Anaalirauhastulehdus koiralla: tukos, tulehdus ja paise

Yleiskuvaus

Koiralla on 2 pientä anaalirauhaspussia ihon alla, yksi peräaukon kummallakin puolella. Pussin sisäpinta muodostaa eritettä, joka poistuu pienen tiehyen kautta peräaukon viereen. Eritteen voimakas haju kuuluu sen normaaleihin ominaisuuksiin. Sen todennäköinen tehtävä on hajumerkintä.

Tavalliset anaalirauhasvaivat ovat eritteen pakkautuminen, pussin tulehdus ja paise. Ne erotetaan rauhasen kasvaimesta, joka on eri sairausryhmä. Britannian eläinlääkärikäynneillä muita kuin kasvaimista johtuvia anaalirauhasvaivoja todettiin vuoden aikana noin 4,4 %:lla koirista. Kyse oli vuoden 2013 käyntitiedoista. Luku ei kuvaa pelkän tulehduksen esiintyvyyttä tai Suomen koirien sairastumisriskiä.

Rauhaspussi on normaalisti suunnilleen herneen ja viinirypäleen välistä kokoluokkaa. Terveenkin rauhasen erite voi olla keltaista, ruskeaa tai harmaata. Sen koostumus voi vaihdella nesteestä kittimäiseen massaan.

Syyt

Normaalisti ulostaminen painaa rauhaspusseja niin, että erite poistuu. Rauhanen voi tyhjentyä äkillisesti myös koiran säikähtäessä tai innostuessa. Jos tyhjeneminen jää vajaaksi, erite voi paksuuntua ja rauhanen suurentua. Tukoksessa erite muuttuu joskus niin tahnamaiseksi, ettei se pääse tavallisesti poistumaan tiehyestä.

Rauhasessa pitkään pysyvä erite voi altistaa bakteerien lisääntymiselle ja tulehdukselle. Jos tulehtuneen rauhasen tiehyt tukkeutuu, seurauksena voi olla paise. Tulehdusta voi kuitenkin esiintyä ilman tukostakin. Vaivassa ei siis ole aina kyse vain liian täyteen kertyneestä rauhaspussista.

Tiehyiden ahtaus voi vaikeuttaa tyhjenemistä myös silloin, kun erite on koostumukseltaan normaalia. Ripulin jälkeen ulosteen paine ei välttämättä riitä tyhjentämään rauhasia. Yleistyneeseen seborreaan eli rasvoittuvaan iho-oireeseen voi liittyä lisääntynyt rauhaseritys. Se voi osaltaan lisätä eritteen kertymistä.

Paksua tahnaa voi jäädä rauhasen seinämiin tyhjentämisen jälkeen. Tällöin oire voi palata nopeasti. Huuhtelulla voidaan joskus rauhoittaa tilanne pidemmäksi aikaa kuin pelkällä puristamisella.

Riskitekijät

Pienikokoisilla koirilla tukos ja tulehdus ovat tavallisempia kuin suurilla tai jättirotuisilla koirilla. Vaivoja tavataan silti kaikissa roduissa. Vaivoja tavataan yleensä yli 1-vuotiailla koirilla. Sukupuolten välillä ei ole todettu selvää yleistä alttiuseroa.

Britannian käyntitiedoissa vuosiosuus oli cavalier kingcharlesinspanieleilla 14,83 % ja kingcharlesinspanieleilla 13,78 %. Sekarotuisiin verrattuna myös shih tzulla, bichon friséllä ja cockerspanielilla oli suurempi diagnoosin riski. Tämä vertailu koski kaikkia kasvaimettomia rauhasvaivoja, ei pelkkää paiseista tulehdusta.

Ruoka-aineallerginen ihottuma ja atooppinen ihottuma voivat liittyä anaalirauhasvaivoihin. Myös pitkäaikainen ripuli, ummetus ja rauhasten rakennepoikkeamat voivat altistaa oireilulle. Ylipainoon liittyvä heikko lihasjänteys voi vaikeuttaa eritteen poistumista. Brittiläisessä väestövertailussa lihavuuden ja rauhasvaivojen yhteyttä ei kuitenkaan osoitettu.

