Sidekalvontulehdus koiralla: punainen ja vuotava silmä

Yleiskuvaus

Sidekalvo peittää silmän valkoista osaa ja luomien sisäpintoja. Myös silmän sisänurkassa oleva kolmas luomi on sidekalvon peittämä. Terve sidekalvo on tavallisesti vaaleanpunainen. Se osallistuu kyynelnesteen toimintaan ja silmän puolustukseen.

Sidekalvo auttaa myös silmän liikkeissä. Se osallistuu sarveiskalvon vaurioiden paranemiseen.

Tulehduksessa sidekalvo punoittaa ja turpoaa. Oire voi koskea vain toista silmää tai molempia. Sidekalvon ulkonäöstä ei tavallisesti voi päätellä tulehduksen tarkkaa aiheuttajaa. Punainen silmä voi liittyä myös sarveiskalvon tai silmän sisäosien sairauteen.

Yksinkertaisen sidekalvontulehduksen ennuste on yleensä hyvä. Toistuvan tai pitkittyvän tulehduksen ennuste riippuu sen taustalla olevasta sairaudesta.

Syyt

Pöly, savu ja muut ympäristön ärsyttävät aineet voivat tulehduttaa sidekalvoa. Silmän pinnalle kertyvät allergeenit voivat voimistaa allergista reaktiota. Atopiaan liittyvä sidekalvontulehdus voi olla osa laajempaa allergista oireilua. Silmän allerginen tulehdus voi kuitenkin esiintyä ilman selvää samanaikaista ihottumaa.

Kuivasilmäisyydessä riittämätön kyynelneste jättää silmän pinnan kuivaksi ja tulehtuneeksi. Sisäänpäin kiertynyt luomi tai väärään suuntaan kasvava karva voi hangata silmää. Myös liian roikkuva luomi voi altistaa jatkuvalle ärsytykselle. Silmään jäänyt kasvin osa tai muu vierasesine voi ylläpitää oireita.

Stafylokokit ja streptokokit voivat liittyä bakteeriperäiseen sidekalvontulehdukseen. Bakteerit voivat myös pahentaa jo valmiiksi vaurioituneen limakalvon tulehdusta. Pelkkä silmän pinnan bakteeri-infektio on koiralla harvempi syy kuin ihmisellä tai kissalla. Myös jotkin yleisinfektiot, kuten penikkatauti, voivat aiheuttaa silmäoireita.

Silmän tai luomen kasvain voi aiheuttaa paikallista ärsytystä ja tulehdusta. Tukkeutunut kyynelkanava voi liittyä silmän ympäröivien kudosten tulehdukseen. Sidekalvon tulehdus voi siksi olla itsenäinen vaiva tai toisen silmäsairauden seuraus.

Allergia voi muuttaa silmän pinnan kyynelkalvon koostumusta ja vakautta. Kyynelkalvon rasvaosan väheneminen voi lisätä kyynelten haihtumista. Histamiini on keskeinen allergisen reaktion varhainen välittäjäaine.

Riskitekijät

Atooppisella koiralla sidekalvontulehdusta esiintyy tavallista useammin. Allergista muotoa sairastavista 122 koirasta 115:llä eli 94 %:lla oli myös aktiivisia atopian iho-oireita. Iho-oireiden voimakkuus ei kuitenkaan vastannut suoraan silmäoireiden vaikeutta.

Follikulaarinen eli imukudosnystyihin liittyvä tulehdus on tavallinen alle 2-vuotiailla koirilla. Sitä voi kuitenkin esiintyä myös vanhemmalla koiralla. Syvä alaluomen tasku voi kerätä siitepölyä, pölyä ja muuta roskaa. Lyhytkuonoisella koiralla silmän puutteellinen suojaus voi puolestaan altistaa pinnan kuivumiselle.

Allergisen muodon 122 koiran ryhmässä iät vaihtelivat 10 kuukaudesta 13 vuoteen.

Tyypilliset oireet

Tavallisia kotona huomattavia oireita ovat:

• Sidekalvon tavallista voimakkaampi punoitus silmän reunassa tai luomen sisäpinnalla.

