Kampylobakteeri koiralla

Yleiskuvaus

Kampylobakteerit ovat bakteereita, joista vain osa aiheuttaa sairautta eläimille tai ihmisille. Kun kampylobakteeri aiheuttaa koiralle suolistotulehduksen, puhutaan kampylobakterioosista.

Campylobacter jejuni on tavallinen oireisen kampylobakterioosin aiheuttaja seuraeläimillä. Koirille sopeutunut C. upsaliensis puolestaan löytyy usein myös normaalin suolistomikrobiston osana.

Koira voi kantaa ja erittää bakteeria ulosteessa näyttämättä sairaalta. Suomalaisessa 36 koiran tutkimuksessa vähintään yksi ulostenäyte oli positiivinen 56 %:lla koirista.

Nämä koirat olivat staffordshirenbullterrierejä 30 kotitaloudesta, joten luku ei kuvaa kaikkien Suomen koirien sairastavuutta. Koiralta voidaan löytää myös C. coli- ja C. helveticus -lajeja.

Suomessa koirilla on todettu yksittäisiä kampylobakterioositapauksia ja myös tartuntaryppäitä.

Syyt

Tartunta kulkee ulosteen, ruoan tai veden välityksellä

Koira saa bakteerin suun kautta saastuneesta ruoasta, vedestä tai ulostekontaktista. Raaka tai huonosti kypsennetty siipikarjanliha ja pastöroimaton maito voivat välittää tartunnan koiralle.

Myös saastunut juomavesi voi toimia tartunnan lähteenä, vaikka ruoka olisi kuumennettua. Ulosteen saastuttama ympäristö voi ylläpitää altistumista eläinten välillä.

Bakteeri voi säilyä erityisen hyvin viileissä oloissa, lähellä 4 °C:n lämpötilaa. Järvi- ja jokivedessä kampylobakteerit voivat pysyä elossa viikkoja tai kuukausia.

Suolistossa bakteerilaji ja koiran vastustuskyky ratkaisevat

Mahalaukun happamuus muodostaa osan elimistön suojasta ennen bakteerin pääsyä suolistoon. Lisääntyminen ja suolistosairauden kehitys voivat tapahtua sekä ohut- että paksusuolessa.

Myös bakteerin tuottamat toksiinit osallistuvat C. jejunin aiheuttaman taudin syntyyn. Tautia aiheuttava C. jejuni voi läpäistä limakerroksen, tarttua suolen pintasoluihin ja tunkeutua niihin.

Sairauden voimakkuuteen vaikuttavat koiran puolustuskyky ja bakteerikannan ominaisuudet. Samalla koiralla voi esiintyä useampia kampylobakteerilajeja.

Riskitekijät

Alle 6 kuukauden ikäisillä eläimillä tartuntoja ja bakteerin erittymistä todetaan useammin kuin vanhemmilla. Suuressa koiratiheydessä, esimerkiksi eläinsuojassa, tartuntapaine voi olla suurempi.

Muu suolistosairaus tai samanaikainen loistartunta voi liittyä suurempaan kampylobakteeririskiin. Stressi ja muut samanaikaiset infektiot voivat osaltaan vaikuttaa siihen, tuleeko koiralle oireita.

Vastustuskyvyltään heikentynyt koira voi tarvita oireisessa tartunnassa tavallista tarkempaa hoitoa. Raakaruoka sisältää kuumennettua ruokaa suuremman mikrobiologisen riskin.

Pienessä suomalaisessa ruokintatutkimuksessa ruokatavan ja kampylobakteerikantajuuden välille ei silti löytynyt tilastollista yhteyttä. Ruokintaa noudattaneiden 33 koiran ryhmässä C. upsaliensis -bakteeri todettiin alussa 39,4 %:lta ja ruokintajakson jälkeen 30,3 %:lta.

Ruokintajakson pituus oli 4–5 kuukautta. Ruokintavertailusta suljettiin pois 3 koiraa, joiden sovittu ruokintatapa ei toteutunut.

