Ihopoimutulehdus koiralla – oireet ja hoito

Yleiskuvaus

Ihopoimutulehdus on ihon pintaan painottuva tulehdus, jota voidaan kutsua myös poimupyodermaksi. Bakteerit ja hiivat kuuluvat normaalistikin iholle, mutta poimun olosuhteet voivat lisätä niiden kasvua liikaa.

Tavallisia paikkoja ovat kuonon ja huulten poimut sekä hännän ja ulkosynnyttimien ympäristö. Brittiläisessä perusterveydenhuollossa vuoden 2016 aikana todettu vuosiesiintyvyys oli 0,37 %.

Englanninbulldoggeilla osuus oli 6,05 % saman vuoden potilaista. Ranskanbulldoggeilla osuus oli 2,69 %.

Mopseilla osuus oli 2,11 %. Vuoden 2016 tapausryhmässä oli 974 koiraa, ja tulehdus sijaitsi huulipoimussa 36,76 %:lla niistä.

Samassa tapausryhmässä 96,41 %:lla todettiin vain yhden sijainnin poimutulehdus. Luvut kuvaavat tutkimuksen brittiläisiä eläinlääkäripotilaita, eivät Suomen kaikkia koiria tai jokaisen yksilön riskiä.

Syyt

Hankaus ja kosteus rikkovat ihon tasapainon

Toisiaan vasten painuvat ihopinnat hankaavat ja ilmanvaihto heikkenee, jolloin poimun sisään syntyy lämmin ja kostea tila. Mikrobien tuottamat aineet ärsyttävät ihoa ja voivat pehmentää sen pintaa niin, että tulehdus pääsee syvenemään.

Kyynelneste ja sylki voivat jäädä kasvojen poimuihin, kun taas virtsa pahentaa erityisesti ulkosynnyttimien ympäristön hautumista. Myös ihon oma tali ja eritteet voivat kertyä poimun pohjalle ylläpitämään mikrobien kasvua.

Tavallinen bakteerilöydös on Staphylococcus pseudintermedius. Malassezia-hiiva voi olla mukana samanaikaisesti bakteerien kanssa.

Hännän ympäristön voimakkaisiin poimuihin voi liittyä DVL2-geenin muutokseen kytkeytyvä korkkiruuvimainen häntä, jonka rakenne hankaloittaa ihon hoitoa. Lyhytkalloinen koira ei välttämättä pysty itse nuolemalla puhdistamaan peräpäätään, joten häntäpoimun eritteet voivat jäädä omistajaltakin huomaamatta.

Poimun taustalla voi olla rakenne tai muu sairaus

Voimakkaasti poimuinen rakenne voi olla rodun valinnan seurausta, kuten monilla lyhytkalloisilla koirilla. Shar peillä perinnöllinen musiinikertymä ihossa voi lisätä poimuisuutta.

Lihavuus voi synnyttää uusia ihopoimuja tai syventää jo olemassa olevia poimuja. Allerginen ihosairaus voi lisätä tulehdusherkkyyttä, vaikka kaikille poimuisille koirille ei kehity ihottumaa.

Riskitekijät

Lyhytkalloinen rakenne oli brittiläisessä tutkimuksessa yhteydessä 4,51:n vetosuhteeseen verrattuna keskipitkäkalloisiin rotuihin. Englanninbulldoggin vetosuhde sekarotuisiin verrattuna oli 49,07.

Ranskanbulldoggilla vastaava vetosuhde oli 25,92. Mopsilla vastaava vetosuhde oli 16,27.

Basset houndin runsas kaulanahka ja spanielien riippuvat huulipoimut ovat muita tyypillisiä riskirakenteita. Diagnoosin saaneiden koirien mediaani-ikä brittiläisessä tapausryhmässä oli 5,10 vuotta, mikä ei tarkoita oireiden keskimääräistä alkamisikää.