Britannian vertailussa lyhytkuonoisilla koirilla anaalirauhasvaivan riski oli noin 2,62-kertainen pitkäkuonoisiin nähden. Spanielityyppisten koirien anaalirauhasvaivan riski oli 2,09-kertainen muihin kuin spanieleihin nähden. Vähäinen aktiivisuus on myös yhdistetty tavallista useampiin rauhasvaivoihin.

Tukoksen riski kasvaa koiran vanhetessa. Britannian vertailussa mäyräkoiratyyppisillä koirilla anaalirauhasvaivojen riski oli noin 1,38-kertainen muihin koiriin nähden. Villakoiratyyppisillä koirilla anaalirauhasvaivan riski oli 1,46-kertainen muihin kuin villakoiratyyppisiin koiriin nähden.

Tyypilliset oireet

Koira voi alkaa raahata takapäätään lattiaa, nurmikkoa tai muuta pintaa vasten. Oiretta kutsutaan usein pyllymäeksi. Tavallisia havaintoja ovat:

• Peräaukon alueen toistuva nuoleminen tai pureminen.
• Voimakas kalamainen haju tai eritejäljet lattialla.
• Hännän pitäminen alhaalla.
• Haluttomuus ulostaa tai pitkään jatkuva ponnistelu.
• Kipu istuessa tai peräpäätä käsiteltäessä.
• Peräaukon vieressä näkyvä punoitus, turvotus tai verinen erite.

Oire voi olla aluksi niin lievä, että omistaja huomaa vain ulostamisen panttaamista tai vähäistä ummetusta. Paiseeseen liittyvä kipu voi olla hyvin voimakasta.

Koira voi olla myös levoton. Se saattaa purra itseään lonkkien alueelta. Pelkkä tukos ei aina ole selvästi kivulias, vaikka se aiheuttaa epämukavuutta. Tulehtuneen rauhasen eritteessä voi näkyä verta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Tulehdus voi edetä märkäpaiseeksi. Paise voi puhjeta ihon läpi ja vapauttaa märkää sekä verta. Näin syntyvä eritekäytävä jättää peräaukon viereen vuotavan haavan. Paiseen puhkeaminen ei poista hoidon tarvetta. Tila voi vaatia rauhoituksessa tai nukutuksessa tehtävän avauksen ja huuhtelun.

Toistuva ihon läpi puhkeaminen muodostaa arpikudosta, joka voi heikentää rauhasen toimintaa ja vaikeuttaa poistoa. Ulostamisen kipu voi puolestaan johtaa ummetukseen. Kasvaimettomien anaalirauhasvaivojen ennuste on yleensä hyvä. Osalle koirista vaivat kuitenkin uusiutuvat ja vaativat pidemmän hoitosuunnitelman.

Rauhanen voi joskus revetä ihon sijasta kohti peräsuolta. Rauhasen ja peräsuolen väliin muodostuva arpikudos voi heikentää paranemista ja ennustetta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri tarkastaa peräaukon ympäristön ja tunnustelee rauhaset peräsuolen kautta sormella. Kipeä tai käsittelyä vastustava koira voi tarvita rauhoituksen riittävää tutkimusta varten. Tukkeutuneet rauhaset tuntuvat kovina massoina. Niiden sisältö voi olla paksua, ruskeaa tahnaa.

Eritettä voidaan tutkia mikroskoopilla bakteerien, hiivojen ja tulehdussolujen löytämiseksi. Tulehtuneessa eritteessä voi olla runsaasti valkosoluja ja bakteereja. Uusiutuvassa infektiossa bakteeriviljely voi auttaa lääkkeen valinnassa. Pelkkä eritteen haju tai väri ei tunnista kaikkia tulehduksia, sillä normaalikin erite vaihtelee huomattavasti.

