Mahalaukun kiertymä koiralla: tunnista hätätilanne

Yleiskuvaus

Mahalaukun laajentuminen tarkoittaa kaasun ja nesteen kertymistä mahalaukkuun. Kiertymässä mahalaukun asento muuttuu niin, ettei sisältö pääse poistumaan normaalisti. Näistä käytetään yhdessä lyhennettä GDV. Pelkkää laajentumista ja kiertymää ei voi luotettavasti erottaa omistajan tekemällä vatsan katsomisella, vaan erotus perustuu eläinlääkärin tutkimuksiin ja röntgenkuviin.

Sairaus tunnetaan erityisesti isojen ja syvärintaisten koirien ongelmana. Sitä voi kuitenkin esiintyä muunkokoisellakin koiralla. Ilman lääketieteellistä ja kirurgista hoitoa kiertymä johtaa kuolemaan, joten yhteydenoton kiireellisyys perustuu oireisiin eikä rotuluetteloon.

Syyt

Sairaus syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Laajentumisen ja kiertymisen tarkkaa tapahtumajärjestystä ei tunneta. Kaasu ja neste jäävät mahalaukkuun, koska kiertymä estää niiden normaalin poistumisen.

Laajentunut mahalaukku painaa suuria verisuonia ja vähentää veren palaamista sydämeen. Tällöin kudokset eivät saa riittävästi verta ja verenpaine laskee. Tätä verenkierron pettämistä kutsutaan sokiksi. Samalla mahalaukun oma verenkierto voi vaarantua. Myös mahalaukun lähellä sijaitseva perna saattaa joutua kiertymään mukaan.

Suuri mahalaukku voi lisäksi painaa palleaa, joka osallistuu hengitykseen. Hengitysvaikeus ei siten ole vain kivun tai pelon ilmentymä. Se voi olla osa samaa vakavaa verenkierron ja vatsan ongelmaa.

Kiertyessään mahalaukku voi siirtää myös siihen läheisesti liittyvää pernaa. Pernan verisuonten venyminen ja vaurio voi aiheuttaa sisäistä verenvuotoa. Veren pakkautuminen vatsan alueen verisuoniin vähentää tehokkaasti kiertävän veren määrää. Tällöin suoliston verenkierto ja kudosten hapensaanti vaarantuvat.

Riskitekijät

Syvä ja kapea rintakehä sekä lähisukulaisen sairastama kiertymä ovat osoitettuja riskitekijöitä. Riski kasvaa myös iän myötä.

Riskiryhmiin kuuluvat esimerkiksi tanskandoggi, saksanpaimenkoira, irlanninsetteri, weimarinseisoja, bernhardinkoira ja isovillakoira. Sukupuoleen liittyvää selvää alttiutta ei ole todettu. Myös ahmiminen, suuri kerta-annos ja harva ruokinta on yhdistetty sairauteen.

Stressi, pelokas tai aggressiivinen käytös sekä aiempi pernan poisto on yhdistetty kiertymään. Ensimmäisen asteen sukulaisella tarkoitetaan vanhempaa, sisarusta tai jälkeläistä, jonka sairastuminen lisää koiran riskiä. Myös hoikka ruumiinrakenne ja mahalaukun tukisiteiden löystyminen ovat kuvattuja riskitekijöitä.

Tyypilliset oireet

Koira voi ensin vaikuttaa levottomalta ja vaihtaa asentoa toistuvasti. Yökkäily on tyypillisesti tuloksetonta, joten tilannetta ei pidä arvioida vain sen perusteella, oksentaako koira lopulta ruokaa. Vatsa voi suurentua vähitellen tai nopeasti. Oirekuvan edetessä koira saattaa menettää voimansa eikä enää liiku entiseen tapaan.

• Toistuva yökkäily ilman kunnollista oksennusta.

• Tavallista runsaampi kuolaaminen ja läähätys.

• Levoton edestakaisin kulkeminen ja vaikeus asettua lepäämään.

• Vatsan suureneminen tai selvä aristus.