• Vetinen, limainen tai kellertävänvihreä erite silmästä.

• Turvotus ja tavallista paksummalta näyttävä sidekalvo.

• Silmän hankaaminen tassulla tai kasvojen hierominen pintoja vasten.

• Tavallista tiheämpi räpyttely, siristely tai silmän kiinnipitäminen.

Allergista muotoa sairastavien 122 koiran ryhmässä turvotusta oli 84 %:lla. Punoitusta oli 83 %:lla koirista. Silmän kutinaa todettiin 79 %:lla koirista. Kaikki kolme merkkiä todettiin samanaikaisesti 55 %:lla.

Samassa 122 allergista muotoa sairastavan koiran ryhmässä 62 %:lla todettiin limaista tai limais-märkäistä silmäeritettä. Silmän kutinaa voi olla vaikea havaita ja erottaa kasvojen ihon kutinasta. Sidekalvontulehduksen mukana voi esiintyä myös aivastelua, nenävuotoa tai yskää.

Komplikaatiot ja seuraukset

Raapiminen ja hankaaminen voivat vahingoittaa luomia tai silmän pintaa. Pitkittyneeseen allergiseen tulehdukseen voi liittyä sarveiskalvon tulehdusta eli keratiittia. Allergisten 122 koiran ryhmässä keratiittia todettiin 15 %:lla. Sarveiskalvon vaurioituminen voi heikentää näköä.

Vaarallisinta voi olla punaisen silmän taustalla olevan muun sairauden jääminen tunnistamatta. Sarveiskalvon tai silmän sisäisen sairauden hoidon viivästyminen voi jättää pysyvän vaurion. Atopia ja kuivasilmäisyys voivat vaatia pitkäaikaista, joskus elinikäistä hoitoa.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Punaisen silmän muut syyt suljetaan pois

Eläinlääkäri selvittää oirehistorian ja tutkii silmän sekä sitä ympäröivät rakenteet. Molemmat silmät tarkastetaan, vaikka oire näkyisi vain toisessa. Myös yleiskunto tutkitaan mahdollisen yleissairauden havaitsemiseksi. Näön ja silmän refleksien arvio auttaa tunnistamaan vakavamman silmäsairauden.

Schirmerin kyyneltesti mittaa kyynelnesteen tuotantoa kuivasilmäisyyden selvittämiseksi. Fluoreseiinivärjäyksellä etsitään sarveiskalvon pinnan rikkoutumaa. Silmänpaine mitataan glaukooman ja silmän sisäisen tulehduksen arvioimiseksi. Rakolamppu auttaa tutkimaan sidekalvon lisäksi sarveiskalvoa ja silmän etuosaa.

Vierasesine voi piillä syvällä sidekalvon poimuissa tai kolmannen luomen takana. Luomien asento ja silmää hankaavat karvat tarkastetaan. Paikallinen patti tai poikkeava turvotus voi edellyttää solunäytettä tai koepalaa. Jos kyynelnesteen poistumisessa epäillään estettä, kyynelkanavaa voidaan tutkia huuhtelemalla.

Kyynelkanavan avoimuutta voidaan tarvittaessa selvittää fluoreseiinivärin avulla.

Näytteet ja allergisen muodon arviointi

Bakteeritulehdusta epäiltäessä näytteenotto auttaa varmistamaan diagnoosia. Sidekalvolta otettu solunäyte voi auttaa tulehduksen syyn arvioinnissa. Bakteeriviljelyyn voidaan liittää lääkeherkkyyden tutkiminen. Allergisen muodon diagnoosi perustuu muiden syiden poissulkuun ja sopiviin kliinisiin löydöksiin.

Allergisen tulehduksen seurannassa voidaan arvioida erikseen kuuden silmäoireen voimakkuutta. Oireita voidaan pisteyttää asteikolla 0–3 puuttuvasta vaikeaan. Tällainen pisteytys auttaa kuvaamaan muutoksia käyntien välillä. Arvioon vaikuttavat myös omistajan havainnot koiran kutinasta kotona.