Tyypilliset oireet

Oireinen kampylobakterioosi näkyy koiralla tavallisimmin äkillisenä suolistovaivana.

• Uloste muuttuu löysäksi tai selvästi vetiseksi, ja ripuli alkaa usein nopeasti.

• Ripulin mukana voi tulla limaa, verta tai molempia ulosteen seassa.

• Koiralla voi olla kuumetta samalla, kun suolisto-oireet ovat käynnissä.

• Koira vaikuttaa tavallista väsyneemmältä ja sen aktiivisuus vähenee sairauden aikana.

• Vatsan alueen kipu voi liittyä tulehdukselliseen ripuliin.

• Oksentelua voi esiintyä ajoittain, vaikka se ei olisi hallitseva oire.

Akuutin ripulin kestoksi on kuvattu 5–15 vuorokautta. Joskus ripuli uusiutuu tai muuttuu pitkäaikaiseksi.

Osa C. jejuni -bakteeria kantavista koirista ulostaa kuitenkin täysin normaalin näköistä ulostetta.

Komplikaatiot ja seuraukset

Lievä, komplisoitumaton kampylobakterioosi rauhoittuu usein itsestään. Ripuliin liittyvä nestehukka voi silti heikentää yleiskuntoa ja verenkiertoa merkittävästi.

Vaikeassa suolistotulehduksessa bakteerien pääsyä verenkiertoon ja sepsistä arvioidaan vakavina mahdollisuuksina. Harvinaisissa koiratapauksissa on kuvattu myös maksan ja sappiteiden tulehdusta tai tiineyden keskeytymistä.

Bakteerin erittäminen voi jatkua, vaikka koiralla ei enää näkyisi ripulia. Tämän vuoksi oireiden helpottuminen ja tartuntariskin täydellinen päättyminen ovat eri asioita.

Koirille sopeutuneen C. upsaliensis -bakteerin erittyminen voi kestää pidempään ja olla tasaisempaa kuin C. jejunin erittyminen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Näytteen tulos yhdistetään oireisiin ja bakteerilajiin

Eläinlääkäri arvioi yleiskunnon, kuivumisen ja mahdolliset yleisinfektion merkit ennen kuin tulosta tulkitaan sairauden syyksi. Vaikeassa suolistotulehduksessa verenkuva ja tulehdusarvo CRP voivat tukea yleisoireiden arviointia.

Kampylobakteeria voidaan tutkia ulosteesta viljelemällä tai PCR-menetelmällä. Viljely vaatii erityisen vähähappisen kasvuympäristön, mikä tekee tutkimuksesta tavallista bakteeriviljelyä vaativamman.

PCR etsii bakteerin perimää suoraan ulostenäytteestä. C. jejunin tunnistamisessa PCR voi olla viljelyä herkempi menetelmä.

Viljely tarvitsee eläviä bakteereita, joten kuljetusolosuhteet vaikuttavat sen onnistumiseen. Tuore näyte toimitetaan laboratorioon mieluiten samana päivänä ja viimeistään 2 vuorokaudessa.

Jos kuljetus viivästyy, sopiva kuljetusalusta ja säilytys noin 4 °C:ssa parantavat bakteerin säilymistä. Kuivuminen, happi, auringonvalo ja lämpö voivat heikentää näytteen bakteerien elinkykyä.

Pitkän kuljetuksen aikana muut näytteessä olevat mikrobit voivat kasvaa kampylobakteeria nopeammin ja vaikeuttaa sen eristämistä. Näytteenottopuikolla otettu näyte tarvitsee bakteerin säilymistä tukevan kuljetusputken ja sopivan kuljetusalustan.

Viljelystä saatavalle kannalle voidaan tehdä lääkeherkkyystutkimus sopivan antibiootin valitsemiseksi. Lajikohtainen tutkimus erottaa esimerkiksi C. jejunin muista kampylobakteereista, joiden merkitys voi olla erilainen.

Yhden näytteen tulokseen vaikuttaa myös bakteerien ajoittainen tai ohimenevä erittyminen. Erityisessä tartuntariskitilanteessa jatkonäytteillä voidaan selvittää, erittääkö koira bakteeria vielä hoidon jälkeen.

