Sarveiskalvohaava koiralla eli sarveiskalvon haavauma

Yleiskuvaus

Sarveiskalvo päästää valoa silmän sisään. Se muodostaa myös kestävän suojan silmän ja ympäristön välille. Sen ulointa solupeitettä kutsutaan epiteeliksi. Epiteelin alapuolella oleva strooma eli sidekudoskerros muodostaa noin 90 % sarveiskalvon paksuudesta. Syvemmällä sijaitsevat ohut Descemetin kalvo ja sisäpinnan endoteelisolut.

Pinnallisessa haavassa silmän pintasolukko on rikkoutunut. Syvässä haavassa vaurio etenee sarveiskalvon tukea antavaan sidekudoskerrokseen. Descemetoseelessa sidekudoskerros on kulunut Descemetin kalvoon asti.

Sarveiskalvon sidekudoskerroksen läpinäkyvyys perustuu muun muassa kollageenisäikeiden säännölliseen järjestykseen. Sisäpinnan endoteeli säätelee sarveiskalvon nestepitoisuutta pumppaamalla siitä vettä etukammioon. Sarveiskalvon tuntoa välittävät kolmoishermon haaran hermopäätteet.

Englannissa vuonna 2013 seurattiin 104233 koiraa 110 eläinlääkäriasemalla.

Niistä 834 koiralla todettiin sarveiskalvon haavaumatauti. Vuoden aikana todettujen tapausten osuus oli 0,80 %. Luku kuvaa Englannin perusterveydenhuollon koiria.

Syyt

Useimmat koiran sarveiskalvohaavat alkavat mekaanisesta vauriosta. Silmään osuva keppi voi rikkoa sen pintaa. Myös toisen eläimen kynnen raapaisu voi aiheuttaa haavan. Vaurio voi syntyä myös koiran hangatessa silmäänsä mattoon.

Vähäinen kyynelnesteen tuotanto altistaa silmän pinnan vaurioille. Sisäänpäin kiertynyt luomi voi hangata sarveiskalvoa. Väärässä paikassa kasvavat ripset voivat ylläpitää samanlaista ärsytystä. Silmään joutuva ärsyttävä kemikaali, esimerkiksi shampoo, voi aiheuttaa kemiallisen vaurion.

Rikkoutunut pintakerros avaa bakteereille pääsyn syvempään kudokseen. Mikrobien ja vaurioituneen kudoksen entsyymit voivat hajottaa sidekudoskerrosta. Tätä kudoksen hajoamista kutsutaan sarveiskalvon sulamiseksi.

Indolentissa eli huonosti paranevassa pintahaavassa uudet epiteelisolut eivät kiinnity kunnolla alustaansa. Pintasolujen alla oleva poikkeava hyaliinikerros voi estää kiinnittymistä. Tällainen haava voi syntyä ilman tunnettua tapaturmaa.

Ilman toissijaista infektiota indolentti haava rajoittuu pintaan eikä vaurioita alla olevaa stroomaa.

Kasvohermohalvaus voi olla huonosti paranevan sarveiskalvovaurion taustalla. Myös sarveiskalvon rappeuma voi häiritä haavan sulkeutumista.

Riskitekijät

Lyhytkuonoiset koirat ovat tavallista alttiimpia sarveiskalvohaavoille. Englannin vuoden 2013 luvuissa mopsien vuotuinen osuus oli 5,42 %. Boksereilla vastaava osuus oli 4,98 %. Nämä osuudet koskevat kaikkia todettuja sarveiskalvon haavaumataudin muotoja.

Indolenttia haavaa esiintyy etenkin keski-ikäisillä ja vanhemmilla koirilla. Tätä haavatyyppiä sairastavien koirien keski-ikä on 7–9 vuotta. Bokseri on erityisen tavallinen rotu indolenttia haavaa sairastavien joukossa. Sairautta esiintyy silti myös muissa roduissa ja sekarotuisilla.

Indolentille haavalle ei ole osoitettu selvää sukupuoleen liittyvää alttiutta. Kuivasilmäisellä koiralla bakteeritulehdus voi erityisen herkästi tuhota sarveiskalvon sidekudoskerrosta.

