Kokkidioosi koiranpennuilla

Yleiskuvaus

Kokkidit ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia loisia, eivät suolistomatoja. Koirien tavallisia lajeja ovat Cystoisospora canis ja C. ohioensis -ryhmän loiset.

Vanhemmissa tutkimustuloksissa ja ohjeissa niistä voidaan käyttää nimeä Isospora. Tartunta voi esiintyä sekä ripuloivalla että täysin oireettomalla koiralla.

Pohjois-Amerikan koiratutkimuksissa löydösten osuus on vaihdellut 3–38 %:n välillä. Ruotsissa laboratorioon lähetetyissä koirien ulostenäytteissä Cystoisospora-ookystia todetaan noin 3–7 %:ssa.

Nämä ovat eri alueiden ja eri tavoin valittujen koirien löydöksiä, eivät Suomen pentujen sairastumisprosentteja. Koiran Cystoisospora-lajit ovat isäntäkohtaisia eivätkä aiheuta ihmiselle kokkidioosia.

Syyt

Ookysta kypsyy tartuttavaksi ympäristössä

Ulosteeseen erittyy ookystia eli loisen suojattuja leviämismuotoja, jotka eivät aluksi ole tartuttavia. Ookysta muuttuu tartuttavaksi kypsyessään eli sporuloituessaan koiran ulkopuolella.

Kehitys tartuttavaksi kestää tavallisesti muutamia päiviä. Lämpimässä 30–37 °C:ssa kypsyminen voi tapahtua alle 16 tunnissa.

Koira saa tartunnan nieltyään kypsyneitä ookystia saastuneesta ympäristöstä. Myös saaliseläin, kuten hiiri, voi kuljettaa koiran loisen kudosvaiheita ja välittää tartunnan syötynä.

Tällainen saaliseläimen välittämä reitti on ympäristöstä saatua tartuntaa vähämerkityksisempi. Loisen lepovaiheet voivat säilyä saaliseläimen sisäelimissä tartuttavina useiden vuosien ajan.

Kudosvaiheen sisältävän saaliin syöminen voi lyhentää aikaa tartunnasta ookystien erittymiseen.

Lisääntyminen vahingoittaa suolen soluja

Loiset lisääntyvät solujen sisällä ohut- ja paksusuolessa. Kehitysvaiheiden kypsyminen ja poistuminen solusta rikkovat suolen soluja.

Loisen kehitysvaiheita on sekä suolinukan pintasoluissa että nukan sisemmän kudoksen soluissa. C. canis voi vaurioittaa suolta voimakkaammin kuin C. ohioensis.

Ensimmäiset ookystat tulevat ulosteeseen yleensä 6–10 päivää tartunnasta. Useimmat eläimet erittävät ookystia noin 5–10 päivän ajan.

Riskitekijät

Ensitartunta saadaan tavallisesti jo imetysiässä, noin 3–8 viikon ikäisenä. Oireinen tauti todetaan silti useimmiten vasta 2–4 kuukauden ikäisillä pennuilla.

Suuri eläintiheys ja ympäristöön kertyneet ookystat lisäävät kasvatusympäristön tartuntapainetta. Vieroitus, kuljetus ja muutto uuteen kotiin voivat laukaista tartuntaan liittyvän ripulin.

Ensimmäiseen kiinteään ruokaan siirtyminen voi osaltaan lisätä pennun ripulioireita. Muu samanaikainen infektio tai vastustuskykyä heikentävä sairaus voi pahentaa kokkidioosia.

Aiempi tartunta tuottaa yleensä jonkinasteista vastustuskykyä ja vähentää myöhempiä oireita. Vastustuskyky yhdelle Cystoisospora-lajille ei kuitenkaan takaa suojaa saman suvun toiselta lajilta.

C. canis -ookystia erittyy yleensä runsaasti vain ensitartunnan yhteydessä. C. ohioensis -ryhmän uusintatartunta voi sen sijaan näkyä ulostenäytteessä, vaikka oireet ovat ensitartuntaa lievempiä.