Terveiden eläinten rutiininomaista seulontaa kampylobakteerin varalta ei suositella.

Hoito

Tukihoito ja yleiskunnon seuranta ovat hoidon perusta

Eläinlääkäri määrää hoidon oireiden vaikeuden, koiran vastustuskyvyn ja tutkimuslöydösten perusteella. Komplisoitumattomassa tartunnassa voidaan tarvita tukihoitoa, vaikka antibioottia ei käytettäisi.

Nestehoito korjaa ripuliin liittyvää kuivumista ja alentunutta kiertävää veritilavuutta. Lievässä akuutissa ripulissa hyväkuntoinen koira ei yleensä hyödy antibiootin aloittamisesta.

Myöskään veri ulosteessa ei automaattisesti edellytä antibioottia, jos sairaus on muuten lievä. Nestehoitoon hyvin reagoiva keskivaikea akuutti ripuli ei myöskään yleensä edellytä antibioottia.

Positiivinen PCR-tulos ei muuta tätä hoidon perustetta ilman löydökseen sopivaa kliinistä sairautta.

Vaikea infektio voi tarvita kohdennettua mikrobilääkettä

Antibioottia harkitaan erityisesti vaikeasti oireilevalle tai immuunipuutteiselle koiralle. Vakavaa yleissairautta epäillään, jos huono vointi jatkuu riittävästä nestehoidosta huolimatta.

Lääke valitaan mahdollisuuksien mukaan herkkyysmäärityksen avulla. Kampylobakterioosin hoidossa voidaan tarvittaessa käyttää makrolideja, kuten erytromysiiniä tai tylosiinia.

Antibiooteille vastustuskykyisiä kampylobakteerikantoja esiintyy, joten aiempi hoitohistoria vaikuttaa lääkevalintaan. Eri kampylobakteerilajien herkkyys penisilliineille ja trimetopriimille voi poiketa toisistaan.

Enrofloksasiinin käyttöä vältetään pennuilla sen rustovaurioriskin vuoksi, vaikka ainetta voidaan harkita joillekin aikuisille koirille. Vaikeassa akuutissa ripulissa antibioottihoidon kestoksi riittää usein 3–7 päivää kliinisen vasteen mukaan.

Sairaalassa eläinlääkäri arvioi antibioottihoidon tarvetta päivittäin koiran vasteen mukaan. Mikrobilääkitystä ei jatketa tarpeettomasti kliinisten oireiden korjaantumisen jälkeen.

Lääkitys ei välttämättä poista bakteerin erittymistä, joten tartuntojen ehkäisyä ei rakenneta pelkän antibiootin varaan. Probioottien käyttö arvioidaan tapauskohtaisesti, sillä akuutissa ripulissa niiden puolesta tai niitä vastaan ei ole yksiselitteistä suositusta.

Ennaltaehkäisy

Kampylobakteeri voi tarttua koirasta ihmiseen. Tartunta syntyy bakteerin päätyessä suuhun esimerkiksi ulosteilla likaantuneiden käsien tai esineiden välityksellä.

Kädet pestään eläimen, sen ulosteiden, petivaatteiden ja ruokien käsittelyn jälkeen. Ulosteet kerätään heti pois ympäristöstä, jotta ne eivät saastuta pihaa ja kulkureittejä.

Ruoka- ja vesikupit sekä kosketuspinnat puhdistetaan säännöllisesti. Raakaruokinnan välttäminen vähentää siihen liittyvää altistumista ruoan ja koiran ulosteen kautta.

Jos raakaruokaa käsitellään kotona, sille käytetään ihmisruoasta erillisiä välineitä ja leikkuulautoja. Raakaruokaan käytetyt metalliset tai keraamiset astiat pestään heti yli 70 °C:n vedellä.

Raakaruoka säilytetään pakkauksessa tai kannellisessa astiassa niin, ettei se joudu kosketuksiin ihmisruoan kanssa. Sulatettu raakaruoka käytetään mahdollisimman nopeasti sulatuksen jälkeen.

