Maha- ja suolistokasvaimet koiralla

Yleiskuvaus

Kasvain syntyy, kun mahalaukun tai suolen solujen lisääntymisen säätely häiriintyy ja kudokseen muodostuu poikkeavaa kasvua. Suurin osa näiden elinten kasvaimista on pahanlaatuisia eli ne voivat tunkeutua ympäröiviin kudoksiin ja lähettää etäpesäkkeitä.

Koirien ja kissojen kaikista kasvaimista mahakasvainten osuudeksi on arvioitu alle 1 %. Samassa pieneläinten ryhmässä suolistokasvaimet muodostavat alle 10 % kaikista kasvaimista.

Koiralla adenokarsinooma eli rauhaskudoksen syöpä on tavallisin mahalaukun ja paksusuolen kasvain. Ohutsuolessa tavallisin kasvain on lymfooma eli valkosolujen syöpä.

Suolessa voi esiintyä myös GISTeitä eli suolen liikkeitä ohjaavien Cajalin solujen kasvaimia. Sileän lihaksen kasvaimia ovat esimerkiksi leiomyooma ja leiomyosarkooma.

Hyvänlaatuinen polyyppi tai leiomyooma käyttäytyy eri tavalla kuin nopeasti etenevä suolistolymfooma.

Syyt

Kasvaimen syntysyytä ei yleensä voida osoittaa

Yksittäistä maha- tai suolistokasvaimen aiheuttajaa ei useimmiten tunneta. Taustalla voi olla perinnöllisten ja ympäristöön liittyvien riskitekijöiden yhteisvaikutus.

Helikobakteerin ja mahasyövän välillä ei ole koiralla osoitettu samanlaista suoraa yhteyttä kuin ihmisellä. Suolistolymfooma voi muodostaa paikallisen massan tai paksuntaa suolen seinämää laajalta alueelta.

Suolistolymfoomaa voi esiintyä suolen lisäksi myös muissa elimissä, esimerkiksi maksan kudoksessa. Kasvava massa voi kaventaa ruoansulatuskanavan kulkureittiä ja häiritä sen normaalia toimintaa.

Kasvaimen pinnan haavautuminen voi aiheuttaa verenvuotoa ruoansulatuskanavaan. Osa lihaskasvaimista erittää insuliinin kaltaisia aineita, jotka voivat laskea veren glukoosipitoisuutta.

Kasvainsairaus voi myös lisätä valkuaisaineiden menetystä suolen kautta.

Riskitekijät

Maha- ja suolistokasvaimia todetaan tavallisesti keski-ikäisillä tai vanhoilla koirilla, usein noin 6–9 vuoden iässä. Suolistokasvaimille on kuvattu myös vanhempi, noin 9–13 vuoden tyypillinen ikäryhmä.

Mahalaukun hyvänlaatuisia leiomyoomia havaitaan erityisesti 10–15-vuotiailla koirilla. Mahalaukun adenokarsinooman alttius on suurentunut belgianpaimenkoiran tervueren- ja groenendael-muunnoksilla.

Myös lunnikoiralla on raportoitu alttiutta mahalaukun karsinoomaan. Mahalaukun kasvaimia esiintyy hieman enemmän uroksilla kuin nartuilla.

Suolistokasvaimilla samanlaista selvää sukupuolialttiutta ei ole todettu. Suolen sileän lihaksen kasvaimia esiintyy etenkin suurilla koirilla, erityisesti saksanpaimenkoirilla.

Tyypilliset oireet

Oireet riippuvat siitä, sijaitseeko kasvain mahalaukussa, ohutsuolessa vai paksu- tai peräsuolessa.

• Koira oksentelee ajoittain viikkojen tai kuukausien ajan.

• Ruokahalu vähenee ja koira laihtuu vähitellen.

• Oksennuksessa on verta tai kahvinporoja muistuttavaa tummaa ainesta.

• Uloste muuttuu mustaksi ruoansulatuskanavan verenvuodon vuoksi.

• Paksusuolen kasvaimessa ulosteessa voi olla punaista verta ja ulostaminen vaatii ponnistelua.

• Uloste voi muuttua tavallista kapeammaksi tai nauhamaiseksi.

• Koira on vaisu tai vatsa näyttää turvonneelta.