• Heikkous, kalpeat ikenet tai lyyhistyminen.

Kivulias koira voi asettua venyttävään asentoon, jossa etujalat ovat edessä ja rintakehä lähellä lattiaa. Hengityksen vaikeutuessa mahalaukun laajeneminen rajoittaa pallean liikettä.

Komplikaatiot ja seuraukset

Verenkierron häiriö voi vaurioittaa mahalaukun seinämää niin paljon, että kudosta kuolee. Pahimmillaan mahalaukku repeää. Vaurioitunut ruoansulatuskanava voi päästää bakteereja verenkiertoon ja johtaa sepsikseen. Sydämen rytmihäiriöitä esiintyy myös hapenpuutteen yhteydessä.

Ennuste riippuu sairauden vaikeudesta ja hoitoon pääsyn viiveestä. Jos mahalaukun osia tai perna täytyy poistaa, ennuste voi olla varauksellisempi. Oikean asennon palauttaminen ei myöskään poista välittömästi kaikkia riskejä, minkä vuoksi sairaalaseuranta jatkuu leikkauksen jälkeen.

Verenkierron palautuminenkin voi vaurioittaa kudoksia. Tätä kutsutaan reperfuusiovaurioksi: kiertymän korjaamisen jälkeen elimistöön vapautuu kudoksiin kertyneitä haitallisia aineita. Se voi liittyä rytmihäiriöihin sekä munuaisten tai maksan toiminnan heikkenemiseen.

Kuolleisuusarviot asettuvat noin 15–30 %:iin. Lääketieteellistä ja kirurgista hoitoa saaneista yli 80 % selviää. Yli 6 tuntia kestäneet oireet ennen hoitoon pääsyä huonontavat ennustetta. Myös mahalaukun osan tai pernan poistotarve lisää kuoleman riskiä.

Harvinaisempia leikkauksen jälkeisiä vaaroja ovat vatsakalvotulehdus ja laaja-alainen hyytymishäiriö. Vatsakalvotulehdus ja sepsis kuuluvat myös kuoleman riskiä lisääviin löydöksiin. Pitkittynyt sokki voi vaurioittaa elinten toimintaa leikkauksen korjatusta asennosta huolimatta.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Eläinlääkäri selvittää oireiden alkamisajan ja tutkii yleiskunnon sekä vatsan. Koiran koko, tausta ja oireyhdistelmä voivat herättää vahvan epäilyn jo vastaanotolle tullessa. Tutkimusten tavoite on tunnistaa kiertymä ja samalla arvioida, kuinka paljon verenkierto on jo häiriintynyt.

Vatsan röntgenkuvat auttavat erottamaan kiertymän pelkästä laajentumisesta. EKG eli sydänsähkökäyrä näyttää rytmihäiriöitä, joita voi tulla taudin aikana. Verikokeilla tutkitaan muun muassa veren soluja, suolatasapainoa ja elimistön aineenvaihdunnan häiriöitä. Näitä tutkimuksia ei tehdä vain diagnoosin nimeämiseksi, vaan tulokset ohjaavat myös turvallista hoitoa.

Veren laktaatti kuvaa osaltaan verenkierron häiriön ja tulehdusreaktion vaikutuksia. Verenpainetta ja sydämen sähköistä toimintaa voidaan seurata jatkuvasti, koska tila voi muuttua hoidon aikana.

Mahalaukun tyhjentämiseen käytetyn letkun pääsy mahalaukkuun ei yksin sulje kiertymää pois.

Röntgenkuvassa kaasun täyttämä mahalaukku voi jakautua näennäisesti erillisiin osastoihin taittuneen seinämän vuoksi. Mahalaukun seinämässä näkyvä kaasu viittaa kudosvaurioon. Vapaa kaasu vatsaontelossa voi merkitä mahalaukun repeämää.

Veren laktaattipitoisuuden nousu yli 6 mmol/l liittyy suurempaan mahalaukun kuolion ja osapoiston todennäköisyyteen. Verenkuva, munuaisarvot, verensokeri ja suola-arvot auttavat hahmottamaan koko elimistön tilaa. Myös hyytymisen tutkiminen kuuluu vaikean potilaan arvioon.