Tyypilliset oireet

Oireinen kokkidioosi on ennen kaikkea nuoren pennun suolistosairaus.

• Uloste muuttuu vetiseksi, ja väri voi olla kellanvihreä.

• Ulosteessa voi näkyä limaa tai verta ripulin yhteydessä.

• Pennun ruokahalu vähenee, eikä se syö tavalliseen tapaan.

• Pentu on vaisu ja väsyy tavallista helpommin.

• Paino laskee tai pennun kasvu hidastuu.

• Pennulla voi olla vatsakipua ja oksentelua suolisto-oireiden rinnalla.

Runsas ripuli voi johtaa nopeasti hoitoa vaativaan kuivumiseen. Oireiden alku voi osua ookystien erittymisen alkuun tai edeltää ensimmäistä todettavaa löydöstä.

Uusintatartunnassa ookystia voi erittyä vain vähän ja koira voi pysyä oireettomana.

Komplikaatiot ja seuraukset

Vaikea ripuli voi heikentää pennun nestetasapainoa ja ravitsemustilaa. Vakavasti sairastunut pentu voi harvoin menehtyä kokkidioosiin.

Useimmat oireiset koirat vastaavat kuitenkin hyvin oikein kohdennettuun hoitoon. Uusi altistuminen saastuneesta ympäristöstä voi palauttaa tartunnan hoidon jälkeen.

Ongelma voi siksi jatkua kasvatusympäristössä myös seuraavissa pentueissa. Kudoksissa olevien lepovaiheiden ei yleensä katsota aiheuttavan itsessään kliinistä sairautta.

Suolen syvemmissä soluissa kehittyvät lajit voivat aiheuttaa erityisen voimakasta soluvauriota.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ulostetutkimus erottaa koiran loisen läpikulkulöydöksestä

Eläinlääkäri arvioi pennun iän, oireet, taustan ja ulostenäytteen löydöksen yhdessä. Ookystia etsitään ulosteesta sentrifugointiin yhdistetyllä flotaatiotutkimuksella.

Laboratoriossa ookystien koko, rakenne ja kypsyysaste auttavat erottamaan eri kokkidisukuja toisistaan. C. ohioensis -ryhmän läheisiä lajeja on vaikea erottaa toisistaan pelkän ulkonäön perusteella.

Flotaatiossa loisen leviämismuotoja rikastetaan näytteestä mikroskooppista tarkastelua varten. Oireinen pentu voi tarvita uuden näytteen, jos ensimmäinen tutkimus tehdään ennen ookystien erittymistä.

Positiivinen ookystalöydös ei sellaisenaan osoita, että juuri kokkidit aiheuttavat koiran oireet. Cystoisospora-antigeenin tutkimus voi täydentää mikroskooppista ulostetutkimusta.

PCR-tutkimuksessa voidaan etsiä loisen perimää ulosteesta. Myös PCR-tutkimusta yhdistetään tarvittaessa mikroskopointiin eri menetelmien vahvuuksien hyödyntämiseksi.

Eimeria-ookystia voi kulkea koiran ulosteeseen sen syötyä esimerkiksi jäniseläimen tai märehtijän ulostetta. Koira ei ole Eimeria-loisten varsinainen isäntä, joten tällainen löydös ei tarkoita koiran kokkidioosia.

Vaikeasti sairas pentu voi tarvita myös verikokeita yleiskunnon ja tukihoidon tarpeen arviointiin. Muut samanaikaiset loistartunnat on huomioitava, sillä ne voivat tarvita erillisen hoidon.

Hoito

Lääke valitaan oireiden ja tartuntatilanteen perusteella

Eläinlääkäri päättää kokkidihoidon tarpeesta oireiden ja tutkimustulosten perusteella. Tavallinen pennun suolistomatoihin annettava lääke ei välttämättä tehoa kokkideihin.

Toltratsuriili ja diklatsuriili ovat kokkidioosiin kohdennettuja lääkevaihtoehtoja. Myös sulfonamidiryhmän lääkettä voidaan käyttää eläinlääkärin harkinnan mukaan.