Pieniä imukudosnystyjä esiintyy normaalisti kolmannen luomen takapinnalla. Suurentuneet follikkelit näyttävät läpikuultavilta nystyiltä sidekalvon pinnassa. Allergiaa epäiltäessä arvioidaan myös mahdollisten atopian iho-oireiden vaikeutta.

Follikulaaristen nystyjen löytyminen ei sellaisenaan osoita, että silmän tulehduksen syynä olisi allergia.

Hoito

Ärsyttävä syy hoidetaan

Eläinlääkäri valitsee hoidon tunnistetun syyn mukaan. Silmästä löytynyt vierasesine poistetaan. Silmää hankaava luomivika tai ripsiongelma voi tarvita leikkaushoitoa. Kuivasilmäisyyttä hoidetaan kyyneleritystä tukevilla lääkkeillä ja kostutustuotteilla.

Ärsyttävien aineiden ja mahdollisuuksien mukaan allergeenien altistusta vähennetään. Silmän huuhtelu siihen tarkoitetulla liuoksella voi auttaa poistamaan ärsyttävää materiaalia. Kostutusgeeli voi muodostaa suojaavan esteen ärsykkeiden ja silmän pinnan väliin.

Lääkitys valitaan löydösten perusteella

Antibiootti ei ole jokaisen koiran sidekalvontulehduksen perushoito. Todettuun tai vahvasti epäiltyyn bakteeritulehdukseen voidaan määrätä paikallinen mikrobilääke. Bakteeritulehdus voi jatkua lääkkeestä huolimatta, jos muu altistava syy jää hoitamatta. Allergisessa muodossa eläinlääkäri voi käyttää paikallista allergialääkettä tai tulehdusvastetta hillitsevää lääkitystä.

Kortikosteroiditippojen käyttö edellyttää, ettei silmässä ole sarveiskalvohaavaa. Pitkäaikaiseen paikalliseen kortikosteroidien käyttöön liittyy sarveiskalvon komplikaatioriski. Laajemman allergisen sairauden hoito voi samalla helpottaa silmäoireita. Tarvittaessa hoito suunnitellaan silmäsairauksiin tai ihosairauksiin perehtyneen eläinlääkärin kanssa.

Follikulaarisen muodon paraneminen

Follikulaarisen tulehduksen nystyt ovat osa sidekalvon imukudoksen reaktiota. Osa nuorista koirista oireilee vähemmän immuunisietokyvyn kehittyessä. Nystyjen mekaanisen poistamisen hyödystä ei ole varmaa näyttöä. Kaapiminen voi pahentaa tulehdusta.

Follikulaarisen muodon kliinisessä seurannassa oli 153 koiraa ja 276 silmää. Nuorten ryhmään kuului 83 alle 18 kuukauden ikäistä koiraa. Aikuisten ryhmässä oli 70 vähintään 18 kuukauden ikäistä koiraa. Kuukauden kohdalla oireet olivat poissa aikuisten ryhmän 100 silmästä 124:stä eli 80,64 %:sta. Nuorten ryhmässä vastaava tulos oli 94 silmää 152:sta eli 61,84 %.

Lääkkeen valinta riippui oireiden vaikeudesta. Yhden kuukauden tulos ei kuvaa jokaisen koiran tulevaa taudinkulkua. Vaikea tai toistuva silmän tulehdus edellyttää seurantaa ja taustasyyn uudelleenarviointia.

Ennaltaehkäisy

Voimakkaasti silmäänsä hankaavalla koiralla suojakauluri voi estää luomen tai silmän pinnan vahingoittamista.

Silmien altistumista savulle, pölylle ja voimakkaille kemikaaleille vähennetään. Tiedossa olevan allergisen laukaisevan tekijän välttäminen voi helpottaa oireiden hallintaa. Silmää jatkuvasti hankaava karva- tai luomivika hoidetaan uusiutuvan ärsytyksen vähentämiseksi. Kuivasilmäisyyden hoidon jatkuminen suojaa silmän pintaa toistuvalta kuivumiselta.