Myös nartun pieni tai ihopoimun sisään vetäytynyt ulkosynnytinalue voi altistaa paikalliselle tulehdukselle. Vanhemmat ikäryhmät saivat diagnoosin useammin kuin alle 1-vuotiaat koirat.

Jo todettu atopia, hammaskiinnityskudoksen sairaus tai virtsatieinfektio voi ylläpitää poimujen ongelmia.

Tyypilliset oireet

Alkuvaiheessa ongelma voi näkyä ennen kaikkea punoituksena ja poimusta tulevana hajuna.

• Poimun sisäpinta punoittaa ja näyttää kostealta tai hautuneelta.

• Poimussa tuntuu poikkeavan voimakas, epämiellyttävä haju.

• Ihon väliin kertyy kellertävää tai valkoista eritettä.

• Koira nuolee, hankaa, puree tai raapii tulehtunutta kohtaa.

• Poimun avaaminen tai puhdistaminen tuntuu koirasta kipeältä.

• Iholta voi irrota karvaa ja pinnalle muodostua karstaa tai haavaumia.

• Häntäpoimun kipu voi näkyä peräpään hankaamisena lattiaan tai huonekaluja vasten.

Tulehtuvia ihon vastinpintoja voi olla myös nisärivien välissä ja kivespussin ympärillä, joten koko ihon tarkastaminen on hyödyllistä. Pitkittyessä poimun iho saattaa tummua ja paksuuntua aiempaa selvästi karheammaksi.

Ihomuutos jää tavallisesti poimun sisään eikä aluksi leviä laajalle sen ulkopuolelle.

Komplikaatiot ja seuraukset

Pintatulehdus voi haavautua ja uusiutua

Vaikea poimutulehdus voi aiheuttaa syviä ja kivuliaita haavaumia tavallisen punoituksen sijaan. Poimun sisään jäävä erite voi ylläpitää tulehdusta, vaikka ulkopuolelta katsottuna iho näyttäisi melko rauhalliselta.

Jäykkä sisään kasvanut häntä voi estää ihon hoitamista ja joskus haitata myös ulostamista. Tulehdus voi uusiutua, jos alkuperäinen poimurakenne tai muu altistava sairaus jää ennalleen.

Osa koirista tarvitsee poimujen hoitoa koko elämänsä ajan, jotta vaiva pysyy hallinnassa. Toistuva systeemisten antibioottien tarve voi lisätä mikrobilääkeresistenssiin liittyviä ongelmia.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Jokainen poimu tutkitaan iholle saakka

Eläinlääkäri arvioi, vastaavatko ihomuutoksen sijainti ja rajat ihopoimun rakennetta. Myös huulten, hännän ja ulkosynnyttimien alueet tarkistetaan, koska tulehdus ei rajoitu kaikilla koirilla kasvoihin.

Suomalaisessa häntäpoimututkimuksessa syvin poimu oli 4 senttimetriä, mikä havainnollistaa näkymättömiin jäävän ihon määrää. Hyvin ahdas poimu voi jäädä puutteellisesti puhdistetuksi, jos sen sisään ei mahdu edes sormi.

Näyte voidaan ottaa pyörittämällä vanupuikkoa poimun iholla tai käyttämällä teippinäytettä. Solunäytteestä tutkitaan, onko mukana kokkibakteereja, sauvabakteereja, hiivoja tai näiden yhdistelmä hoidon valinnan tueksi.

Jos tulehdus näyttää syvältä, bakteeriviljely ja lääkeherkkyystutkimus ovat tärkeitä ennen systeemistä antibioottia. Poimun kaltaista muutosta voivat aiheuttaa myös karvatuppipunkit, limakalvorajan pyoderma tai lupus.

Ihokoepalaa tarvitaan harvoin tavallisessa poimutulehduksessa, mutta se auttaa epäiltäessä muuta perussairautta. Jos paikallishoito ei auta, diagnoosi ja mahdolliset taustasyyt arvioidaan uudelleen ja solunäyte voidaan uusia.