Kiinteä, suurentunut rauhanen, joka ei tyhjene edes huuhtelulla, voi herättää epäilyn kasvaimesta. Ultraääni auttaa erottamaan kasvainta tulehduksesta tai paiseesta. Kasvainepäily varmistetaan koepalalla. Kasvaimeen voi joskus liittyä lisääntynyttä juomista ja virtsaamista veren kalsiumin nousun vuoksi.

Paiseesta syntyvä eritekäytävä pitää erottaa perianaalifistuloosista. Jälkimmäinen on immuunijärjestelmään liittyvä sairaus, ei pelkkä tukkeutunut rauhanen. Peräaukon seudun pullotus voi liittyä myös välilihan tyrään tai muuhun kasvaimeen.

Rauhasen kasvain voi olla kivuton, joten kivun puuttuminen ei sulje sitä pois. Kasvainta epäiltäessä voidaan mitata veren kalsium, koska kasvain voi nostaa sitä.

Hoito

Hoidon ja lääkityksen määrää eläinlääkäri. Pelkkä eritteen pakkautuminen hoidetaan usein rauhasten varovaisella tyhjennyksellä. Kuivaa sisältöä voidaan pehmentää rauhasen sisään annettavalla liuoksella. Toisinaan tyhjennys on hyödyllistä uusia 24–48 tunnin kuluttua. Tämä on vastaanotolla arvioitava tarve, ei kaikkien koirien kotona noudatettava rutiini.

Tulehduksen paikallishoidossa rauhanen tyhjennetään ja huuhdellaan. Suomen mikrobilääkeperiaatteissa tämä on ensimmäinen hoitovaihtoehto ilman antibioottia. Tarvittaessa voidaan käyttää myös mikrobilääkettä. Antibiootin tarve arvioidaan erityisesti tulehduksen levitessä rauhasta ympäröivään kudokseen. Paikallishoito on tällöinkin tarpeen.

Kipua ja tulehdusreaktiota voidaan hoitaa eläinlääkärin määräämällä lääkityksellä. Kivulias huuhtelu voi edellyttää rauhoituksen tai nukutuksen. Joskus huuhtelu on ainoa tapa saada rauhanen tyhjäksi. Paise avataan ja tyhjennetään, jos se ei ole jo puhjennut. Kauluri estää koiraa nuolemasta paranevaa aluetta.

Pitkittyvässä tai usein uusiutuvassa sairaudessa voidaan harkita rauhaspussien kirurgista poistoa. Tulehtunut ja arpeutunut alue voi tehdä leikkauksesta teknisesti vaikeamman. Rauhasten poisto voi parantaa vaikeasti oireilevan koiran elämänlaatua.

Leikkauksen mahdollisia haittoja ovat tulehdus ja ulosteenpidätyksen häiriö. Pidätyskyvyn häiriö voi johtua alueen hermon vauriosta. Puutteellinen poisto tai rauhasen rikkoutuminen voi jättää kroonisen eritekäytävän. Arpi peräaukon sulkijalihaksessa voi vaikeuttaa ulostamista.

Joissakin tapauksissa eläinlääkäri antaa rauhasen sisään paikallista antibioottia ja kortikosteroidia sisältävää valmistetta. Paiseen tukihoidossa voidaan käyttää lämmintä haudetta 15–20 minuutin ajan eläinlääkärin ohjeella. Märkäpaiseen paikallishoito voi edellyttää myös ympäröivän karvan ajamista ja ihon puhdistamista.

Ennaltaehkäisy

Uusiutumisen ehkäisyssä hoidetaan mahdollinen ihosairaus ja suoliston toiminnan häiriö. Ruokavalion kuitulisä voi kasvattaa ulosteen massaa ja auttaa rauhasten painumista tyhjiksi ulostaessa. Ylipainoiselle koiralle painonpudotuksesta voi olla hyötyä. Ruokavalio valitaan yksilöllisesti etenkin, jos taustalla epäillään allergiaa.

