Entropion koiralla eli silmäluomen sisäänkiertymä

Yleiskuvaus

Virheasento sijaitsee tavallisimmin alaluomessa. Myös yläluomi, silmäkulma tai vain osa luomen reunasta voi kiertyä sisään. Molemmat silmät ovat usein sairastuneet. Lievä kiertymä voi olla ulospäin oireeton.

Sarveiskalvo on silmän etuosan kirkas pintakerros. Sen haavauma tarkoittaa pintaa peittävän solukerroksen rikkoutumista. Entropionin merkitys riippuu siitä, kuinka paljon se ärsyttää ja vaurioittaa tätä pintaa.

Britannian vuoden 2019 eläinlääkäripotilailla entropionin kirjattu vuosittainen yleisyys oli 0,33 %. Potilaskirjauksiin perustuva arvio voi jättää osan lievistä tapauksista tunnistamatta.

Syyt

Rakenteellinen entropion liittyy tavallisesti pään ja silmäluomien muotoon. Luomiraon pituus ja silmäkuopan rakenne vaikuttavat luomen asentoon. Luomien avaamiseen ja sulkemiseen osallistuvien lihasten epätasainen jännitys voi edistää kiertymää. Myös silmäkulman tukirakenteiden poikkeava kiinnitys tai löysyys voi vaikuttaa asentoon.

Runsaat kasvojen ihopoimut voivat painaa luomea sisäänpäin. Liian pitkä ja roikkuva luomi voi kiertyä sisään etenkin silmän ulkokulmasta. Entropion ja ulospäin kääntynyt luomi eli ektropion voivat esiintyä samassa silmässä. Tällöin luomirako voi muistuttaa timantin muotoa.

Lyhytkuonoisen koiran alaluomen kyynelkanavan aukko voi kiertyä sisään samalla kuin luomi. Kyynelnesteen poistuminen häiriintyy ja silmä vuotaa aiempaa enemmän.

Spastinen entropion syntyy silmän kivun aiheuttamasta luomikouristuksesta. Esimerkiksi sarveiskalvohaava voi laukaista tällaisen kouristuksen. Vamman tai tulehduksen jälkeinen arpi voi puolestaan vetää luomen reunaa sisään. Nämä myöhemmin syntyneet muodot eivät edellytä perinnöllistä luomivikaa.

Riskitekijät

Rakenteellinen entropion havaitaan usein nuorella, nopeasti kasvavalla koiralla. Diagnoosi tehdään tavallisesti alle 1 vuoden iässä. Kivun tai arpeutumisen aiheuttama entropion voi kuitenkin kehittyä minkäikäiselle koiralle tahansa.

Britannian vuoden 2019 potilastiedoissa entropionin vuosittainen yleisyys oli shar peilla 15,41 %. Chow chow -rodulla vastaava osuus oli 9,28 %. Napolinmastiffilla osuus oli 6,88 %. Nämä luvut kuvaavat Britannian hoitokirjauksia, eivät Suomen rotujen sairastavuutta.

Lyhytkuonoisuus ja runsaat ihopoimut lisäävät rakenteellisten luomiongelmien riskiä. Myös pitkä ja kapea kuono sekä syvä silmäkuoppa voivat altistaa silmän pinnan vaurioille. Periytymisen arvellaan olevan usean geenin yhteisvaikutusta.

Silmään osuvien karvojen laatu vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti silmä oireilee. Paksut, jäykät ja lyhyet karvat vaurioittavat silmän pintaa enemmän kuin hennot ja ohuet karvat.

Tyypilliset oireet

Kotona huomattavia silmän ärsytyksen merkkejä ovat esimerkiksi:

• Tavallista runsaampi kyynelehtiminen ja jatkuvasti märkä silmänympärys.

• Siristely ja silmän kiinnipitäminen myös rauhallisessa tilanteessa.

• Silmän punoitus etenkin kiertymän vaurioitettua sarveiskalvoa.

• Sitkeä limainen erite, joka kertyy silmän reunaan.

