesta imusolmukkeesta voidaan ottaa näyte etäpesäkkeen etsimiseksi. Normaalikokoinen imusolmuke voi silti sisältää kasvainsoluja. Veri- ja virtsakokeilla arvioidaan koiran yleistä terveydentilaa.

Ennen leikkausta otetun koepalan pahanlaatuisuusaste on poikennut koko kasvaimen arviosta 12–29 %:ssa tapauksista. Kasvaimen aste kuvaa sen mikroskooppista rakennetta. Levinneisyysaste puolestaan kertoo paikallisen kasvun laajuudesta ja etäpesäkkeistä.

Solunäytteen vastaus saadaan usein 0–2 päivässä tutkimuksen aloittamisesta. Kudosnäytteen tutkimiseen kuluu tavallisesti noin 3–7 päivää ennen lopullisen lausunnon valmistumista.

Hoito

Ensimmäinen leikkaus suunnitellaan huolellisesti

Leikkaus on ihon ja ihonalaiskudoksen fibrosarkooman ensisijainen hoito. Eläinlääkäri valitsee hoidon kasvainnäytteen ja tarvittaessa levinneisyyden selvittämisen perusteella. Kasvaimen ympäriltä poistetaan myös tervettä kudosta, jotta mikroskooppiset haarakkeet saadaan mukaan. Poistoreuna suunnitellaan pahanlaatuisuusasteen ja koiran tilanteen mukaan.

Pienen, alle 3 cm:n matalan asteen pehmytkudossarkooman suositeltu sivumarginaali on 2 cm. Tällöin kasvaimen alta poistetaan myös ehjä lihaskalvotaso. Keskiasteen kasvaimelle suositellaan 3 cm:n sivumarginaalia. Korkean asteen kasvaimessa suositus on 5 cm ja 2 syvää lihaskalvotasoa.

Jos raajan kasvainta ei saada muuten poistettua riittävästi, amputaatio voi olla tarpeen. Leikkaushaavan sulkeminen voi vaatia ihokielekkeen tai muun korjaavan tekniikan. Koko poistettu kasvain lähetetään patologille poistoreunojen tutkimista varten. Kasvaimellisiksi jääneiden reunojen jälkeen voidaan harkita arpialueen uutta leikkausta.

Sädehoito ja lääkehoito

Sädehoitoa voidaan käyttää epätäydellisen poiston jälkeen paikallisen uusiutumisen ehkäisemiseen. Se voi olla vaihtoehto myös kasvaimelle, jota ei voida leikata. Puutteellisesti poistettujen pehmytkudossarkoomien sädehoidon jälkeen paikallinen hallinta on noin 75 % vuoden kohdalla. Mediaaniaika paikalliseen uusiutumiseen on tällöin noin 2 vuotta.

Oireita lievittävän sädehoidon tavoitteina voivat olla kivun vähentäminen ja kasvun vakauttaminen. Solunsalpaajahoitoa harkitaan etenkin korkean asteen tai etäpesäkkeitä lähettäneissä sarkoomissa. Pelkkä solunsalpaajahoito ei ole osoittanut selvää hyötyä silmin havaittavan pehmytkudossarkooman hoidossa. Sen vaikutuksesta elinajan pidentymiseen ei ole yhtenäistä näyttöä. Metronominen eli pienillä jatkuvilla lääkeannoksilla toteutettava hoito saattaa pidentää paikallisen hallinnan kestoa.

Hoitojen haitat ja niiden lievittäminen

Leikkaushoitoon liittyy verenvuodon ja haavainfektion riski. Myös nukutukseen voi liittyä komplikaatioita. Sädehoito voi ärsyttää hoidettavan alueen ihoa ja häiritä haavan paranemista. Sädehoitoa varten koira tarvitsee yleensä nukutuksen.

Leikkauksen jälkeinen sädehoito voidaan yleensä aloittaa 2–4 viikon kuluttua, kun haava on riittävästi parantunut. Lääkärin suunnittelema solunsalpaajahoito voi aiheuttaa ohimenevää oksentelua tai ripulia. Veren valkosolujen määrä voi myös laskea tilapäisesti. Hoidon aikana voi esiintyä ruokahaluttomuutta ja väsymystä. Pahoinvointiin ja ripuliin voidaan määrätä tukihoitolääkkeitä kotiin.

Sähkökemoterapia

Sähkökemoterapia yhdistää paikallisen sähköpulssin ja kasvaimeen vaikuttavan solunsalpaajan. Sitä voidaan harkita valikoiduille potilaille sädehoidon vaihtoehdoksi.