Hoito

Paikallinen hoito on yleensä ensisijainen

Eläinlääkäri määrää hoidon ja mahdollisen lääkityksen ihomuutoksen syvyyden, mikrobilöydösten ja koiran muun terveydentilan perusteella. Poimun pinnalta puhdistetaan eritteet, lika ja mikrobien muodostamaa biofilmiä ennen varsinaista paikallista hoitoa.

Paikallisesti käytettäviä antiseptisiä aineita suositaan ensisijaisesti paikallisiin antibiootteihin nähden. Myös suomalainen pintatulehduksen hoitoperiaate painottaa karvojen lyhentämistä ja antiseptistä paikallishoitoa ilman rutiininomaista antibioottia.

Kosteutta vähennetään huolellisella kuivaamisella, sillä märäksi jäävä poimu ylläpitää mikrobeille sopivaa ympäristöä. Pyyhkeet tai geelit voivat päästä syvälle poimun sisään, kun taas laajempiin ihomuutoksiin voidaan valita muu paikallishoidon muoto.

Jos solunäytteessä vallitsevat sauvabakteerit, eläinlääkäri voi täydentää paikallishoitoa juuri gramnegatiivisiin bakteereihin tehoavalla aineella. Silmien lähellä käytettävän valmisteen pitää olla kyseiselle alueelle turvallinen, joten kasvojen poimun hoito valitaan erikseen.

Jos iho on rikkoutunut, eläinlääkäri voi valita avohaavaan sopivan tuotteen tavallisen puhdistusvalmisteen sijaan. Kivunlievitystä voidaan tarvita, jotta tulehtuneen ihon paikallishoito onnistuu koiraa liikaa kuormittamatta.

Voimakas punoitus, turvotus ja kipu voivat edellyttää myös tulehdusta vähentävää paikallislääkitystä. Hiivan ylikasvussa voidaan tarvita hiivaan tehoavaa paikallishoitoa, johon tavallinen antibiootti ei vaikuta.

Pinnallisessa poimutulehduksessa systeemisiä antibiootteja yleensä vältetään, koska mikrobit ovat paikallishoidon tavoitettavissa. Syvän infektion hoito eroaa tästä ja suunnitellaan viljelylöydöksen perusteella.

Pintatulehduksen kliinistä ja solunäytteellä arvioitavaa rauhoittumista voidaan usein odottaa 7–14 päivässä. Nuolemisen ja raapimisen estämiseen voidaan tarvita suojaavaa kauluria, jotta iho pääsee paranemaan käsittelyn välillä.

Pienessä nenäpoimututkimuksessa lääkinnällistä hunajaa saaneeseen ryhmään kuului 19 koiraa ja vertailuvalmistetta saaneeseen ryhmään 16 koiraa, joten havainto perustuu pieneen tutkimukseen. Nenän poimutulehduksen 21 päivän vertailussa lääkinnällinen hunaja ei parantanut iho- ja solunäytelöydöksiä vertailuvalmistetta enemmän.

Hunajaryhmän koirien omistajat arvioivat silti kutinan helpottuneen enemmän, joten pelkkä kutina ei kuvannut kaikkia hoitotuloksia.

Altistavan syyn korjaus ja leikkaus

Laihdutus, hammashoito ja virtsatieongelmien hoito voivat olla osa kokonaisuutta poimun sijainnin ja taustatekijöiden mukaan. Atopian tai muun allergisen ihosairauden hallinta voi vähentää tulehduksen toistuvaa käynnistymistä.

Jos paikallishoito ei riitä tai sen toteutus on mahdotonta, ylimääräistä poimua voidaan korjata kirurgisesti. Leikkaus voi kohdistua syvään huulipoimuun, ulkosynnyttimien ympäristön ylimääräiseen ihoon tai sisään kasvaneeseen häntään.

Syvän häntäpoimun leikkaus voi olla vaativa toimenpide, joten rakenteen ja kivun arvio kuuluu eläinlääkärille.