Ripulia voi esiintyä sekä ohut- että paksusuolen kasvaimissa, mutta kaikilla sitä ei ole. Hyvänlaatuiset polyypit voivat jäädä kokonaan oireettomiksi.

Joihinkin lihaskasvaimiin liittyvä matala verensokeri voi aiheuttaa myös vapinaa, sekavuutta tai kouristuskohtauksia. Kasvainperäinen veren kalsiumin nousu voi puolestaan lisätä juomista ja virtsaamista.

Komplikaatiot ja seuraukset

Tukos, verenvuoto ja leviäminen muualle

Haavautuva kasvain voi puhkaista mahan tai suolen seinämän ja aiheuttaa hengenvaarallisen vatsakalvontulehduksen. Pitkäaikainen verenvuoto voi johtaa anemiaan eli punasolujen ja veren hapenkuljetuskyvyn vähenemiseen.

Suoliston adenokarsinoomista jopa 77 % on lähettänyt etäpesäkkeitä diagnoosihetkeen mennessä. Mahalaukun adenokarsinoomissa vastaavaksi osuudeksi on raportoitu enintään 32 %.

Etäpesäkkeitä voi löytyä alueellisista imusolmukkeista, maksasta tai keuhkoista. Paksusuolen kasvaimeen liittyvä jatkuva ponnistelu voi johtaa myös peräsuolen limakalvon esiinluiskahdukseen.

Adenokarsinooman ennuste riippuu sen sijainnista

Mahalaukun adenokarsinooman leikkausseurannassa 34 koiraa 40:stä eli 85 % kotiutui sairaalasta. Näiden kotiutuneiden koirien elinajan mediaani oli 6 kuukautta leikkauksen jälkeen.

Ohutsuolen adenokarsinooman elinajan mediaaniksi on raportoitu 4–18 kuukautta. Ohutsuolen adenokarsinoomaa sairastavista koirista 40–60 % on ollut elossa 1 vuoden kohdalla.

Paksu- ja peräsuolen adenokarsinoomissa elinajan mediaani leikkauksen jälkeen on ollut 2–4 vuotta.

Lymfooman ja GISTin eri muodot käyttäytyvät eri tavoin

Korkean pahanlaatuisuusasteen maha-suolistolymfoomassa elinajan mediaani on usein vain 2–3 kuukautta hoidostakin huolimatta. Paksusuolen lymfooma muodostaa poikkeuksen, sillä hoidon jälkeen mediaaniksi on raportoitu 5,5–6 vuotta.

Matalan pahanlaatuisuusasteen suolistolymfoomassa koirien elinajan mediaani on ollut 14–21 kuukautta. Noin 10 % koirien matalan asteen suolistolymfoomista muuttuu korkean asteen lymfoomaksi.

Kokonaan poistettujen GISTien ja leiomyosarkoomien elinajan mediaani on ollut noin 42 kuukautta. GISTien ja leiomyosarkoomien etäpesäkkeitä on silti raportoitu enintään 30 %:lla koirista.

Elinaikalukujen soveltamiseen vaikuttavat kasvaimen laji, levinneisyys ja poistamisen onnistuminen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Tutkimus ja kuvantaminen paikantavat muutoksen

Eläinlääkäri arvioi painon ja yleiskunnon sekä tunnustelee vatsan mahdollisen massan tai kivun löytämiseksi. Paksu- tai peräsuolen muutos voi löytyä myös peräsuolen tunnustelussa.

Verenkuva ja biokemialliset tutkimukset auttavat arvioimaan verenvuotoa, ravitsemustilaa ja elinten toimintaa. Tavalliset verikokeet eivät kuitenkaan anna kasvainlajille ominaista varmaa diagnoosia.

Vatsan ultraäänessä voidaan nähdä suolen seinämän paksuuntumista ja normaalin kerrosrakenteen häviämistä. Ultraääni auttaa myös tutkimaan alueellisia imusolmukkeita ja suunnittelemaan näytteenoton kohdan.

Normaali ultraäänikuva ei sulje pois kasvainta, etenkään mahalaukussa. Rintaontelon röntgenkuvilla tai tietokonetomografialla etsitään mahdollisia keuhkoetäpesäkkeitä ennen hoitopäätöstä.

Tietokonetomografia voi auttaa tutkimaan lantio-ontelon sisällä olevaa paksu- tai peräsuolen muutosta, joka jää ultraäänen ulottumattomiin.