Varhainen hoito voi vähentää sekä pentueen ripulia että ympäristöön erittyvien ookystien määrää. Sairastuneen pennun pentuesisarukset voivat olla tartunnan saaneita jo ennen omaa ookystieritystään.

Eläinlääkärin hoitosuunnitelmaan kuuluvat siksi myös muut tartunnalle alttiit pentuesisarukset ja kontaktipennut. Toistuvasti sairastuvassa kasvattamossa myös emän mahdollinen hoito arvioidaan osana tartunnan hallintaa.

Oireeton aikuinen koira ei sen sijaan yleensä tarvitse lääkitystä itsestään rauhoittuvaan tartuntaan.

Kuivuminen ja pahoinvointi hoidetaan samalla

Vaikeasti sairastuneen pennun hoitoon voi kuulua nesteytys. Oksentelun ja pahoinvoinnin hallintaan voidaan tarvita erillistä lääkitystä.

Suolistoa säästävä ruokavalio voi tukea toipumista lääkehoidon rinnalla. Tukihoidossa ehkäistään myös ravitsemuksen heikkenemistä, koska ripuloiva pentu voi jäädä vaille riittävää ravintoa.

Hoidon päättyessä koiran pesulla poistetaan turkkiin jäänyttä ulosteperäistä tartuntamateriaalia. Ympäristön puhdistus kuuluu hoitoon, koska koira voi saada sieltä uuden tartunnan.

Ennaltaehkäisy

Täydellinen kokkidien hävittäminen ympäristöstä ei tavallisesti onnistu, mutta tartuntapainetta voidaan pienentää. Uloste kerätään pois mahdollisimman pian, ennen kuin siinä olevat ookystat ehtivät kypsyä tartuttaviksi.

Ulosteet hävitetään suljetussa pussissa sekajätteen mukana. Ulostetta ei laiteta kompostiin, jossa loisen leviämismuodot eivät tuhoudu riittävästi.

Ensin irrotetaan näkyvä lika ja ulostejäämät mekaanisesti pesemällä tai harjaamalla. Kypsyneet ookystat kestävät useimpia tavanomaisia desinfiointiaineita.

Höyrypuhdistus soveltuu sitä kestäville pinnoille osaksi kokkidien torjuntaa. Mahdollinen desinfiointiaine toimii parhaiten vasta puhtaalla ja kuivalla pinnalla.

Pinnat jätetään pesun jälkeen täysin kuiviksi, mikä vähentää ookystien säilymistä. Kemiallinen käsittely valitaan pinnan kestävyyden ja aineen käyttöohjeiden mukaan.

Ruoka- ja vesikupit pestään kuumalla vedellä päivittäin, ja eri lemmikeille käytetään erillisiä astioita. Pedit ja muut koiraan koskevat tekstiilit pestään vähintään 60 °C:ssa, jos materiaali kestää pesun.

Nurmea ja paljasta maata ei voida desinfioida samalla tavalla kuin kovia sisäpintoja. Rajatussa pahoin saastuneessa tarhassa pintamaan tai pintamateriaalin vaihtaminen voi olla vaihtoehto.

Kosteassa ja suojaisassa ympäristössä ookystat voivat säilyä jopa 1 vuoden, elleivät ne altistu jäätymiselle tai äärimmäiselle kuumuudelle. Tavalliseen pakkaseen ei silti voi luottaa torjuntakeinona, sillä ookystat voivat selvitä myös jäätymisestä.

Saaliseläinten syömisen estäminen vähentää yhtä mahdollista tartuntareittiä. Kasvattamoon tulevat uudet koirat pidetään mahdollisuuksien mukaan aluksi erillään muista.