• Silmän pinnan ruskea pigmentti tai pintaan kasvavat verisuonet pitkään jatkuneessa ärsytyksessä.

Voimakkaasti oireileva koira voi vaikuttaa alakuloiselta ja selvästi kivuliaalta. Erityisesti lyhytkuonoisen koiran nenänpuoleinen kiertymä voi jäädä ilman näkyviä kipumerkkejä. Näkemistä voi haitata sekä luomen pitäminen kiinni että sarveiskalvon samentuminen.

Ruskea pigmentti voi painottua sarveiskalvon nenänpuoleiseen kulmaan.

Komplikaatiot ja seuraukset

Jatkuva karvojen hankaus voi aiheuttaa sidekalvon ja sarveiskalvon tulehdusta. Pitkittynyt ärsytys voi johtaa sarveiskalvon arpeutumiseen. Arpeutumisen jälkeen osa näköhaitasta voi jäädä pysyväksi, vaikka luomen asento korjataan.

Rikkoutuneessa sarveiskalvossa bakteerit voivat lisääntyä ja pahentaa haavaa. Syvä haava voi edetä silmän puhkeamiseen. Hoitamaton vaikea vaurio voi johtaa näön ja lopulta koko silmän menetykseen.

Luomileikkauksen ennuste on yleensä hyvä. Hyvä lopputulos voi kuitenkin edellyttää useampaa kuin yhtä korjausta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Luomen asento ja silmän pinta tutkitaan erikseen

Entropion todetaan kliinisessä silmätutkimuksessa. Tutkimuksessa arvioidaan luomen reunan sisäänkiertyminen ja karvojen osuminen silmän pintaan. Samalla tarkastetaan kasvojen poimut ja mahdollinen liian suuri luomirako.

Fluoreseiinivärjäys auttaa löytämään sarveiskalvon pinnan rikkoutuman. Schirmerin kyyneltestillä mitataan kyynelnesteen tuotantoa. Sarveiskalvon haavan syvyys arvioidaan suurennuksen ja rakolampun avulla. Vakavaa haavaa tutkittaessa voidaan ottaa solu- tai viljelynäytteitä sopivan mikrobilääkkeen valitsemiseksi.

Perusteelliseen silmätutkimukseen voi kuulua myös silmänpaineen mittaus. Tulehduksen ja kivun aiheuttama tilapäinen kiertyminen erotetaan pysyvästä rakenteellisesta viasta. Siksi kiertymän taustalla oleva sarveiskalvon tai muun silmän alueen sairaus selvitetään.

Karvojen osuminen silmään ilman varsinaista luomen kiertymää on trichiasis. Sitä todetaan usein entropionin rinnalla. Myös luomirauhasten aukoista kasvavat ylimääräiset ripset voivat ärsyttää silmää. Kaikkien oireilevan silmän löydösten syy ei siten ole sama luomen virheasento.

Hentoja ylimääräisiä ripsiä voi olla vaikea havaita ilman suurennusta ja tarkkaa tutkimusta.

Hoito

Pennun väliaikainen suoja ja pysyvä korjaus

Eläinlääkäri arvioi hoitotarpeen kiertymän vaikeuden ja silmän pinnan vaurioiden perusteella. Vakavat ja silmän pintaa vaurioittavat rakenteelliset kiertymät tarvitsevat kirurgista hoitoa. Nuoren pennun luomi voidaan aluksi kääntää ulospäin väliaikaisilla tukiompeleilla. Tukiompeleet ovat tavallisesti paikallaan 2–3 viikkoa.

Kasvavan pennun tukiompeleet voidaan joutua uusimaan. Pään kasvaminen voi muuttaa luomien asettumista. Pysyvän korjauksen ajankohta sovitetaan pään kasvuun, joka on monella riittävän pitkällä noin 5–6 kuukauden iässä.

Monella koiralla lopullinen leikkaus tehdään vasta aikuisen koon saavuttamisen aikaan, noin 6–12 kuukauden iässä. Joillekin pennuille pysyvä korjaus voidaan tehdä jo 4–5 kuukauden iässä. Odotusaikana väliaikaiset ompeleet voivat estää karvojen osumista silmän pintaan.