Suunniteltua ehkäisevää kiinnitystä varten tutkimukset valitaan koiran iän ja yleisterveyden perusteella. Verenkuva ja biokemialliset kokeet voivat selvittää maksan ja munuaisten toimintaa ennen anestesiaa. Vanhemmalle koiralle voidaan lisäksi suositella virtsatutkimusta tai rintakehän röntgenkuvia.

Hoito

Eläinlääkäri aloittaa verenkierron vakauttamisen ja kivunhoidon. Suonensisäinen nestehoito on keskeinen osa sokin hoitoa. Osa potilaista tarvitsee myös happea tai verensiirron. Tutkimuksia, vakauttamista ja leikkauksen valmistelua voidaan joutua sovittamaan yhteen nopeasti; leikkausajankohta ratkaistaan potilaan tilanteen mukaan.

Mahalaukun painetta helpotetaan poistamalla kaasua ja sisältöä eläinlääkärin tekemällä toimenpiteellä. Siihen voidaan käyttää mahaletkua tai vatsanpeitteiden läpi vietävää välinettä. Nämä ovat hoitopaikan toimenpiteitä. Omistajan ei pidä yrittää puhkaista vatsaa tai työntää letkua itse, vaan kuljettaa koira viivyttelemättä ammattilaisen hoitoon.

Antibiootteja voidaan käyttää, koska vaurioituneesta suolesta voi siirtyä bakteereja elimistöön.

Leikkauksessa mahalaukku palautetaan paikalleen ja kudosten elinkelpoisuus arvioidaan. Kuollutta mahalaukun osaa tai vaurioitunut perna voidaan joutua poistamaan. Mahalaukun kiinnitys eli gastropeksia vähentää uuden kiertymän vaaraa. Se tarkoittaa mahalaukun kiinnittämistä vatsanseinämään, eikä pelkkä kaasun poistaminen korvaa tätä korjausta.

Leikkauksen jälkeen jatketaan seurantaa ja tukihoitoa sairaalassa. Kotona liikuntaa rajoitetaan haavan paranemiseksi ja ruokailu järjestetään hoito-ohjeen mukaan pienempiin annoksiin.

Kaikki leikkauksen jälkeen todetut rytmihäiriöt eivät tarvitse erillistä rytmilääkitystä. Osa on ohimeneviä, mutta niiden merkitys arvioidaan seurannassa.

Ennaltaehkäisevän kiinnitysleikkauksen jälkeen kotirauhaa ja liikunnan rajoitusta suositellaan 10–14 päiväksi. Haavaa suojataan nuolemiselta, jotta se ei tulehtuisi tai aukeaisi. Tämä suunnitellun toimenpiteen toipumisohje ei kuvaa sokkipotilaan tarvitseman tehohoidon kestoa.

Leikkauksen jälkeinen tukihoito sisältää suonensisäistä nestehoitoa ja kivunlievitystä. Ruokinta aloitetaan hoitopaikan päätöksellä; ravinnotta oloa kuvataan 12–48 tunniksi toimenpiteen jälkeen. Jatkuvaan oksenteluun voidaan antaa pahoinvointia estävää lääkettä. Verenpaineen sekä verensokerin, suolojen ja laktaatin seuranta jatkuu myös toimenpiteen jälkeen.

Ennaltaehkäisy

Suuren riskin koiralle voidaan harkita ennaltaehkäisevää mahalaukun kiinnitystä. Sitä voidaan tehdä muun suunnitellun leikkauksen yhteydessä tai erillisenä toimenpiteenä. Keskustelussa huomioidaan koiran rakenne, suku ja terveydentila. Kiinnitys pienentää kiertymisen riskiä, mutta mahalaukku voi yhä laajentua. Siksi myöhempääkään yökkäilyä tai vatsan turpoamista ei pidä sivuuttaa tehdyn toimenpiteen vuoksi.

