Piiskamadot ja hakamadot koiralla

Yleiskuvaus

Koiran piiskamato on Trichuris vulpis, joka elää aikuisena umpi- ja paksusuolessa. Sen ohut etuosa ja paksumpi takaosa muodostavat piiskaa muistuttavan rakenteen.

Piiskamato voi kasvaa noin 8 cm:n pituiseksi. Hakamadot ovat ohutsuolen loisia, joista koiralla tavataan muun muassa A. caninum- ja Uncinaria stenocephala -lajeja.

Eurooppalaiset hakamadot ovat pieniä, noin 0,5–1,5 cm:n mittaisia sukkulamatoja. Suomessa piiska- ja hakamadot ovat harvinaisempia sisäloislöydöksiä.

Oireetonkin koira voi kantaa näitä loisia ja saastuttaa ympäristöä munilla.

Syyt

Piiskamato tarttuu ympäristön munista

Piiskamatotartunta syntyy, kun koira nielee ympäristöstä toukalliseksi kehittyneen munan. Tuoreessa ulosteessa oleva piiskamadon muna ei ole heti tartuttava.

Munan kehittyminen tartuttavaksi voi kestää 9–21 päivää tai pidempään lämpötilan ja kosteuden mukaan. Kehitysajaksi on kuvattu myös 1–2 kuukautta yli 4 °C:n lämpötilassa.

Suojakuorensa ansiosta piiskamadon munat säilyvät maaperässä tartuntakykyisinä vuosia. Piiskamato ei siirry emosta pentuun istukan tai maidon kautta.

Aikuinen piiskamato kiinnittää ohuen etupäänsä suolen limakalvoon. Sen ravintoa ovat limakalvon kudos, kudosneste ja veri.

Hakamadon tartuntareitti riippuu lajista

Hakamadon munasta kehittyy ympäristössä tartuttava toukka yleensä 2–9 päivässä. Koira voi niellä toukan saastuneesta ympäristöstä tai saada tartunnan toukan läpäistessä ihon.

Myös toukkia kantavan pieneläimen syöminen voi välittää hakamatotartunnan. A. caninum voi tarttua vastasyntyneeseen pentuun emon maidosta.

Pohjoinen U. stenocephala ei tartu maidon välityksellä. A. caninum -toukkia voi jäädä koiran kudoksiin uinuvaan tilaan ja aktivoitua myöhemmin uudelleen.

Tiineys voi aktivoida emon kudoksissa olevia A. caninum -toukkia, jotka kerääntyvät maitorauhasiin ennen pentujen tartuntaa. Verta imevä hakamato voi vaihtaa ruokailupaikkaa ja jättää limakalvoon pieniä vuotavia haavaumia.

Suolinukan vaurioituminen heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja voi pahentaa ripulia. Aikuiset hakamadot voivat elää ohutsuolessa 4–24 kuukautta.

Riskitekijät

Nuoret imevät pennut ovat erityisen alttiita A. caninum -tartunnan vaikeille seurauksille. Aikuinenkaan koira ei ole suojassa tartunnalta, vaikka aiempi altistuminen voi tuoda osittaista vastustuskykyä.

Suuri tartuntapaine esimerkiksi kasvatusympäristössä lisää nuorten koirien riskiä. Piiskamadon riskiä lisää pysyminen pitkään munilla saastuneessa kennelissä tai eläinsuojassa.

U. stenocephala sietää A. caninum -lajia viileämpiä oloja ja esiintyy Euroopassa laajasti. A. caninum liittyy Euroopassa enemmän keski- ja eteläisiin alueisiin, joten tuonti- ja matkustushistoria vaikuttavat arvioon.

Piiskamadon munia löytyy harvoin aivan pienistä pennuista, ja tartunnat voivat tulla todettaviksi 3–6 kuukauden iässä.