Toistuvista tukoksista kärsivälle koiralle eläinlääkäri voi suunnitella rauhasten säännölliset tarkastukset ja tarvittaessa tyhjennykset. Oireettoman koiran rauhasia ei kuitenkaan pidä ryhtyä puristelemaan varmuuden vuoksi omin päin. Puristaminen voi rikkoa tukkeutuneen tai tulehtuneen rauhasen ja aiheuttaa verenvuotoa sekä kipua.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa, miten usein koira nuolee peräpäätään tai raahaa sitä maata vasten. Merkitse myös ulosteen koostumus, ulostamisen vaikeus ja mahdolliset iho-oireet. Ota vastaanotolle mukaan tiedot aiemmista tyhjennyksistä, huuhteluista ja lääkityksistä. Seurannassa on hyödyllistä erottaa pelkkä paha haju, koiran kipu ja näkyvä haava toisistaan. Normaalinkin eritteen väri ja koostumus vaihtelevat, joten pelkkä sävy ei riitä tunnistamaan ongelmaa.

Ensiapuna peräpäätä voidaan suihkuttaa lämpimällä vedellä, mutta kipeä tai jatkuvasti oireileva koira tarvitsee tutkimuksen. Älä yritä puristaa kipeää turvotusta tai puhkaista paisetta itse. Pitkään jatkuva nuoleminen tai toistuva hankaaminen on syy varata vastaanotto. Hoidon jälkeen seuraa ulostamisen onnistumista, kipua ja eritteen määrää ja ilmoita pahenemisesta hoitavalle eläinlääkärille.

Usein kysyttyä

Johtuuko pyllymäki aina anaalirauhasista?

Anaalirauhasvaiva on tavallinen syy peräpään raahaamiseen. Kaikki peräaukon seudun oireet eivät silti tule näistä rauhasista. Tutkimuksessa voidaan joutua erottamaan esimerkiksi muu kasvain tai välilihan tyrä. Rauhaset voidaan tunnustella peräsuolen kautta sormella.

Tarvitaanko tulehdukseen aina antibiootti?

Ei automaattisesti. Suomessa ensisijaiseksi hoidoksi esitetään rauhasen tyhjentäminen ja toistuva antiseptinen huuhtelu ilman mikrobilääkettä. Lääkityksen tarve riippuu tutkimuksesta ja esimerkiksi tulehduksen leviämisestä ympäröivään kudokseen. Hoitava eläinlääkäri päättää tutkimuksen perusteella sopivasta hoidosta.

Voinko tyhjentää rauhaset kotona?

Älä aloita kipeän tai turvonneen rauhasen puristelua omin päin. Puristus voi rikkoa tulehtuneen tai tukkeutuneen rauhasen ja aiheuttaa lisää kipua sekä verenvuotoa. Toistuvasti tukkeutuvalle koiralle eläinlääkäri voi suunnitella yksilöllisen tarkastus- ja tyhjennysrytmin.

Auttaako kuitu anaalirauhasvaivoihin?

Kuitu voi kasvattaa ulosteen massaa ja auttaa rauhasia tyhjentymään ulostamisen yhteydessä. Se ei kuitenkaan korvaa kipeän paiseen tyhjennystä tai muuta paikallishoitoa. Paise voidaan joutua avaamaan ja huuhtelemaan rauhoituksessa. Ruokavalion muutokset sovitetaan koiran muuhun terveydentilaan.

Milloin rauhasten poistoa harkitaan?

Leikkausta harkitaan, kun vaiva ei rauhoitu hoidolla tai uusiutuu usein. Toimenpide voi parantaa vaikeasti oireilevan koiran elämänlaatua. Päätöksessä punnitaan myös tulehduksen ja ulosteenpidätyksen häiriön riskiä. Pitkään jatkunut tulehdus ja arpeutuminen voivat tehdä poistosta vaikeamman.