Kivusta johtuvassa spastisessa muodossa tukiompeleita voidaan käyttää myös aikuiselle koiralle. Kun alkuperäinen sarveiskalvon tulehdus on hoidettu, pysyvää luomileikkausta ei välttämättä tarvita.

Leikkaus muotoillaan luomen ongelman mukaan

Tavallisessa korjauksessa poistetaan sirpinmuotoinen ihokaistale kiertyneen luomen vierestä. Haavan sulkeminen vetää luomen reunaa takaisin normaaliin asentoon. Liian pitkät luomet voivat tarvita lisäksi lyhentämistä ja silmän ulkokulman tukemista. Raskaat otsapoimut voivat vaatia myös kasvojen ihon asennon korjaamista.

Korjaus voidaan jakaa suurempaan ensimmäiseen ja myöhempään pienempään toimenpiteeseen. Näin pyritään vähentämään liian suuren korjauksen ja ulospäin kääntyvän luomen riskiä. Luomen korjauksen ohella sarveiskalvon haavaa hoidetaan sen syvyyden ja infektion mukaan.

Silmän pintaa voidaan suojata eläinlääkärin määräämillä kostutustuotteilla. Mahdollinen mikrobilääkitys kohdistetaan toissijaiseen infektioriskiin tai todettuun tulehdukseen. Vähintään 50 % sarveiskalvon tukikerroksesta menettänyt haava edellyttää silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin leikkausarviota. Vaikean haavan tueksi voidaan siirtää kudosta esimerkiksi sidekalvolta.

Paraneminen ja korjauksen tulos

Tavallinen lievä leikkauksen jälkeinen luomiturvotus helpottaa yleensä 48 tunnissa. Luomileikkauksen iho-ompeleet poistetaan tavallisesti noin 10 päivän kohdalla. Suojakauluri kuuluu leikkauksen jälkihoitoon.

Vaativassa ulkokulman korjauksessa 39 koiralle leikattiin yhteensä 77 luomirakoa. Uuden leikkauksen tarvitsi 4 silmää 77:stä. Korjaus katsottiin onnistuneeksi 94,8 %:ssa silmistä. Seurannan mediaani oli kuitenkin vain 33 päivää, vaihteluväli 5–1077 päivää.

Onnistumisella tarkoitettiin sopivaa luomen asentoa ilman lisäleikkauksen tarvetta. Lyhyestä ja eripituisesta seurannasta ei selviä kaikkien koirien pitkäaikainen tulos.

Näistä leikatuista luomiraoista 57 eli 74 % parani ilman kirjattuja komplikaatioita. Lievempiä komplikaatioita oli 11 eli 14 %:ssa leikatuista luomiraoista. Vakavampia komplikaatioita todettiin 9 eli 12 %:ssa. Tulokset koskivat vaativaa timanttisilmäisyyden korjausta, eivät kaikkien entropionleikkausten ennustetta.

Lievempiin komplikaatioihin kuuluivat haavatulehdukset ja viivästynyt paraneminen. Vakavia ongelmia olivat muun muassa kiinnityksen repeäminen ja haavan aukeaminen. Yksi koira jouduttiin lopettamaan vaikean itsensä vahingoittamisen ja kotihoidon toteuttamisvaikeuksien vuoksi.

Ennaltaehkäisy

Rakenteellisten vikojen ehkäisyssä vältetään silmän toimintaa haittaavia äärimmäisiä pään ja luomien muotoja. Jalostusvalinnoilla pyritään vähentämään kipua, näköhaittaa ja leikkaustarvetta aiheuttavia silmäsairauksia. Virallisessa silmätutkimuksessa luomivika kirjataan myös silloin, kun koira on oireeton.