Tyypilliset oireet

Hyvin ravittu ja vastustuskykyinen aikuinen koira voi oireilla hakamatotartunnassa vain vähän.

• Ulosteessa näkyy limaa ja tuoreita verijuovia erityisesti piiskamatotartunnassa.

• Koira ponnistelee ulostaessaan, vaikka ulostetta tulisi vain vähän.

• Uloste muuttuu tummaksi ja tervamaiseksi suolistoverenvuodon yhteydessä.

• Koira laihtuu tai pentu ei kasva odotetusti.

• Ikenet vaalenevat ja koira väsyy tai heikkenee anemian vuoksi.

• Voimakkaaseen ripuliin voi liittyä kuivumista ja ruokahalun heikkenemistä.

• Ihon läpäisevät hakamadon toukat voivat aiheuttaa punoitusta ja kutisevia näppyjä erityisesti varpaiden väliin.

Piiskamatotartunta voi olla pitkään myös oireeton. Hakamatojen vaivaaman pennun turkki voi muuttua huonokuntoiseksi samalla, kun kasvu hidastuu.

Komplikaatiot ja seuraukset

A. caninum imee verta voimakkaasti ja voi aiheuttaa pennulle hengenvaarallisen verenhukan. Pitkittynyt hakamatotartunta voi johtaa raudanpuutteiseen anemiaan.

U. stenocephala on A. caninum -lajia vähemmän taudinaiheuttava. Se käyttää ravinnokseen pääasiassa suolen pinnan kudosainesta.

Piiskamadon runsas tartunta voi aiheuttaa kuivumisen ohella vakavan elektrolyyttihäiriön. Veren natriumin väheneminen voi muistuttaa Addisonin tautia, vaikka kyse on loiseen liittyvästä niin sanotusta pseudo-Addison-tilasta.

Harvinainen vaikean piiskamatotartunnan seuraus on suolentuppeuma, jossa suolen osa työntyy viereisen suolen sisään. Useimmat piiskamatotartunnan saaneet koirat toipuvat hyvin, kun sekä loinen että ympäristön tartuntapaine hallitaan.

Uusi tartunta on kuitenkin mahdollinen, jos koira palaa munilla saastuneeseen ympäristöön. Runsas hakamadon toukkien vaellus keuhkoissa voi aiheuttaa pennulle keuhkokuumeen.

Diagnoosi eläinlääkärillä

Ulostetutkimus etsii munia ja loisen muita merkkejä

Perustutkimus on ulosteen sentrifugointiin yhdistetty flotaatio, jossa loisten munia erotellaan mikroskooppitutkimusta varten. Piiskamadon munat ovat tynnyrimäisiä, ja niiden molemmissa päissä näkyy tulpparakenne.

Munia ei välttämättä löydy jokaisesta näytteestä, koska piiskamato erittää niitä ajoittain. Piiskamadon tartunnasta munien erittymiseen on kuvattu 9–10 viikon aika.

Myös 74–90 päivän kehitysaika tunnetaan, joten yksittäinen varhainen negatiivinen ulostenäyte voi johtaa harhaan. A. caninum -munien eritys alkaa tavallisesti 2–3 viikossa tartunnasta.

Maidosta tartunnan saanut pentu voi erittää hakamadon munia jo 10–12 päivän ikäisenä. Vaikea anemia voi silti kehittyä ennen ensimmäisiä munalöydöksiä.

Ulosteen antigeenitesti voi löytää tartunnan, vaikka loinen ei vielä tuottaisi munia. Piiskamadon antigeenia voidaan todeta jo 3 viikkoa tartunnan jälkeen.

PCR-tutkimus puolestaan tunnistaa loisen perimää ja voi täydentää munien etsintää. Muun eläimen ulosteen syöminen voi tuoda näytteeseen samannäköisiä munia ilman, että ne osoittavat kyseisen loisen elävän koirassa.

