Ruokatorven laajentuma eli megaesofagus koiralla

Yleiskuvaus

Ruokatorvi on putki, joka siirtää nieltyä ruokaa ja nestettä suusta mahalaukkuun. Normaalin kuljetusliikkeen heiketessä ruokaa ja nestettä jää laajentuneen ruokatorven sisään.

Megaesofagus on useaan eri sairausmekanismiin liittyvä löydös, ei kaikkien koirien yhteinen yksittäinen sairaus. Laajentuma voi olla synnynnäinen tai kehittyä vasta aikuisena muiden sairauksien yhteydessä.

Aikuisen koiran laajentuman syy jää usein tuntemattomaksi. Tuntemattomasta syystä syntynyttä muotoa kutsutaan idiopaattiseksi.

Tila on koirilla tavallisempi kuin kissoilla. Hoidon keskeinen tavoite on turvata ravinnon saanti ja vähentää pulauttelua.

Syyt

Kuljetusliike tai ruoan kulkureitti häiriintyy

Ruokatorven lihasten ja niitä ohjaavien hermoratojen häiriöt voivat estää ruoan normaalin etenemisen. Myasthenia gravis on hermon ja lihaksen välisen viestin häiriö, joka voi aiheuttaa ruokatorven laajentuman.

Myös lisämunuaiskuoren vajaatoiminta eli Addisonin tauti voi olla laajentuman taustalla. Lihastulehdukset ja eräät muut autoimmuunisairaudet voivat heikentää ruokatorven toimintaa.

Hermoston sairaudet, kasvaimet ja myrkytykset kuuluvat muihin mahdollisiin taustatekijöihin. Myös vaikea ruokatorven tulehdus voi aiheuttaa hankinnaisen laajentuman.

Ruokatorven ahtauma tai vierasesine voi laajentaa ruokatorvea tukoksen suunpuoleiselta osalta. Pennulla poikkeava verisuonirengas voi puristaa ruokatorvea ja vaikeuttaa ruoan pääsyä mahaan.

Osalla koirista ruokatorven alasulkija ei rentoudu nielaisun yhteydessä, jolloin syntyy toiminnallinen kulkueste. Tämä alasulkijan häiriö on erotettava laaja-alaisesta kuljetusliikkeen heikkoudesta, koska siihen voi olla kohdennettua hoitoa.

Riskitekijät

Synnynnäinen muoto tulee tavallisesti näkyviin vieroituksessa pennun siirtyessä kiinteään ruokaan. Hankinnainen muoto voi alkaa nuorella aikuisella tai keski-ikäisellä koiralla.

Perinnöllinen alttius on osoitettu karkeakarvaisella kettuterrierillä ja kääpiösnautserilla. Alttiisiin rotuihin kuuluvat myös esimerkiksi saksanpaimenkoira, tanskandoggi, irlanninsetteri ja labradorinnoutaja.

Kaikki ruokatorven laajentumat eivät silti ole perinnöllisiä, vaan sairausmuotoja on useita. Saksanpaimenkoiran synnynnäiseen megaesofagukseen on yhdistetty MCHR2-geenin muunnoksia.

Valkoisenpaimenkoiran synnynnäisessä laajentumassa saman geenin riskimuunnoksen testi ei sen sijaan ole osoittautunut hyödylliseksi. Japanilaisessa sairaalavertailussa kääpiömäyräkoiran hankinnaisen laajentuman vetosuhde, eli rotuyhteyttä kuvaava vertailuluku, oli 4,33.

Tämä alueellinen rotuhavainto ei tarkoita vastaavaa riskiarviota kaikille Suomessa eläville mäyräkoirille.

Tyypilliset oireet

Pulauttelu poikkeaa oksentamisesta: sisältö nousee ruokatorvesta usein ilman pahoinvointia tai vatsalihasten voimakkaita supistuksia.

• Sulamatonta ruokaa tai vettä palautuu suuhun ruokailun jälkeen tai koiran laskiessa päätä.

• Pentu kasvaa huonosti ja jää pentuesisaruksiaan pienemmäksi.

• Aikuinen koira laihtuu, vaikka ruoka kiinnostaisi sitä edelleen.