Tyypilliset oireet

Sarveiskalvohaava on tavallisesti hyvin kivulias silmävaiva. Pieni pinnallinen vaurio voi kuitenkin jäädä paljaalla silmällä näkymättömäksi.

• Siristely: koira pitää silmäluomia tiukasti supussa suojatakseen kipeää silmää.
• Hankaaminen: koira yrittää helpottaa kipua tassulla tai hieromalla silmää mattoon.
• Kyynelvuoto: silmästä valuu tavallista enemmän kirkasta nestettä.
• Erite: silmäkulmaan voi kertyä limaa.
• Punoitus: silmän valkoista osaa peittävä sidekalvo voi näyttää punaiselta.
• Samentuminen: aiemmin kirkas sarveiskalvo voi muuttua sameaksi.

Haavan yhteydessä sarveiskalvon pintaan voi kasvaa pieniä verisuonia. Tiivis valkoinen kertymä haavan reunassa voi viitata bakteerien osuuteen.

Vuotava erite voi valua silmäkulmasta kasvojen karvoihin asti. Silmä näyttää joskus ärtyneeltä myös sidekalvon turvotuksen vuoksi.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pinnallinenkin haava voi syventyä hoidosta huolimatta. Pitkittynyt indolentti haava voi aiheuttaa sarveiskalvon pigmentoitumista. Hoitamaton tai väärin hoidettu indolentti haava voi vaivata viikkoja tai kuukausia. Syvenevä vaurio voi puhkaista sarveiskalvon.

Puhkeamassa silmän sisäinen neste pääsee vuotamaan ulos. Vaikea haava voi aiheuttaa pysyvän näönmenetyksen. Haavaan voi liittyä myös silmän etuosan sisäinen tulehdus eli etu-uveiitti. Leikkaushoidon jälkeen sarveiskalvoon voi jäädä näkyvä arpi.

Syvän haavan leikkauksen jälkeen silmän sisään voi muodostua kiinnikkeitä. Leikkaushoidon mahdollisiin seurauksiin kuuluu myös toissijainen kaihi. Keskellä sarveiskalvoa oleva haava on haavoittuva, sillä paranemista tukeva verisuonitus saavuttaa sen hitaammin.

Syvän haavan sidekalvosiirteen jälkeen silmä on parantunut arviolta 85–90 %:ssa tapauksista. Myös siirteen pettäminen on mahdollinen komplikaatio. Laaja sarveiskalvon verisuonitus voi haitata näkemistä haavan sulkeuduttuakin.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tutkii silmän pinnan fluoresiinivärillä. Väriaine tarttuu kohtaan, josta suojaava epiteelipeite puuttuu. Vaurio näyttää koboltinsinisessä valossa vihreältä. Haavan syvyyden arviointiin tarvitaan suurennusta ja kohdennettua valoa.

Schirmerin kyyneltesti mittaa kyynelnesteen tuotantoa. Tutkimuksessa etsitään myös vierasesineitä ja silmän pintaa hankaavia luomivikoja. Huonosti paranevasta haavasta selvitetään lisäksi sarveiskalvon ja hermotoiminnan häiriöitä. Seidelin värjäystestillä voidaan etsiä silmän sisäisen nesteen vuotamista puhkeamasta.

Infektoituneesta haavasta suositellaan solunäytettä ja bakteeriviljelyä ennen paikallisen antibiootin aloittamista. Lääkeherkkyystutkimus auttaa valitsemaan bakteeriin tehoavan hoidon. Indolentissa haavassa väriaine leviää irtonaisen epiteelireunan alle ja muodostaa vaaleamman kehän. Indolentin haavan diagnoosi edellyttää muiden paranemista estävien syiden selvittämistä.

Arviossa huomioidaan haavan sijainnin ja syvyyden lisäksi sen alkamisajankohta. Pitkään jatkuneesta tai syvästä haavasta näytteet voidaan ottaa ennen väriaineen käyttöä. Paranemista seurataan muun muassa värjäytyvän alueen pienentymisestä kontrollikäynneillä.