Toipuminen ja seuranta

Leikkauksen jälkihoitoon kuuluu eläinlääkärin määräämä kivunlievitys. Liikuntaa rajoitetaan leikkauksen laajuuden ja paranemisen mukaan. Haavan ja koiran yleisvoinnin seuranta kuuluu kotihoitoon. Kontrolleissa tutkitaan paikallista uusiutumista ja etäpesäkkeisiin viittaavia muutoksia. Tarkastuksia ja tarvittaessa keuhkokuvia voidaan tehdä esimerkiksi 3 kuukauden välein. Uusi oire voi johtua myös hoidon haitasta tai erillisestä sairaudesta.

Ennaltaehkäisy

Fibrosarkooman syntymisen estämiseen ei tunneta varmaa keinoa. Käytännössä huomio kohdistuu uuden tai kasvavan patin varhaiseen tutkimiseen. Pienen kasvaimen poistaminen on tavallisesti helpompaa kuin suuren. Patti ei silti ole automaattisesti vaaraton, vaikka sen pinta näyttäisi tavalliselta. Uusien ihomuutosten toteamiseen kuuluu eläinlääkärin tekemä kliininen tutkimus. Aiemmin poistetun fibrosarkooman aluetta tarkkaillaan uuden patin tai kasvun varalta.

Ihon pattien sijainnit voidaan merkitä karttaan, jotta muutoksia pystytään seuraamaan järjestelmällisesti.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa uuden patin havaintoaika, kasvu ja mahdolliset kipuoireet vastaanottoa varten. Kerro, jos koira välttelee kosketusta, ontuu tai syö huonommin. Säilytä patologin lausunto, josta näkyvät kasvaimen aste ja poistoreunojen arvio.

Kysy, onko leikkauksen tavoite kasvaimen täydellinen poisto vai elämänlaadun parantaminen. Noudata koiralle annettuja haavanhoito- ja liikuntaohjeita. Ilmoita uudesta patista samalla alueella, vaikka alkuperäinen haava olisi parantunut. Seuranta jatkuu syöpädiagnoosin jälkeen myös silloin, kun koiralla ei ole oireita.

Usein kysyttyä

Onko fibrosarkooma sama asia kuin rasvapatti?

Fibrosarkooma on pahanlaatuinen fibroblastisoluista alkava kasvain. Rasvapatti eli lipooma on eri kasvaintyyppi: se kuuluu hyvänlaatuisiin kasvaimiin. Ihonalaisen patin laatua ei voi päätellä ulkonäöstä tai tunnustelusta, joten näyte tarvitaan sen selvittämiseen.

Miksi ohutneulanäyte ei aina anna vastausta?

Fibrosarkooman solut kiinnittyvät toisiinsa, joten neulaan voi irrota niitä niukasti. Tämän vuoksi kudoskoepala on usein parempi tutkimus. Koepala auttaa tunnistamaan kasvaimen ja arvioimaan sen käyttäytymistä. Koko poistettu kasvain tutkitaan myöhemmin myös leikkausreunojen arvioimiseksi.

Miksi patin ympäriltä poistetaan tervettä kudosta?

Sarkooman mikroskooppiset haarakkeet voivat jatkua näkyvän tai käsin tuntuvan patin ulkopuolelle. Riittävän poistoreunan tavoitteena on saada myös nämä solut pois. Jos patin sijainti estää riittävän laajan poiston, vaihtoehtoina voivat olla laajempi leikkaus tai sädehoito.

Voiko fibrosarkooma uusiutua puhtaista poistoreunoista huolimatta?

Korkean asteen pehmytkudossarkoomissa on todettu paikallinen uusiutuma 7–17 %:lla, vaikka poistoreunat ovat olleet laajat ja puhtaat. Pehmytkudossarkooman ennusteeseen vaikuttaa myös kasvaimen pahanlaatuisuusaste. Siksi leikkausalueen tutkiminen ja etäpesäkkeiden seuranta kuuluvat jatkohoitoon myös onnistuneen poiston jälkeen.

Kuinka kauan koira voi elää fibrosarkooman kanssa?

Ennuste riippuu kasvaimen koosta, asteesta, sijainnista ja etäpesäkkeistä. Monen koiran elinikä voi olla lähellä tavallista, jos kasvain löytyy varhain, poistetaan kokonaan eikä ole levinnyt. Epäonnistunut täydellinen poisto tai etäpesäkkeet heikentävät ennustetta.