Kerran sulatettua raakaruokaa ei pakasteta uudelleen myöhempää käyttöä varten. Raakaruoan käsittelyssä vältetään puisia välineitä, koska niitä on vaikea saada puhtaiksi.

Pienet lapset pidetään erossa koiran ruoasta ja ulosteista myös pihalla. Raskaana olevan on syytä välttää ripuloivan eläimen ulosteiden ja raakaruoan käsittelyä.

Raskauden aikana ulosteiden siivoamisen hoitaa mahdollisuuksien mukaan joku muu perheenjäsen. Koiratarhassa tai eläinsuojassa tarttuvaa ripulia sairastava eläin erotetaan muista.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa ripulin alkaminen, ulosteen vetisyys, veri ja lima sekä koiran juominen, oksentelu ja jaksaminen. Kerro vastaanotolla raakaruokinnasta, mahdollisesta luonnonveden juomisesta ja siitä, onko muilla kodin eläimillä tai ihmisillä ollut samankaltaisia oireita.

Noudata laboratorion näytteenotto- ja kuljetusohjeita. Pyydä tuloksen yhteydessä selvennys siihen, mitä bakteerilajia etsittiin ja miten löydös sopii juuri koirasi oireisiin. Älä aloita toiselle eläimelle määrättyä antibioottia tai muuta nykyistä hoitoa omin päin.

Pidä siivousvälineet ja ruokakupit erillään ihmisruoan valmistuksesta. Jos perheenjäsen sairastuu ripuliin, kerro terveydenhuollossa myös koiran oireista ja laboratoriolöydöksestä. Sovi eläinlääkärin kanssa jatkoarviosta, jos ripuli ei rauhoitu, uusiutuu tai koiran yleiskunto heikkenee.

Usein kysyttyä

Tarkoittaako positiivinen ulostenäyte, että koira on sairas?

Ei välttämättä, sillä kampylobakteereita löytyy myös koirilta, joilla uloste näyttää normaalilta eikä sairauden merkkejä ole. Tulos tulkitaan bakteerilajin ja oireiden perusteella. Terveiden koirien rutiiniseulontaa kampylobakteerin varalta ei yleensä pidetä tarpeellisena.

Tarvitseeko koira aina antibiootin?

Komplisoitumaton kampylobakterioosi on usein lievä ja itsestään rauhoittuva, jolloin antibioottia ei yleensä tarvita. Vaikeat yleisoireet tai heikentynyt vastustuskyky voivat muuttaa hoidon tarvetta. Eläinlääkäri valitsee tarvittavan mikrobilääkkeen mahdollisuuksien mukaan juuri todetun bakteerikannan herkkyystuloksen perusteella.

Kuinka kauan ripuli voi kestää?

Akuutin kampylobakteeriripulin kestoksi on kuvattu 5–15 vuorokautta. Osa koirista voi kuitenkin kantaa bakteeria kokonaan ilman oireita. Ripuli voi myös uusiutua tai pitkittyä. Yleiskunnon heikkeneminen ja kuivuminen ratkaisevat hoidon kiireellisyyden, eivät pelkästään kuluneet päivät.

Voiko kampylobakteeri tarttua koirasta ihmiseen?

Ulosteen välityksellä tartunta on mahdollinen myös oireettomasta koirasta. Kädet pestään koiran, ulosteiden ja ruokien käsittelyn jälkeen. Myös saastunut raakaruoka voi altistaa ihmisen suoraan, joten perheen tartunta ei aina osoita koiraa alkuperäiseksi lähteeksi.

Saako koira tartunnan vain raakaruoasta?

Bakteeri voi siirtyä myös saastuneen veden ja ulostekontaktin välityksellä. Raakaruoka on yksi huomioitava altistus, mutta yksittäisen koiran tartuntalähde voi jäädä tuntemattomaksi. Viileässä järvi- ja jokivedessä kampylobakteerit voivat säilyä elossa useita viikkoja tai jopa kuukausia.