• Sylkeä erittyy runsaasti, ja nielaisuun voi liittyä kurlaavaa ääntä.

• Hengitys voi haista poikkeavalta ruokatorveen jääneen sisällön yhteydessä.

• Yskä, kuume tai hengityksen tihentyminen voivat kertoa aspiraatiokeuhkokuumeesta.

Pulauttelua voi tapahtua huomaamatta myös koiran nukkuessa. Joillakin koirilla hengitystieoireet hallitsevat, vaikka omistaja ei huomaa selvää pulauttelua.

Joskus kaulan tyvessä näkyy ruokatorven pullistuma, ja alueen koskettaminen voi aristaa koiraa.

Komplikaatiot ja seuraukset

Aspiraatiossa ruokaa, vettä tai muuta ruokatorven sisältöä joutuu henkitorveen ja keuhkoihin. Myös nieluun kertyvä sylki voi päätyä hengitysteihin ja aiheuttaa ongelmia.

Ravinnon puutteellinen pääsy mahalaukkuun voi johtaa aliravitsemukseen ja lihasten kuihtumiseen. Aspiraatiokeuhkokuume ja aliravitsemus ovat sairauden keskeisiä kuolinsyitä.

Vanhemmissa seurannoissa laajentumaa sairastavien koirien elinajaksi on kuvattu 1–3 kuukautta. Kuolleisuudeksi on raportoitu 74 % näissä aiemmissa seurannoissa.

Japanilaisessa 28 koiran sairaalaseurannassa 3 kuukauden kohdalla elossa oli sen sijaan 85,7 %. Aspiraatiokeuhkokuume todettiin seurannan aikana ainakin kerran 10 koiralla, joten se oli merkittävä käytännön ongelma.

Samassa seurannassa aspiraatiokeuhkokuumeeseen sairastuneiden koirien elinajan mediaani oli 114 päivää. Ilman keuhkokuumetta seurattujen koirien elinajan mediaania ei saavutettu tutkimuksen päättyessä.

Eutanasian yleisyys ja keuhkokuumeen toteamisen ajankohta eroavat seurantojen välillä ja vaikuttavat tuloksiin. Osa synnynnäisesti sairastuneista pennuista toipuu kasvun myötä, tavallisesti noin 6 kuukauden ikään mennessä.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Kuvantaminen näyttää laajentuman ja mahdollisen kulkuesteen

Rintaontelon röntgenkuvissa voidaan nähdä ilman, nesteen tai ruoan täyttämä laajentunut ruokatorvi. Yleistyneessä laajentumassa ruokatorvi on tavallisesti laajentunut melko tasaisesti koko matkaltaan.

Vain esteen suunpuoleinen laajentuma herättää epäilyn esimerkiksi ahtaumasta, vierasesineestä tai verisuonirenkaasta. Samalla keuhkokuvista arvioidaan, onko aspiraatiokeuhkokuumeeseen sopivia muutoksia.

Kertynyt sisältö voi siirtää henkitorvea pois sen tavalliselta paikalta. Tarvittaessa varjoainekuvaus auttaa selvittämään ruokatorven rakennetta tavallista röntgenkuvaa tarkemmin.

Ruokatorven tähystyksellä voidaan selvittää mekaanisia syitä, kuten ahtaumaa tai ruokatorveen jäänyttä esinettä. Liikkuva nielemiskuvaus eli videofluoroskopia näyttää ruoan etenemistä koiran syödessä seisten.

Sen avulla voidaan tunnistaa koiria, joilla alasulkijan avautumattomuus on keskeinen osa ongelmaa.

Taustasairaus etsitään erikseen

Ruokatorven laajentumalle ei ole erillistä varmistavaa verikoetta, mutta verikokeet voivat paljastaa sen taustasairauden. Perustutkimuksiin voidaan liittää verenkuva ja veren biokemiallinen tutkimus yleisen terveydentilan arvioimiseksi.

Lisäksi voidaan tutkia kilpirauhasen toimintaa ja lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa oirekuvan mukaan. Hankinnaista myasthenia gravista tutkitaan asetyylikoliinireseptorin vasta-aineiden määrityksellä verestä.