Kalpealta tai heikolta koiralta tutkitaan lisäksi verenkuva anemian arvioimiseksi. Vaikeassa piiskamatotaudissa verestä tarkastetaan myös natrium ja muut elektrolyytit.

Antigeenitutkimuksen yhdistäminen munien mikroskopointiin laajentaa mahdollisuutta tunnistaa tartunta, sillä menetelmät täydentävät toisiaan.

Hoito

Lääke ja tukihoito valitaan löydösten mukaan

Eläinlääkäri määrää hoidon loislajin, koiran iän, voinnin ja aiemman lääkityshistorian perusteella. Hakamatoihin käytetään niihin tehoavaa loislääkettä, kuten fenbendatsolia, pyranteelia tai moksidektiiniä.

Piiskamatoon tehoavia vaihtoehtoja ovat muun muassa fenbendatsoli ja febanteelia sisältävät yhdistelmät. Ympäristön piiskamadon munat eivät häviä koiran lääkityksellä, joten uusi altistuminen on huomioitava hoidon rinnalla.

Kudoksissa uinuvat A. caninum -toukat voivat jäädä eloon tavallisen suolistomatohoidon jälkeen. Siksi uusi munalöydös ei automaattisesti tarkoita, että omistaja olisi toteuttanut hoidon väärin.

Vaikea anemia voi vaatia verensiirtoa loislääkityksen lisäksi. Kuivumista ja elektrolyyttihäiriötä korjataan tarvittaessa neste- ja muulla tukihoidolla.

Raudanpuutteen korjaaminen voi kuulua loislääkityksen rinnalla annettavaan tukihoitoon.

Jatkuva tartunta ja lääkeresistenssi tutkitaan

Useille lääkeryhmille vastustuskykyistä A. caninum -hakamatotartuntaa on todettu Yhdysvalloissa myös muilla roduilla kuin vinttikoirilla. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kerättiin yhteensä 685 hakamatopositiivista kotikoiran ulostenäytettä.

Yksilöllisesti analysoiduista 314 näytteestä 49,7 % sisälsi vanhastaan tunnetun bentsimidatsoliresistenssiin liittyvän geenimuutoksen. Toinen, uudempi resistenssiin liittyvä muutos löytyi 31,2 %:sta saman yksilöryhmän näytteitä.

Nämä olivat valmiiksi hakamatopositiivisia amerikkalaisia näytteitä, eivät Suomen koirakannan esiintyvyyslukuja. Epäillyssä hoitoresistenssissä ulosteen munamäärä voidaan verrata ennen hoitoa ja 10–14 päivää sen jälkeen.

Pitkittyneen resistentin tartunnan hoito voi kestää kuukausista vuosiin, jos kudostoukat ja ympäristön uusintatartunnat ylläpitävät ongelmaa.

Ennaltaehkäisy

Ulosteet kerätään nopeasti pois ennen kuin munat tai toukat ehtivät kehittyä ympäristössä tartuttaviksi. Saastunut koiratarha voi ylläpitää piiskamatotartuntaa vuosien ajan, joten pelkkä koiran hoitaminen ei ratkaise ympäristön ongelmaa.

Vaikeasti saastuneessa tarhassa voidaan tarvita pintamateriaalien uusimista, jotta perusteellinen puhdistus onnistuu. Koiraa pidetään mahdollisuuksien mukaan erossa saastuneesta ympäristöstä sen puhdistamisen aikana.

Pentu ja sen emo tarvitsevat eläinlääkärin suunnitteleman loistorjunnan, koska maidon kautta saatu hakamatotartunta voi olla vaarallinen. Aikuisen koiran loistorjunnassa huomioidaan paikallinen riski ja ulostetutkimukset tarpeettoman lääkityksen vähentämiseksi.

Hakamadon toukat voivat tunkeutua myös ihmisen ihoon, joten ulosteiden käsittelyssä ja saastuneella maalla käytetään hyvää hygieniaa. Lasten hiekkalaatikko suojataan eläinten ulosteilta silloin, kun se ei ole käytössä.