Suomessa lievästi sairastuneelle jalostuskoiralle suositellaan tämän vaivan suhteen mahdollisimman tervettä parituskumppania. Leikkausta tarvitsevia tai näöltään heikentyneitä vakavia tapauksia ei pidä käyttää jalostukseen. Rotukohtainen PEVISA-ohjelma voi asettaa silmätutkimuksille lisävaatimuksia.

Viralliselle silmätutkimukselle ei ole kaikille koirille yhteistä vähimmäisikää. Joidenkin rotujen PEVISA-ohjelmassa tutkimusikäraja on kuitenkin vähintään 12 kuukautta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kasvavan pennun luomien asentoa seurataan väliaikaisen hoidon aikana. Tukiompeleet eivät aina poista myöhemmän pysyvän korjauksen tarvetta. Onnistuneen korjauksen jälkeen useimmat koirat voivat elää ilman jatkuvaa silmäkipua.

Suojakauluri ehkäisee leikatun alueen raapimista ja hankaamista. Vaativan luomikulmaleikkauksen jälkeen kauluria käytettiin vähintään 14 päivää. Voimakas raapiminen voi avata haavan tai vaurioittaa leikkauksessa tehtyä kiinnitystä.

Ota yhteys hoitopaikkaan, jos kipu lisääntyy, silmä alkaa samentua tai haava aukeaa. Noudata koiralle annettua kauluri- ja jälkitarkastusohjetta. Kirjaa aiemmat silmäoireet, vammat ja toimenpiteet, jotta ne ovat tiedossa myöhemmillä käynneillä ja jalostusterveyttä arvioitaessa.

Haavainfektioon voi liittyä punoitusta ja märkäistä eritettä. Seurantakäynneillä varmistetaan sarveiskalvon asianmukainen paraneminen. Silmätarkastuspaneeli ei kumoa diagnoosia sillä perusteella, että hoito on poistanut oireet.

Usein kysyttyä

Voiko pennun entropion korjaantua kasvun myötä?

Osalla pennuista luomien asento paranee pään kasvaessa. Väliaikaiset tukiompeleet voivat pitää karvat erossa silmän pinnasta kasvuvaiheen ajan. Niitä voidaan joutua uusimaan ennen pysyvää korjausta. Vakava sarveiskalvoa vaurioittava virheasento tarvitsee kirurgista hoitoa.

Tarvitseeko jokainen entropion leikkauksen?

Lievä oireeton kiertymä ei aina tarvitse toimenpidettä. Jatkuva tai toistuva rakenteellinen kiertymä voi sen sijaan vaatia korjausleikkauksen. Kivun aiheuttama spastinen kiertymä voi helpottaa alkuperäisen silmäsairauden hoidolla. Silmän pinnan vaurioituminen vaikuttaa hoidon kiireellisyyteen.

Onko entropion sama asia kuin ylimääräiset silmäripset?

Entropionissa silmäluomen reuna kiertyy sisäänpäin. Distichiasiksessa ylimääräisiä ripsiä kasvaa luomirauhasten aukoista. Molemmat voivat ärsyttää silmän pintaa ja aiheuttaa sarveiskalvovaurioita. Hoito valitaan todetun karva- tai luomiongelman perusteella. Entropionin kanssa voidaan todeta myös tavallisten ihokarvojen osumista silmään eli trichiasista.

Palautuuko näkö luomileikkauksen jälkeen?

Luomen asennon korjaus voi vähentää jatkuvaa silmän pinnan ärsytystä. Pitkään jatkuneen hankauksen aiheuttama sarveiskalvon arpi voi kuitenkin jättää pysyvän näköhaitan. Siksi sekä luomen virheasento että sarveiskalvon kunto arvioidaan ennen hoitopäätöstä.

Voiko leikattua koiraa käyttää jalostukseen?

Vaikean entropionin vuoksi leikkausta tarvitsevaa koiraa ei pidä käyttää jalostukseen. Leikkaus ei poista sairauden perinnölliseen taustaan liittyvää huolta. Rotukohtaiset silmätutkimusvaatimukset tarkistetaan lisäksi erikseen. Virallinen silmätutkimus kirjaa luomivian myös ilman näkyviä oireita.