Ennaltaehkäisevä kiinnitys voidaan tehdä avoimella leikkauksella tai tähystysavusteisesti. Menetelmän valintaan vaikuttaa käytettävissä oleva osaaminen ja koiran tilanne.

Päivän ruoka jaetaan 2–3 pienempään ateriaan yhden suuren sijasta. Annoskoon hahmottamiseen voi käyttää ruokalaskuria. Ruokailun jälkeistä rasitusta rajoitetaan. Korotettua ruokakuppia vältetään.

Mahalaukun kiinnityksen jälkeen kiertymän uusiutumisriskiksi on kuvattu 3–5 %, kun ilman kiinnitystä se voi nousta 80 %:iin. Kiinnitys estää kiertymistä, mutta ei mahalaukun uutta laajentumista.

Tärkeää koiranomistajalle

Tallenna päivystyspaikan osoite ja sovi etukäteen, miten ison koiran saa tarvittaessa autoon. Pidä tiedossa myös aiempien vatsaleikkausten nimet ja ajankohdat. Hätätilanteessa kerro ensimmäiseksi tuloksettomasta yökkäilystä, turpoamisesta ja voinnin muutoksesta. Merkitse muistiin, milloin oireet huomattiin ja milloin koira oli viimeksi tavallinen oma itsensä.

Toipumisen aikana tee kysymyslista hoitavalle eläinlääkärille: mitä koira saa syödä, miten ulkoilut järjestetään, kuka tarkistaa haavan ja milloin liikuntaa voi lisätä. Pyydä ohjeet kirjallisina ja jaa ne kaikkien hoitajien kesken. Kirjaa toteutuneet ateriat ja voinnin muutokset, jotta kontrollissa on käytettävissä muutakin kuin yleinen vaikutelma paremmasta tai huonommasta päivästä.

Usein kysyttyä

Voiko kiertymä mennä itsestään ohi?

Epäiltyä kiertymää pitää käsitellä hätätilanteena. Hoito vaatii nopeaa eläinlääkärin arviota ja kirurgista korjausta, eikä kotona odottamiseen ole turvallista yleisohjetta. Lähde päivystykseen oireiden perusteella ja ilmoita tulostasi etukäteen, jotta vastaanotto voi valmistautua.

Voiko pieni koira saada mahalaukun kiertymän?

Voi, vaikka sairaus on paljon tavallisempi suurilla ja syvärintaisilla koirilla. Koko ei yksin sulje sitä pois. Jos pieni koira yökkäilee tuloksettomasti, sen vatsa turpoaa tai vointi heikkenee, oireet tarvitsevat samalla tavalla eläinlääkärin arvion.

Estääkö mahalaukun kiinnitys myös turvotuksen?

Kiinnitys pyrkii estämään mahalaukun kiertymistä, mutta ei estä kaikkea laajentumista. Toimenpiteen jälkeenkin turpoaminen ja vatsaoireet on otettava vakavasti. Kerro päivystävälle eläinlääkärille, että kiinnitys on tehty, ja anna mukaan mahdollinen aiempi leikkauskertomus.

Miksi koiraa seurataan vielä leikkauksen jälkeen?

Sairauden vaikutukset eivät pääty siihen, että mahalaukku on takaisin paikallaan. Leikkauksen jälkeen seurataan esimerkiksi rytmihäiriöitä ja vakavaa tulehdusta sekä annetaan tukihoitoa. Kotiutus tehdään potilaan toipumisen mukaan, joten samalla diagnoosilla hoidettujen koirien sairaala-ajat voivat erota.

Onko korotettu ruokakuppi hyvä ehkäisykeino?

Korotettua ruokakuppia ei suositella kiertymän ehkäisykeinoksi. Ruokinnan kokonaisuutta kannattaa arvioida eläinlääkärin kanssa: aterioiden koko, ahmiminen ja yksilöllinen riski vaikuttavat keskusteluun. Kuppiratkaisu ei korvaa suuren riskin koiran ehkäisevän mahalaukun kiinnityksen harkintaa eikä päivystystä oireiden ilmaantuessa.