Koiran rokotussuoja auttaa ehkäisemään eräitä yleisinfektioihin liittyviä silmäoireita. Silmien toistuva punoitus kannattaa tutkia, vaikka oire välillä helpottaisi.

Tärkeää koiranomistajalle

Aiemman silmätulehduksen lääkettä ei pidä aloittaa omin päin uudelleen. Sama ulkoinen oire voi tällä kertaa johtua eri sairaudesta. Silmän kipu tai näön muutos edellyttää ripeää tutkimista.

Kirjaa, alkoiko oire toisesta vai molemmista silmistä, millaista erite on ja milloin koira hankaa silmiään. Merkitse myös mahdolliset iho-oireet, uudet ympäristöaltistukset ja käytetyt silmävalmisteet. Vastaanotolla kannattaa näyttää lyhyt video kotona havaitusta hankaamisesta tai siristelystä.

Silmien kutina ei aina näy samanlaisena ihottumana silmien ympärillä. Allergisten 122 koiran ryhmässä 73 %:lla oireet olivat yhtä vaikeat molemmissa silmissä. Eriasteiset silmäoireet todettiin 27 %:lla koirista. Siksi myös vähemmän oireilevan silmän muutoksia seurataan.

Noudata eläinlääkärin antamaa hoito- ja jälkitarkastusohjetta. Ota uudelleen yhteys, jos silmä ei rauhoitu, oire palaa tai lääkkeen laittaminen ei onnistu. Äkillinen näön heikkeneminen, lisääntyvä kipu tai silmän samentuminen kuuluvat kiireelliseen arvioon.

Usein kysyttyä

Tarvitaanko sidekalvontulehdukseen aina antibioottia?

Ei, koiran sidekalvontulehdus johtuu usein allergiasta tai ympäristön ärsytyksestä. Paikallinen antibiootti valitaan silloin, kun bakteeri-infektio sitä edellyttää. Mahdollinen taustalla oleva kuivasilmäisyys tai silmää hankaava karva on myös hoidettava. Näytteenotto voi auttaa varmistamaan bakteeriperäisen diagnoosin.

Voinko käyttää koiralle vanhoja silmätippoja?

Aikaisempaan tulehdukseen määrätty lääke voi olla sopimaton tai haitallinen, jos tämänkertaisen punoituksen taustalla on eri sairaus. Esimerkiksi kortikosteroiditippojen käyttö edellyttää sarveiskalvohaavan poissulkemista. Punaisen silmän syy selvitetään siksi eläinlääkärin tutkimuksessa ennen lääkkeen valitsemista.

Onko kellertävä silmäerite aina merkki bakteeritulehduksesta?

Eritteen väri ei riitä tulehduksen tarkan syyn tunnistamiseen. Myös allergista muotoa sairastavilla koirilla voi olla limaista tai limais-märkäistä eritettä. Bakteerit voivat silti liittyä tulehdukseen toissijaisesti. Näytteenotto voi auttaa varmistamaan bakteeriperäistä diagnoosia.

Miksi koiran silmät tulehtuvat yhä uudelleen?

Uusiutuminen voi liittyä kuivasilmäisyyteen, allergiaan tai silmän pintaa jatkuvasti hankaavaan rakenteeseen. Pelkkä edellisen oirejakson lääkitys ei välttämättä hoida tätä taustasyytä. Toistuvassa vaivassa tutkimuksia voidaan täydentää esimerkiksi kyyneltestillä, näytteillä tai silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin arviolla.

Kuinka nopeasti sidekalvontulehdus paranee?

Paraneminen riippuu tulehduksen syystä ja vaikeudesta. Follikulaarisessa muodossa kuukauden kohdalla oireet olivat poissa aikuisten ryhmän 100 silmästä 124:stä eli 80,64 %:sta. Tämä ei ole kaikkien sidekalvontulehdusten yleinen paranemisaika. Kuivasilmäisyys tai atopia voi vaatia elinikäistä oireiden hallintaa.