Hoito

Pinnallinen haava ja sen seuranta

Eläinlääkäri valitsee hoidon haavan syvyyden ja vaikeusasteen perusteella. Tavallista pinnallista haavaa hoidetaan yleensä lääkkein. Paikallisella antibiootilla ehkäistään rikkoutuneen pinnan bakteeritulehdusta. Suun kautta annettava kipulääke voi helpottaa silmän särkyä.

Mustuaista laajentava lääke voi vähentää silmän sisäisten lihasten aiheuttamaa kipua. Myös silmän pintaa vaurioittava taustasyy on korjattava. Komplisoitumaton pinnallinen haava paranee tavallisesti 3–5 päivässä. Sarveiskalvon koko pinnan epiteelipeitteen uudistumiseen kuluu noin 4–7 päivää.

Uuden pintasolukon tyvikalvon ja lujan kiinnityksen rakentuminen kestää tätä kauemmin. Pinnallisen haavan paranemiselle käytetään myös 7–14 vuorokauden aikarajaa. Pitkittyvässä haavassa etsitään esimerkiksi kuivasilmäisyyttä tai mekaanista ärsytystä. Ensimmäinen jälkitarkastus tehdään usein jo 2–3 päivän kuluttua hoidon aloittamisesta.

Huonosti paranevan pintahaavan käsittely

Indolenttia haavaa kutsutaan myös lyhenteellä SCCED. Pelkkä paikallinen antibiootti ei yleensä paranna tätä haavatyyppiä. Eläinlääkäri poistaa huonosti kiinnittyneen epiteelin paikallisesti puudutetusta silmästä. Pelkkä pumpulipuikkotuoreistus parantaa noin 20–84 % indolenteista haavoista, keskimäärin noin 50 %.

Näihin tuloksiin sisältyy erilaisia käsittelymääriä ja tukihoitoja. Timanttiporalla tehtävä mikrohionta käsittelee myös muuttunutta pinnallista sidekudoskerrosta. Indolenteista haavoista 77,4–92,5 % on parantunut yhdellä timanttiporakäsittelyllä. Vaihtoehtoinen gridkeratotomia tarkoittaa pinnallista ristikkokäsittelyä haava-alueelle.

Yhdellä gridkeratotomialla on parantunut 75–100 % indolenttia haavaa sairastavista potilaista. Syvään sarveiskalvohaavaan vastaava mekaaninen pintakäsittely ei sovi puhkeamisriskin vuoksi. Hoitopiilolinssi voi suojata paljastuneita hermopäätteitä ja helpottaa oloa toimenpiteen jälkeen. Bakteeritulehdus on suljettava pois ennen hoitopiilolinssin käyttöä.

Hoitopiilolinssi on nopeuttanut indolentin haavan paranemista noin 3 vuorokaudella. SCCED-käsittelyn jälkitarkastus tehdään tavallisesti 10–14 päivän kuluttua. Vaikeasti uusiutuva haava voi tarvita useamman käsittelyn. Muilla keinoilla paranematon indolentti haava voidaan hoitaa poistamalla vaurioitunut pinta kirurgisesti.

Pinnallinen keratektomia on mikrokirurginen toimenpide, jossa vaurioitunut alue poistetaan nukutuksessa. Se ei ole indolentin haavan ensisijainen hoitovaihtoehto.

Syvä tai infektoitunut haava

Infektoitunut haava tarvitsee tehokasta hoitoa kudostuhon pysäyttämiseksi. Seerumilla tai muilla proteaaseja estävillä paikallisvalmisteilla voidaan hillitä sarveiskalvon sulamista. Infektoituneen haavan ensimmäinen kontrolli voidaan tarvita jo 24–72 tunnin sisällä. Vähintään 50 % sidekudoskerroksen paksuudesta tuhonnut haava tarvitsee silmäeläinlääkärin arvion leikkaushoidosta.

Sidekalvosta tehty siirre vahvistaa heikentynyttä sarveiskalvoa. Sidekalvosiirre ommellaan haavan päälle yleisanestesiassa. Leikkauksen jälkitarkastuksia tehdään esimerkiksi 1 ja 3 viikon kohdalla. Vilkkuluomen ompelu haavan eteen vaikeuttaa pinnan seuraamista ja paikallishoitoa.