Kudosnäyte ratkaisee kasvaimen lajin ja hoidon suunnan

Tähystyksessä mahalaukun tai suolen sisäpintaa tutkitaan kameralla ja epäilyttävistä kohdista voidaan ottaa koepaloja. Tähystysnäyte ulottuu yleensä vain limakalvoon, joten syvemmällä seinämässä oleva kasvain voi jäädä sen ulkopuolelle.

Tähystyksellä ei myöskään päästä tutkimaan suurta osaa koiran tyhjäsuolesta. Leikkauksessa voidaan ottaa koko seinämän paksuinen koepala sekä näytteitä imusolmukkeista tai maksasta.

Kudostutkimuksessa patologi määrittää kasvainlajin ja arvioi, miten aggressiivisesti se todennäköisesti käyttäytyy. Lymfooman korkean tai matalan pahanlaatuisuusasteen erottaminen vaikuttaa hoidon valintaan.

Lymfooman B- tai T-solualatyypin tunnistaminen antaa lisätietoa ennusteesta kasvainasteen lisäksi. Erityisvärjäyksiä voidaan käyttää esimerkiksi GISTin erottamiseen muista suolen seinämän kasvaimista.

Epäselvää lymfoomaa voidaan selvittää myös PARR-tutkimuksella, joka etsii samankaltaisista lymfosyyteistä muodostuvaa solukantaa. Tällainen klooninen löydös voi esiintyä tulehduksessakin, joten tulos tulkitaan kudostutkimuksen ja muiden löydösten rinnalla.

Hoito

Paikallista kasvainta hoidetaan usein leikkauksella

Eläinlääkäri valitsee hoidon kasvaimen lajin, levinneisyyden ja koiran yleiskunnon perusteella. Vakavasti oireilevan koiran tukihoito aloitetaan heti, ja syyn selvittäminen etenee samanaikaisesti.

Paikallinen adenokarsinooma, GIST tai leiomyosarkooma pyritään poistamaan kirurgisesti, jos etäpesäkkeitä ei ole todettu. Ohutsuolen kasvainta poistettaessa kirurgi pyrkii mahdollisuuksien mukaan vähintään 3 cm:n terveisiin reunuksiin kasvaimen molemmin puolin.

Mahalaukun ulosmenoaukon kasvaimen poisto voi edellyttää uuden yhteyden rakentamista mahan ja suolen välille. Vaativaan leikkaukseen liittyy vatsakalvontulehduksen, verenvuodon ja muiden vakavien komplikaatioiden mahdollisuus.

Myös levinneen kasvaimen aiheuttamaa tukosta voidaan joskus helpottaa oireita lievittävällä leikkauksella. Tällaisen hoidon tavoite on helpottaa oireita ja parantaa elämänlaatua.

Lymfooma ja osa GISTeistä vaativat lääkehoitoa

Suolistolymfooman ensisijainen hoito on tavallisesti koko elimistöön vaikuttava solunsalpaajahoito. Paikallinen lymfoomamassa voidaan joissakin tilanteissa poistaa, mutta korkean asteen taudissa lääkehoitoa suositellaan edelleen.

Matalan asteen pienisolulymfoomassa voidaan käyttää glukokortikoidia ja alkyloivaa solunsalpaajaa. Lymfooman täydellinen remissio tarkoittaa, että sairauden todettavat merkit häviävät hoidon aikana.

Adenokarsinooman leikkauksen jälkeisen solunsalpaajahoidon tehoa ei ole osoitettu luotettavasti. Leikkauskelvottomassa tai aggressiivisessa GISTissä voidaan harkita kohdennettua tyrosiinikinaasin estäjää.

Pienessä GIST-seurannassa mitattava hoitovaste todettiin 4 koiralla 7:stä. Tämän kohdennettua lääkettä saaneen ryhmän mediaaniaika ilman taudin etenemistä oli 26 kuukautta.

Sädehoitoa voidaan harkita valikoiduissa tapauksissa, esimerkiksi joissakin paksusuolen adenokarsinoomissa. Mahalaukun leikkauksen jälkeen koira voi tarvita aiempaa pienempiä mutta tiheämmin tarjottavia aterioita.

Lihaskasvaimen onnistunut poistaminen voi korjata myös sen aiheuttamat hormoninkaltaisten aineiden vaikutukset muualla elimistössä.