Tätä myasthenian vasta-ainetta on todettu 26 %:lla sellaisista laajentumapotilaista, joilla ei ollut yleistynyttä lihasheikkoutta. Valikoiduissa tapauksissa hermo-lihasliitoksen sähköinen tutkimus tai kudosnäyte auttaa selvittämään neurologista taustaa.

Idiopaattiseksi tila luokitellaan vasta, kun tunnettuun taustasairauteen viittaavaa syytä ei todeta.

Hoito

Ruoka ja vesi järjestetään koiran toimintakyvyn mukaan

Eläinlääkäri laatii hoidon taustasyyn, ravitsemuksen ja mahdollisen keuhkokuumeen perusteella. Ruoka tarjotaan pystyasennossa, jotta painovoima auttaa sitä siirtymään ruokatorvesta mahalaukkuun.

Ruokailuasento on usein noin 45–90° lattiaan nähden, koiran tarpeiden ja turvallisen tuen mukaan. Koira pysyy ruokailun jälkeen pystyasennossa vähintään 10–15 minuuttia.

Joillekin koirille tarvitaan pidempi, 10–30 minuutin tai sitäkin pitempi odotus ennen makuulle menoa. Pienet koirat voidaan joskus tukea pystyasentoon sylissä, kun taas suuremmat tarvitsevat usein tukevan ruokintatuolin.

Useat pienet ateriat sopivat useimmille koirille paremmin kuin suuret kerta-annokset. Energiapitoinen ruoka auttaa saamaan riittävän ravintomäärän pieniin annoksiin.

Sopiva koostumus etsitään yksilöllisesti: vaihtoehtoja ovat esimerkiksi sose, kostutettu ruoka tai pehmeät ruokapallot. Juokseva sose voi vähentää pulauttelua mutta lisätä joillakin koirilla sisällön hengitysteihin päätymisen riskiä.

Ruokapallot voivat puolestaan käynnistää riittävästi ruokatorven liikettä, jotta ruoka etenee mahaan. Myös veden saanti suunnitellaan erikseen, koska tavallinen juominen ei kaikilta koirilta onnistu.

Tarvittaessa eläinlääkäri suosittelee veden sakeuttamista tai nestettä sisältäviä hyytelöpaloja. Jos suun kautta juominen ei onnistu, nestetasapainoa voidaan tukea eläinlääkärin järjestämällä nesteytyksellä.

Vaikeassa pulauttelussa mahalaukkuun asetettava ruokintaletku voi ohittaa ruokatorven ravinnon kulkureittinä. Ruokintaletkun yhteydessäkin keuhkokuumeen mahdollisuutta seurataan.

Taustasyyhyn kohdistuva hoito ja erityistoimenpiteet

Löydettyä myasthenia gravista tai muuta taustasairautta hoidetaan sen oman hoitosuunnitelman mukaan. Taustasairauden onnistunut hoito voi parantaa ruokatorven toimintaa osalla koirista.

Verisuonirenkaan aiheuttama puristus voidaan joutua vapauttamaan leikkauksella. Pitkään jatkuneessa puristuksessa ruokatorven suuri laajentuma voi kuitenkin ylläpitää oireita leikkauksen jälkeen.

Idiopaattiseen megaesofagukseen ei ole lääkettä tai leikkausta, joka palauttaisi ruokatorven kuljetusliikkeen tavalliseksi. Alasulkijan avautumishäiriössä voidaan harkita mekaanista laajennusta ja botuliinitoksiinia erikoistutkimusten perusteella.

Tällaisen yhdistelmän jälkeen on kuvattu kliinistä paranemista 14 koiralla, vaikka ruokatorven laajentuma saattoi säilyä. Vaikutus oli lyhytkestoinen, joten toimenpide voi auttaa arvioimaan myöhemmän leikkauksen soveltuvuutta.

Sildenafiili on mahdollinen eläinlääkärin harkitsema vaihtoehto joillekin synnynnäisesti sairastuneille pennuille. Tavalliset ruoansulatuskanavan liikettä lisäävät lääkkeet eivät ole osoittautuneet luotettavasti hyödyllisiksi idiopaattisessa laajentumassa.