Hakamadon toukille suotuisa paikka on lämmin ja kostea maaperä, joka on suojassa suoralta auringonpaisteelta. Hakamadon toukat voivat säilyä maassa suotuisissa oloissa muutamia kuukausia, mutta ne eivät kestä ympäristössä vuosia piiskamadon munien tavoin.

Tärkeää koiranomistajalle

Kirjaa ripulin alkaminen, ulosteen väri ja limaisuus sekä koiran ruokahalu, jaksaminen ja painon kehitys. Ota ulostenäyte vastaanoton antamien ohjeiden mukaan. Mainitse myös ulosteiden syöminen, matkustaminen, tuontitausta ja mahdollinen oleskelu usean koiran tarhassa.

Ota mukaan aiemmat tutkimustulokset ja tiedot kaikista annetuista loislääkkeistä. Kerro, helpottiko ripuli hoidon jälkeen ja milloin se palasi. Älä vaihda valmisteita tai yhdistele niitä itse, jos ulostenäyte pysyy positiivisena.

Pidä pentujen painonseuranta ja ulosteiden siivous säännöllisenä myös silloin, kun emo näyttää terveeltä. Jos pentu muuttuu kalpeaksi tai voimattomaksi, hakeudu hoitoon heti. Sovi hoidon jälkeen tarvittavista kontrollinäytteistä ja siitä, miten koiran käytössä oleva ulkoilualue saadaan pidettyä puhtaana.

Usein kysyttyä

Voiko koiralla olla matoja, vaikka niitä ei näy ulosteessa?

Munat todetaan laboratoriotutkimuksessa, eikä tartunnan arviointi perustu vain kokonaisten matojen näkymiseen. Piiskamato voi erittää munia vain ajoittain. Hakamatotartunta puolestaan voi aiheuttaa vakavia oireita jo ennen ensimmäisten munien löytymistä. Negatiivinen yksittäinen näyte voi siksi vaatia lisätutkimuksia.

Onko maidosta tarttuva hakamato sama kuin piiskamato?

A. caninum voi tarttua pentuun emon maidon välityksellä. Piiskamato sen sijaan saadaan ympäristöstä, kun koira nielee tartuttaviksi kehittyneitä munia. Piiskamadolla ei ole istukan tai maidon kautta tapahtuvaa tartuntareittiä, joten näiden loisten ehkäisyssä painottuvat osittain eri asiat.

Miksi tartunta palaa lääkityksen jälkeen?

Piiskamadon munat voivat säilyä ympäristössä vuosia ja tartuttaa koiran uudelleen. Hakamatotartunnassa myös kudoksiin jääneet toukat voivat aktivoitua myöhemmin. Jos tartunta jatkuu asianmukaisesta hoidosta huolimatta, lääkkeen tehon heikkenemistä voidaan selvittää ulosteen munamääriä vertailevilla kontrollitutkimuksilla.

Tarkoittaako huono hoitovaste aina lääkeresistenssiä?

Huono vaste voi johtua myös uudesta ympäristöaltistuksesta tai kudostoukkien aktivoitumisesta. Lääkkeelle vastustuskykyisen hakamadon epäilyä voidaan tutkia vertaamalla ulosteen munamääriä ennen hoitoa ja sen jälkeen. Eläinlääkäri arvioi nämä vaihtoehdot yhdessä hoitohistorian kanssa.

Tarttuvatko nämä madot ihmiseen?

Joidenkin koiran hakamatojen toukat voivat tunkeutua ihmisen ihoon ja aiheuttaa kutisevia, kiemurtelevia ihomuutoksia. Koiran piiskamadon merkitystä ihmisen tartuntalähteenä ei sen sijaan ole varmistettu riittävästi. Ulosteiden siivoaminen suojaa joka tapauksessa ympäristöä.