Ennaltaehkäisy

Kaikille koirille sopivaa, varmasti maha- ja suolistokasvaimia estävää keinoa ei tunneta. Mahalaukun adenokarsinooman perinnölliseen riskiin liittyy useita geenejä.

Mahalaukun adenokarsinooman elinikäiseen riskiin liittyviä geenejä tunnistettiin yli 15 kaikkiaan 470 koiran DNA:ta käsittäneessä tutkimuksessa. Perinnölliseen riskiin perustuvaa testiä tai riskinarviota kehitetään edelleen, jotta sairaudelle alttiiden koirien tunnistaminen helpottuisi.

Tutkittavan riskinarvion tavoitteena on vähentää mahasyövän esiintymistä suunnitelmallisilla jalostusvalinnoilla sekä kohdentaa varhaisia tutkimuksia alttiiksi tunnistettuihin koiriin.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa koiran paino, ruokahalu, oksentelun ajankohdat ja ulosteen muutokset. Ota ulosteen tai oksennuksen poikkeavasta väristä kuva vastaanotolle. Kerro, onko koira laihtunut ruokavalion pysyessä samana ja onko oireisiin liittynyt voimattomuutta tai vatsakipua.

Laihtuminen ja aliravitsemus voivat heikentää hoidon mahdollisuuksia muiden sairauksien rinnalla.

Pyydä hoitopaikasta kirjallinen tieto kasvainlajista, pahanlaatuisuusasteesta ja levinneisyydestä. Sovi, mitä hoidolla tavoitellaan ja millaisia muutoksia kotona seurataan. Jos leikkausta tai lääkehoitoa ei valita, sovi oireita lievittävästä hoidosta ja tilanteista, joissa koira tuodaan uudelleen arvioon.

Usein kysyttyä

Onko suolistokasvain aina syöpä?

Suolessa esiintyy sekä hyvänlaatuisia että pahanlaatuisia kasvaimia, vaikka enemmistö on pahanlaatuisia. Kasvainlaji varmistetaan kudosnäytteestä. Tulos auttaa arvioimaan kasvaimen käyttäytymistä ja valitsemaan sille soveltuvan hoidon. Myös hyvänlaatuinen kasvain voi kasvaessaan häiritä suolen toimintaa.

Sulkeeko normaali ultraääni mahasyövän pois?

Normaali ultraäänitutkimus ei sulje varmasti pois mahalaukun kasvainta. Tähystyksessä voidaan nähdä mahalaukun sisäpinta ja ottaa koepaloja. Jos muutos sijaitsee syvemmällä seinämässä, diagnoosi voi edellyttää kirurgista näytettä. Pinnallinen limakalvonäyte ei aina tavoita seinämän syvempää kasvainta.

Hoidetaanko suolistolymfooma samalla tavalla kuin adenokarsinooma?

Lymfooman pääasiallinen hoito on yleensä solunsalpaajahoito. Paikallista adenokarsinoomaa hoidetaan ensisijaisesti leikkaamalla, jos se voidaan poistaa eikä etäpesäkkeitä ole todettu. Lymfoomassa kasvainaste vaikuttaa lääkehoidon valintaan. Adenokarsinooman solunsalpaajahoidon teho on sen sijaan epävarma.

Kuinka kauan koira voi elää kasvaimen kanssa?

Ennuste riippuu kasvaimen tyypistä, sijainnista ja leviämisestä. Ohutsuolen adenokarsinooman mediaaniksi on kuvattu 4–18 kuukautta. Paksu- ja peräsuolen adenokarsinoomassa leikkauksen jälkeinen mediaani on ollut 2–4 vuotta. Myös poiston täydellisyys vaikuttaa yksittäisen koiran ennusteeseen.

Voiko ruokavalio korvata kasvaimen hoidon?

Paikallisen adenokarsinooman tai GISTin hoito perustuu tavallisesti kasvaimen poistamiseen. Lymfoomassa tarvitaan yleensä solunsalpaajahoitoa. Ruokinnan järjestäminen tukee toipumista, ja mahalaukun leikkauksen jälkeen aterioiden kokoa ja määrää voidaan joutua muuttamaan. Laihtuminen ja aliravitsemus voivat heikentää kokonaistilannetta.