Ennaltaehkäisy

Kaikkia sairausmuotoja ei voi ehkäistä kotona, sillä taustalla voi olla synnynnäinen häiriö tai myöhemmin kehittyvä sairaus. Sairasta koiraa ei suositella jalostukseen, vaikka sen oireet olisivat lieviä.

Periytymistavan epäselvyys ei poista suvun terveystietojen merkitystä jalostusvalinnoissa. Todetussa laajentumassa ehkäisy painottuu erityisesti pulauttelun ja ravinnon hengitysteihin päätymisen vähentämiseen.

Myös herkut annetaan vain koiralle sopivassa pystyasennossa, jos ne kuuluvat sen ruokintasuunnitelmaan. Lepoasennossa pään tuki voi auttaa vähentämään nieluun kertyvän syljen aiheuttamaa aspiraatiota.

Tärkeää koiranomistajalle

Pidä kirjaa painosta, aterioista, ruoan koostumuksesta ja pulauttelun ajankohdista. Kuvaa pulauttelutilanne videolle, jos se onnistuu koiraa häiritsemättä. Näytä vastaanotolla, missä asennossa koira syö ja juo sekä miten kauan se pysyy ruokailun jälkeen tuettuna.

Pulauttelun lisääntyminen voi merkitä, että ruokinnan tai muun hoidon suunnitelmaa on muutettava.

Ruoan sopiva koostumus voi muuttua koiran elämän aikana, vaikka aiempi ruoka olisi toiminut pitkään.

Varmista eläinlääkäriltä päivittäisen veden saannin tavoite ja turvallinen antotapa. Älä poista vettä ilman korvaavaa suunnitelmaa. Sovi myös lääkkeiden antamisesta, sillä niidenkin on päästävä ruokatorvesta eteenpäin. Seuraa levossa hengityksen vaivattomuutta ja ruokahalua; hengityksen vaikeutuessa lähde hoitoon heti.

Suun kautta annettavat lääkkeetkin tarjotaan koiralle pystyasennossa.

Usein kysyttyä

Onko pulauttelu sama asia kuin oksentaminen?

Pulauttelussa ruokatorven sisältö tulee suuhun passiivisesti ilman oksentamiselle tyypillistä vatsan ponnistelua. Oksentamiseen liittyy usein pahoinvointia ja aktiivista yökkäilyä. Kuvaa tilanne mahdollisuuksien mukaan eläinlääkärille, koska arkikielessä näistä käytetään helposti samaa sanaa.

Paraneeko koiran ruokatorven laajentuma kokonaan?

Osa synnynnäisistä laajentumista korjaantuu pennun kasvaessa, yleensä noin 6 kuukauden ikään mennessä. Myös hoidettavan taustasairauden korjaaminen voi parantaa ruokatorven toimintaa. Monella koiralla hoito painottuu kuitenkin pitkäaikaiseen ruokinnan ja oireiden hallintaan.

Miksi ruokakupin nostaminen ei aina riitä?

Ruoan eteneminen vaatii usein koko ylävartalon tuetun pystyasennon sekä sen säilyttämisen aterian jälkeen. Lisäksi ruoan koostumus on valittava koirakohtaisesti. Joillekin sopii pehmeä sose, toisille paremmin ruokapalloiksi muotoiltu ruoka. Vaikeassa tilanteessa ravinnon saanti voidaan turvata mahalaukkuun asetettavalla letkulla.

Voiko koira juoda vettä tavallisesti?

Vesi voi jäädä laajentuneeseen ruokatorveen samalla tavoin kuin ruoka. Joillekin koirille tarvitaan sakeutettua vettä, hyytelöpaloja tai muuta nesteytystukea. Veden määrän ja antotavan suunnittelee eläinlääkäri, jotta koira saa tarvitsemansa nesteen turvallisesti.

Voiko koira saada keuhkokuumeen ilman selvää pulauttelua?

Hengitystieoireet voivat olla näkyvin ongelma, vaikka pulauttelua huomataan vain vähän tai ei lainkaan. Myös syljen kertyminen voi johtaa aspiraatioon. Siksi uusi yskä, hengityksen työläys tai yleiskunnon heikkeneminen vaatii nopean arvion.