Pennun stressin vähentäminen vieroituksen ja muuton yhteydessä voi ehkäistä ripulin puhkeamista. Sileät, pesua kestävät tarhapinnat helpottavat säännöllistä puhdistusta.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa pennun ruokahalu, oksentelu, ulosteen laatu ja painon kehitys. Kerro vastaanotolla, oireilevatko myös pentuesisarukset ja milloin pentu tuli kotiin. Ota mukaan tiedot aiemmista loishäädöistä ja niissä käytetyistä valmisteista.

Ripuloivaa pentua ei viedä koirapuistoon, ja se pidetään erillään terveistä eläimistä.

Pennun voimakkaiden oireiden tutkimista ei lykätä viikoiksi, vaikka lievää aikuisen koiran ripulia joskus ensin seurataan.

Näytteitä voidaan pyytää 3 ulostuskerralta, kukin omaan tiiviiseen pussiinsa pakattuna.

Näytteet säilytetään jääkaapissa ennen lähettämistä laboratorion ohjeiden mukaisesti.

Näytteiden on oltava mahdollisimman tuoreita, jotta tutkimukseen saadaan sopivaa materiaalia.

Pussiin merkitään koiran ja omistajan nimet sekä näytteenottopäivä, jotta näytteet voidaan tunnistaa.

Näytepussit suljetaan vielä ulomman pussin sisään mahdollisen vuodon varalta.

Jääkaapissa odottavat näytteet eivät saa jäätyä ennen laboratorioon toimittamista.

Sovi näytteiden määrästä, pakkaamisesta ja toimittamisesta hoitavan vastaanoton kanssa. Varmista samalla, miten pentuesisarusten tutkiminen ja kodin siivous ajoitetaan hoitoon. Jos pentu väsähtää tai oksentelu lisääntyy, ota uudelleen yhteys hoitopaikkaan.

Kädet pestään eläinten ja ulosteiden käsittelyn jälkeen, jotta tartuntamateriaali ei kulkeudu muihin tiloihin.

Usein kysyttyä

Onko kokkidioosi sama kuin suolistomatotartunta?

Kokkidit ovat yksisoluisia alkueläimiä, kun taas suolistomadot kuuluvat eri loisryhmään. Pennulle tavallisesti annettu matolääke ei siksi välttämättä hoida kokkidioosia. Oireiden taustalla voi olla myös useita samanaikaisia loisia, jotka tarvitsevat omat hoitonsa.

Voiko koiran kokkidioosi tarttua ihmiseen tai kissaan?

Koiran Cystoisospora-lajit eivät tartu ihmiseen eivätkä kissaan, sillä loiset ovat isäntäkohtaisia. Tämä koskee nimenomaan Cystoisospora-loisia: esimerkiksi jotkin Giardia- ja Cryptosporidium-kannat voivat olla yhteisiä eläimille ja ihmisille. Siksi käsienpesu kuuluu edelleen ulostehygieniaan myös kotona.

Miksi ensimmäinen ulostenäyte voi olla negatiivinen?

Kokkidioosin oireet saattavat alkaa ennen kuin koira erittää ulosteeseen tutkimuksessa löytyviä ookystia. Silloin eläinlääkäri voi tarvita uusintanäytteen tartunnan selvittämiseksi. Ookystien erittyminen alkaa tavallisesti 6–10 päivää tartunnasta, joten aivan varhainen näyte voi jäädä löydöksettömäksi.

Tarvitseeko jokainen positiivinen koira lääkityksen?

Oireettoman aikuisen koiran tartunta on usein itsestään rauhoittuva eikä vaadi lääkettä. Sairastuneen pentueen muut herkät pennut ovat eri tilanne, koska niidenkin tartunta voi olla vasta kehittymässä. Eläinlääkäri ratkaisee lääkitystarpeen oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella.

Miksi ripuli tai tartunta palaa hoidon jälkeen?

Koira voi saada ympäristöstä uuden tartunnan, jos sinne jää eläviä ookystia. Pelkkä tavallinen desinfiointisuihke ei välttämättä hävitä tartuttavia ookystia pinnoilta. Näkyvän lian poisto ja pintojen täydellinen kuivuminen kuuluvat siksi lääkehoitoa täydentäviin torjuntatoimiin.