Ennaltaehkäisy

Silmään kohdistuvaa hankaamista estävä kauluri vähentää koiran itse aiheuttamaa lisävauriota. Kauluria tarvitaan myös hoitopiilolinssin kanssa. Hankaavan luomen tai ripsen korjaaminen poistaa jatkuvan mekaanisen vaurion syytä. Kuivasilmäisyyden hoitaminen kuuluu haavan paranemista estävien tekijöiden korjaamiseen.

Vältä shampoon ja muiden ärsyttävien kemikaalien joutumista silmään. Kaikkia indolentteja haavoja ei voi ehkäistä tapaturmia välttämällä, koska niitä syntyy myös spontaanisti.

Puutteellisesti sulkeutuva luomi kuuluu haavan hoitoa vaikeuttaviin tekijöihin, joiden korjaaminen tukee paranemista.

Tärkeää koiranomistajalle

Silmän paraneminen varmistetaan uudella fluoresiinivärjäyksellä. Hoidon lopettamisesta sovitaan eläinlääkärin kanssa. Tavallisesti sarveiskalvossa ei ole verisuonia. Haavaan kasvavat punaiset suonet ovat elimistön tapa tukea paranemista.

Älä käytä avoimeen sarveiskalvohaavaan vanhoja kortisonisilmätippoja, sillä ne voivat hidastaa tai pysäyttää paranemisen. Tutkimuksessa käytetyt pintapuudutustipat eivät sovi toistuvaan kotikipulääkitykseen, koska ne voivat vaurioittaa sarveiskalvoa. Mustuaista laajentava kipua lievittävä lääke voi tehdä silmästä valoherkän.

Silmälääkettä voi kulkeutua kyyneltietä pitkin nieluun, jolloin koira maistaa sen. Kitkerä maku voi aiheuttaa kuolaamista. Selvästi lisääntynyt silmäkipu lääkkeen annon jälkeen vaatii kuitenkin välittömän yhteydenoton.

Usein kysyttyä

Paraneeko sarveiskalvohaava itsestään?

Komplisoitumaton pinnallinen haava paranee yleensä 3–5 päivässä asianmukaisessa hoidossa. Haava voi kuitenkin pahentua nopeasti ja uhata näköä. Siksi siristävä tai kipeä silmä pitää tutkia. Syvä haava voi tarvita leikkauksen.

Miksi haava ei parane antibioottitipoilla?

Indolentissa haavassa ongelma on pintasolujen heikko kiinnittyminen alustaansa. Pelkkä antibiootti ei yleensä korjaa sitä. Haava voi tarvita irtonaisen epiteelin poiston ja pintakerroksen käsittelyn. Myös kuivasilmäisyys tai jatkuva mekaaninen ärsytys voi estää paranemista.

Tarvitseeko koira kaulurin, jos silmässä on piilolinssi?

Tarvitsee, sillä tassulla tai alustaan hankaaminen voi rikkoa uudelleen kasvavan epiteelin. Hoitopiilolinssi suojaa paljastuneita hermopäätteitä ja helpottaa oloa. SCCED-käsittelyn jälkeen kauluria pidetään jälkitarkastukseen asti. Kontrolli tehdään yleensä 10–14 päivän kuluttua toimenpiteestä.

Voiko sarveiskalvohaava sokeuttaa koiran?

Voi, sillä etenevä haava voi aiheuttaa näönmenetyksen. Syvä vaurio voi myös puhkaista silmän. Vakava haava tarvitsee toisinaan välittömän kirurgisen tuen. Parantuneeseen sarveiskalvoon voi silti jäädä arpeutumista, joka haittaa sen kirkkautta.

Voinko käyttää aiemmin määrättyjä kortisonisilmätippoja?

Avoimeen sarveiskalvohaavaan kortisonitipat voivat olla vaarallisia, koska ne hidastavat tai pysäyttävät paranemista. Haavan sulkeutuminen varmistetaan värjäystestillä ennen tällaisen hoidon aloittamista. Täysin parantuneeseen silmään niitä voidaan joskus määrätä haitallisen verisuonituksen vähentämiseksi.