Ennaltaehkäisy

Poimut puhdistetaan ja kuivataan säännöllisesti, jotta erite ja kosteus eivät jää niiden sisälle hautumaan. Puhdistamiseen käytetään eläinlääkärin ohjeen mukaista tuotetta, sillä iho voi ärtyä väärin valitusta paikallishoidosta.

Normaalin painon tavoittelu voi vähentää lihavuuden synnyttämiä poimuja ja niiden tulehtumisen edellytyksiä. Jos poimurakennetta ei voida poistaa, ylläpitävää paikallista hoitoa voidaan tarvita elinikäisesti uusiutumisriskin vähentämiseksi.

Koiraa hankkiessa rodun poimuihin liittyvät iho-ongelmat on syytä selvittää, jotta pitkäaikaisen hoidon tarve tulee huomioiduksi.

Tärkeää koiranomistajalle

Tarkista puhdistaessasi myös poimun syvin kohta, jos se onnistuu koiraa satuttamatta. Kirjaa, missä haju tai punoitus alkoi ja mikä hoito on auttanut aiemmin. Ota kuva ennen käsittelyä, jos muutos jää helposti piiloon.

Kerro vastaanotolla nuolemisesta, raapimisesta, painon muutoksista, hammassairauksista ja virtsaamisen ongelmista. Pyydä näyttämään sopiva puhdistus- ja kuivaustapa sekä se, kuinka silmien lähellä oleva poimu käsitellään turvallisesti.

Sovi seurannasta, jos iho ei rauhoitu tai sama alue tulehtuu toistuvasti. Säilytä tiedot aiemmista mikrobiviljelyistä ja lääkityksistä. Älä lisää toisen koiran vanhaa lääkettä omaan hoitokokonaisuuteen, vaan ilmoita oireiden muuttumisesta hoitopaikkaan.

Usein kysyttyä

Onko poimun paha haju normaalia?

Poimun haju voi olla ensimmäisiä tulehduksen merkkejä yhdessä punoituksen kanssa. Kosteaan poimuun voi kasvaa liikaa bakteereja ja hiivoja. Iho on siksi tutkittava myös karvojen ja poimun alta, jos ulkopinta näyttää rauhalliselta.

Tarvitaanko ihopoimutulehdukseen aina antibiootti?

Pintatulehduksessa paikallinen antiseptinen hoito on yleensä ensisijainen vaihtoehto. Systeemistä antibioottia vältetään tavallisessa pintaan rajoittuvassa tulehduksessa. Jos oireet viittaavat syvään infektioon, hoito ja tarvittavat mikrobilääkkeet valitaan eri perustein, yleensä viljelyn avulla.

Miksi tulehdus palaa puhdistuksesta huolimatta?

Vastakkain painuvat ihopinnat voivat ylläpitää kosteutta ja hankausta myös alkuvaiheen tulehduksen rauhoituttua. Allergia tai muu taustasyy voi samalla pitää uusiutumisriskiä yllä. Jos poimurakennetta ei korjata, ylläpitohoitoa voidaan tarvita pitkään tai koko elämän ajan.

Voidaanko tulehtunut poimu leikata pois?

Kirurgiaa harkitaan, kun paikallishoito ei riitä tai sen toteuttaminen ei onnistu käytännössä. Korjattavia alueita voivat olla huulipoimu, ulkosynnyttimien ympäristö ja sisään kasvanut häntä. Erityisesti häntäpoimun korjaus voi olla vaativa, joten leikkaussuunnitelma tehdään koiran rakenteen perusteella.

Voiko poimuihottumaa tulla muualle kuin kasvoihin?

Poimutulehdusta tavataan myös huulissa, hännän alla ja ulkosynnyttimien ympärillä. Riippuva kaulanahka tai lihavuuteen liittyvät vartalon poimut voivat nekin tulehtua. Siksi toistuvasti oireilevalta koiralta tarkistetaan muutkin poimut eikä hoitoa rajata näkyvimpään kohtaan.